idea 3; Yhteiskuntafilosofia 3

yhteiskunta

ihmisten yhteiselämän järjestäytynyt muoto, joka koostuu vakiintuneista käytännöistä ja säännöistä rajatulla maantieteellisellä alueella: valtiota laajempi käsite, valtio vain osa tätä

yhteiskuntatieteet

yhteiskuntaa tutkivat tieteet; pyrkivät selvittämään, miten asiat ovat ja mitkä mekanismit vaikuttavat yhteiskunnassa, mutta eivät ota kantaa miten asioiden pitäisi olla

politiikka

toiminta, jolla pyritään ohjaamaan yhteiskuntia toivottuun suuntaan

valtio

yhteiskunnan osa, jolla on oma vallankäyttö- ja oikeusjärjestys ja oikeus käyttää väkivaltaa maantieteellisesti rajatulla alueella

normatiivinen yhteiskuntafilosofia

yhteiskuntafilosofian osa-alue, joka ottaa kantaa siihen, millainen yhteiskunnan pitäisi olla, ja tutkii, millaisia perusteita eri kannoille voidaan esittää

yhteiskuntafilosofia

filosofian osa-alue, joka koskee yhteiskunnallisia ilmiöitä

aikalaisanalyysi

sen tutkimista, millaisessa maailmassa nykyään elämme; pyrkii usein esittämään kriittisiä havaintoja nykyajasta

sosiaalinen ontologia

yhteiskuntafilosofian osa-alue, joka tarkastelee yhteiskunnallisten ilmiöiden olemassaolon tapaa

realismi

jotakin asiaa tai ilmiötä koskeva näkemys, jonka mukaan kyseinen asia on todellinen ja ihmisestä riippumaton

konstruktivismi

jotakin asiaa tai ilmiötä koskeva näkemys, jonka mukaan kyseinen asia on ihmisten luomus

perusoikeudet

kansalliseen lakiin kirjatut kansalaisten oikeudet, kuten yhdenvertaisuus lain edessä, oikeus elämään, oikeus omaisuuteen ja uskonnon ja omatunnon vapaus

individualismi

oppi, jonka mukaan yksilöt ovat ensisijaisia yhteisöihin nähden

kommunitarismi

ontologinen ja normatiivinen oppi, jonka mukaan yksilöt ovat riippuvaisia yhteisöistä ja yhteisön arvojen ja tavoitteiden toteutuminen edistää myös yksilön hyvää elämää

kollektivismi

oppi, jonka mukaan yhteiskunta on ensisijainen yksilöön nähden

demokratia

yhteiskunnallinen ihanne ja hallintomuoto, jonka mukaan kaikkien kansalaisten on yhdessä päätettävä itseään koskevista laeista

totalitarismi

yhteiskunnallinen aate ja hallintomuoto, jossa valtion käyttämä valta ulottuu kaikille elämänalueille, myös ihmisten yksityiselämään

utopia

ihanneyhteiskunta

dystopia

yhteiskunnallinen uhkakuva tai painajaismainen skenaario

spatiaalinen utopia

paikallinen utopia

monarkia

Aristoteleen nimitys traditionaaliselle valtiojärjestelmälle, jossa hallitsijan asema on elinikäinen, yksinvaltainen ja periytyvä

tyrannia

hirmuvalta tai sortovalta, jossa valtaa käyttää usein yksinvaltias; Aristoteleella nimitys hirmuvaltiudelle, joka tukeutuu väkivaltaan

oligarkia

harvainvalta

aristokratia

harvainvalta tai parhaiden valta

politeia

kreikan sana, joka viittaa ryhmän hallinnolliseen järjestäytymiseen; Aristoteleella paras hallintomuoto, jossa enemmistö hallitsee kaikkien hyväksi

yhteiskuntasopimus

kuvitteellinen sopimus, jolla ihmisjoukko on siirtynyt luonnontilasta yhteiskunnalliseen tilaan (Hobbes, Locke, Rousseau)

luonnontila

ajatus ihmiselämästä ilman/ennen järjestäytynyttä yhteiskuntaa ja valtiovaltaa

luonnonoikeus

oikeus huolehtia omasta eloonjäämisestä

liberalismi

yleisnimitys poliittisille aatteille, jotka korostavat vapautta, kuten talouden ja yksilön vapautta

yleistahto

Jean-Jacques Rousseaun teoriassa kaikkien yhdessä muodostama sitova näkemys parhaista laeista ja yhteisistä säännöistä

dialektiikka

Hegelin ja Marxin historianfilosofiassa kehityskulku, jossa jokin asia korvautuu vastakohdallaan ja sitten näiden kahden synteesillä, joka sisältää olennaisia puolia molemmista

nepotismi

sukulaisten suosiminen

suvereniteetti

ylin mahdollinen valta-asema

eettinen individualismi

oppi, jonka mukaan yksilöiden etu on ensisijaista yhteisöjen etuun nähden

ontologinen individualismi

oppi, jonka mukaan yksilöiden olemassaolo on ensisijaista yhteisöjen olemassaoloon nähden

ontologinen kollektivismi

oppi, jonka mukaan yhteisöjen olemassaolo on ensisijaista yksilöiden olemassaoloon nähden

normatiivinen kollektivismi

oppi, jonka mukaan yhteiskunnan etu on ensisijaista yksilöiden etuun nähden

absoluuttinen köyhyys

tulojen ja varallisuuden vähyys; ihminen ei pysty asumaan, syömään ja vaatettamaan itseään edes perustarpeet tyydyttävällä tavalla

suhteellinen köyhyys

käytössä olevien tulojen, varallisuuden ja resurssien suhteellinen vähyys verrattuna muihin maihin tai ihmisiin

hyvinvointi

pelkkää terveyttä pidemmälle menevä psykofyysissosiaalinen tila; mahdollisuus elää inhimillistä elämää inhimillisissä olosuhteissa

hyvinvointivaltio

demokraattinen valtio, joka kantaa vastuuta kansalaisten hyvän elämän edellytyksistä, kuten sivistyksestä, terveydestä ja riittävästä sosiaaliturvasta

hedonismi

näkemys, jonka mukaan vain koetulla mielihyvällä ja -pahalla on hyvinvoinnin kannalta merkitystä

haluteoria

näkemys, jonka mukaan hyvinvointi on määriteltävä halujen ja tavoitteiden toteutumisena, ei koettuna mielihyvänä tai objektiivisesti hyvien asioiden saavuttamisena

objektiivisten listojen teoriat

näkemys, jonka mukaan hyvinvointi on yleispätevästi eli objektiivisesti hyvien asioiden toteutumista omassa elämässä

biologiset perustarpeet

tarpeet, joiden avulla ihmisen selviää hengissä; veden ja ruoan saaminen, vaatteet ja asunto

psykologiset perustarpeet

biologisten perustarpeiden lisäksi tarpeet, jotka tekevät ihmiselämästä mielekkään; autonomiaa, kyvykkyyttä ja sosiaalisia suhteita

negatiivinen vapaus

ulkoisten esteiden puute; mahdollisuus tehdä mitä haluaa

positiivinen vapaus

mahdollisuus tehdä mitä todella tahtoo ilman että resurssien puute, ulkoiset pakot tai sisäiset impulssit estävät

solidaarisuus

ihmisten välinen yhteenkuuluvuus ja yhteisen vastuun kantaminen; jaettavissa moraaliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen solidaarisuuteen, joista ensin mainittu korostaa yksilöiden välistä huomioimista ja kaksi jälkimmäistä yhteiskunnallisia siteitä ihmisten välillä

lähtökohtien tasa-arvo

näkemys, jonka mukaan ihmisten yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu toteutuu, kun heille taataan samat lähtökohdat ja mahdollisuudet

lopputulosten tasa-arvo

näkemys, jonka mukaan ihmisten yhdenvertainen ja oikeudenmukainen kohtelu toteutuu, kun taataan, että he saavat lopulta saman verran

arvoliberalismi

normatiivinen ihanne, joka korostaa jokaisen vapautta valita omat arvonsa

sosiaaliliberalismi

liberalismin muoto, joka korostaa yksilönvapauden lisäksi sosiaalista oikeudenmukaisuutta

talousliberalismi

liberalismin muoto, joka korostaa erityisesti sitä, että kun annetaan markkinoiden toimia vapaasti, kaikki hyötyvät

libertarismi

äärimmäinen vapausaate, jonka mukaan yksilöiden negatiiviset vapaudet on maksimoitava yhteiskunnassa ja valtion rooli minimoitava yövartijavaltioksi (Nozick)

yövartijavaltio

libertaristinen valtio, jonka ensisijaisena tehtävänä on taata yhteiskunnan turvallisuus; yhteiskunnan menot pidetään mahdollisimman pieninä eikä valtio kanna vastuuta kansalaisten hyvän elämän edellytyksistä

näkymätön käsi

liberalisti Adam Smithin vertaus siitä, miten talous toimii, kun yksilölle suodaan täydet vapaudet; kun kaikki tavoittelevat omaa etuaan, näkymätön käsi huolehtii siitä, että tämä koituu kaikkien hyväksi

klassinen liberalismi

1700-luvulla kehitetty poliittinen aate, joka vastustaa liikaa hallitusvaltaa ja korostaa yksilönvapauksia (Mill, Locke)

vahinkoperiaate

liberalisti J. S. Millin näkemys, jonka mukaan jokainen saa tehdä mitä haluaa, kunhan ei tuota toisille vahinkoa

tietämättömyyden verho

John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian käsite; kuvitteellinen tilanne, jossa valitsemme yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta koskevat periaatteet tietämättä, mikä yhteiskunnallinen asemamme tulee olemaan

vapausperiaate

John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian ensimmäinen ja tärkein periaate; mahdollisimman laajojen yhtäläisten vapauksien ja oikeuksien takaaminen kaikille

eroperiaate

John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian termi; erot yhteiskunnallisten etujen jakautumisessa sallitaan vain, jos ne koituvat huono-osaisimman parhaaksi

yhtäläisten mahdollisuuksien periaate

John Rawlsin oikeudenmukaisuusteorian toiseksi tärkein periaate; yhtäläisten mahdollisuuksien takaaminen kaikille sellaisiin virkoihin ja asemiin pääsyn, joihin liittyy yhteiskunnallisia etuja

distributiivinen oikeudenmukaisuus

oikeudenmukaisuuden osa-alue, joka koskee etujen ja taakkojen oikeudenmukaista jakautumista

retributiivinen oikeudenmukaisuus

oikeudenmukaisuuden osa-alue, joka koskee rangaistusten oikeutusta

relevantti

asiaankuuluva

resurssi

mikä tahansa asia, jota voi hyödyntää tarpeiden ja tavoitteiden täyttämisessä ja hyvän elämän tavoittelussa

toimintaedellytykset

yleisnimi toimintamahdollisuuksille, kyvyille ja muille edellytyksille elää hyvää elämää

sattuma-egalitarismi

oikeudenmukaisuusteoria, jonka mukaan yhteiskunnan pitää tukea ihmisiä olosuhteiden aiheuttamissa vastoinkäymisissä ja maksaa niistä koituvat kustannukset, kun taas ihmisten omista valinnoista aiheutuvien vastoinkäymisten pitää jäädä heidän itsensä korvattaviksi

positiivinen erityiskohtelu

erioikeuksien myöntäminen jollekin ihmisryhmälle siksi, että sen lähtökohdat ovat vaikkapa historiallisista syistä huonommat kuin toisten ryhmien

globalisaatio

ilmiöiden muuttuminen paikallisista maailmanlaajuisiksi

nationalismi

kansallisuusaate

kosmopolitanismi

aate, jonka mukaan ihmiset ovat maailmankansalaisia ja heillä on merkitystä kansallisvaltioiden rajoista riippumatta

suvaitsevaisuus

asenne, jossa suhtaudutaan sallivasti asioihin, joita yleisesti pidetään negatiivisina

sosialismi

1800-luvulla syntynyt poliittinen ihanne, jonka mukaan yhteiskunnan tuotantovälineiden pitää olla yhteisomistuksessa; korostaa tasa-arvoa, demokratian toteutumista työpaikoilla ja solidaarisuutta

kommunismi

sosialistinen aate, joka korostaa tuotantovälineiden yhteisomistusta ja arvostelee kapitalismia riistosta (Karl Marxin kehittämä teoria)

riisto

Karl Marxin teoriassa palkkatyöstä riippuvaisen ihmisen taloudellisen aseman hyväksikäyttö; riistossa kapitalisti maksaa palkkana vain osan työn arvosta

kapitalismi

talousjärjestelmä, joka perustuu tuotantovälineiden yksityisomistukseen

pääoma

klassisen taloustieteen mukaan yksi tuotannontekijä maan ja työn ohella; vaurautta, joka voidaan sijoittaa tuoton tavoitteluun (Marx)

vieraantuminen

Karl Marxin filosofian termi, joka tarkoittaa työläisten etääntymistä oman työnsä tuloksista, toisista ihmisistä ja lajiolemuksestaan

luokkarakenne

Karl Marxin teoriassa yhteiskunnan jakautuminen kurjistuvaan palkkatyöläisten luokkaan eli proletariaattiin ja pääomaa omistavaan kapitalistien luokkaan, jolle vauraus kasaantuu

luokkataistelu

Karl Marxin teoriassa yhteiskuntaluokkien keskinäinen taistelu, joka on olennainen historiaa liikuttava voima

ideologia

neutraalissa mielessä mikä tahansa oppi; negatiivisessa mielessä kritiikittömyyttä ylläpitävä, vallitsevaa tilannetta ja yhteiskunnallisia vääryyksiä oikeuttava vääristynyt todellisuuskäsitys

konservatismi

poliittinen ihanne, jonka mukaan yhteiskuntaa ei pidä muuttaa liian nopeasti ylhäältä päin; yhteiskunta on muodostunut historiallisesti ja aiempien sukupolvien työtä pitää kunnioittaa

subsidiariteettiperiaate

näkemys, jonka mukaan julkisen vallan päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä ihmisiä, joita päätökset koskevat

arvokonservatismi

normatiivinen ihanne, jonka mukaan perinteisiä arvoja pitää kunnioittaa

julkinen omaisuus

kunnan tai valtion omistama resurssi, jota kansalaiset saavat käyttää; esim. maantie tai kirjasto

yhteisvaranto

resurssi, joka on kaikkien kansalaisten yhteisessä käytössä eikä kuulu kenenkään omistusoikeuksien piiriin

yhteismaan ongelma

toiselta nimeltä yhteisvarantojen tragedia; Garrett Hardinin hahmottelema kehityskulku, jossa yksityisen edun tavoittelu koituu yhteisön tappioksi yhteisvarantojen ehtymisen tai pilaantumisen vuoksi

ulkoisvaikutukset

taloustieteen termi ulkoisille hyödyille ja haitoille, jotka eivät näy omassa kirjanpidossa; vaikutukset, joita kolmas osapuoli kokee kahden tahon kaupankäynnistä

prekariaatti

legitiimi

vallankäyttö on tätä, jos alaiset pitävät valtaa oikeutettuna ja hyväksyvät johtajan auktoriteettiaseman

machiavellismi

termi, jota käytetään kuvaamaan vallankäyttöä, jossa tarkoitus pyhittää keinot

pehmeä valta

vallankäyttö, joka ei sisällä suoranaista pakottamista tai määräämistä vaan käyttää rauhanomaisia keinoja, esim. diplomatiaa

propaganda

aatteen tai opin järjestelmällinen levittäminen; pyrkii epäsuorasti ja voimallisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen

indoktrinaatio

oppien ja käsitysten väkisin mieleen iskostaminen; epäsuoran vallankäytön muoto

rakenteellinen valta

yhteiskunnan käytäntöihin sisältyvä valta, joka tuottaa vaikutuksia ilman että kukaan erityisesti pyrkii niihin

diskurssi

yleinen puhetapa ja käytäntö, joka tuottaa käsityksiä normaalista, hyvästä ja oikeasta; Michael Foucault'n mukaan näillä on näkymätöntä valtaa

teokratia

hallintamalli, jossa uskonnollisella auktoriteetilla on myös maallinen määräysvalta

sekulaari

maallistunut, ei-uskonnollinen

diktaattori

henkilö, jolla on valtiossa rajaton päätösvalta