bIOLOGIA LUKIO 2-3

aarniometsä (primeval forest) 

Luonnontilainen vanha metsä; metsä, johon ihminen ei ole vaikuttanut. 

abioottinen ympäristötekijä (abiotic environmental factor) 

 Elottoman luonnon fysikaaliset ja kemialliset tekijät. Esimerkiksi valo, ravinteet, lämpötila. 

aho (meadow)

 Kaskimaalle viljelyn loputtua kehittyvä niittymäinen kasvillisuus.

amensalismi (amensalism) 

 Kahden lajin vuorovaikutussuhde, josta toinen kärsii, mutta toiselle se on merkityksetön. 

autotrofi (autotroph) 

 Omavarainen eliö, ks. tuottaja. 

avainlaji (key species) 

 Ekosysteemin tai eliöyhteisön toimintaan voimakkaasti vaikuttava laji, jonka häviäminen johtaa suuriin muutoksiin. Esim. haapa ja sinisimpukka. 

avohakkuumetsätalous (clearcutting forestry) 

 Metsänkasvatustapa, jossa talousmetsä muodostuu tasakokoisista puista. Metsä kaadetaan kerralla, jolloin tuloksena on avohakkuu. 

biodiversiteetti (biodiversity) 

Luonnon monimuotoisuus; luonnolle tyypillinen monella tasolla ilmenevä erilaisuus. Jaetaan lajin sisäiseen biodiversiteettiin eli geneettiseen muunteluun, lajidiversiteettiin sekä ekosysteemien diversiteettiin. 

biodiversiteettikeskittymä (biodiversity hot spot)   

Monimuotoisuuskeskus; biodiversiteetin hot spot -alue. Luonnonsuojelun käsite, jolla kuvataan biodiversiteetiltään poikkeuksellisen runsasta aluetta, jonka putkilokasveista yli 1 500 on endeemisiä ja jonka pinta-alasta on ihmisen toimesta tuhoutunut yli 70 %. 

. 

Biodiversiteettisopimus (The Convention on Biological Diversity) 

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) vuonna 1992 solmima kansainvälinen luonnonsuojelusopimus, jonka kaikki YK:n jäsenvaltiot Yhdysvaltoja lukuun ottamatta ovat ratifioineet. Sen tavoitteena on varmistaa biodiversiteetin säilyminen suojelemalla lajeja ja ekosysteemejä sekä ohjaamalla jäsenvaltioita luonnonvarojen kestävään käyttöön.

bioindikaattori (bioindicator) 

Ilmentäjälaji, kapea-alainen laji, jonka esiintymisen runsaudesta voidaan tehdä päätelmiä ympäristön tilasta. Esimerkiksi paisukarvejäkälä. 

 

biokapasiteetti (biocapacity) 

 Ekologinen kapasiteetti, ekosysteemin kyky tuottaa materiaaleja, kuten uusiutuvia luonnonvaroja, ja sen kyky käsitellä ihmisen toiminnasta aiheutuvia materiaaleja, kuten hiilidioksidia, saasteita ja jätteitä. 

 

biogeokemiallinen kierto (bio­geochemical cycle)  

bioindika Jonkin aineen kierto biosfäärin elollisten ja elottomien osien välillä. Esimerkiksi hiilen (C) kierto. 

biokertyminen (bioaccumulation) Bioakkumulaati, aineiden kasaantuminen eliöyksilön kudoksiin. 

biomassa (biomass) Eloperäinen aines, johon alun perin yhteyttämisreaktioissa sitoutunut energia on sitoutunut. Biomassa voi ilmaista jonkin lajin määrää tai koko eliöyhteisön määrää jollakin alueella tiettynä hetkenä. 

biomi (biome) Erilaisten ekosysteemien kokonaisuus, joita esiintyy tietyllä ilmastovyöhykkeellä eli ilmastoltaan yhtenäisellä alueella. 

biokertyminen (bioaccumulation)  

 Bioakkumulaati, aineiden kasaantuminen eliöyksilön kudoksiin. 

 

biomassa (biomass) 

 Eloperäinen aines, johon alun perin yhteyttämisreaktioissa sitoutunut energia on sitoutunut. Biomassa voi ilmaista jonkin lajin määrää tai koko eliöyhteisön määrää jollakin alueella tiettynä hetkenä. 

 

biomi (biome)  

 Erilaisten ekosysteemien kokonaisuus, joita esiintyy tietyllä ilmastovyöhykkeellä eli ilmastoltaan yhtenäisellä alueella. 

bioottinen ympäristötekijä (biotic environmental factor) 

Elollisen luonnon, eliöiden, muodostamat tekijät. Esimerkiksi ravinto, kilpailijat, loiset.

biosfääri, elonkehä (biosphere)

Se osa maapallosta, jossa on elämää (kivi-, vesi- ja ilmakehän osat). 

biosfäärialue (biosphere reserve) 

 YK:n alaisen UNESCO:n ’’Ihminen ja biosfääri’’ -ohjelman kestävän kehityksen mallialue, jolla yhdistetään elinympäristön monimuotoisuuden suojelu, luonnonvarojen kestävä käyttö ja ympäristötutkimus.

biosuodatus (biofiltration) 

 Hulevesien käsittelymenetelmä, jossa hulevettä suodatetaan maakerrosten läpi, jolloin vesi puhdistuu ympäristölle haitallisista aineista.

biotooppi eli luontotyyppi (biotope) 

 Maa- tai vesialue, jolla on tietynlaiset ympäristöolot sekä luonteenomainen kasvi- ja eläinlajisto. Biotoopin syntyyn vaikuttavat muun muassa maa- ja kallioperä sekä vesiolot ja pienilmasto. 

boreaalinen vyöhyke eli pohjoinen havumetsävyöhyke (boreal zone, boreal forests) 

 Taiga; pohjoisella pallonpuoliskolla lauhkealla lämpövyöhykkeellä esiintyvä biomi tai kasvillisuusvyöhyke, jota hallitsee havumetsä. Rajoittuu etelässä lauhkean lämpövyöhykkeen lehtimetsäbiomiin ja pohjoisessa kylmän lämpövyöhykkeen tundraan. Voidaan jakaa eteläboreaaliseen (johon kuuluu myös hemiboreaalinen), keski- ja pohjoisboreaaliseen alavyöhykkeeseen.

CITES-sopimus (The Convention on International Trade in Endangered Species of Wild Fauna and Flora) 

 Uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus. Sopimus solmittiin vuonna 1975 ja Suomi liittyi siihen vuonna 1976. Sopimuksen tarkoitus on suojella uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja säätelemällä niistä käytävää kauppaa. 

dormanssi, lepotila (dormancy)

 Moni- ja kaksivuotisilla kasveilla hormonit estävät siementen itämisen ja silmujen avautumisen epäedullisena vuodenaikana (talvella tai kuivakaudella).

ehdollinen mutualismi (facultative mutualism) 

 Kahden lajin yhteiselo, josta molemmat hyötyvät, mutta lajit selviävät myös ilman toisiaan. 

ehdoton mutualismi (obligate mutualism)

Kahden lajin yhteiselo, josta molemmat hyötyvät, ja joka on ainakin toisen lajin elinehto. 

ekologia (ecology)

 Oppi eliöiden ja niiden elollisen ja elottoman ympäristön välisistä vuorovaikutussuhteista. 

 

ekologinen askelkivi (stepping stone) 

Suojelualueita yhdistävä luontolaikku, joka mahdollistaa eliöille kulkemisen suojelualueelta toiselle. 

ekologinen jalanjälki (ecological footprint) 

 Ilmaisee paljonko ihmisen kulutuskäyttäytyminen edellyttää maapinta-alaa. Ekologisen jalanjäljen avulla mitataan hehtaareina yhden ihmisen tai tietyn alueen väestön vaikutus luontoon. 

ekologinen kapasiteetti 

biokapasiteetti

ekologinen kompensaatio (ecological compensation) 

 Uusin, viimesijainen keino biodiversiteetin suojelussa, jos alueen biodiversiteetille aiheutettua haittaa ei pystytä estämään. Tällöin haitta kompensoidaan lisäämällä biodiversiteettiä jossain muualla. 

 

ekologinen käytävä (ecological connection) 

Kapea vyöhyke, joka yhdistää erillisiä suurempia elinympäristölaikkuja ja jonka kautta eliöiden arvellaan siirtyvän laikusta toiseen. 

ekologinen lokero eli ekolokero (ecological niche) 

 Ilmaisee lajin paikan ja tehtävän ekosysteemissä sekä sen toiminnalliset suhteet muihin eliöihin ja elottomaan ympäristöön. 

ekologinen pyramidi (ecological pyramid, trophic pyramid) 

Eliöyhteisön graafinen kuvaaja, jolla kuvataan kunkin trofiatason määrällinen osuus. 

ekologinen tehokkuus (ecological efficiency, transfer efficiency) 

 Suhteellinen energiamäärä, joka voi siirtyä ravintoketjussa trofiatasolta seuraavalle. 

ekologinen tila (ecological status) 

 Vesistön tilaa kuvaava luokitus, jossa tarkastellaan typpi- ja fosforipitoisuutta sekä eliöstöä, kuten planktonleviä, vesikasveja, pohjaeläimiä ja kaloja, ja verrataan niitä olosuhteisiin, joihin ihmisellä ei ole ollut vaikutusta. 

ekosysteemi (ecosystem) 

Tietyllä alueella elävien eliöiden ja niiden elottoman ympäristön muodostama toiminnallinen kokonaisuus. 

ekosysteemien diversiteetti (ecosystem diversity) 

 Ekosysteemien biodiversiteetti; ekosysteemien monimuotoisuus. Erilaisten ekosysteemien lukumäärä tarkasteltavalla alueella. 

ekosysteemipalvelu (ecosystem/nature’s service) 

 Aineellinen tai aineeton hyöty, jota ihminen saa ekosysteemien rakenteesta ja toiminnasta. Esimerkiksi ravinnon kasvaminen ja puhtaan juomaveden muodostuminen.

ekosysteemipalvelu – kulttuuripalvelut (cultural services) 

 Luonnon tarjoamat aineettomat hyödyt, kuten virkistäytyminen ja esteettiset kokemukset.

ekosysteemipalvelu – säätelypalvelut (regulating services) 

Ekosysteemien toimintaa säätelevät rakenteet ja prosessit. Esimerkiksi hyönteispölytys. 

ekosysteemipalvelu – tuotantopalvelut (provisioning services) 

 Biomassan ja puhtaan veden muodostuminen.

ekosysteemipalvelu – ylläpitopalvelut (käyt. myös tukipalvelut) (supproting services) .

 Muiden ekosysteemipalvelujen taustalla olevat rakenteet ja prosessit. Esimerkiksi ravinteiden kierto.

eksponentiaalinen kasvu (exponential growth) 

 Eliöpopulaation rajoittamaton kasvu optimaalisissa olosuhteissa. 

eliöyhteisö (community) Yhteisö, joka muodostuu samanaikaisesti samalla alueella elävistä eliöistä. 

Yhteisö, joka muodostuu samanaikaisesti samalla alueella elävistä eliöistä. 

eloonjäämiskuvaaja (survivorship curve) 

 Kuvaaja, joka esittää populaation eri-ikäisten yksilöiden keskimääräistä elossa säilymisen todennäköisyyttä ikäryhmittäin ilmaistuna. 

endeeminen eli kotoperäinen laji (endemic)  

 Vain alkuperäisellä, yleensä suppealla alueella elävä laji. 

energian ohivirtaus (energy flow) 

Eliön omiin elintoimintoihinsa käyttämä energiamäärä. 

EPI (Environmental Performance Index) 

 Valtioiden ekologista kestävyyttä mittaava indeksi.

epifyytti, päällyskasvi, päällysvieras (epiphyte) 

 Kasvi, sieni tai jäkälä, joka kasvaa toisen kasvin pinnalla, mutta ei ota siltä ravintoa eikä muutenkaan vahingoita sitä. 

. 

eroosio (erosion) 

Maaperän kuluminen 

erämaa-alue (wilderness) 

 Pohjois-Suomessa valtion ylläpitämiä Natura-alueita, joiden tarkoitus on säilyttää alueiden erämaaluonne sekä turvata saamelaiskulttuuri luontaiselinkeinoineen ja luonnon monipuolisen käytön kehittäminen. Ei varsinainen luonnonsuojelualue. 

eteläboreaalinen vyöhyke (southern boreal zone or subzone) 

 Boreaalisen vyöhykkeen eteläisin osa tai alavyöhyke, jolla kasvaa korkeaa, melko monimuotoista havumetsää. Valtalajeina kuusi ja mänty, mutta mukana myös lehtipuita. 

evolutiivinen kilpajuoksu (evolutionary arms race) 

 Kahden lajin vastavuoroinen sopeutuminen muutoksiin niiden interaktioissa. Esimerkiksi kun saaliseläin kehittyy paremmaksi välttämään petoa, peto kehittyy paremmaksi saalistajaksi. 

fenologia (phenology) 

Tutkimusala, joka selvittää luonnonilmiöiden vuodenaikaisvaihteluja. Esimerkiksi lintujen pesintä, kukkien avautuminen ja puiden lehtien variseminen.

Fit for 5

Ilmastolainsäädäntöehdotusten paketti, jonka avulla EU:n on tarkoitus vähentää nettopäästöjään vähintään 55 % vuoteen 2030 mennessä.

geneettinen muuntelu eli lajin sisäinen biodiversiteetti (genetic diversity) 

 Lajin sisäinen monimuotoisuus; geneettisesti erilaisten yksilöiden runsaus populaatiossa tai lajissa; populaation yksilöiden geneettinen monimuotoisuus. Voidaan mitata joko merkkigeeneistä (heterotsygotia tai nukleotididiversiteetti) tai ominaisuuksien geneettisen muuntelun määrästä (heritabiliteetti).

.

generalisti (generalist).

 Laji, jolla on laaja ekologinen lokero esimerkiksi ravinnonkäytön suhteen.

habitaatti (habitat) 

 Elinympäristö; eliön elinpaikka, jossa se elää ja lisääntyy. Habitaatissa on eliölle sopivat ympäristöolot ja sen tarvitsemat resurssit. 

haitallinen vieraslaji (harmful alien species)  

 Vieraslaji, joka vaikuttaa haitallisesti alueen ekosysteemiin tai ihmisen talouteen. Voi kilpailla tai risteytyä alkuperäislajin kanssa, saalistaa niitä tai levittää niihin tauteja. Usein alueelta puuttuvat niiden luontaiset saalistajat tai taudinaiheuttajat, joten ne saattavat muuttaa ekosysteemin rakennetta. 

hajakuormitus (scattered loading)

 Kuormitus, joka on peräisin laajalta alueelta ja joka tulee useista pienistä päästölähteistä, kuten maa- ja metsätaloudesta, haja-asutuksesta ja liikenteestä. 

hajottaja (decomposer) 

Kuolleita eliöitä tai ainesta hajottava ja ravinnokseen käyttävä eliö.

hakamaa 

 Harvapuustoinen karjan laidun, jolla niittykasvillisuus vallitsee. Alueella kasvaa harvassa tai rykelminä lehtipuita sekä katajaa. 

hallittu hoitamattomuus (natural management) 

Periaate ja toimintatapa, jossa ihmisen muokkaaman viherympäristön annetaan tarkoituksella ja suunnitelmallisesti kasvaa vapaasti. Esimerkiksi nurmialueen niittämättä jättäminen mesikasvien lisäämiseksi.