BI01 - KPL 8-15

Darwinin evoluutioteoria

Charles Darwinin teoria, jonka mukaan eliölajit ovat kehittyneet yhteisestä kantamuodosta luonnonvalinnan seurauksena.

synteettinen evoluutioteoria

Nykyinen evoluutioteoria, jossa Darwinin evoluutioteoriaan on yhdistetty perinnöllisyystiedettä ja muita biologian uusia osa-alueita.

palentologia

Luonnontiede, joka tutkii muinaisaikojen eliölajistoa ja lajien kehitystä erityisesti fossiilien avulla.

fossiili

Eliön jäänne, joka on vähintään 10 000 vuotta vanha.

kivettymä

Fossiili, joka muodostuu niin, että eloperäiset aineet liukenevat ja korvautuvat ympäristön elottomilla aineilla.

valos

Fossiili, joka muodostuu niin, että maahan hautautuneen eliön hajottua sen aiemmin täyttämä tila korvautuu lietteellä tai savella. Kun liete tai savi kovettuu kiveksi, eliöstä muodostuu jäljennös, jota kutsutaan valokseksi.

painanne

Fossiloitunut eläimen jalanjälki, joka on syntynyt niin, että pehmeään maaperään painuneen jalanjäljen ympärillä oleva aines on kovettunut.

fossiilisarja

Eri-ikäiset saman eliön evoluutioon kuuluvat fossiilit, jotka todistavat eliön vähittäistä kehittymistä.

välimuotofossiili

Fossiili, jossa on kahden eri eliöryhmän piirteitä. Liskolintu ja muut välimuotofossiilit eivät ole risteymiä, vaan ne osoittavat evoluution haarautumiskohtaa, jossa toisesta eliöryhmästä on kehittymässä uudenlainen eliöryhmä.

johtofossiili

Fossiili eliöstä, joka on elänyt runsaslukuisena laajalla alueella vain tiettynä aikana.voidaan käyttää apuna uusien fossiililöytöjen iänmäärityksessä.

subfossiili

Sellaisenaan säilynyt vanhan eliön jäänne, joka ei vielä ole muuttunut varsinaiseksi fossiileiksi. löytyy esimerkiksi turpeesta, liejusta tai ikiroudassa olevasta maaperästä.

eliökunta

Tieteellisen luokittelun taso, johon katsotaan kuuluvan kaikki maapallon eliöt.

domeeni

Tieteellisen luokittelun taso. Eliökunta jaetaan kolmeen -: bakteerit, arkeonit ja tumalliset.

tumaton, prokaryootti

Eliö, jonka solusta puuttuu tuma. Bakteerit ja arkeonit.

tumallinen, eukaryootti

Eliö, jonka solussa on tuma. Esimerkiksi kasvit, sienet ja eläimet

kunta

Tieteellisen luokittelun taso. Tutuimmat tumallisten kunnat ovat kasvit, sienet ja eläimet.

laji

Tieteellisen luokittelun taso, johon katsotaan kuuluvan kaikki eliöt, jotka pystyvät lisääntymään keskenään ja saamaan lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

taksoni

Mikä tahansa eliöryhmä, joka on muodostettu sukulaisuussuhteiden perusteella, kuvattu tieteellisesti ja kuuluu tieteellisen luokittelun järjestelmään. Esimerkiksi laji ja luokka ovat taksoneja.

taksonomia

Tutkimusala, joka pyrkii kuvaamaan, nimeämään ja luokittelemaan eliöitä tieteellisten periaatteiden mukaisesti.

systematiikka

Tutkimusala, joka tutkii ja kehittää niitä perusteita, joiden mukaan eliöitä luokitellaan.

orgaaninen yhdiste

Elottoman luonnon aine. Esimerkiksi vesi, happi ja hiilidioksidi.

kemiallinen evoluutio

Prosessi, jossa epäorgaanisista aineista syntyivät elämän ensimmäiset rakenteet, kuten RNA:n, DNA:n ja proteiinien rakenneosat.

biologinen evoluutio

Kehitys, joka johtaa lajien sopeutumiseen paremmin ympäristöönsä. katsotaan alkaneen, kun solulle kehittyi kyky jakautua ja siirtää perintöainesta seuraaville sukupolville.

alkusolu

Ensimmäisiä soluja kutsutaan alkusoluiksi. Niitä ympäröi alkeellinen solukalvo, jonka sisällä oli perintöainesta (RNA tai DNA) ja proteiineja.

fotosynteesi

Valon avulla yhteyttäminen. Vedestä ja hiilidioksidista muodostetaan glukoosia, jonka kemiallisiin sidoksiin sidotaan auringonsäteilystä peräisin oleva energia. Sivutuotteena vapautuu happea.

soluhengitys

Hapellisissa oloissa tapahtuva monimutkainen reaktiosarja, jonka avulla solu saa tehokkaasti energiaa käyttöönsä. Tapahtuu tumallisissa soluissa mitokondrioissa, tumattomilla soluliman soluhengityskalvostossa.

mitokondrio

Energia-aineenvaihduntaan liittyvä soluelin, joka on tumallisissa soluissa. siellä tapahtuu happea vaativa soluhengitys, jonka avulla solu muodostaa tehokkaasti adenosiinitrifosfaattia eli ATP:tä. ATP:n lisäksi soluhengityksen monimutkaisissa reaktioissa vapautuu hukkalämpöä. Reaktioiden lopputuotteet ovat hiilidioksidi

viherhiukkanen, kloroplasti

Soluelin, jossa fotosynteesi tapahtuu kasveilla ja levillä. Kasveila niitä on niiden vihreissä osissa. Levät ja kasvit ovat saaneet ne endosymbioosin seurauksena.

endosymbioositeoria

Teoria, jonka mukaan soluelimet mitokondrio ja viherhiukkanen olivat alunperin bakteereja, jotka elivät endosymbioosissa eli toisen solun sisällä aiheuttamatta sille haittaa.

suvuton lisääntyminen

Lisääntymistapa, johon tarvitaan vain yksi yksilö. Jälkeläinen on perimältään identtinen emoyksilön kanssa.

suvullinen lisääntyminen

Lisääntymistapa, jossa jälkeläinen syntyy erityisten sukusolujen avulla.

sukupuuttoaalto

Ajanjakso, jolloin lajeja kuolee sukupuuttoon poikkeuksellisen runsaasti. Viimeisimpien 500 miljoonan vuoden aikana maapallolla on tapahtunut viisi.

avainsopeuma

Rakenteellinen ominaisuus, joka mahdollistaa uusien elinympäristöjen valtaamisen, kuten lintujen lentokyky.

koevoluutio

Kaksi tai useampi laji vaikuttaa toistensa kehitykseen evoluution kautta. Lajien kehitykseen vaikuttaa toisesta lajista saatava hyöty tai sen aiheuttama haitta.

kambrikauden räjähdys

Noin 550 miljoonaa vuotta sitten alkanut ajanjakso, jolloin eliökunnan monimuotoisuus kasvoi hyvin merkittävästi suhteellisen lyhyessä ajassa.

selkärangaton

Yhteisnimitys kaikille niille eläimille, joilla ei ole selkärankaa.

selkärankainen

Selkäjänteisten pääjakson alajakso, johon kuuluvilla eläimillä on nikamien muodostama selkäranka.

putkilokasvi

Kasvikunnan versokasvien ryhmä, johon kuuluvilla kasveilla on vedenkuljetukseen erikoistunut johtosolukko.

permikauden joukkotuho

Eliökunnan kehityshistorian suurin tunnettu sukupuuttoaalto, joka tapahtui noin 250 miljoonaa vuotta sitten.

elämän uusi aika

Ajanjakso, joka alkoi liitukauden lopun sukupuuttoaallosta 66 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen.

antroposeeni

Ajanjakso, jolloin ihmisen toiminta vaikuttaa muiden lajien elinympäristöihin ja evoluutioon merkittävästi. Alkoi teollisuuden vallankumouksesta noin 200 vuotta sitten.

verso

Kasvin osa, jossa on lehdet ja varsi. kiinnittyy yleensä maahan juurten avulla.

sekovarsi

Eliön kasvumuoto, jossa ei voida erottaa erilaistuneita osia, kuten juurta, vartta tai lehtiä.

sammalet

Kasvikunnan kaari, jonka jäsenet ovat pienikokoisia itiöillä lisääntyviä kasveja. Maksa- ja sarvisammalilla on sekovarsi ja lehtisammalilla on erikoistuneet lehdet ja varsi, mutta juurten tilalla on juurtumahapset.

sanikkaiset

Kasvikunnan kaari, jotka ovat putkilokasveja ja lisääntyvät itiöillä. Sanikkaisiin kuuluvat lieot, kortteet ja saniaiset.

johtojänne

putkilokasveilla aineiden kuljetukseen erikoistunut rakenne joku muodostuu puu-, nila- ja jälsiosasta

puuosa

Putkilokasvien johtojänteiden osa, jossa vesi ja siihen liuenneet ravinteet kulkevat juurista kohti lehtiä ja kasvin muita osia.

nilaosa

Putkilokasvien johtojänteiden osa, jossa yhteyttämistuotteet kulkevat lehdistä kasvin muihin osiin.

jälsi

Havupuiden ja kaksisirkkaisten kasvien juuren ja varren kasvusolukko. Jälsi sijaitsee johtojänteiden puuosan ja nilaosan välissä ja on vastuussa varren paksuuskasvusta.

juurikarva

Kasvin juuren uloimman solukerroksen laajentuma. Juurikarvat moninkertaistavat kasvin vedenottopinta-alan ja mahdollistavat tehokkaamman veden saannin.

paljassiemeniset kasvit

Kasvikunnassa siemenkasvien ryhmä, joiden siemenaiheet kehittyvät emilehtien päällä paljaana

koppisiemeniset kasvit

Siemenkasvien ryhmä, jonka jäsenillä siemenaiheet kehittyvät emin sisällä suojassa ikään kuin kopissa.

toisenvarainen

Eliö, joka on heterotrofi. Se hankkii ravintonsa toisen eliön avulla joko syömällä sitä, hajottamalla sitä tai loisimalla sen kudoksissa.

hajottaja

Eliö, joka hankkii ravintonsa hajottamalla muita eliöitä.

loinen

Eliö, joka hankkii ravintonsa elämällä elävien isäntäeliöiden pinnalla tai kudoksissa. Loinen ei ainakaan heti tapa isäntäänsä, mutta se heikentää sitä.

sienijuuri

Sienen ja kasvin yhteiselämän muoto. Siinä sieni antaa kasville vettä ja ravinteita ja kasvi puolestaan sienelle yhteyttämistuotteita.

sienirihmasto

Monisoluisten sienten kasvutapa. Rihmasto muodostuu siten, että solu jakautuu ja uusi solu jää edellisen solun perään.

itiöemä

Sienen maanpäällinen rakenne, johon itiöitä tuottavat rakenteet muodostuvat.

itiö

Lisääntymiseen erikoistunut solu tai solujoukko, joka leviää tuulen mukana

hiiva

Yksisoluinen mikroskooppisen pieni sieni, joka ei muodosta sienirihmastoa.

home

Monisoluinen rihmastoa muodostava mikroskooppisen pieni sieni.

kotelosienet

Sienikunnan kaari, jonka ryhmän edustajilla itiöt muodostuvat mikroskooppisen pieniin säkkimäisiin itiökoteloihin. Jäkälien sieniosakkaat, leivinhiiva, pensselihomeet sekä korvasienet

kantasienet

Sienikunnan kaari, jonka ryhmän edustajilla itiöt muodostuvat mikroskooppisen pieniin säkkimäisiin itiökantoihin. Itiökannat sijaitsevat sienen itiöemän lakin alla heltoissa, pilleissä tai piikeissä. Parhaiten tunnetut metsäsienet

keräsienet

Lajimäärältään pieni, mutta ekologisesti merkittävä sienikunnan alakaari. muodostavat useiden kasvien kanssa sienijuuria

peräsiimaiset

Suuri ryhmä tumallisia eliöitä. niihin luokitellaan sienikunta ja eläinkunta. Ryhmän jäseniä yhdistää jossain elinkierron vaiheessa siimallinen solu. Eläimillä tämä siimallinen vaihe on siittiösolu, osalla sienistä ne ovat vedessä uivia parveiluitiöitä. Monilla sieniryhmillä siimallinen vaihe on evoluutiohistorian aikana hävinnyt.

jäkälä

Sienirihmastosta ja viherlevästä tai syanobakteerista koostuva eliö, joka luokitellaan sienikuntaan. Sieni- ja leväosakas elävät molemminpuolisessa hyötysuhteessa.

runkokunta

Eläinyhdyskunta, joka syntyy siten, että uudet yksilöt jäävät kiinni aiempiin yksilöihin. Esimerkiksi korallieläimet muodostavat runkokunnan, jota kutsutaan koralliriutaksi.

vesiputkisto

Piikkinahkaisten verenkiertoelimistöä vastaava rakenne, joka huolehtii veden, kaasujen, ravinnon ja jäteaineiden kuljettamisesta.

tikapuuhermosto

Joidenkin selkärangattomien hermostotyyppi, jossa on hermosolmuja ja niitä yhdistävä pitkittäinen hermorunko.

suljettu verenkierto

Verenkiertojärjestelmä, jossa veri kiertää erillisissä verisuonissa eikä ole suoraan kosketuksissa muiden solujen kanssa.

avoin verenkierto

Verenkiertojärjestelmä, jossa suonisto aukeaa ruumiinonteloon ja huuhtelee siellä sisäelimiä. Verta ja kudosnestettä ei ole erikseen.

selkäjänne

Tukirangan aihe selkäjänteisillä. Suikulaisilla selkäjänne muodostaa tukirangan aikuisenakin. Selkärankaisilla selkäjänne muuttuu yksilönkehityksen aikana nikamalliseksi selkärangaksi.

selkäydin

Selkärangankanavassa eli selkäydinkanavassa oleva selkärankaisten keskushermoston osa.

selkäranka

Selkärankaisten sisäisen tukirangan osa, joka muodostuu nikamista. Selkäranka tukee vartaloa ja suojaa selkäydintä.

uimarakko

Luukalojen ohutseinäinen ilman täyttämä rakko, jonka avulla ne voivat säädellä uintisyvyyttään.

istukka

Alkionkehityksen aikana kehittyvä elin, joka yhdistää emoa ja sikiötä. Istukan tärkein tehtävä on kuljettaa happea ja ravintoaineita emosta sikiöön sekä kuona-aineita sikiöstä emoon.

apinaihminen

Ihmisen evoluution ensimmäiset lajit, jotka olivat jo eronneet simpanssiin johtavasta kehityshaarasta. esimerkiksi etelänapinat eli Australopithecus-lajit.

varhaiset ihmiset

Ihmisen evoluution vaihe apinaihmisten ja nykyihmisen välissä. Varhaiset ihmiset luokitellaan nykyihmisen kanssa samaan Homo-sukuun. Joskus myös neandertalinihminen luokitellaan varhaiseksi ihmiseksi, vaikka se onkin varsinaisia varhaisia ihmisiä nuorempi ihmisen sukupuun sivuhaara.

pystyihminen, homo erectus

Varhaisiin ihmisiin kuulunut laji, joka kehittyi Afrikassa lähes 2 miljoonaa vuotta sitten ja oli olemassa noin 1,5 miljoonan vuoden ajan. oli ensimmäinen nykyihmisen esi-isä, jolla oli ihmismäinen ruumis: vartaloon verrattuna lyhyet käsivarret ja pitkät jalat.

heidelberginihminen, homo heidelbergensis

Varhaisiin ihmisiin kuulunut -laji, jonka fossiileja tunnistettiin ensimmäisenä saksalaisesta Heidelbergin kaupungista. Laji syntyi Afrikassa tai Euroopassa noin 0,7 miljoonaa vuotta sitten.

neandertalinihminen, homo neanderthalensis

laji, jonka fossiileja löydettiin ensimmäisenä saksalaisesta Neanderin laaksosta. on sukupuuttoon kuollut ihmisen sukupuun haara. Nykyihmisen ja tämän kehityshaarat erosivat toisistaan yli 500 000 vuotta sitten.

nykyihminen, homo sapiens

sananmukaisesti ”viisas ihminen”, joka syntyi Afrikassa varhaisista ihmisistä. Todennäköisimmin kehitys tapahtui heidelberginihmisestä 200 000–300 000 vuotta sitten.

tarkkuusote

Kyky asettaa peukalonpää muita sormenpäitä vasten.

kulttuurievoluutio

Tiedon kasautuva siirtäminen yksilöltä ja sukupolvelta toiselle. Tiedon kasautumisella tarkoitetaan sitä, että koko ajan saadaan uusia tietoja, jotka vanhojen tietojen lisäksi opetetaan toisille ihmisille.