PSYKOLOGIA YO

SKEEMA

SKEEMA

Muistiin tallennettu tietorakenne tai toimintamalli. Perustuvat kokemuksiin. Pääosin automaattista, minkä asioiden havaitaan tai mielletään kuuluvan yhteen.

SKRIPTI

Toiminnallinen skeema, tapahtumasarja, toiminnan käsikirjoitus, tietoa toiminnan vaiheista ja järjestyksestä esimerkiksi koulupäivän kulku. Toiminnan kannalta välttämättömiä, muuten tiedonkäsittely kuormittuisi liikaa, helpottavat ja nopeuttavat tiedonkäsittelyä sekä tekevät toiminnasta sujuvaa. Tarkkuus eroaa tapauskohtaisesti (esim. ystäväporukan illanvietto -> joustavampi, ei noudata ennalta sovittua tarkkaa kaavaa. )

HAVAINTOKEHÄ Ulric Neisser

1.Jo muodostuneet skeemat suuntaavat ihmisen havaitsemista ja tarkkaavaisuutta eli ohjaavat tiedonkulkua 2. Ihminen vertaa uusia havaintoja jo olemassa oleviin skeemoihin, jotka vaikuttavat tiedon tulkitsemiseen 3. Uusi tieto muokkaa ja vahvistaa jo olemassa olevia skeemoja. Mahdollisesti muuttuneet skeemat ohjaavat jälleen tiedonhakua uudella tavalla.

PRIMING-ilmiö eli alustaminen, virittäminen

Edeltävä ärsyke vaikuttaa seuraavan ärsykkeen käsittelyyn. Voidaan virittää aistimusten avulla niin, että kohde tulee tavallista alttiimmaksi toimimaan tietyllä tavalla. Esimerkiksi kokeessa nähtyään eläimeen liittyvän kuvan henkilö tunnistaa seuraavan eläin aiheisen kuvan eläimeksi nopeammin, kuin ilman virittävää ärsykettä. Voidaan tehdä myös kuulon tai kosketuksen avulla tämä voi vaikuttaa päätöksentekoon.

METAKOGNITIO

Tietoisuus omista kognitiivisista toiminnoista esimerkiksi tunnistaa stressaantuneena muistamisen olevan hankalampaa.

Tiedonkäsittelyn eteneminen

1. Ärsyke 2. saa aikaan tietyn reaktion tai toiminnon 3. muutetaan hermoston viestiksi 4. sitä pitkin aivoihin 5. syntyy havainto -> ei selitä kaikkia tiedonkäsittelyn ilmiöitä.

Vaikuttaa myös aiemmat kokemukset ja odotukset, miten tarkkaavaisuus suuntautuu, ympäristön tulkinta. Tiedonkäsittely lähes samanaikaista ulkoisten ärsykkeiden ja mielensisäisen tiedon kanssa.

KOGNITIIVINEN PSYKOLOGIA

Pyritään ymmärtämään tiedonkäsittelyä tulkitsemalla käyttäytymistä erilaisissa tiedonkäsittelyä vaativissa tehtävissä. Selvitetään mielen ja aivojen yhteyttä yhdistämällä kog.ne.bi tietoja, että voidaan tarkastella eri tasoilla. Biologinen esimerkiksi pelko. miten näkyy aivoissa ja hermosolujen välisessä viestinnässä sekä sympaattinen hermosto. Psykologinen miten tarkkaavaisuus keskittyy, miten havainnoin ympäristöä, millaisia muistoja pelko tilanne herättää. Kokemuksellinen millaisia muistoja pelko tilanne herättää -> miten kokee pelon ja miksi tulkitsee pelkäävänsä.

NEUROPSYKOLOGIA

Pyritään selvittämään ja ymmärtämään psykologisten ilmiöiden perustaa. Aivoissa tiettyjä erikoistuneita alueita, joiden toiminta keskeistä jollekin kognitiiviselle toiminnalle. Lisäksi kognitiivista toimintaa voidaan säädellä aivoalueiden yhteistyönä.

(Kog ja neuro tarkastelevat samaa ilmiötä eri näkökulmista. Esim. muisti kog -> millainen kog.toiminto muisti on. Neuro -> millä tavalla aivot aktivoituvat muistamisen aikana.) (Kog.tutkiminen haastavaa -> mielensisäiset toiminnot eivät suoraan havaittavissa tai mitattavissa.)

KOGNITIIVINEN NEUROTIEDE

Pyritään selvittämään mielen ja aivojen yhteyttä. Yhdistetään kognitiivinen, neuro ja biologinen tieto tiedonkäsittelyyn, jota voi tarkastella eri tasoilla: biologinen, psykologinen ja kokemus esim. pelko.

PSYKOLOGINEN TESTI

Aina samanlainen sarja toistuvia tehtäviä, joihin odotetaan etukäteen määritellyllä tavalla arvioitavia vastauksia, joita voi verrata aiempiin aineistoihin.

Rakenteelliset aivotutkimus menetelmät

Tiedonkeruumenetelmä, aivojen rakenne ja toiminta. Luovat pohjan psykologisten toimintojen hermostollisesta perustasta mittaamalla magneettisia kenttiä, joita aivojen sähköiset virrat synnyttävät. Rakenteelliset vauriot ja tuottavatko tietyn toiminnan muutoksia MRI= magneetti kuvaaminen aivojen rakenne poikkeavuudet hermoston rakenteessa ja toiminnassa

Toiminnalliset aivotutkimus menetelmät

Psykologialle tärkeämpiä kuin rakenne. Eri ominaisuudet: Paikallinen tarkkuus eli tarkka tieto missä aktivaatio tapahtuu. Ajallinen tarkkuus eli milloin aktivointi tapahtuu. Eri menetelmät

EEG eli elektroenkefalografia

Hermosolujen sähköinen toiminta pään pinnalla. Tuottama tieto sähkökäyrä. Tieto millisekuntien tarkkuudella. Muutokset havaitaan nopeasti, edullinen, ei tarkkaa paikantamista. Seurataan aivojen sähköistä toimintaa, aivojen toimintahäiriöitä, kohtauksia. (Esim. epilepsia, kooma, aivokuolleisuus) Tutkimuksessa: valoja, ääniä, hyperventilointi (nopea hengitys), nukkuessa, aktiivisena, rasitettuna

MEG eli magnetoenkefalografia

Hermosolujen sähköinen toiminta aivokuorella magneettikenttien kautta. Mittaa aivojen ulkopuolelta heikkoja magneettikenttiä, joita synnyttävät hermosoluviestintään liittyvät sähkövirrat. (Rajallinen tarkkuus ja paikallinen, mitä syvemmälle aivoihin sitä heikompi tarkkuus paikantamisessa) Tietoa siitä, MILLOIN JA MILLÄ AIVOALUEELLA VILKASTA HERMOSOLUVIESTINTÄÄ, kun tutkittava henkilö tekee annettua tehtävää, esimerkiksi lukee sanoja tai liikuttaa sormea.

fMRI eli toiminnallinen magneettikuvaaminen

Aivojen toiminta verenkierrossa tapahtuvien muutosten avulla. Voidaan havaita aivojen veren happipitoisuutta ja sen muutoksia. Happi muutokset suuria aivoalueilla, jotka ovat aktiivisina. Hermosolujen sähköinen toiminta päätellään verenkierron muutoksista. Veren virtaus aktiiviselle aivoalueelle muuttuu muutaman sekunnin kuluttua ärsykkeen havaitsemisesta ja aivoalueen sähköisestä aktivoitumisesta. Ajallinen tarkkuus heikko, veren happipitoisuudessa tapahtuvat muutokset vasta sekuntien kuluttua siitä, kun tietyn aivoalueen toiminta on kiihtynyt. Muutoksia kognitiivista toimintaa suorittaessa esim. sanoja lukiessa, videota katsoessa

TMS eli transkraniaalinen magneettistimulointi

Aivojen stimulointi menetelmät. Voimakkaalla magneettisella pulssilla häiritään, muunnetaan tai kiihdytetään rajatun aivoalueen toimintaa hetkellisesti. Jos tietyn aivoalueen toimintaa häiritsemällä onnistutaan estämään tiedonkäsittely toimintaa kyseisen aivoalueen toiminta on olennaista juuri tuon t.käsittelytoiminnon kannalta. (Esim. puhe voidaan saada sammaltamaan, sille tiettyä aivoaluetta lamauttamalla. Myös ahdistus, masennus, riippuvuudet)

1. aivojen hermosolujen aktivointia kallon ulkopuolelta magneettikentän avulla.

2. Tapahtuu siten, että potilaan pään päälle asetetaan kuparikela, johon johdetaan sykäyksittäin sähkövirtaa.

3. Näin syntyy magneettikenttä, joka vaikuttaa ihon, pääkallon ja aivonesteen läpi aivokuoren hermosoluihin.

4. Solun pinnan sähkövarauksen muutos vaikuttaa naapurisoluihin ja seurausvaikutus ulottuu lopulta aivosolujen aktiivisuuteen sekä niiden keskinäiseen viestintään.

HERMOSTO

Elimistön sähkökemiallinen tiedonvälitys- ja säätelyjärjestelmä. Mahdollistaa kaiken toiminnan, I sen avulla saadaan tietoa ulkoisesta maailmasta ja omista sisäisistä tapahtumista kuten kivusta.I Koostuu soluista, joiden koko, muoto, rakenne ja toiminta vaihtelee. Useista erilaisista soluista muodostuu verkosto, joka ihmisen monimuotoisen aistimisen, liikkumisen ja t.käsittelyn taustalla.

KESKUSHERMOSTO

Hermoston säätelykeskus, ohjaa kaikkea kehon toimitaan esimerkiksi , säätelee vireystilaa, unirytmiä, motorisia toimintoja, kognitiivista toimintaa. Muodostuu aivoista ja selkäytimestä (selkäydin yhdistää aivot ja ääreishermoston toisiinsa)

ÄÄREISHERMOSTO

Aivojen ja selkäytimen ulkopuolella oleva hermoston osa. Siellä kulkevat hermot joko sensorisia tai motorisia hermoja tai sellaisia hermoja, jotka välittävät sekä sensorista että motorista tietoa. Koostuu somaattisesta ja autonomisesta hermostosta

SENSORINEN TIETO

Aistitietoa, jota saadaan ympäristöstä ja omasta kehosta aistielimien avulla ja kautta. Sensomotoriset hermot eli tuntohermot.

MOTORINEN TIETO

Liittyy liiketoimintoihin, kuten liikkeiden suunnitteluun ja lihastoiminnan käynnistämiseen. Tietoa näihin toimintoihin aistielimiltä. Ääreishermoston hermojen kautta aistitieto välittyy keskushermostoon ja liikekäskyt välittyvät keskushermoston lihaksiin. Motoriset hermot eli liikehermot

AUTONOMINEN HERMOSTO

Säätelee ja ohjaa keskeisiä elintoimintoja esimerkiksi hengitystä, sydämen toiminta, verenkiertoa ja ruuansulatusta. Automaattista. Toiminta liittyy myös elimistön voimavarojen tehokkaaseen käyttöön vaara- ja stressitilanteessa. Homeostaasin säätely sensorisia ja motorisia hermoja pitkin.

(Kehon aistisolut lähettävät k.hermostoon tietoa elimistön tasapainosta s.hermoja pitkin. Kun keskushermostossa havaitaan muutoksia elimistön sisäisessä tasapainossa alkaa siellä tapahtua tasapainon palauttamiseen tähtääviä muutoksia. Keskushermosto voi muuttaa motorisia hermoja pitkin lähetettäviä viestejä niin, että epätasapaino korjaantuu

Autonominen hermosto jakautuu vielä sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon, yhteydessä moniin samoihin kehon osiin, mutta toiminnallisesti eri tehtävät. Autonominenhermosto säätelee kehon osien toimintaa lisäämällä tai vähentämällä niiden aktiivisuutta.)

SYMPAATTINEN HERMOSTO

Sen toiminnan tehostuminen parantaa elimistön kykyä selviytyä vaara- ja stressitilanteissa Aktivoituu erityisesti pelko-, puolustus tai pakoreaktion käynnistyessä, taistele ja pakene reaktio. (sympaattisenhermoston toiminnan tehostuminen lisää sydämen pumppauskykyä ja laajentaa lihaksiin kulkevia verisuonia, jolloin niihin pääsee enemmän verta ja sitä kautta happea ja energiaa, laajentaa keuhkoputkia, joka helpottaa hengittämistä, muutoksia myös aineenvaihdunnassa, ruuansulatuksessa, silmissä, sylki- ja hikirauhasissa,) muutoksia elimistön toiminnoissa ja tarkkaavaisuus rajaantuu ja ihminen keskittyy vain olennaiseen eli selviytymiseen. Muutokset tähtäävät siihen,että yksilö voi paeta tehokkaasti tai kohdata haastavan tilanteen

Taistele ja pakene reaktio

Sen avulla voi vaikuttaa tilanteeseen tai vastaavasti pyrkiä suojaamaan itseää pakenemalla. Stressaavassa tai vaarallisessa tilanteessa kehossa käynnistyy luonnollinen selviytymisreaktio, joka valmistaa taistelemaan eli toimimaan tai pakenemaan. Jos nämä mahdottomia seuraa lamaantumisreaktio

PARASYMPAATTINEN HERMOSTO

Toiminta edistää elimistön voimavarojen palautumista levossa ja korostuu myös silloin. Hallitsee nukkuessa

AJATTELU

Ylemmän tason monimutkaista kog.toimintaa, jossa käsitellään havainto ja muistitietoa esim. päättelemällä, tekemällä valintoja, ratkaisemalla ongelmia, luokittelemalla ja muodostamalla käsitteitä.

• ajatellessa ihminen käsittelee mielessään ympäristöstä havaittua tietoa eri muistijärjestelmien avulla ja järjestää sitä uudelleen.

• sen avulla pystytään muodostamaan erilaisia malleja todellisuudesta

• siihen vaikuttavat monet tekijät kuten valikoiva tarkkaavaisuus, tilanne, kulttuuri

• monta ajattelu prosessia käynnissä koko ajan

• voi tutkia tarkastelemalla sen eri muotoja, joilla tarkoitetaan yleensä o.ratkaisua, päätöksentekoa ja päättelyä

INTUITIIVINEN AJATTELU

Nopeaa, automaattista, ei kielellistä, kokemusperäistä, kehollista (sidoksissa aistitoimintoihin), ei yhteydessä älykkyyteen, kohdentuu tuttuun, konkreettista, laji.k vanhaa, luokittelua esim. samankaltaisuuksien perusteella, revolutionaarinen järkiperäisyys, hyvä-paha-arviot, ilmiöiden yhteen kytkemistä sen perusteella mitkä tapahtumat seuraavat toisiaan -> (esim. syönyt suklaata ja aamulla huomaa finnin ajatellen olevan sen seurausta suklaan syönnistä)

• ennakkoluulot, stereotypiat, taikausko edustavat

• katsotaan kehittyneen vastaamaan ympäristön haasteisiin ihmislajin kehittyessä -> selviytyäkseen hengissä täytynyt pystyä päättelemään nopeasti mikä ympäristössä on vaarallista tai yhdentekevää -> edelleen esim. parempi pelästyä ja luulla oksaa käärmeeksi, kun jäädä analysoimaan mikä se on

• nopeaa ja tehokasta, mutta voi johtaa virheisiin

• tiedostamattomaan t.käsittelyyn pohjautuvaa ajattelua

INTUITIO

Tarkoittaa tiedostamattomasti syntynyttä tietoista vaikutelmaa jostain asiasta -> esim. joku sanoo ostaneensa farkut, koska ajatus tuntui hyvältä -> ihmisen vaikea selittää sen perusteita - tarpeellista niin arkielämässä, kuin kog.toiminnoissa, kuten uuden luomisessa ja o.ratkaisussa

ANALYYTTINEN AJATTELU

Hidasta, kielellistä, symbolista, loogista, muuttuu lisätiedon myötä, yhteydessä älykkyyteen, kohdentuu uuteen, myös abstraktia, lajikehityksellisesti uutta, tosi-epätosi-arviot, yksilöllinen järkiperäisyys, kehittyvää, rationaalisuus

• perustuu tietoiseen t.käsittelyyn - tietoon ja sen luotettavuuteen

• alkaa usein kun aletaan oikeasti miettiä mitä ajattelemme, jostakin tai kun joku kysyy sitä suoraan

• kehittynyt evoluutiossa, kun ihminen alkanut käyttää kieltä yhä monimutkaisemmaksi käyvässä ympäristössä

• esim. arki ajattelu vaatii, jonka pitää olla puolueetonta

• a.ajatellessa ihminen pystyy irrottautumaan välittömistä aistihavainnoista ja tarkastelemaan asioita abstraktisti -> tällöin osaa perustella päätelmiä ja päätöksiä

ONGELMANRATKAISU

Ajattelun muoto, jossa tähdätään tiettyyn päämäärään. Tietoista ja tiedostamatonta toimintaa

• vaikuttavat monet eri tekijät:

ONGELMA

Uudenlainen tilanne, jonka välittömään ratkaisuun ihmisellä ei ole olennaisia tietoja ja välineitä - kuinka saavuttaa päämäärä, joka ei ole itsestään selvästi saatavilla

Biologiset tekijät ongelmanratkaisu

Ongelmanratkaisun hermostollinen perusta aivoalueet: otsalohkot sekä aivoalueet, jotka keskeisiä työmuisti järjestelmän ja tarkkaavaisuuden kannalta -> mitä vaikeampaa tehtävää ihminen ratkoo sitä useammalla aivoalueella aktivaatiota

Psyykkiset tekijät -> o.ratkaisu

Kytkeytyy yksilön tehtävään liittyvään tietoperustaan ja skeemoihin - motivaatio, tunteet, henkilön käsitys omasta itsestä, joustava ajattelu, asinatuntevuus (ratkaisu monista eri näkökulmista) -> voivat helpottaa tai vaikeuttaa ratkaisua

• metakognitiiviset taidot -> liittyvät esim. esim. siihen kuinka taitavasti ymmärtää tehtävän vaatimukset ja kykenee vertailemaan erilaisia tehtävän suorittamiseen soveltuvia strategioita

• vireystila -> väsyneenä taipumus valita helppoja ratkaisuja ja ajattelun virheiden mahdollisuus

Sosiokulttuuriset tekijät o.ratkaisu

Kulttuuri, tilannetekijät, konformisuus. Ongelmanratkaisu ryhmässä tehokasta kun ryhmässä pystytään käsittelemään ongelmaa perusteellisesti sekä kehittämään ja arvioimaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja ja niiden seurauksia

• helposti intuitiivista ajattelua, monet ongelmat niin monimutkaisia että usein tukeudutaan erilaisiin nyrkkisääntöihin eli heuristiikkoihin, jotka nopeuttavat tiedonkäsittelyä.

PÄÄTÖKSENTEKO

Ajattelun muoto, jossa valitaan jokin toiminta, asia tai uskomus useiden vaihtoehtojen joukosta. Epävarmuutta päätöksentekoon jos vaihtoehdoista on vähän tietoa. Havaittu emootioiden olevan keskeisessä osassa päätöksenteossa.

Tunteiden ansiosta ihmisten ei tarvitse käsitellä jokaista päätöstä tietoisesti erikseen vaan pystytään automaattisesti muodostamaan nopeita arvioita havainnon hyödyllisyydestä ja haitallisuudesta, miellyttävyydestä ja epämiellyttävyydestä sekä toimimaan sen mukaisesti. (Evans, Nummenmaa)

Rationaalinen päätöksenteko Intuitiivinen päätöksenteko

Perustuu analyyttisen ajattelun käyttämiseen, hitaampaa, työläämpää.

Perustuu intuitiivisen ajattelun käyttämiseen helposti jos päätöksenteon pitää olla nopeaa.

PÄÄTTELY

Ajattelua, jossa ihminen soveltaa oppimiaan tietoja ja taitoja tiettyihin tilanteisiin. Tarvitaan usein päätöksenteossa ja ongelmanratkaisussa. Loogisuuden ja rationaalisuuden takia vaatii monimutkaisia ajattelumuotoja, arkielämässä melko automaattista.

HEURISTIIKAT

Nyrkkisääntö, mikä tahansa yksinkertainen periaate tai valmis ratkaisumalli, joka mahdollistaa nopean reagoinnin ongelmaan. Ajattelun oikopolkuja, joiden avulla ihminen pääsee yleensä lyhyessä ajassa riittävä lähelle hyvää lopputulosta. Niihin turvaudutaan kun ratkaistaan ongelmia, tehdään päätöksiä ja päätellään.

ANKKUROINTI

Tarkoittaa taipumusta antaa liikaa painoa ensimmäiselle havainnolle tai tiedolle. Päätöstä siis ohjaa annettu tai itse luotu vertailukohta (- esim. Kahneman: tutkimusryhmille esitettiin eri laskutoimitukset (8x7x6.. ja 1x2x3...). näkivät laskut 5 sekunnin ajan (eivät ehtineet laskea kokonaan) -> tämän jälkeen pyydettiin nopeasti arvioimaan tulos - eri tulokset (vaikka sama lasku) -> järjestys ja lyhyessä ajassa laskette muutama lasku toimi lopullisena arvioinnin lähtöarvona eli vastaus ankkuroitiin siihen.)

SAATAVUUDEN HEURISTIIKKA

Päätöksen tekemistä sen perusteella kuinka helposti henkilö pystyy palauttamaan vastaavan tilanteen mieleensä tai millainen vaikutelma hänelle on muodostunut asian yleisyydestä. Käytetään yleensä kun halutaan arvioida jonkin tapahtuman tiheyttä kuten riskiä joutua liikenteessä vaaratilanteeseen puhelimen käytön vuoksi. Jos henkilö ei tunne ketään jolle olisi näin käynyt voi hän arvioida riskin pienemmäksi

EDUSTAVUUDEN HEURISTIIKKA

Käytetään kun henkilö pohtii kuinka suurella todennäköisyydellä asia tai tapahtuma kuvastaa hänelle valmiiksi mielessä olevaa kuvaa. Perustuu samanlaisuuteen (esim. kuvaa tilanne, jossa henkilön täytyy päätellä miten todennäköisesti asia A kuuluu joukkoon B - jos A:n ajatellaan edustavan hyvin joukkoa B -> kuuluu A suurella todennäköisyydellä B:hen.)

KOGNITIIVISET VINOUMAT

Ihmisellä esiintyviä taipumuksia hahmottaa ja painottaa informaatiota, havaintojaan ja tulkintojaan tietyllä tavoin. Yksinkertaistavat tiedonkäsittelyä ja voivat siten johtaa helposti päättely virheisiin. Heuristiikkojen käyttäminen saattaa johtaa kognitiivisiin vinoumiin.

VAHVISTUSVINOUMA

Omaa ajattelua vahvistava tieto huomioidaan, kun taas vastakkaista tietoa vähätellään (esim. ihminen saattaa keskustella pakolaisista vain sellaisten ihmisten kanssa, joiden tietää olevan samaa mieltä ja huomioida media uutisia, jotka vahvistavat hänen omia ennakkoasenteitaan)

SÄDEKEHÄVAIKUTUS

Ihmiset taipuvaisia liittämään hyviä asioita sellaiseen henkilöön, josta pidämme ja huonoja sellaiseen josta ei pidetä

PAREMMUUDEN ILLUUSIO

Taipumus yliarvioida omia kykyjään

HERMOSOLUT

Eli neuronit ovat solutyyppi, joka on erikoistunut sähköiseen viestintään. Hermosolu välittää ja yhdistelee hermoverkon muista hermosoluista tulevaa tietoa. Eivät toimi irrallaan toisistaan vaan ovat yhteydessä toisiinsa monimutkaisten yhteyksien kautta. Hermosolujen väliset yhteydet syntyvät, kehittyvät ja karsiutuvat jatkuvasti ihmisen elämän aikana.

GLIASOLU

Eli hermoston tukisolu, joka tukee hermosolujen toimintaa, muodostaa hermosoluille tukiverkon. Eivät tuota sähköisiä signaaleja eivätkä muodosta hermosolujen tavoin yhteyksiä muihin soluihin vaan tukevat hermosolun toimintaa ja hermoimpulssien kulkua. Ei pelkkiä tukirakenteita vaan hermoston toiminnan ja muotoutumisen kannalta tärkeitä soluja.

HERMOIMPULSSI

Sähköinen viesti, joka kulkee hermosolusta toiseen. Tarkoittaa jonkin ärsykkeen (ulkoinen, sisäinen) aiheuttamaa hermostossa etenevää sähköistä muutosta.

HERMOVERKKO

Useiden hermosolujen ja niiden välisten yhteyksien kokonaisuus, joka on erikoistunut johonkin toimintaan. Yksi hermosolu voi olla osa useampaa hermoverkkoa. Niiden aktivoituminen on keskeistä ihmisen toiminnalle . Jotta viestit kulkevat hermostosta myös muualle elimistöön on hermosolujen oltava yhteydessä myös muihin elimistön osiin kuin toisiin hermosoluihin. Hermosolut voivat siten muodostaa yhteyksiä myös esim. lihaksiin, verisuonen seinämiin tai sisäelimiin

Keskushermostosta kulkeutuu viestejä muualle lihaksiin ja elimistöön - myös ympäristön ärsykkeiden aiheuttamat hermoimpulssit kulkeutuvat keskushermostoon käsiteltäviksi - aistielinten havaitsema ärsyke muunnetaan aina hermoimpulssiksi, joka lähetetään käsiteltäväksi aivoihin.

• esim. kun ihminen juoksee, pohkeen verisuonen seinämään kulkee viesti, joka saa verisuonen seinämän laajentumaan -> lihakseen virtaa enemmän verta, jotta lihas saa enemmän energiaa ja happea supistuakseen

Hermosolun rakenne

Sooma, solukalvo, aksoni, dendriitti, myeliinituppi

AKSONI

Viejähaarake, jota pitkin hermosolu välittää hermoimpulsseja eteenpäin. Pituus vaihtelee (esim. selkäytimestä jalkaterään kulkevien h.solujen aksonit noin metri). Elimistössä myös hermosoluja, joilla ei aksonia ollenkaan)

DENDRIITTI

Tuojahaarakkeet, (useita) vastaanottaa tietoa muiden hermosolujen aksoneista tai muualta elimistöstä. Runsaasti haaroittuneet hermosolut saavat usein viestejä monista hermosoluista. Vähädendriittiset hermosolut sen sijaan saattavat saada viestejä vain harvoista tai vain yhdestä hermosolusta.

MYELIINITUPPI

Ympäröi, joitakin aksoneja, rasva-aineesta koostuva eriste, joka tarkoitus tehostaa hermoimpulssin kulkua aksonissa. Suojaa aksonia niin, että hermoimpulssi voi kulkea häiriöttä. Hermoston kokonaistoiminnan kannalta tärkeä, koska mahdollistaa hermosolujen riittävän nopean toiminnan.

LAUKEAMISKYNNYS

Tarkoittaa sitä ärsytyksen määrää, joka hermosolun on vastaanotettava muilta hermosoluilta, jotta hermoimpulssi käynnistyy.

HERMOIMPULSSIN KAIKKI TAI EI MITÄÄN PERIAATE

Kun hermosolu vastaanottaa toiselta hermosolulta viestin, sillä kaksi vaihtoehtoa, se joko lähettää viestin eteenpäin tai ei lähetä. Jos laukeamiskynnys ylittyy ja hermoimpulssi syntyy, ja se etenee hermosolun aksonia pitkin kohti synapsia aina samanlaisella tavalla, jos ei ylity hermoimpulssi ei synny.

KIIHDYTTÄVÄ/ESTÄVÄ SYNAPSI

kiihdyttävä, vie hermosolun toimintaa lähemmäs laukeamiskynnystä estävä vie hermosolun toimintaa kauemmas laukaisemiskynnyksestä

AJALLINEN SUMMAUTUMINEN

Tarkoittaa sitä, että jostain (yhdestä) hermosolusta saapuu useita viestejä (hermoimpulsseja) lyhyen ajan sisällä.

PAIKALLINEN SUMMAUTUMINEN

Useista hermosoluista saapuu viestejä (h.impulsseja) lyhyessä ajassa

SYNAPSI

Kahden hermosolun tai hermosolun ja jonkin muun elimistön rakenteen välinen liitoskohta. Kahden hermosolun välinen synapsi on viestin lähettävän ja vastaanottavan hermosolun liitoskohta.

SYNAPSIRAKO

Synapsissa hermosolujen väliin jää pieni väli, synapsirako. Lähettävä hermosolu kommunikoi vastaanottavalle synapsiraon yli kemiallisesti. Kun hermoimpulssi saapuu synapsiin se vapauttaa synapsirakoon molekyyliä, välittäjäainetta.

VÄLITTÄJÄAINE

(erilaisia hermoston välittäjäaineita yli 100) Välittäjäaineet) sijaitsevat aksonin päässä rakenteissa, joiden nimi on välittäjäainerakkula. Kuljettuaan synapsiraon yli välittäjäaineet sitoutuvat vastaanottavan hermosolun reseptoreihin. Osa välittäjäaineista on käytössä pääosin kiihdyttävissä synapseissa, osa estävissä. Tästä syystä välittäjäaineet voidaan jakaa joko kiihdyttäviin tai estäviin (+ jotkin toimivat molemmilla tavoin. Vaikka välittäjäaineiden tuottama vaikutus on vain joko estävä tai kiihdyttävä eri v.aineet on pystytty tutkimusten perusteella yhdistämään moneen eri toimintaan.)

RESEPTORI

Tarkoittaa solukalvolla olevaa välittäjäaineen sitoutumiskohtaa eli vastaanottajaa. Kun välittäjäaine sitoutuu näihin reseptoreihin se tuottaa muutoksia vastaanottavassa hermosolussa. (Kun välittäjäaine on vaikuttanut vastaanottavaan hermosoluun reseptorien kautta se vapautuu usein käytettäväksi uudelleen lähettävään hermosoluun tai tuhoutuu. Uusia välittäjäaineita valmistuu hermosolussa samalla kun vanhoja otetaan uuteen käyttöön.)

HERMOSTON PLASTISUUS

Solutasolla muovautuvuuden taustalla muutokset hermosolujen välisissä yhteyksissä. Aina kun oppii uutta tai luodaan uusia muistoja hermoston synapseissa tapahtuu muutoksia. Syntyy uusia hermosoluja tai jo olemassa olevat yhteydet vahvistuvat tai karsiutuvat. Siksi esim. harjoiteltu taito, paljon muisteltu muisto tai kerrattu asia tallentuu vahvasti -> oppimisen ja muistamisen perustassa keskeistä muutokset synapsien toiminnassa.

KESTOKOROSTUMINEN

Ilmiö, jossa jokin hermosolu muuttaa toimintaansa herkemmäksi vastaanottamaan hermoimpulsseja toiselta hermosolulta. Siinä useiden hermoimpulssien sarja synapsissa voi muokata hermosolun toimintaa niin, että hermoimpulssin kulku hermosolusta toiseen helpottuu.Näin aktiivisesti käytössä oleva synapsi yhteys vahvistuu (plastisuus, synapsien vahvistus periaate Hebb)

HORMONIT

Elimistön viestinviejiä. välittäjäaineiden ja hermoston lisäksi toinenkin viestintä ja säätelyjärjestelmä. Elimistössä tuotettu kemiallinen välittäjäaine, joka kulkeutuu kohdesoluihin pääosin verenkierron välityksellä. Osa myös välittäjäaineita hormoneja tuottavia soluja erityisesti umpirauhasissa, mutta myös muualla kehossa.

UMPIRAUHASJÄRJESTELMÄ

Elimistön viestinnän ja säätelyn kannalta keskeinen järjestelmä, joka tuottaa hormoneja.

UMPIRAUHANEN

Rauhanen, jonka tuottamat hormonit vapautuvat suoraan verenkiertoon ja kulkeutuvat sitä kautta kaikkialle elimistöön, erityisesti aivoihin. Aivoissa umpirauhasia esim. hypotalamus, aivolisäke ja käpyrauhanen ja aivojen ulkopuolella lisä/kilpirauhanen, haima, lisämunuainen, lisääntymiselimistön rauhaset. Hermosto ja umpieritysjärjestelmä toimivat jatkuvassa vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä, kuitenkin eri nopeuksilla. välittäjäaineet nopeaa.

KORTISOLI

Tärkeänä tehtävänä hormonina ovat veren sokeripitoisuuden pitäminen korkealla stressaavan tilanteen aikana ja aineenvaihdunnan kiihdyttäminen, jotta ihminen pysyy toimintakykyisenä vaaratilanteessa. Kuitenkin jatkuva stressi pitää kehon kortisolitason korkealla ja aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia esim. uneen ja muistamiseen.

ADRENALIINI

Vaikuttaa ihmisen kehossa vaaratilanteiden aikana. Välittäjäaine ja hormoni. Hormonina nostaa verenpainetta ja esim. keuhkojen toimintakapasiteettiä vaaran uhatessa.

MUISTI

Sen avulla pystyy suunnittelemaan tulevaa, tunnistamaan ihmisiä, mennyt ja tuleva. Kognitiivinen toiminta, jossa käsitellään, tallennetaan ja säilytetään tietoa mielessä sekä haetaan ja palautetaan tietoa aktiiviseen käsittelyyn. Muistin sisällöt voivat olla aistitietoa, elämäntapahtumia tai esim. taitoja.

MUISTIJÄLKI

Muistiin pidempi kestoisesti tallentunut jälki. esim. voimakkaita tunteita sisältävä kokemus, tehokkaasti opiskeltu tieto tai paljon harjoiteltu asia. Helppo palauttaa mieleen

UNOHTAMINEN

Muistissa käsitellyn tiedon katoaminen, luonnollinen osa muisti prosesseja, kaikkea käsiteltyä tietoa ei ole olennaista tallentaa pitkäkestoiseen säilytykseen

MUISTIN MONISÄILIÖ MALLI

Ympäristön ärsykkeet -> aistimuisti -> tarkkaavaisuus -> työmuisti -> tiedon tallentuminen säilömuistiin -> säilömuisti (tiedot, taidot, kokemukset) <- tiedon hakeminen säilömuistista (- tutkijat Atkins ja Shiffrin 1968 lyhytkestoinen=työmuisti= pidetään mielessä ja käsitellään tietoa lyhytkestoisesti)

AISTIMUISTI

(Vain pieneen osaa kaikista ärsykkeistä kohdistetaan tarkkaavaisuutta niin, että ne otetaan työmuistiin käsiteltäväksi)

• muistijärjestelmä, jossa ylläpidetään hetkellisesti tietoa ympäristöstä vastaanotetuista ärsykkeistä ilman tietoista tiedonkäsittelyä

• aistimuistissa ylläpidetty tieto ei siirry työmuistin käsiteltäväksi jollei siihen kiinnitetä tarkkaavaisuutta -> suurin osa esim. aistien rekisteröimistä ärsykkeistä ei siis päädy tietoiseen käsittelyyn

• voidaan jakaa sen käsittelemän aistitiedon perusteella esim. näön aistimuistiin ja kuulon aistimuistiin

IKONIMUISTI

Näön aistimuisti, jossa säilötään näköaistimuksia alle sekunnin ajan - ihminen pystyy havaitsemaan melko tarkasti eroavaisuuksia vaihtuvista kahdesta lähes identtisestä kuvasta. - pystyy muistamaan ja havaitsemaan eroja kuvista vaikka ei tietoisesti ole ehtinyt tarkastella kuvaa

• ikonimuistin käsittelemä muistijälki kuvasta säilyy lyhyen hetken jolloin muutokset voi ottaa tarkasteluun - jos kahden lähes identtisen kuvan välissä näytettäisiin jokin toinen kuva erojen huomaaminen kahden identtisen kuvan välillä olisi vaikeampaa, koska i.muistin kesto vain 500-1000 millisekuntia.

KAIKUMUISTI

Aistimuisti, kuuloaistimusten käsittelyyn liittyvä osa, jossa kuulotieto säilyy joidenkin sekuntien ajan - esim. opiskelija keskittyy, johonkin muuhun kuin opetukseen -> opettajan kysyessä opiskelija ei osaa heti vastata -> juuri, kun opiskelija alkaa kysyä mistä asiasta opettaja kysyi hänen mieleensä saattaa palautua ilman tarkkaavaisuutta kuultu informaatio opettajan viimeksi sanomasta asiasta ja osaakin vastata.

HAPTINEN MUISTI

Kosketukseen ja tuntemukseen liittyvä, säilöö tuntoaistimuksia korkeintaan muutaman sekunnin ajan

FONOLOGINEN SILMUKKA

Käsittelee lyhytkestoisesti kuultua informaatiota (esim. kun opiskelee vieraan kielen sanoja ja kertaa mielessä sanan käännöstä suomeksi)

• tutkimuksissa havaittu, että uuden kielen oppiminen aktivoi f.silmukkaa, koska henkilön täytyy kerrata kielellistä materiaalia mielessään.

• sanallisen informaation lisäksi käsitellään muuta akustista eli ääneen pohjautuvaa tietoa kuten äänen värit, äänisarjan eteneminen ja äänen ominaisuudet

VISUOSPATIAALINEN LEHTIÖ

Työmuistin osa, joka käsittelee näkötietoa asioiden sijainnista ja niiden piirteistä. Mikä tieto, missä tieto.

• (esim. kun kävelee kaupungilla käsittelee jatkuvasti näkötietoa esineiden piirteistä (mikä-tieto) kuten autojen ja pyörien koosta ja ulkomuodosta. Samalla käsitellään ja muistetaan näihin asioihin liittyvää paikkatietoa (missä-tieto), kuten missä auto tai pyörä on ja kuinka pitkä välimatka niillä on)

• Tarvitaan esim. esineiden löytämiseen, ympäristössä liikkumiseen ja mielikuvien hahmottamiseen

TYÖMUISTIN KESKUSYKSIKKÖ

Muistin osa, jonka avulla voi suunnata tarkkaavaisuutta ja valikoida työmuistin huomion kohteeksi havaintoja tai säilömuistista työmuistiin palautettuja sisältöjä.

• tehtävät: mm. tarkkaavaisuuden suuntaaminen ja ylläpitäminen tehtävää tehdessä, tehtävän vaihtaminen tarvittaessa, tarpeettomien asioiden huomiotta jättäminen sekä muistiin painaminen

• määrää mitä ja millä tavoin erilaisia muistisisältöjä käsitellään

EPISODINEN PUSKURI

Osa työmuistia, joka yhdistää työmuistissa käsitellyt aistitiedot kokonaisuuksiksi.

• usein säilömuistiin ei tallenneta vain yksittäisiä ääniä ja kuvia vaan nämä tiedot yhdistetään tapahtumiksi eli episodeiksi, jotka tallennetaan

• sen oletettu myös palauttavan episodeja säilömuistista työmuistiin käsiteltäväksi esim. oman elämän tapahtumat palautetaan muistelussa usein kokonaisina episodeina eikä vain yksittäisinä ääninä, hajuina tai makuina.

TYÖMUISTIKAPASITEETTI

Työmuistissa kerralla pidettävien asioiden enimmäismäärä on jokaisella rajallinen - toisilla t.muistin toiminta kuormittuu helpommin - rajallisuus sitä kuinka paljon tietoa t.muistiin mahtuu ja miten yksilö pystyy keskittämään tarkkaavaisuuttaan. Kapasiteetti rajallinen eli voi käsitellä muutaman asian kerrallaan esim. numerosarjasta mielessä vain rajallisen määrän numeroista

• tutkimusten perusteella ehdotettu, että työmuistissa voi pitää noin 4 erilaista asiaa riippumatta siitä ovatko ne näön avulla tarkkailtavia asioita, muistettavia asioita tai laskettavia kokonaisuuksia

• neljään asiaan rajoittuneisuutta kuitenkin kritisoidaan jonkin verran -> työmuistissa käsiteltävistä asioista voi luoda mieltymysyksiköitä

MIELTYMYSYKSIKKÖ

Tarkoittaa useammasta erillisestä muistettavasta asiasta luotua kokonaisuutta. - asioita luokitellaan yhden mieltymysyksikön alle jolloin käytetään vähemmän muistikapasiteettia kuin jos asiat olisivat yksittäin (luodaan muistisääntöjä esim. yhdistämällä asioita tuttuihin asioihin.)

• osoittavat sen miten säilömuistissa olevat muistijäljet voivat helpottaa t.muistin toimintaa - jo tallennetut luokitellut ja tiedot auttavat uuden tiedon omaksumista

• Työmuistin kokorajoitus yhteydessä siihen, että samaan aistiin liittyvät muistettavat tiedot häiritsevät toisiaa. - esim. oppilaan helppo pitää mielessään opettajan puhetta ja luokan edessä esitettyä kuvaa - kun hankalampaa jos yrittää huomioida kahden opettajan puhetta samanaikaisesti - osoittaa sen, että eri aistitiedot säilötään työmuistissa jossakin määrin erillään

• kuitenkin havaittu, että myös erilaiset aistitiedot vaikuttavat häiritsevästi toistensa muistamiseen jos niitä käsitellään työmuistissa tarkemmin - esim. jos oppilaan täytyy keskittyä tarkastelemaan kuvan yksityiskohtia voi opettajan puheen samanaikaisesti mielessä pitäminen olla vaikeaa

SÄILÖMUISTI, eli PITKÄKESTOINEN MUISTI

Muistin prosessin osa, joka tallentaa ja varastoi muistijälkiä pitkäkestoisesti - lisäksi täitä m.jälkiä haetaan takaisin työmuistin käsittelyyn.

TIETOMUISTI

Sisältää tietoiset ja eksplisiittiset eli sanoin kuvattavat muistot, kuten muistetut tapahtumat ja tiedot maailmasta

• esim. muisto lomamatkasta, tieto jonkun maan presidentistä

• jaetaan usein aistimuistiin ja tapahtumamuistiin

• yksi tietomuistin tärkeistä toiminnoista on tulevien tapahtumien ennakointi (esim. muistaa tehdä jotakin ennen kello kahta -) Tulevaisuuden suunnitteluun liittyvät muistot voivat kohdistua joko ajankohtaan tai tapahtumaan. - tärkeä osa säilömuistia, koska suurin osa ihmisen toiminnasta on suoritusorientoitunutta eli johonkin tavoitteeseen pyrkivää.

AISTIMUISTI

Liittyy yksilön yleiseen tietoon maailmasta. esim. ihmisellä voi olla paljon yleistä tietoa jonkin maan maantieteestä, vaikka ei olisi koskaan käynyt siellä -> ihminen pystyy hyödyntämään tätä tiedonmäärää toiminnassaan ja tietojen palauttaminen työmuistin käsittelyyn voi olla nopeaa -> esim. keskustellessa toisen kanssa ihminen hakee ja palauttaa sanoja todella nopeasti säilömuististaan käyttöön sen mukaan mitä keskustelu koskee. Aistimuisti tehokkuus perustuu pitkälti siihen, että sen sisältämät tiedot maailmasta on jäsennelty esim. käsiteluokitusten ja skeemojen avulla.

TAPAHTUMAMUISTI

Tietomuistin osa, joka käsittelee muistitietoa oman elämän tapahtumista - tapahtumat kuten syntymäpäivä, juonelliset tapahtumat kuten elokuvan juoni.

• omaa elämää koskevien tapahtumien talletus on tärkeää yksilön identiteetin ja minäkuvan kannalta.

OMAELÄMÄNKERRALLINEN MUISTI

Tarkoittaa muistin avulla luotua käsitystä omasta elämästään ja siihen liittyvistä tapahtumista, joihin sisältyy myös tietomuistoja. - esim. tieto omasta nimestä ja elämän aikaisista asuinpaikoista ovat asiamuistoja, jotka voidaan sisällyttää omaelämäkerralliseen muistiin

• o.e.k. muisti ei varsinaisesti ole oma rakenteensa asiamuistin ja tapahtumamuistin tavoin, vaan niiden sisällöistä koostuva kokonaisuus

• ihminen luo juonellisen käsityksen siitä millainen hänen elämänsä on ollut

• tutkijat havainneet tapahtumamuistin olevan herkkä häiriöille ja muutoksille.

SALAMAVALOMUISTI

Elävä muisto voimakkaita tunteita herättäneestä tilanteesta - myös altis muutoksille - oikeuspsykologit kiinnostuneita tästä tiedosta ja sen merkityksestä todistajalausuntojen luotettavuudelle. muistot rikokseen liittyen alttiita muokkautuviksi -> kuulustelutilanne, johdattelu, silminnäkijän omat skeemat tai myöhemmät havainnot voivat muuttaa muistoa rikoksesta. - esim. kuulustelijan kysymykset saattavat ohjailla silminnäkijän muistojen palauttamista ja niiden muokkaantumista -> kysymys tyyli: "Näitkö mustahuppuisen miehen kadulla/mitä näit kadulla?

VALEMUISTO

Muisto, joka voi kokemuksellisesti tuntua hyvinkin todelta, mutta joka todellisuudessa on osittain virheellinen tai jopa kokonaan keksitty. Valemuistot voivat olla iloisia tai surullisia. Ilmiöstä, jossa informaatio "saastuttaa" muiston. (Valemuistojen pesiytyminen mieleen vaatii kolmen ehdon toteutumista: Tarvitaan jonkinlainen aavistus, että jotain tärkeää on tapahtunut, mutta se on unohdettu tai torjuttu alitajuntaan. Aavistus saa ihmisen hakemaan apua. Tarvitaan uskottava auktoriteetti, joka tulkitsee oireita ja sanoo tietävänsä, mistä on kyse. Muistelijan on pidettävä auktoriteetin antamaa selitystä mahdollisena.)

MANDELA-ILMIÖ

Kun väärä muistikuva on laajemmalla ihmisjoukolla. Nimityksen keksi paranormaalitutkija Fiona Broome, joka yhdistää sen rinnakkaistodellisuuteen.

TAITOMUISTI

Säilömuistin osa, joka sisältää implisiittiset eli ei sanoitettavat muistot, taidot ja tiedostamattomasti omaksutut muistot -> esim. motoriset toiminnot, omaksutut tavat ja ehdollistumisen kautta opitut reaktiot - toimintojen sanallistaminen vaikeaa - toiminnan kannalta tärkeitä joka päivä (esim. käveleminen, kirjoittaminen -> näihin toimintoihin tarvittavia muistisisältöjä palautetaan jatkuvasti käyttöön ei-sanallisessa muodossa. Ei-sanallisesti tallennetaan myös automaattisesti opittuja reaktioita, joihin usein yhdistyy vahva tunne - esim. klassinen ehdollistuminen) ( -> jokin ärsykkeen synnyttämä reaktio yleistyy tiedostamatta myös johonkin muuhun ärsykkeeseen -> esim. lapsi pelkää lääkäreitä ja lääkärin käynti rokotuksen vuoksi on alun perin herättänyt pelon -> lapsi on tiedostamattaan oppinut liittämään pelkoreaktion myös toisiin lääkäristä muistuttaviin asioihin, jotka ovat alunperin olleen neutraaleja.)

MUISTIN KONSTRUKTIIVISUUS

Eli muokkautuvuus= muistot voivat muuttua muistiprosessin aikana

• muistiin tallennusta ohjaavat aiemmat skeemat

• kun muistoja palautetaan uudelleen käyttöön esim. skeemat, tunnetila, havainnot tai muut ärsykkeet voivat muokata muistoa

• pienet epäloogisuudet tai muiston aukot saatetaan täydentää skeemojen mukaan asiaan sopivalla tiedolla

• rekonstruktiivisuus pätee erityisesti tapahtumiin liittyviin muistoihin

• muisti myös tietoa muokkaava kog.prosessi läheskään kaikki eivät tallennu nauhurimaisesti

HIPPOKAMPUS muisti

Tärkeä tapahtumiin liittyvien muistojen tallentamisessa aivokuorella ja niiden palauttamisessa työmuistin käsittelyyn. Aktivoituu myös kun suunnistaa tutussa ympäristössä ja muistelee reittejä tuntemiinsa paikkoihin Rooli myös asiamuistojen eli yleistettyjen tietojen tallentamisessa ja palauttamisessa (-> tässä prosessissa keskeisiä myös otsa- ja ohimolohkot)

• tietomuistojen tallentuminen.

LIIKEAIVOKUORET, TYVITUMAKKEET, PIKKUAUVOT

Keskeisiä esim. taitoihin ja liikeratoihin liittyvien muistijälkien luomisessa. Taitojen implisiittinen tallentaminen.

MANTELITUMAKE JA MUISTI

Tärkeä tunnepitoisten muistojen prosessoinnissa - aktivoituu voimakkaasti esim. pelkoihin liittyvissä muistoissa - rooli tunnepohjaisissa muistoissa ja niiden mieleen painamisessa - aktivoituminen voi olla yhteydessä siihen, että voimakkaita tunteita herättäneet tapahtumat muitetaan helposti.

Hajut ja muisti

Voivat herättää voimakkaita ja tunnepitoisia muistoja -> tutkimusten mukaan johtuu siitä, että hajutieto välittyy nenästä suoraa käsiteltäväksi aivojen aistialueelle, joka sijaitsee lähellä tunteiden käsittelyyn osallistuvaa mantelitumaketta.

REKONSOLIDAATIO

Eli uudelleen lujittuminen hermoston tasolla voi selittää muistojen muokkaantumista - kun muistijälkeä palautetaan työmuistin käsittelyyn muisto aktivoituu uudelleen ja on täten osittain hauraassa ja muokattavassa tilassa - (esim. kaksi ystävää muistelee yhdessä vuosia sitten järjestettyjä juhlia, joista he saattavat nostaa esille täysin erilaisia muistoja ja näkökulmia. -> saattavat täydentää omaa muistoaan toisen kertomilla asioilla ja faktoilla -> myöhemmin muistoa palauttaessa nämä kerrotut tapahtumat saattavat tuntua itse muitetuilta vaikka ne eivät alun perin sitä olisikaan olleet. )

UNOHTAMINEN

Jonkin muistisisällön katoaminen, jossakin muistiprossessin vaiheessa (- Ebbinghaus - unohtamisen hiipumisteoria)

• unohtamiseen voi vaikuttaa myös muistisisältöjen sekoittuminen - esim. jos muistettava asia samanlainen jo muistissa oleva

• Biologisella tasolla hermovälisten synapsi yhteyksien rappeutuminen (hermosolujen luotnainen rappeutuminen, vaurio, lääkkeet)

• ne muistot joista ei tarvita tai muistella haalistuvat herkemmin -> muisti tehostaa toimintaansa vahvistamalla niitä muistoja joita palautetaan ja vaimentamalla niitä joita ei käytetä

• ihminen voi osittain vaikuttaa siihen mitä muistoja palautetaan mieleen ja mitä ei (-> ihminen voi esim. välttää paikkoja jotka herättävät ikäviä muistoja ja pyrkiä palauttamaan mieleensä positiivisia muistikuvia negatiivisten sijaan)

• omaan tunnetilaan voi vaikuttaa sillä millaisia muistoja käy mielessään läpi

• tutkimuksissa havaittu ihmisillä olevan automaattinen taipumus palauttaa mieleensä positiivisia muistoja tapahtumista -> näyttää lisääntyvän mitä vanhemmaksi tulee

• traumaattisiin tapahtumiin liittyvät muistot voidaan tiedostamattomasti torjua mielen suojelemiseksi -> esim. Freud lapsuuden torjutuilla muistoilla rooli yksilön toiminnan selittäjänä

• muistojen muokkaantuvuus lisää epävarmuutta siitä voiko esim. lapsuuteen liittyviä t.muitoja jopa luoda yksilölle esim. johdattelun kautta

• traummaattisten ja tunnepitoisten tapahtumien kohdalla voimakas muisto palautua mieleen liiankin helposti -> PTSD -> voimakkaita pelon ja ahdistuksen tunteita ja traumaattisia muistoja palautuu usein voimmakkaina mieleen -> hoitona esim. traumaan liittyvien mileikuvien muokkaaminen

AMNESIA

Muistihäiriö, joka voi aiheutua esim. aivovaurioista tai aivo sairaudesta.