Supun perusteet -tentti

Queer

Queerin käsite on monimerkityksinen sukupuolentutkimuksessa. Queer-termi on toisten mielestä määrittelemätön ja taas toisten mukaan sitä käytetään itsemäärittelyn välineenä, joka tarkoittaa usein paikantuneisuutta hetero- ja sukupuolinormatiivisuuden ulkopuolelle. Queer voi tarkoittaa myös sateenvarjokäsitettä HLBTIQ+ yhteisöstä. Queeriä hyödynnetään sukupuolentutkimuksessa näkökulmana tai rajauksena, kun tutkitaan normatiivisen olemisen ja rakenteiden ulkopuolelle jääneitä yksilöitä tai ihmisryhmiä. Queer-teoria hyödyttää myös sukupuolen ja seksuaalisuuden yhteyden tarkastelussa. Toisaalta queer voi mahdollistaa uusien normatiivisuuksien katselun (Hekanaho, Käsikirja).

Kokemus

Kokemus ei ole tarkka ja yksiselitteinen käsite. Kuten Saresma tuo esiin Käsikirjassa, pohdinnat kokemuksesta muistuttavat paljon sukupuolen uudelleenajattelua feministisen tutkimuksen yhteydessä. Kokemuksen käsitettä voidaan hyödyntää sukupuolentutkimuksessa tutkijan paikantuneisuuden tarkastelussa, koska tutkijan omalla kokemuksella on merkitystä tutkimukselle ja paikantuneisuus on aina läsnä. Naistutkimuksessa tarkastellaan naisten kokemuksia yhteiskunnassa, jossa ne usein sivuutetaan tai jätetään kokonaan huomiotta. Sukupuolentutkimuksessa tuodaan keskeisenä tutkimuskohteena kokemuksen rakenteellisuus eli se, kuinka sukupuolta tuotetaan performatiivisesti tekojen kautta.

Rodullistaminen

Rodullistamisen käsitteellä tarkoitetaan prosessia, jossa käsitys rodusta ja rodullisista hierarkioista tuotetaan todellisiksi instituutioissa, politiikassa, arjessa ja kulttuurissa. Rodun käsite saatetaan kirjoittaa usein lainausmerkein: sillä osoitetaan käsitteen sosiaalinen sekä kulttuurinen rakenteisuus (Valovirta, Käsikirja) ja toisaalta kytkeytyneisyys monille epämukavaan biologiseen historiaan. Sukupuolentutkimuksessa rodullistamisen käsitteen avulla tarkastellaan, kuinka rasismi tai rotusorto ilmenevät järjestäytyneiden valtarakenteiden tuotoksina. Tutkimuksen avulla havainnollistetaan lisäksi rodun ymmärtämistä suhteena eli jaottelua ei-valkoisiin ja valkoisiin. Intersektionaalisuutta eli rodun ja sukupuolen tai muiden kategorioiden risteymiä on pidetty feministisen ajattelun keskeisimpänä tieteellisenä kulmakivenä.

Seksuaalisuus

Seksuaalisuuden käsite on peräisin 1800-luvun lääketieteellisestä keskustelusta. Kuten sukupuolta, myös seksuaalisuutta tulisi ajatella erilaisten suhteiden kuten valtasuhteiden tai hierarkioiden kautta. Seksuaalisuus on sukupuolessa esiintuleva valtasuhteen erityismuoto (Rossi, Käsikirja) ja niitä pidetäänkin erottamattomina käsitteinä. Seksuaalisuutta on kategorisoitu yleisesti hetero- ja homoseksuaalisuutena, joista ensimmäinen edustaa tavoiteltavaa, normatiivista olemista ja jälkimmäinen poikkeamaa. Feministinen- ja queer-tutkimus ovat kiinnostuneita seksuaalisuutta rajaavista ja mahdollistamista vallan muodoista (institutionaaliset ja diskursiiviset).

Maskuliinisuus

Maskuliinisuus on normatiivisesti yhdistetty miehisyyteen, miehiseen tekemiseen ja olemiseen, mutta se on käsitteenä moniulotteinen ja koskettaa myös muita sukupuolen kategorioita. Maskuliinisuus ymmärretään jatkumoajattelun myötä feminiinisyyden vastakohtana: ne ovat ääripäitä, jotka ovat todellisuudessa ihmisen tuottamia ideologisesti ja poliittisesti muodostuneita merkitysrakenteita sukupuolista (Jokinen, Käsikirja). Maskuliinisiksi ajatellut ominaisuudet ja arvot rakentavat ajatusta hegemonisesta maskuliinisuudesta (R.W. Connell) tai oikeanlaisesta miehisestä olemisesta, mikä itsessään erottelee hierarkisesti muut miehisyydet vähemmiksi. Kriittisen miestutkimuksen keskeiset kysymykset liittyvät valtaan (ja valtasuhteisiin) sekä hegemoniaan.

“Suomi on tasa-arvon mallimaa.”

Suomea ja suomalaista yhteiskuntaa on luonnehdittu tasa-arvon ihmeeksi nopean kehityksen ja etenkin naisten varhaisen äänioikeuden seurauksena. Tasa-arvoa on myös mitattu suomalaiselle yhteiskunnalle suotuisalla tavalla poliittisen aktiivisuuden sekä työelämän avulla, joten osittaiset mittaukset eivät kerro koko totuutta. Feministinen tutkimus on kritisoinut tasa-arvoisuutta hyvinvointivaltiossa, joka on rakentunut sellaiseksi halvan naistyövoiman mahdollistamana. Sukupuolten välillä vallitseva epätasa-arvo ilmenee erityisesti työmarkkinoilla sekä palkkaeroissa.

“Hyvinvointivaltio on naisen paras ystävä.”

Naisystävällisestä hyvinvointivaltiosta puhuttaessa tulisi pikemminkin käyttää palveluvaltion käsitettä. Hyvinvointivaltion on tutkittu jakautuvan kahteen, miesten ja naisten valtioon: miehisiin töihin kuuluu luokka- ja talousdiskurssi, naisille hoiva ja tasa-arvodiskurssi. Vaikka hyvinvointivaltio on mahdollistanut naisten käymisen “palkkatöissä” ja kunnat toimineet naisten työllistäjinä, on naistutkimuksessa noussut esiin naisiin kohdistuva rakenteellinen epätasa-arvo, syrjintä sekä häirintä. Feministisessä keskustelussa on erityisesti kritisoitu sitä, kuinka tasa-arvopolitiikka jättää huomiotta muunlaiset naiseudet ja vähemmistöt. Myös sukupuolittuneen väkivallan lisääntyminen kertoo ruumiillisiin oikeuksiin liittyvistä ongelmista ja puutteellisesta lainsäädännöstä. Naisiin kohdistuu enemmän väkivaltaa yksityisellä tasolla kuten parisuhteessa ja perheessä, mutta toisaalta myös työpaikan kaltaisilla julkisella tasolla. 

“Sukupuolentutkimus ei ole riittävän kiinnostunut miehiä koskevista kysymyksistä.”

Miestutkimus on muodostunut miehistä ja maskuliinisuudesta kiinnostuneeksi omaksi haaraksi osana sukupuolentutkimusta. Miestutkimus nimenomaan tutkii miehisyyttä sekä problematisoi hegemonisen maskuliinisuuden ihannetta luoden tilaa muille maskuliinisuuksille. Lisäksi miehiin kohdistuvaa väkivaltaa tarkastellaan väkivaltatutkimuksessa, joka ottaa huomioon, miten väkivaltaa käsitetään, toteutetaan ja estetään.  

“Sukupuolen moninaisuutta ei huomioida riittävästi sukupuolentutkimuksessa.”

Sukupuolentutkimus on eriytynyt ja laajentunut tarkastelemaan sukupuolen moninaisuutta monesta eri näkökulmasta: miestutkimus, transtutkimus sekä queer-tutkimus tarkastelevat kaikki olemisen mahdollisuuksia sekä rakenteellista rajoittamista. Erityisesti transtutkimus tuo esiin sukupuolen moninaisuuden merkityksen keskeisenä sukupuolentutkimuksen kysymyksenä. Myös queer-tutkimus on, vaikkakin epäonnistuneesti, yrittänyt horjuttaa sukupuolen binäärisyyttä. 

“Sukupuolittuneet palkkaerot kertovat kattavasti maan tasa-arvotilanteesta.”

Sukupuolten väliset palkkaerot heijastavat pikemminkin yhteiskunnassa epätasaisesti jakautuneesta vallasta ja valtasuhteista, jotka vallitsevat sukupuolten ja toisaalta ihmisryhmien välillä. Feministisessä tutkimuksessa vallan ajatellaan olevan kaikille kuuluva resurssi: myös naisille kuuluu oma osansa vallasta (Kantola, Käsikirja). Palkka-erot siis kertovat pikemminkin yksiulotteisen valtakäsityksen mukaan siitä, miten ja mihin valta jakautuu.

Kuvaa feministisen tieteenkritiikin peruspiirteitä.

Feministinen tieteenkritiikki eli feministinen oppi tiedosta ja tietämisestä (epistemologia) toimii kaikkea normatiivista mieslähtöistä sekä länsimaalaista, valkoista ajattelua vastaan. Sen peruspiirteitä ovat feministinen empirismi, standpoint-teoria eli sijoittumisen ja sitoutumisen teoria (Suvi Ronkainen) ja postmodernit näkökulmat. 

Kuvaa sukupuolentutkimuksen asemaa tieteenalana.

Sukupuolentutkimus on tutkimusverkostona monitieteellinen, mutta itsessään oppiaineenaan vielä melko pieni ja nuori. Kuitenkaan ei voida ohittaa sukupuolentutkimuksen tärkeyttä sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten noustessa yhteiskunnallisesti yhä tärkeämmiksi. Syrjinnän ja häirinnän sekä autoritaaristen valtojen nousu nykyajassa tekee sukupuolta koskevan tutkimuksen tärkeäksi ja välttämättömäksi.

Kuvaa dekoloniaalin näkökulman merkitystä sukupuolentutkimukselle.

Dekoloniaali näkökulma on laajentanut sitä, kuinka laajasti sukupuolentutkimuksessa tarkastellaan valtasuhteita myös sukupuolen ulkopuolella: kolonisaatiota on tutkittu myös taloudellisella, kulttuurisella, tiedollisella ja mielen tasoilla. Toisaalta dekoloniaalin käsitteen myötä on osattu kritisoida länsimaalaisen ajattelun hegemonista asemaa, valkoista tietämistä sekä kehittyvä maa/kehitysmaa- ajattelumallia.  

Kuvaa intersektionaalisuuden merkitystä sukupuolentutkimukselle.

Intersektionaalisuus on laajentanut sukupuolentutkimuksessa ymmärrystä erojen yhtäaikaisuudesta ja limittyneisyydestä. Lisäksi intersektionaalisuuden käsite on paljastanut, kuinka sukupuoli esiintyy moninaisena sekä rakentuneena. Toisaalta intersektionaalisuus on tehnyt tilaa normatiivisuudesta poikkeavien kehojen paikantumisen ja identiteettien tutkimisessa.  

Kuvaa, mitä sukupuolen performatiivisuus tarkoittaa ja miten se on muuttanut sukupuolentutkimusta.

Sukupuolen performatiivisuudella viitataan sukupuolen tuottamiseen toistoteoilla (Leena-Maija Rossi) olemisen sijasta. Feministisessä tutkimuksessa on eroavia näkemyksiä sukupuolen synnynnäisyydestä ja luonnollisuudesta sekä toisaalta performatiivisuudesta ja rakentumisesta tekojen kautta. Sukupuolta rakennetaan arkisten tekojen, yhteiskunnallisten diskurssien, kulttuurin ja instituutioiden toimesta. Judith Butlerin mukaan sukupuolen toistaminen tuottaa vakaan ja selkeärajaisen kuvan sukupuolesta.