BI02/03 - KPL 9-16

kasvihuonekaasu

Alailmakehän kaasu, joka päästää lävitseen Auringon lyhytaaltoisemman lämpösäteilyn, mutta ei läpäise kaikkea maanpinnalta tulevaa pitkäaaltoisempaa lämpösäteilyä. Kasvihuonekaasuja ovat esimerkiksi hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi.

kasvihuoneilmiö

lmakehän lämpötilaa nostava ilmiö, joka johtuu siitä, että Auringosta tuleva lyhytaaltoisempi lämpösäteily pääsee ilmakehän läpi maanpinnalle, mutta Maan lähettämä pitkäaaltoisempi lämpösäteily imeytyy pääosin ilmakehän kaasuihin. Kasvihuoneilmiö on välttämätön elämälle maapallolla.

ilmastonmuutos

Ilmastollisten olojen vaihtelu, jota tapahtuu eri aikaväleillä ja eri alueilla joko luonnollisten tekijöiden tai ihmiskunnan vaikutuksesta. Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos johtuu kasvihuonekaasujen lisääntymisestä ilmakehässä.

tulokaslaji

Laji, joka on levinnyt itse alueelle viimeisimpien vuosikymmenten aikana.

vieraslaji

Laji, joka on levinnyt elinalueelleen ihmisen toiminnan vaikutuksesta.

sään ääri-ilmiö

Säätila, joka poikkeaa alueen tavanomaisesta säästä, esimerkiksi myrsky, rankkasade, tulva, helle ja kuivuus.

ikirouta

Maaperä, joka on jäässä ympäri vuoden.

palsasuo

Suoyhdistelmätyyppi, jolle ovat ominaisia ikiroutaiset palsat.

paljakka

Tunturin laella oleva puuton vyöhyke.

hiilinielu

Mekanismi tai toiminta, joka poistaa ilmakehästä enemmän hiilidioksidia kuin tuottaa sitä. Esimerkiksi metsät ovat hiilinielun kannalta tärkeitä ekosysteemejä.

hiilivarasto

Ekosysteemi, johon on varastoitunut hiiltä pois ilmakehästä. Esimerkiksi vanhan metsän hiilivarasto voi olla moninkertainen nuoreen metsään verrattuna, vaikka kasvuiässä oleva nuori metsä on tehokkaampi hiilinielu.

hiilen lähde

Mekanismi tai toiminta, joka vapauttaa enemmän hiilidioksidia kuin sitoo sitä. Hiilinielun vastakohta.

ennallistaminen

Ihmisen toiminnan seurauksena muuttuneen ekosysteemin palauttaminen muutosta edeltäneeseen tilaan tai mahdollisimman lähelle sitä.

kompensointi

Tasapainottaminen tai hyvittäminen, esimerkiksi kasvihuonekaasupäästöjen hyvittäminen niin, että kuluttaja maksaa rahaa puiden istuttamiseen tai johonkin muuhun hiilidioksidipäästöjä sitovaan toimintaan.

rehevöityminen

Prosessi, jossa vesiekosysteemin perustuotanto kasvaa.

valuma-alue

Maa-alue, jolta vesi päätyy joko pinta- tai pohjavetenä tiettyyn vesistöalueeseen, kuten järveen.

minimiravinne

Ravinne, jonka puute tietyllä hetkellä rajoittaa kasvin kasvua kaikkein eniten.

hajakuormitus

Kuormitusta, jossa selkeää päästölähdettä ei voida osoittaa.

kaukokulkeuma

Kuormitus jonka alkuperä on kaukana vaikutusalueeltaan.

pistekuormitus

Yksittäisen selkeän päästölähteen aiheuttamaa kuormitusta.

happikato

Vesistöissä runsaasta hapen kulutuksesta johtuva hapen loppuminen.

lämpötilakerrostuneisuus

Vesistön kerrostuneisuutta, jossa veden lämpötilaerot estävät veden syvyyssuuntaista sekoittumista.

suolapulssi

Suolaisen meriveden virtaus Atlantilta Itämereen. Itämeressä suolapulssi virtaa pohjia pitkin. Suolapulssi edellyttää tietynlaisia sääolosuhteita, minkä vuoksi niitä tapahtuu tyypillisesti vain kerran vuosikymmenessä. Parantaa pohjien happitilannetta, mutta nostaa rehevöitymistä aiheuttavaa fosforia pinnan lähelle.

sisäinen kuormitus

Tilanne, jossa vesiekosysteemin pohjakerrostumiin kertyneet ravinteet muuttuvat hapettomissa oloissa uudelleen liukoiseen muotoon ja vapautuvat takaisin veteen. Tällöin vesistön rehevöityminen kiihtyy entisestään.

suojavyöhyke

Vesistön ja pellon väliin viljelemättä jätettävä alue, jonka avulla vähennetään vesistöön päätyvien ravinteiden määrää.

hoitokalastus

Kalastusta, jonka tarkoituksena on parantaa rehevöityneen vesistön tilaa.

laskeuma

Ilmakehästä maan pinnalle tai vesistöön saapuva aines.

typen oksidit

Typen yhdisteitä. Muodostuvat korkeasssa lämpötilassa typen reagoidessa ilman hapen kanssa. Kasvit hyödyntävät typen oksideja ravinteina. Typen oksidien pH on alhainen. Fossiilisten polttoaineiden poltossa muodostuvat typen oksidit aiheuttavat ympäristön pH:n

hiilihappo

pH:ta alentava yhdiste, jota muodostuu veteen hiilidioksidin reagoidessa veden kanssa.

happamoituminen

pH-arvon aleneminen vesistöissä tai maaperässä ihmisen toiminnan vaikutuksesta.

kuivalaskeuma

Ilmakehästä maaperään tai vesistöön päätyvät pH:ta alentavat yhdisteet.

märkälaskeuma

Ilmakehästä maaperään tai vesistöön sadeveteen sekoittuneena päätyvät pH:ta alentavat yhdisteet.

harsuuntuminen

Havupuilla tapahtuva neulasmäärän pieneneminen. Aiheutuu happamoitumisesta.

orgaaninen yhdiste

Yhdiste, jossa on hiiliatomien välisiä sidoksia.

raskasmetalli

Eliöille haitallinen metalli tai puolimetalli.

elohopea

Alkuaine, joka on useimmille eliöille myrkyllinen. Muuttuu mikrobitoiminnan vaikutuksesta haitallismmaksi metyylielohopeaksi.

ympäristömyrkky

Haitallinen aine, jonka vaikutukset eliöihin näkyvät jo silloin, kun aineen pitoisuudet eliössä ovat erittäin pieniä.

karsinogeeni

Syöpää aiheuttava aine. Aine, joka muuttaa DNA:n rakennetta tai toimintaa.

DDT

Hyönteismyrkkynä käytetty aine. Vaikuttaa myös selkärankaisiin eliöihin haitallisesti vaikuttamalla niiden hormonitoimintaan.

rasvaliukoinen

Aine, joka liukenee rasvoihin.

rikastuminen

Haitallisten aineiden kertymistä ravintoketjussa ylempänä oleviin eliöihin siten, että niissä aineen pitoisuus on suurempi kuin alempana ravintoketjussa olevissa lajeissa.

hormonihäiritsijä

ympäristömyrkky joka estää tai kiihdyttää hormonien normaalia toimintaa

PAH-yhdiste

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt, polyaromaattiset hiilivedyt. Eliöille haitallisia hiiliyhdisteitä, joita on muun muassa raakaöljyssä.

mikromuovi

Halkaisijaltaan korkeintaan viiden millimetrin kokoisia muovihiukkasia.

biodiversiteetti

Elollisen elämän runsaus, joka ilmenee ekosysteemien erilaisuutena, monenlaisina lajeina sekä lajin sisäisinä perinnöllisinä eroina.

luontokato

Monimuotoisuuden eli biodiversiteetin väheneminen.

talousmetsä

Metsätalouden tarpeisiin muokattu metsäalue, jossa tyypillisesti kasvaa saman ikäisiä, saman lajin puita.

luonnonmetsä

Metsä, jossa ei ole tehty metsänhoidollisia toimenpiteitä ja jonne ihminen ei ole vienyt materiaalia metsän ulkopuolelta. Kasvaa tyypillisesti useita eri-ikäisiä puulajeja ja alueella on runsaasti myös lahopuuta.

perinnebiotooppi

Perinteisen maatalouden, kuten laiduntamisen ja kaskeamisen vaikutuksesta syntyneitä avoimia ympäristöjä, kuten niittyjä ja ketoja.

sukupuuttovelka

Tarkoittaa lajien häviämisen aikaviivettä. Lajien ympäristön katoaminen antaisi olettaa tiettyjen lajien jo kuolleen sukupuuttoon, mutta ne saattavat sinnitellä alueella vielä joidenkin yksilöiden voimin. Kyseisten lajien sukupuutto on hyvin todennäköinen.

uhanalaisuusluokitus

Luokitus, jonka avulla kuvataan lajien todennäköisyyttä kuolla sukupuuttoon. Luokitus voi olla kansainvälisten tai kansallisten kriteerien avulla määritetty. Luokituksen määrittämiseksi lajin kannan kehitys on tunnettava.

monimuotoisuuskeskus

Alueita, joiden monimuotoisuus on poikkeuksellisen runsasta. Näissä ympäristöissä monimuotoisuus on myös erityisen uhattuna ihmistoiminnan vaikutuksesta.

endeeminen laji

kotoperäinen laji, jota ei esiinny missään muualla

geneettinen eroosio

Perinnöllisen monimuotoisuuden äärimmäinen supistuminen, mikä on pienissä populaatioissa erityisesti vaarana. Tehomaatalouden käyttöön jalostetut viljakasvit ja tuotantoeläimet ovat tästä ääriesimerkkejä.

zoonoosi

Eläimiltä ihmisiin tarttuvat taudit.

ekosysteemipalvelu

Aineellinen tai aineeton hyöty, jonka ihminen saa luonnosta.

biotalous

Ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottaminen hyödyntämällä luonnosta saatavia uusiutuvia raaka-aineita.

tuotantopalvelu

Ekosysteemipalvelu, johon lukeutuvat luonnosta saatavat aineelliset hyödykkeet.

säätelypalvelu

Ekosysteemipalvelu, joka ylläpitää elämän edellytyksiä.

kulttuuripalvelu

Ekosysteemipalvelu, joka liittyy luonnon virkistyskäyttöön. Pitää sisällään myös mahdollisuuden tutkia ja oppia luonnossa.

ylläpitävä palvelu

Ekosysteemipalvelu, joka vaikuttaa muiden ekosysteemipalveluiden taustalla ja mahdollistaa niiden toteutumisen.

ekologinen jälleenrakennus

Yhteiskunnissa tapahtuva muutos, joka tähtää kestäviin elintapoihin.

ympäristönsuojelu

Suojelua, jonka avulla pyritään turvaamaan maisemia, luontotyyppejä, lajeja sekä biodiversiteettiä.

antroposeeni

Geologinen aikakausi, jota määrittää vahvasti ihmisen ympäristöä muokkaava toiminta.

kansallispuisto

Suojelualue, jolla pyritään säilyttämään ympäristön biodiversiteetti. Kansallispuistot ovat kaikille ihmisille avoimia kohteita, joissa saa vierailla ja retkeillä merkityillä reiteillä.

luonnonpuisto

Suojelualue, joka pyritään säilyttämään mahdollisimman koskemattomana. Ihmisen liikkuminen alueella on kiellettyä tai voimakkaasti rajoitettua.

erämaa-alue

Laajoja asumattomia alueita Pohjois-Suomessa, joilla sekä ympäristö että elinkeinot on tarkoitus säilyttää alkuperäisinä.

avainbiotooppi

Ympäristötekijöiltään yhtenäinen alue, jonka biodiversiteetti on merkittävä.

sateenvarjolaji

laji jonka suojeleminen suojelee myös sen asuttamaa ympäristöä ja siellä asuvia lajeja

rauhoittaminen

Suojelukeino, jossa eliön ilmeneminen tietyllä alueella voidaan turvata.

vastuulaji

Lajeja, joiden suojelusta jokin valtio vastaa. Suomen vastuulajeja ovat esimerkiksi liito-orava ja lapinleinikki.

geenipankki

Suojelukeino, jossa esimerkiksi eliöiden sukusoluja otetaan talteen mahdollisten luonnonkatastrofien ja joukkosukupuuttojen varalta.

siemenpankki

Suojelukaino, jossa kasvien siemeniä otetaan talteen mahdollisen luonnonkatastrofin varalta. Voidaan viitata myös maaperän siemenpankkiin, jossa on tallessa monien kasvilajien siemeniä.

kestävä elämäntapa

Elämäntapa, joka säästä energiaa sekä luonnonvaroja.

kestävä tulevaisuus

Tulevaisuusajatus, joka ottaa huomioon ympäristön kantokyvyn ja perustuu uusiutuviin luonnonvaroihin.

kestävä kehitys

Toimintatapa, jolla pyritään turvaamaan tuleville sukupolville vähintään yhtä hyvä elinympäristö sekä toimintamahdollisuudet kuin nykyisillä sukupolvilla on.

ekologinen kestävyys

Kestävän kehityksen osa-alue, joka pyrkii esimerkiksi biodiversiteetin säilyttämiseen sekä luonnonvarojen kestävään käyttöön.

kulttuurinen kestävyys

Kestävän kehityksen osa-alue, joka pyrkii esimerkiksi säilyttämään kulttuurien monimuotoisuutta ja lisäämään niiden arvostusta sekä vuorovaikutusta.

sosiaalinen kestävyys

Kestävän kehityksen osa-alue, joka pyrkii esimerkiksi yhdenvertaisuuteen sekä mahdollisuuteen osallistua alueensa päätöksentekoon.

taloudellinen kestävyys

Kestävän kehityksen osa-alue, joka pyrkii esimerkiksi vastuulliseen kuluttamiseen.

agenda 2030

Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelma, jonka 17 tavoitetta on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2030 mennessä.

ekotehokkuus

Ekologinen mittari, jossa materiaalia ja energiaa pyritään hyödyntämään niin, että ympäristöhaitat jäävät mahdollisimman pieniksi.

ekologinen selkäreppu

Ekologinen mittari, joka ilmoittaa kilogrammoina sen materiaalimäärän, jonka tuote on kuluttanut luonnonvaroja valmistuksen, kuljetuksen, käytön ja jätehuollon aikana.

MIPS-tunnusluku

Ekologinen mittari, jossa otetaan huomioon ekologisen selkärepun lisäksi myös tuotteen käyttökerrat.

ylikulutuspäivä

Ekologinen mittari, joka ilmoittaa sen päivän, jolloin koko vuodelle tarkoitetut uusiutuvat luonnonvarat on kulutettu loppuun.

ekologinen jalanjälki

Ekologinen mittari, joka kertoo kuinka suuri maa- tai vesialue tarvitaan yksittäisen ihmisen tai ihmisryhmän kuluttaman ravinnon, materiaalien tai energian kuluttamiseen sekä jätehuoltoon.

kiertotalous

Talousmalli, joka perustuu uusiutuviin luonnonvaroihin sekä jätteen minimoimiseen.

biotalous

Ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottaminen hyödyntämällä luonnosta saatavia uusiutuvia raaka-aineita.