1/111
Looks like no tags are added yet.
Name | Mastery | Learn | Test | Matching | Spaced |
---|
No study sessions yet.
kehitys
kehitys: yleisemmällä tasolla tietyn ajan kuluessa tapahtuvaa muutosta.
Kun kehityspsykologiassa puhutaan ihmisen kehityksestä, on tärkeää ymmärtää, että kehitys voi olla muutosta sekä myönteiseen että kielteiseen suuntaan.
-muutosta myönteiseen / kielteiseen suuntaan
esim. Ihminen voi esimerkiksi oppia uusia hyödyllisiä taitoja mutta taantua joissakin toisissa taidoissa.
-jatkuvuus ja epäjatkuvuus
kehityksen jatkuvuus: yksilön kehityksessä ennustettavissa oleva muutos
kehityksen epäjatkuvuus: yksilön kehityksessä muutos, jota ei voi ennustaa aiempien kehitysvaiheiden perusteella
-matteusvaikutus
matteusvaikutus: kehitykseen vaikuttavien tekijöiden kasautuminen
osa-alueet:
1. fyysinen ja motorinen
2. kognitiivinen
3. sosioemotionaalinen
kehitystehtävä
kehitystehtävä: jokaiseen ikävaiheeseen kuuluvia tehtäviä tai haasteita, jotka syntyvät tarpeesta sopeutua biologisiin muutoksiin ja sosiokulttuurisesti määräytyviin yhteisön ja yhteiskunnan odotuksiin.
Kehitystehtävät voivat olla esimerkiksi biologisia kehon muutokseen liittyviä (esimerkiksi sukukypsyyden saavuttaminen), psyykkiseen kehitykseen liittyviä (esimerkiksi itsenäistyminen) tai ulkoapäin yhteiskunnasta tulevia normeja (esimerkiksi odotus itsensä elättämisestä työllä).
kehityksen jatkuvuus
kehityksen jatkuvuus: yksilön kehityksessä ennustettavissa oleva muutos
kehityksen epäjatkuvuus
kehityksen epäjatkuvuus: yksilön kehityksessä muutos, jota ei voi ennustaa aiempien kehitysvaiheiden perusteella
matteusvaikutus
matteusvaikutus: kehitykseen vaikuttavien tekijöiden kasautuminen
Kehityksen osa-alueet
1. fyysinen ja motorinen
2. kognitiivinen
3. sosioemotionaalinen
esim. aivojen fyysinen kehitys vaikuttaa moniin kognitiivisiin toimintoihin, kuten kielen ja puheen oppimiseen.
Kielen ja puheen oppimisessa taas sosioemotionaalisilla tekijöillä, kuten vuorovaikutuksella muiden ihmisten kanssa, on tärkeä rooli.
Kielen kehittyminen myös mahdollistaa tunne-elämän säätelyn ja vuorovaikutuksen, jolloin ihminen voi kehittää edelleen esimerkiksi sosiaalisia suhteitaan.
kypsyminen
kypsyminen: perimän ohjaama, biologinen kehitysprosessi, johon ei voi opettamalla vaikuttaa
Ihmisen kehityksen perusprosessit?
Miten ne näkyvät kehityksessä?
Ihmisen kehityksen perusprosessit ovat kypsyminen ja oppiminen.
Geenien ohjaama kypsyminen näkyy esimerkiksi kasvuna, sukukypsyyteen liittyvinä kehon muutoksia ja erityisesti aivojen kehityksenä.
Ihmisessä oleva geneettinen valmius huolehtii siitä, että tietyssä vaiheessa mahdollistuu tiettyjen hermosolukytkentöjen muodostuminen.
Kun hermosto on riittävän kypsynyt ja lapsella on tietyt perusvalmiudet olemassa, hän voi oppia uusia, aiempaa korkeatasoisempia toimintoja.
Erityisesti lapsen ensimmäinen ikävuosi on hermoston nopean kypsymisen aikaa.
Hermoston kypsymisen lisäksi tarvitaan myös kokemuksia ja ympäristön virikkeitä, jotta lapsi voi oppia tietyn taidon. Istuminen, käveleminen tai uimataito eivät synny itsestään ilman oppimiskokemuksia. Lapsi ei opi kunnolla tiettyjä taitoja, jos hän elää ympäristössä, joka ei tue näiden taitojen kehitystä. Äärimmäisiä tapauksia puutteellisen kasvuympäristön vaikutuksista ovat susilapset, joilla esimerkiksi kielellinen kehitys on jäänyt hyvin puutteelliseksi.
herkkyyskausi
herkkyyskausi: ajanjakso, jolloin lapsella on erityinen alttius oppia jokin tietty taito.
Herkkyyskaudet perustuvat hermoston biologiseen kypsymiseen ja muovautumisherkkyyteen tietyssä vaiheessa.
Eri taitojen herkkyyskaudet ajoittuvat pääosin lapsen kuuden ensimmäisen ikävuoden ajalle.
refleksit
hienomotoriikka
karkeamotoriikka
Eka refleksit, sen jälkeen:
Aluksi kehittyvät lapsen karkeamotoriset taidot eli kehon suurten lihasryhmien hallinta. Karkeamotorisia taitoja ovat myös esimerkiksi konttaaminen, kävely ja myöhemmin polkupyörällä ajo.
Hienomotoriikka eli kehon pienten lihasryhmien hallinta alkaa kehittyä, kun raajojen isojen lihasten hallinta on jo jollakin tavalla hallussa. Hienomotorisia taitoja ovat esimerkiksi esineiden ottaminen käteen, pinsettiote [Lapsi osaa peukalonsa ja etusormensa avulla poimia esimerkiksi pieniä esineitä.] tai käden toiminnan hallinta piirtämisessä
plastisiteetti
plastisiteetti: aivojen muokkautuvuus
Hermosolujen määrä on suurimmillaan vastasyntyneenä. --> hermoverkot kehittyvät niin sanotulla "use it or lose it" periaatteella.
myelinisaatio
myelinisaatio: hermosolujen tukisolut kasvattavat hermosolun aksonin ympärille myeliinitupen, joka nopeuttaa sähköisen hermoimpulssin kulkua aksonissa.
Ennen puolen vuoden ikää myeliiniä on vain harvoissa aivojen rakenteissa.
Myelinisoituminen näkyy aivoissa niin sanottuna valkeana aineena, joka koostuu myelinisoituneista aksonikimpuista.
Aivokuoren hermoverkostojen kehittyminen (kuva)
Kuvasarja havainnollistaa aivokuoren hermoverkostojen kehittymistä. 1. Kuvassa vastasyntyneellä ei juurikaan ole yhteyksiä hermosolujen välillä, mutta refleksit toimivat. 2. Kuvassa näkyy hermosolujen välisten kytkentöjen lisääntyminen ensimmäisinä viikkoina. 3. Kuvassa on kolmikuukautisen vauvan hermoverkostoa. Vauva osaa seurata katseellaan esinettä ja tunnistaa tutun äänen. 4. Kuvassa on puolitoistavuotiaan lapsen hermoverkostoa. Lapsi kävelee, tarttuu esineisiin, leikkii niillä ja osaa muutamia sanoja.
perustutkimus
soveltava tutkimus
perustutkimus: tutkimustyyppi, jonka tavoitteena on yleisten lainalaisuuksien selvittäminen sekä yleisen ymmärryksen lisääminen tutkittavasta asiasta tai ilmiöstä, eli uuden tieteellisen tiedon etsiminen.
soveltava tutkimus: tutkimustyyppi, jonka tavoitteena on löytää ratkaisuja käytännön elämän ongelmiin, tuottaa suoraan käytännön sovelluksia tai sellaista tietoa, joka auttaa kehittämään käytännön sovelluksia.
populaatio
populaatio: Populaatio eli perusjoukko on se ihmisryhmä, johon tutkimuksen tulokset halutaan yleistää ja josta valitaan riittävän kattava otos tutkimukseen.
otos
otos: tutkimuksen perusjoukosta tietyllä tavalla (satunnaisotanta tai harkinnanvarainen otanta eli näyte) valittu kohderyhmä, jolle tutkimus tehdään.
poikittaistutkimus
poikittaistutkimus: tutkimus, jossa tietoa kerätään halutusta populaatiosta yhden tutkimuskerran aikana.
esim. kehtiyspsykologiset tutkimukset
kuvailevia, ei voida selvittää syy-seuraus-suhteita.
pitkittäistutkimus
pitkittäistutkimus: tutkimus, jossa seurataan tiettyä samaa ihmisryhmää tietyn, usein pitkän ajanjakson ajan.
Monissa pitkittäistutkimuksissa selvitetään ennen kaikkea asioiden välisiä yhteyksiä korrelaatioiden avulla.
korrelaatio
korrelaatio: Tilastollinen yhteys kahden muuttujan välillä, eli kaksi asiaa esiintyy yleensä (muttei välttämättä aina) yhdessä.
Korrelaatio ei kerro mitään siitä, vallitseeko asioiden välillä syy-seuraussuhdetta.
Korrelaatio voi olla tilastollisesti merkittävä tai niin pieni, että se on selitettävissä sattumalla.
kohortti
kohorttivaikutus
kohortti: tiettynä ajanjaksona syntyneiden tai samanlaisen tapahtuman kokeneiden henkilöiden ryhmä.
Koska tiettyyn kohorttiin kuuluvat ihmiset ovat kokeneet yhteiskunnalliset tapahtumat ja kulttuurin muutokset saman ikäisinä, voi tämä joskus vaikeuttaa tutkimuksen tulosten tulkintaa.
kohorttivaikutus: tutkimustuloksien tulkinnassa havaittava vaikutus: tiettyä asiaa ei saa yleistää vaan se voi olla vain tietyn sukupolven ominaispiirre.
Esimerkiksi 1970-luvun vauvat ovat syntyneet aika eri maailmaan kuin 2010-luvun vauvat, jolloin kaikki havaitut asiat eivät välttämättä kerro kehityksestä sinänsä vaan tietyn aikakauden piirteistä.
Esimerkiksi tutkimuksessa on voitu saada selville, että nuoremmat ovat taitavampia käyttämään tietotekniikkaa kuin vanhemmat, jolloin tuloksista voisi päätellä, että ihmisen vanhetessa tietokoneen käyttötaidot heikkenevät.
Kohorttivaikutus: vanhemmalla ikäluokalla ei ole ollut aikoinaan mahdollisuuksia harjoitella tietoteknisiä taitoja samalla tavoin kuin nuoremmalla ikäluokalla. Tulos kertoo siis enemmän vanhemman ikäluokan harjoituksen puutteesta kuin iän vaikutuksesta.
Dunedinin pitkittäistutkimus?
Yksi maailman tunnetuimmista tutkimuksista on Dunedinin pitkittäistutkimus (Dunedin Multidisciplinary Health and Development Study), jossa seurataan yli tuhannen vuonna 1972 syntyneen uusi-seelantilaisen kehitystä ja terveyttä.
adoptiotutkimus
adoptiotutkimus: tutkimus, jossa biologisten vanhempien perimän vaikutusta voidaan verrata ympäristön vaikutukseen
kaksostutkimus
kaksostutkimus: erityisesti identtisillä kaksosilla tehtävä tutkimus, jonka avulla voidaan tutkia geenien ja ympäristön vaikutusta kehitykseen.
Miksi kaksos- ja adoptiotutkimukset eivät vielä paljasta, mitkä geenit ovat kehityserojen takana?
Miten geenitestit liittyvät pitkittäistutkimuksiin?
aksos- ja adoptiotutkimuksessa perimän vaikutusta tutkitaan vain epäsuorasti ja siksi ne eivät vielä paljasta, mitkä geenit ovat kehityserojen takana.
Pitkittäistutkimuksissa on usein seurattu perimän ja ympäristön yhteisvaikutusta geenitestejä hyödyntämällä.
Yksittäisten geenien vaikutus kehitykseen on yleensä hyvin pientä.
Tiedetään kuitenkin, että useiden geenien yhteisvaikutus tiettyjen ympäristötekijöiden kanssa selittää jonkin verran kehityksen suojaavia ja riskitekijöitä.
Genetiikan uudet tutkimusmenetelmät mahdollistavat jo koko genomin eli perimäaineksen tarkastelun.
Tutkimus on nostanut esille kaksi tärkeää asiaa: geenit vaikuttavat yhdessä toistensa ja ympäristön kanssa ja osa geeneistä johtaa tiettyyn ilmiasuun vain tietyillä todennäköisyyksillä.
Ihmisen kehitystä ei siksi ehkä koskaan ole mahdollista täysin ennustaa geenejä tutkimalla.
Kuitenkin tieto perimän ja ympäristön yhteisvaikutuksesta auttaa esimerkiksi suunnittelemaan tukitoimia riskiryhmille.
tiedonkeruumenetelmä
Psykologiassa tyypillisiä tiedonkeruumenetelmiä ovat observointi, erilaisten kyselylomakkeiden ja mittareiden käyttö, haastattelu, psykologiset testit ja fysiologiset kehon toiminnan mittaukset sekä aivojen kuvantaminen.
observointi
observointi: tutkimuksessa tiedonkeruumenetelmä, jonka avulla voidaan tutkia ulkoisesti havaittavaa käyttäytymistä.
Tarvitaan erityisesti vauvojen ja pienten lasten tutkimisessa
kehityshäiriö
kehityshäiriö: synnynnäinen raskauden aikana tai iän myötä ilmenevä kehityksen poikkeavuus.
esim. Raskauden aikana alkion ja sikiön kehitykseen vaikuttavat erityisesti äidin elämäntavat (tupakointi, alkoholinkäyttö, huumeet), terveydentila, ravitsemustila, stressi, lääkkeet tai erilaiset tapaturmat. Äidin ja sikiön yhteisen verenkierron kautta haitalliset aineet pääsevät vaikuttamaan keskushermoston kehittymiseen, myös elinten kehittymiseen. Sikiön kehitystä haittaavista aineista voi olla seurauksena keskenmeno, ennenaikainen synnytys, vastasyntyneen pienikokoisuus ja vieroitusoireita heti syntymän yhteydessä. Niistä voi aiheutua myös pysyviä häiriöitä, kuten kehityksellistä viivettä sekä elimellisiä epämuodostumia.
Laaja-alaiset kehityshäiriöt
Laaja-alaisia kehityshäiriöitä ovat esimerkiksi kehitysvammaisuus ja autismin kirjon häiriöt.
Monille laaja-alaisille kehityshäiriöille on luonteenomaista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ilmenevät ongelmat, epätavalliset reaktiot aistiärsykkeisiin sekä usein rajoittuneet tai kaavamaisena esiintyvät toiminnot tai mielenkiinnon kohteet.
Usein tällaisilla henkilöillä voi ilmetä myös omaan ikätasoonsa nähden poikkeavaa käyttäytymistä
Kapea-alainen kehityshäiriö
Kapea-alaisia kehityshäiriöitä ovat esimerkiksi kielelliset erityisvaikeudet, lukemisen erityisvaikeudet tai motoriikkaan tai matematiikkaan liittyvät vaikeudet sekä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriö ADHD.
perimä
geeni
perimä: yksilön kaikkien geenien muodostama kokonaisuus
geeni: perintötekijä; DNA:n jaksoja, joihin eri fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien periytyvyys perustuu
autonominen hermosto
Autonominen hermosto käskyttää ei-tahdonalaisia toimintoja.
Säätelee sisäelinten, esimerkiksi sydämen ja ruoansulatusjärjestelmän, toimintaa sekä osaltaan myös tunteiden kokemista ja stressireaktiota.
Autonominen hermosto jaetaan edelleen kahteen päärakenteeseen: sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon.
temperamentti?
tutkija?
teoria?
temperamentti: melko pysyvä tapa reagoida, osittain synnynnäinen käyttäytymistaipumus
Mary Rothbart
temperamentin ulottuvuudet, päätemperamenttipiirteet:
1. positiivinen reaktiivisuus: ulospäinsuuntautuneisuus; temperamenttipiirre, joka näkyy yksilössä korkeana aktiivisuuden tasona, taipumuksena ilmaista positiivisia tunteita, elämyshakuisuutena ja lähestymiskäyttäytymisenä.
2. negatiivinen emotionaalisuus: temperamenttipiirre, joka kuvaa yksilön yleistä taipumusta turhautua, pelätä ja itkeä helposti.
3. itsesäätelyvalmius: temperamenttipiirre, joka liittyy esimerkiksi kykyyn säädellä omaa tarkkaavaisuuttaan ja mieltymykseen keskittyneeseen, rauhalliseen toimintaan.
Posit- ja negat-reaktiivisuus --> voidaan havaita jo vastasyntyneellä.
Itsesäätelyvalmius --> 2v eteenpäin.
Mitä tarkoittaa, että "Perimä on aina ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa. "?
MAOA-geeni?
epigeneettinen säätely?
Perimä on aina ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa.
Esim. väkivaltaisuuteen liitetty MAOA-geeni lisää riskimuodossaan lapsuuden kaltoinkohtelun vaurioittavaa vaikutusta ja tuottaa väkivaltaisuutta, jos lapsella on sekä tietty geenimuoto että epäsuotuisa kasvuympäristö.
Ympäristö aktivoi jotkin geenit ja vaimentaa eli "kytkee pois päältä" toiset --> epigeneettinen säätely.
Geenien toimintaan voivat vaikuttaa esim. äidin hormonit sikiöajan kehityksessä, jotkin ympäristömyrkyt tai voimakkaat stressikokemukset lapsen varhaisvuosina.
voikukka- ja orkidealapset
Perimä vaikuttaa monin tavoin myös ympäristön kokemiseen eli sama ympäristö ei ole kaikille samanlainen.
Myös huonojen kasvuolojen vaikutuksen haitallisuus näyttää riippuvan tietyistä geeniyhdistelmistä. Joillain on geenien antamaa sitkeyttä selvitä huonoissakin oloissa --> voikukkalapset, kun taas toiset kärsivät herkästi puutteellisesta hoivasta ja traumaattisista kokemuksista --> orkidealapset.
Sosialisaatio
sosialisaatio: kehitystapahtuma, jonka kuluessa ihminen oppii yhteisönsä tavat ja tulee sen toimivaksi jäseneksi.
Urie Bronfenbrennerin kronobioekologinen teoria
kronobioekologinen teoria: Urie Bronfenbrennerin teoria, jonka mukaan lapsen sosiaalistuminen tapahtuu monen tason vuorovaikutuksessa.
lähiympäristö
lähiympäristö: sosialisaatiossa tärkeä mikroympäristö, joka muodostuu useimmiten perheestä, lähimmistä sukulaisista, hoitopaikasta, koulusta ja kaveripiiristä.
Näiden ihmisten rooli ja merkitys on erilainen eri ikävaiheissa.
mesosysteemi
mesosysteemi: mikrosysteemit vaikuttavat toisiinsa ja ovat keskenään vuorovaikutuksessa.
Esim. lapsen äiti käy päiväkodissa kasvatuskeskustelussa, kodin ja päiväkodin mikrosysteemit ovat yhtä aikaa läsnä.
etäympäristö
etäympäristö: sosialisaatiossa ympäristöjä, jotka vaikuttavat kehitykseen epäsuorasti.
esim. eksosysteemi = ympäristö, johon sosiaalistuva lapsi tai nuori ei itse kuulu, mutta joka vaikuttaa silti hänen kasvuunsa ja kehitykseensä välillisesti.
Eksosysteemi voi olla esimerkiksi vanhempien työyhteisö tai harrastusryhmä.
makrosysteemi
makrosysteemi: sisältää kulttuuriset arvot, tavat ja lait.
Vaikuttaa kaikkien muiden kerrosten läpi.
Esim. lama-aika vaikuttaa vanhempien työpaikkoihin ja vanhempien tunne-elämään, jolloin epävarmuus ja huolestuneisuus ja ahdistuneisuus voi tarttua lapseenkin
kasvatustyyli
jaetaan?
kasvatustyyli: vanhemman suhteellisen pysyvä käsitys kasvatuksen tavoitteista ja niiden saavuttamisen keinoista.
1. Auktoriteettiin perustuva (ns. paras)
2. Määräävä
3. Laiminlyövä
4. Salliva
psykologinen kontrolli
Myöhemmin kasvatustyylien tarkasteluun on lisätty psykologisen kontrollin ulottuvuus.
Käyttäytymisen kontrollointi on jämäkkää toiminnan säätelyä, kun taas psykologinen kontrolli on vaikuttamista lapsen tunnemaailmaan.
Se on luonteeltaan tungettelevaa ja manipuloivaa ja ilmenee kasvatuksessa esimerkiksi lapsen syyllistämisenä, rakkauden epäämisenä ja tunteiden mitätöimisenä.
Tutkimuksissa on havaittu, että psykologisesti kontrolloiva perheympäristö aiheuttaa lapselle sisäänpäin suuntautunutta ongelmakäyttäytymistä, kuten masennusta, ahdistuneisuutta ja heikkoa itsetuntoa.
emotionaalinen tuki
kontrollointi
Lapsen tarpeisiin vastaava vanhempi antaa lapselle emotionaalista tukea, on kiinnostunut lapsen asioista sekä auttaa lasta vaikeuksissa keskustelemalla lapsen kanssa ja antamalla neuvoja.
Lapsen kontrollointi taas tarkoittaa lapsen käyttäytymisen ohjaamista ja valvontaa, ongelmiin puuttumista sekä perusteltua rajojen asettamista.
Molempia näistä ulottuvuuksista tarvitaan toimivassa vanhemmuudessa.
Olennaista on kuitenkin se, kumpi näistä ulottuvuuksista on hallitseva
goodness of fit
"goodness of fit": lapsen kasvuympäristön ja temperamentin yhteensopivuus.
Temperamenttipiirteistä mikään ei ole itsesään hyvä tai huono, vaan hyväksi tai huonoksi ne tekee niiden sopivuus ympäristöön.
Jos temperamentti ei oikein sovi ympäristön odotuksiin, lapsi saa helposti paljon negatiivisita palautetta, joka vaikuttaa minäkäsitykseen ja itsetuntoon.
Kasvatuksen olisi tarkoitus antaa lapselle sosiaalisia taitoja ja selviytymiskeinoja, jotta hän sopeutuisi vallitsevan ympäristön odotuksiin.
Vanhemman rakentava ohjaus tukee hyvän itsetunnon muotoutumista, kun lapsi ei koe olevansa "vääränlainen".
auktoriteettiin perustuvan kasvatustyylin hyviä puolia?
Vanhempien kasvatustyylin on todettu vaikuttavan erityisesti lapsen sosioemotionaaliseen kehitykseen.
Auktoriteettiin perustuvan kasvatustyylin omaksuneiden vanhempien eli auktoritatiivisten vanhempien lasten on todettu olevan esimerkiksi varhaislapsuudessa muita kypsempiä ja itsenäisempiä sekä ystävällisempiä toisia ihmisiä kohtaan.
Tällaiset lapset ovat myös toiminnallisesti aktiivisempia ja enemmän tehtäväsuuntautuneita.
Kouluiässä auktoritatiivisesti kasvatetuilla lapsilla on todettu olevan muita lapsia parempi itsetunto. Lapset myös menestyvät koulussa paremmin ja heillä on parempi sopeutumiskyky erilaisiin elämän ongelmiin, esimerkiksi vanhempien avioeroon.
Jean Piaget
Korosti ajattelun kehittymisen perustuvan biologiseen kypsymiseen ja kaikille eliöille yhteiseen tarpeeseen sopeutua ympäristöönsä eli adaptaatioon.
adaptaatio: ympäristöön sopeutuminen.
Sopeutuminen tapahtuu assimilaation ja akkommodaation avulla.
assimilaatio: ihminen liittää uusia piirteitä aiemmin oppimaansa sisäiseen malliin.
akkommodaatio: ihminen luo aiemman sisäisen mallinsa rinnalle uuden vastaamaan uusia kokemuksia
Piaget'n teoria ja sen kritiikki
Piaget'n mukaan ihmisen ajattelun kehityksessä on neljä erilaista, ikäkausiin jaoteltua vaihetta: sensomotorinen vaihe, esioperationaalinen vaihe, konkreettisten operaatioiden vaihe ja formaalien operaatioiden vaihe.
Piaget ajatteli ajattelun kehittyvän nimenomaan laadullisina muutoksina vaiheesta toiseen.
Nykytutkimus korostaa kuitenkin ajattelun kehittymistä jatkuvana prosessina, ei vaiheittaisena, kuten Piaget ajatteli. Piaget'n teoria auttaa kuitenkin hahmottamaan, millä tavoin lapsen ajattelu kehittyy ja millaista eri-ikäisten lasten ajattelu suurin piirtein on.
Tätä tietoa voidaan hyödyntää esimerkiksi lasten opettamisessa.
Kritiikkiä:
-kehitys jatkuva prosessi --> jotkin toiminnot voi saavuttaa esim. jo aiemmin
-formaalia ajattelua korkeampi taso on olemassa: postformaali ajattelu
assimilaatio
assimilaatio: ihminen liittää uusia piirteitä aiemmin oppimaansa sisäiseen malliin
akkommodaatio
akkommodaatio: ihminen luo aiemman sisäisen mallinsa rinnalle uuden vastaamaan uusia kokemuksia
postformaali ajattelu
postformaali ajattelu: korkeatasoista ja kypsää ajattelua, joka kehittyy osalle aikuisista koulutuksen ja elämänkokemuksen ansiosta.
-relativistisuus (suhteellisuus)
-kyky kriittisyyteen, vertailuun ja arviointiin sekä kyky tehdä kompromissiratkaisuja.
sensomotorinen vaihe
sensomotorinen vaihe: Piaget´n ajattelun kehittymisen teorian ensimmäinen vaihe (varhaislapsuus).
Piaget’n teorian ensimmäinen vaihe alkaa heti syntymästä ja jatkuu kahteen ikävuoteen asti. Piaget nimesi tämän vaiheen sensomotoriseksi vaiheeksi, koska tässä vaiheessa lapset oppivat pitkälti aistihavaintojen (engl. sense) ja motoristen taitojen avulla. Lapset oppivat yhdistämään aistien avulla saavutettua tietoa motorisiin liikkeisiin. Esimerkiksi pieni vauva tarvitsee näköhavaintojen (näköaistin) ja käden liikkeiden (motoriikan) yhteensovittamista oppiakseen tarttumaan johonkin kohteeseen.
-refleksit
- 1 kk --> sisäiset mallit
- objektipysyvyys: sensomotorisen vaiheen kognitiivinen saavutus on objektipysyvyys eli esinepysyvyys. Objektipysyvyys tarkoittaa sitä, että vauva on tietoinen objektin, kuten esineen tai ihmisen, olemassaolosta ja kykenee pitämään sen mielessään eli muistissaan, vaikka ei voisi hetkellisesti nähdä tai kuulla sitä. Jos esimerkiksi äiti menee välillä toiseen huoneeseen, vauva ymmärtää, että äiti ei häviä ikuisiksi ajoiksi tai jos äiti piilottaa nallen sängyn alle, vauva odottaa näkevänsä sen kohta.
objektipysyvyys: vauvan kyky olla tietoinen esineen (objektin) olemassaolosta ja kyky pitää se mielessä, vaikka ei voisi sitä parhaillaan nähdä tai kuulla
- symbolifunktio: vauvalle kehittyy ymmärrys siitä, että sanat edustavat jotakin kohdetta.
Sensomotorisen vaiheen aikana, noin 1-vuoden iässä, lapselle alkaa herätä symbolifunktio eli lapsi alkaa vähitellen ymmärtää sanat merkeiksi (symboleiksi) ja tajuta, että sanat viittaavat joihinkin asioihin tai esineisiin. Symbolifunktion herääminen vauhdittaa lapsen kielen kehittymistä ja mahdollistaa kuvittelun leikissä.
objektipysyvyys
objektipysyvyys: vauvan kyky olla tietoinen esineen (objektin) olemassaolosta ja kyky pitää se mielessä, vaikka ei voisi sitä parhaillaan nähdä tai kuulla.
symbolifunktio
symbolifunktio: vauvalle kehittyy ymmärrys siitä, että sanat edustavat jotakin kohdetta.
esioperationaalinen vaihe
esioperationaalinen vaihe: Piaget´n ajattelun kehittymisen teorian toinen vaihe (leikki-ikä).
egosentrinen puhe: itsensä ääneen ohjailua. --> muuttuu vähitellen sosiaaliseksi puheeksi.
egosentrinen ajattelu: ajattelua hallitsee lapsen oma näkökulma.
maaginen ajattelu: Lapsi saattaa kuvitella oman tahtonsa saavan aikaiseksi muutoksia ympäristössä.
symbolinen ajattelu: symbolifunktion mahdollistama - käsitteitä käyttävä ajattelu. --> mielikuvitusleikit ja symbolisen leikin; esine x edustaa asiaa y. keppi on puhelin.
konkreettisten operaatioiden vaihe
konkreettisten operaatioiden vaihe: Piaget´n ajattelun kehittymisen teorian kolmas vaihe (kouluikä).
-looginen ajattelu: kyky asioiden luokitteluun, käsitehierarkioiden rakentamiseen ja yläkäsitteiden oppimiseen.
säilyvyyden käsite: lapsi ymmärtää, että jonkin asian tai ilmiön ominaisuudet säilyvät myös tilanteen muuttuessa --> esim. keksin puolittaminen 2 palaksi on = alkuperäinen keksi.
HUOM. Ajattelun kehittyminen tapahtuu kuitenkin aina yksilöllisessä tahdissa. eli jo leikki-iässä voi saavuttaa esim. säilyvyyden käsitteen.
säilyvyyden käsite
säilyvyyden käsite: lapsi ymmärtää, että jonkin asian tai ilmiön ominaisuudet säilyvät myös tilanteen muuttuessa
Formaalit operaatiot
formaalien operaatioiden vaihe: Piaget´n ajattelun kehittymisen teorian neljäs vaihe (nuoruus).
-kyky abstraktiin ajatteluun, jossa käytetään käsitteitä ajattelun välineinä. Tämä mahdollistaa myös käsitehierarkioiden, symbolien, vertauskuvien ja merkityssuhteiden käsitteellisen tason ymmärtämisen.
deduktiivinen päättely: yksilön kyky johtaa yleisestä säännöstä yksittäistapaukseen johtava päätelmä. --> päättelytehtävät.
hypoteettinen päättely: yksilön kyky ajatella kuvitteellisia ja oletettuja tilanteita.
hypoteettinen ja deduktiivinen päättely --> ongelmanratkaisu.
deduktiivinen päättely
deduktiivinen päättely: yksilön kyky johtaa yleisestä säännöstä yksittäistapaukseen johtava päätelmä
toiminnanohjaus
toiminnanohjaus: tavoitteellista ja tietoista oman toiminnan säätelyä tilanteen vaatimuksen mukaisesti.
Toiminnanohjauksen kehittyminen luo tärkeän pohjan sekä kognitiiviselle että sosioemotionaaliselle kehitykselle.
Tutkimuksissa on havaittu, että ongelmat toiminnanohjauksessa heijastuvat usein negatiivisesti esimerkiksi oppimiseen ja kaverisuhteisiin.
sosiaalinen puhe
sosiaalinen puhe: lapsi (n. 1-2v.) käyttää puhetta ollakseen yhteydessä ympäristöönsä ja vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
sisäinen puhe
sisäinen puhe: lapsi (n. 6v.) sisäistää egosentrisen puheen ja puhe muuttuu ajatteluksi.
lähikehityksen vyöhyke
lähikehityksen vyöhyke: Vygotskin ajatus siitä, että nykyistä kehitystasoa korkeampi kehitystaso (potenttiaalinen taso) voidaan saavuttaa ulkoisella avulla.
Tutkimuksissa on myös osoitettu, että vanhemman sensitiivisyydellä toiminnan aikana on vaikutusta lapsen kognitiivisten taitojen kehittymiseen. --> siis sillon ku vanhempi auttaa
sosiokulttuurinen teoria
Lev Vygotskin teorian mukaan oppimiseen ja kehittymiseen vaikuttaa sosiaalinen vuorovaikutus ja kulttuuri.
--> vuorovaikutus muiden ihmisten ja kulttuurin kanssa.
-"Ajattelu on toimintaa ohjaavaa sisäistä puhetta"
-lähikehityksen vyöhykkeellä toimiminen tukee ajattelun ja toiminnanohjauksen kehitystä.
minuus
Yksilön kokemus itsestään muista erillisenä, subjektiivinen kokemus omasta itsestä.
kognitiivinen kehitys
kognitiivinen kehitys: tarkkaavaisuuden, havaitsemisen, ajattelun, muistin, oppimisen ja kielen kehitys.
HAMKOT
tunnetaito
tunnetaito: Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyjä, joiden avulla ihminen tunnistaa tunteita itsessään ja muissa, hahmottaa tunteiden taustalla olevia syitä, osaa säädellä tunteitaan sekä kykenee ilmaisemaan tunteita tilanteeseen sopivalla tavalla.
identiteetti
identiteetti: Identiteetti on ihmisen kokonaiskäsitys itsestään, kuka hän on, mitä asioita hän arvostaa, mitä hän elämältä haluaa ja mihin hän kokee kuuluvansa.
persoonallisuus
persoonallisuus: Persoonallisuus koostuu yksilön suhteellisen pysyvistä taipumukset tuntea, käyttäytyä ja ajatella tietyllä tavalla.
minäkokemus
minäkokemus: kehollisen olemassaolon, jatkuvuuden ja toimijuuden kokemus.
kehonkuva
kehonkuva: kokonaisvaltainen käsitys omasta kehosta.
-alkeellinen kehonkuva alkaa kehittyä n. 2-4 kk iässä.
sosiaalinen hymy
sosiaalinen hymy: vauvan kyky hymyillä tarkoituksella tutuille ihmisille ja ilmaista halunsa olla vuorovaikutuksessa.
-n. 2 kk eteenpäin
toimijuus
toimijuus: kyky ohjata omaa toimintaa ja vaikuttaa sillä ympäristöön.
-n. 2 kk eteenpäin
minätietoisuus
minätietoisuus: itsensä tunnistaminen, tietoisuus itsestä toisten havaintojen kohteena.
-n. 1-1,5 vuotiaana
-esim. pelikoe
roolinottokyky
roolinottokyky: Kyky asettua toisen ihmisen asemaan, kertoa tarinoita toisen henkilön näkökulmasta ja ottaa huomioon yhtä aikaa useampia eri näkökulmia.
uhmaikä
uhmaikä: lapsi viestii n. 2-vuotiaana voimakkaasti omaa tahtoaan ulospäin.
samastuminen
samastuminen: usein tiedostamaton pyrkimys olla samanlainen kuin läheinen ihminen.
peilaaminen
peilaaminen: yksilö päättelee muiden suhtautumisesta ja reaktioista millainen on ja millainen kannattaa olla.
itsetunto
Itsetunto: tarkoittaa käsitystä omasta arvosta ja pystyvyydestä, ja se vaikuttaa siihen, miten ihminen suhtautuu itseensä ja maailmaan. Se on sisäinen kokemus siitä, että on hyvä, arvokas ja ainutlaatuinen, vaikka puutteita olisikin.
Hyvä itsetunto mahdollistaa luottamuksen omiin kykyihin, itsensä hyväksymisen ja kyvyn toimia omia arvoja ja tunteita kunnioittaen.
annettu itsetunto
annettu itsetunto: tunne omasta arvosta; syntyy toisilta saadusta palautteesta.
suoritusitsetunto
suoritusitsetunto: luottamus omiin kykyihin, osaamiseen ja selviytymiseen.
pystyvyysuskomukset
Pystyvyysuskomukset: omaan itseen ja suoriutumiseen liittyviä uskomuksia, jotka muodostuvat aiempien oppimiskokemusten pohjalta.
Itsemääräämisteorian mukaan omaehtoisuuden, pystyvyyden ja yhteenkuuluvuuden kokeminen synnyttävät sisäistä motivaatiota ja oppimisen iloa.
minäkäsitys
minäkäsitys: omaa itseä koskeva kuvaus "Millainen minä olen?".
--> subjektiivinen käsitys itsestä.
-sis. esim. käsitys omasta ulkonäöstä, osaamisesta ja ominaisuuksita.
-sis. useita eri osa-alueita, joissa osassa lapsella voi olla myönteinen käsitys itestä ja osassa kielteinen.
ihanneminäkäsitys
ihanneminäkäsitys: tavoiteltava minäkäsitys; millainen yksilö haluaisi olla.
realistinen minäkäsitys
realistinen minäkäsitys: todellisiin havaintoihin perustuva minäkäsitys.
minuuden kehitys
koettu minuus
-minäkokemus
-minätietoisuus
-annettu itsetunto
-suoritusitsetunto
tarkastelun kohteena oleva minuus
-minäkäsitys
-annettu itsetunto
-suoritusitsetunto
-tehtäväkohtaiset pystyvyysuskomukset
mielen teoria
mielen teoria: yksilön saavuttama ymmärrys siitä, että jokaisella ihmisellä on oma tietoisuus, omat ajatukset ja omat tunteet.
-n. 3-4 vuoden iässä
-perustuu hermoston kypsymiseen --> ei oo kulttuurisidonnainen --> vaan kehittyy kulttuurista riippumatta samoihinaikoihin lapsilla
mentalisaatio
mentalisaatio: kyky kuvitella sekä oman että toisen ihmisen käyttäytymisen taustalla olevia mielentiloja.
-mahdollistaa mm. omien tunteiden tunnistamisen ja säätelyn + muiden tunteiden tunnistamisen.
-voi olla implisiittistä eli pääasiassa tiedostamatonta aavistelua.
-voi olla eksplisiittistä eli
sanallista ymmärrystä psyykkisestä todellisuudesta.
-tai molempia yhtä aikaa.
-1,5 v -->
-Lapsen kehitys + hoitajan mentalisaatiokyky vaikuttavat ko. kehitykseen
prososiaalisuus
prososiaalisuus: käyttäytymistä, jossa toimitaan toisen ihmisen parhaaksi, usein hyvää hyvyyttään tai ilman odotettua vastapalkkiota.
Se on sosiaalisesti hyödyllistä käyttäytymistä, joka voi ilmetä auttamisena, jakamisena, yhteistyönä tai muulla tavoin myönteisenä vuorovaikutuksena toisen kanssa.
empatia
empatia: kyky eläytyä tunnetasolla toisen asemaan.
-perustuu osittain mentalisaatioon.
kognitiivinen empatia = toisen ihmisen asemaan asettuminen.
affektiivinen empatia = toisen ihmisen tunnelämään eläytyminen. (mutta pitää silti oman tunnemaailman erillisenä. )
"Empaattinen osaa siis ymmärtää toisen ihmisen epätoivon mutta ei tule itse epätoivoiseksi. Siksi hän pystyy tukemaan ja lohduttamaan."
tunnetaidot
tunnetaidot: omien ja muiden ihmisten tunteiden tunnistaminen, tunnekokemuksen ja tunneilmaisun tarkoituksenmukainen säätely.
Tunne-elämä kehittyy kypsymisen, kokemisen ja kasvatuksen kautta.
sosiaalinen mallintaminen
sosiaalinen mallintaminen: kyky seurata toisen ihmisen tunnereaktioita ja jäljitellä niitä.
tunteiden yhteissäätely lapsella
Tunteiden yhteissäätely lapsella: tarkoittaa aikuisten ja lapsen välistä vuorovaikutusta, jossa aikuinen tukee lasta tunteiden tunnistamisessa, ilmaisemisessa ja säätelyssä. Se on prosessi, jossa lapsen tunnetilat ja hermosto vaikuttavat aikuisen vastaaviin ja päinvastoin, luoden turvallisen ympäristön tunteiden käsittelylle.
--> auttaa kehittämään tunnesäätelytaitoja.
- aikuinen toimii mallina tunteiden tunnistamisessa ja ilmaisemisessa.
tunteiden säätelytaidot
Tunteiden säätelytaidot: tarkoitetaan kykyä tunnistaa, ymmärtää, hyväksyä ja säädellä omia tunteita sekä niiden ilmaisua ja vaikuttaa niihin liittyvään käyttäytymiseen.
Se ei tarkoita tunteiden tukahduttamista tai hallitsemista, vaan niiden tunnistamista ja käsittelyä siten, että ne eivät hallitse toimintaa vaan toiminta pystyy kulkemaan tunteista huolimatta.
Kuuluu esim.
Tunteiden tunnistaminen: Kyky tunnistaa ja nimetä omia ja toisten tunteita.
Tunteiden hyväksyminen: Kyky hyväksyä tunteet sellaisina kuin ne ovat ilman tuomitsemista.
Tunteiden sääteleminen: Kyky vaikuttaa tunteen voimakkuuteen, kestoon ja ilmenemiseen.
Tunteiden ilmaiseminen: Kyky ilmaista tunteita sopivalla tavalla ja tilanteessa.
Tunteiden käsitteleminen: Kyky työstää tunteita ja löytää niihin liittyviä tarpeita.
Empatia: Kyky ymmärtää ja eläytyä toisten tunteisiin.
vertaissuhteet /vertaisryhmä
vertaisryhmä: henkilön kanssa suunnilleen samanikäiset ja samassa elämäntilanteessa olevat henkiltö, joiden harrastukset ja kiinnostuksen kohteet ovat usein yhteneviä.
Tunnetaitojen kehitys jaottelulla:
vauva
leikki-ikä
kouluikä
nuoruus
sosiaaliset taidot
sosiaaliset taidot: kyky tunnistaa ja hahmottaa toisen ihmisen tunteita (tunnetaidot), asettua toisen ihmisen asemaan ja ottaa huomioon toisen näkökulma (roolinottokyky, empatia), työskennellä yhteistyössä sekä tehdä kompromisseja.
Leikki
Leikki: tarjoaa lapsille turvallisen ympäristön harjoitella vuorovaikutustaitoja, kuten kommunikointia, neuvottelua, empatiaa ja toisen näkökulman ymmärtämistä.
Leikki mahdollistaa myös tunteiden käsittelyä ja sosiaalisten roolien omaksumista.
Leikki kehittää psykologisesti lapsen kognitiivisia, sosiaalisia, emotionaalisia ja luovia taitoja.
Leikki mahdollistaa oppimisen ilman epäonnistumisen pelkoa, itsesäätelyn harjoittelua ja maailman ymmärtämistä.
kehitystehtävä
nuoruuden kehitystehtävät
kehitystehtävä: jokaiseen ikävaiheeseen kuuluvia tehtäviä tai haasteita, jotka syntyvät tarpeesta sopeutua biologisiin muutoksiin ja sosiokulttuurisesti määräytyviin yhteisön ja yhteiskunnan odotuksiin.
Nuoruuden tärkeimmät kehitystehtävät:
1. itsesäätely
2. itsenäistyminen
3. identiteetti