Käsitesanasto, Särmä lukio, äidinkieli ja kirjallisuus

adaptaatio

Adaptaatio tarkoittaa teoksen muuttamista toiseen lajiin (esim. sarjakuvan muuttamista elokuvaksi).

adjektiivi

Adjektiivi kertoo, millainen joku tai jokin on (esim. lihaksikas naapuri, sotkuinen katu).

adverbi

Adverbit ovat taipumattomia tai osin taipuvia sanoja, jotka ilmaisevat aikaa (eilen), paikkaa (alas), tapaa (kovasti) tai asennetta (onneksi). Moni adverbi taipuu vertailumuodoissa: paljon, enemmän, eniten.

adverbiaali

Adverbiaali on lauseenjäsen, joka ilmaisee muun muassa aikaa (illalla), paikkaa (Suomessa), tapaa (kauniisti), määrää (vähän) ja suhtautumista (onneksi).

aggressiivinen viestintä

Aggressiivinen viestintä tarkoittaa, että viestijä ajaa vain omaa asiaansa eikä esimerkiksi kuuntele muita.

aihe

Aihe on teoksen käsittelemä asia tai ilmiö. Esimerkiksi Seitsemän veljeksen aihe on veljesten nuoruudenvaiheet.

aikamuoto

Aikamuoto ilmaisee, onko verbin ilmaisema teko jo tapahtunut vai ei. Suomen kielessä aikamuotoja on neljä: preesens, imperfekti, perfekti ja pluskvamperfekti.

aineisto

Aineistoja ovat esimerkiksi uutinen, kolumni, Youtube-video, tilasto, proosakatkelma tai dokumenttielokuva. Kirjoittaja käyttää aineistoja hyväkseen omassa tekstissään ja viittaa niihin.

aineistokirjoittaminen

Aineistokirjoittamisella tarkoitetaan aineistoihin pohjautuvaa kirjoittamista. Aineistoa voidaan lainata joko epäsuorasti eli referoimalla tai suoraan eli siteeraamalla.

aineistoon viittaaminen

Aineistoon viittaaminen tarkoittaa sitä, kun kirjoittaja tai puhuja kertoo käyttämästään aineistosta tietoja. Ensimmäisessä viittauksessa kerrotaan usein aineiston kaikki lähdetiedot.

aineistoviittaus

Aineistoviittaus tarkoittaa tekstin kohtaa, jossa kirjoittaja viittaa aineistoon. Ensimmäisessä aineistoviittauksessa kirjoittaja kertoo aineiston lähdetiedot: tekijän nimi, tekstilaji, tekstin nimi sekä julkaisupaikka- ja aika. Yleensä kerrotaan myös tekstin aihe. Myöhemmät viittaukset tehdään kevyemmin.

ajatuskartta

Ajatuskartta on tekstin suunnittelijan apuväline. Siihen kirjataan omat ideat.

ajatusviiva

Ajatusviiva (-) on yhdysmerkkiä (-) pidempi viiva. Ajatusviivalla ilmaistaan muun muassa rajakohtia, ääripäitä, osapuolia ja irrallisia lisäyksiä.

aktiivi

Verbin aktiivimuodolla tarkoitetaan verbin persoonamuotoa, jossa tekijä tunnetaan. Verbillä on kolme aktiivimuotoa yksikössä (ajan, ajat, ajaa) ja monikossa (ajamme, ajatte, ajavat).

algoritmi

Algoritmit valitsevat median käyttäjälle juuri häntä kiinnostavia uutisia ja mainoksia. Algoritmit hyödyntävät tietoa, mistä käyttäjä on ollut aiemmin kiinnostunut netissä.

alisteisuus

Alisteisuus tarkoittaa sitä, että lause on alisteinen suhteessa toiseen lauseeseen. Sivulause on alisteinen joko päälauseelle tai toiselle sivulauseelle.

alistuskonjunktiot

Alistuskonjunktioita ovat että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kunnes, mikäli, ellei ja jollei. Ne aloittavat konjunktiosivulauseen.

alkukirjain

Pienellä alkukirjaimella kirjoitetaan yleisnimet. Ne eivät yksilöi tiettyä ihmistä, asiaa tai paikkaa: poika, sovellus, talo. Isolla alkukirjaimella kirjoitetaan virkkeen ensimmäinen sana sekä erisnimet. Erisnimet nimeävät yksilön: Anton, Instagram, Kiasma.

alkusointu

Alkusointu tarkoittaa sitä, että kahden tai useamman peräkkäisen tai lähekkäisen sanan alussa toistuvat toisiinsa sointuvat äänteet (esim. hiljaa hiihti päivät pitkät).

allegoria

Allegoria on vertauskuvallinen kertomus, jossa ilmaisujen todellinen merkitys on toinen kuin niiden kirjaimellinen merkitys. Usein allegoriassa eläinhahmot edustavat jotain ihmisryhmää.

aloituskappale

Tekstin aloituskappale johdattaa tekstiin ja onnistuessaan herättää lukijan kiinnostuksen.

anagnorisis

Anagnorisis eli tunnistaminen on yksi antiikin tragedian käsitteistä. Sillä tarkoitetaan totuuden paljastumista tunnistamisen hetkessä. Tunnistaminen liittyy usein syntyperään ja voi johtaa onneen tai epäonneen.

analyysi

Analyysi tarkoittaa usein tekstiä, jossa kirjoittaja tai puhuja analysoi eli purkaa osiin toisen tekstin. Usein analysoija kertoo toisen tekstin perustiedot, tutkii sen sisältöä, rakennetta ja kieltä, kontekstoi tekstin ja tekee siitä kokonaistulkinnan.

analyyttinen teksti

Analyyttisessa tekstissä analysoidaan jotakin asiaa tai toista tekstiä.

antiikki

Antiikilla tarkoitetaan muinaista Kreikkaa ja Roomaa suunnilleen 600 eaa. - 500 jaa. Länsimaisen kirjallisuuden juuret ovat antiikissa.

argumentaatio

Argumentaatio on vakuuttelua, jolla yritetään saada lukija tai kuulija jonkin asian puolelle tai sitä vastaan.

argumentaatioanalyysi

Argumentaatioanalyysi tarkoittaa tekstiä, jossa analysoidaan toisen tekstin argumentointia tehtävänannon mukaisesti. Kirjoittaja kertoo aineiston perustiedot ja tutkii aineiston väitteitä, perusteluja ja retorisia keinoja. Lopuksi kirjoittaja tekee aineistosta kokonaistulkinnan.

argumentaatiovirhe

Argumentaatiovirheet ovat perustelutapoja, jotka eivät pidä paikkaansa tai ovat epäloogisia tai epäuskottavia.

arkkityyppi

Arkkityyppiset hahmot ovat hahmoja, jotka toistuvat kertomuksista toiseen samanlaisina ja edustavat jotain inhimillistä ominaisuutta, kuten seikkailunhalua, hallitsemista, kapinaa, viisautta, hoivaamista tai viattomuutta. Kaikkein yleisimpiä arkkityyppisiä hahmoja ovat sankari ja tämän vastustajat sekä sankarin auttajat.

artikkeli

Artikkeli on tekstilaji, jossa välitetään moniäänisesti tietoa jostakin asiasta.

arvostelu

Arvostelu on tekstilaji, jossa otetaan kantaa ja arvioidaan, miten esimerkiksi kirja, teatteriesitys, peli tai tuote on onnistunut.

asennonvaihto

Asennonvaihdolla tarkoitetaan runon puhetilanteen, puhujan mielentilan, suhtautumistavan tai ilmaisutavan muuttumista kesken runon.

asiasana

Asiasana on tekstin osa, joka kertoo, mitä aihetta juttu käsittelee. Sitä klikkaamalla voi netissä lukea muita saman aihepiirin juttuja.

asiateksti

Asiateksti on teksti, jossa käytetään tavallisesti yleiskieltä, täsmällisiä sanavalintoja ja selkeitä virkerakenteita. Asiatekstejä ovat esimerkiksi essee ja uutinen.

assertiivisuus

Assertiivisuus on rohkeaa, avointa ja suoraa mutta myönteistä käyttäytymistä. Assertiivinen viestijä uskaltaa sanoa oman mielipiteensä, pitää huolen omista rajoistaan ja osallistuu vuorovaikutukseen, vaikka jännittäisi.

audiovisuaaliset keinot

Videon audiovisuaalisia keinoja ovat esimerkiksi kuvakulman valinnat, kameran liikkeet, leikkaukseen liittyvät valinnat (esim. hidastukset, nopeutukset, takaumat), erikoistehosteet ja äänet.

audiovisuaaliset kertomukset

Audiovisuaalisia kertomuksia ovat elokuvat ja sarjat.

aukko

Kerronnan aukoilla tarkoitetaan, että jotain olennaista jätetään kertomatta ja lukijan pitää päätellä, mitä ei kerrota. Aukot voivat koskea niin juonta kuin henkilöhahmoja.

autofiktio

Autofiktio tarkoittaa omaelämäkerrallisuuden ja fiktiivisyyden yhdistämistä kirjallisuudessa.

avantgarde

Avantgardella tarkoitetaan vakiintuneita ilmaisutapoja uhmaavaa taidetta.

brändi

Brändi tarkoittaa yritykseen tai tuotemerkkiin liittyviä mielikuvia.

dadaismi

Dadaismi on modernismin suuntaus, jonka pyrkimyksenä oli uudistaa kirjallisuuden ilmaisutapoja. Se oli voimakkaimmillaan 1900-luvun alussa.

dekadenssi

Dekadenssi oli Euroopassa 1900-luvun vaihteessa suosittu taidesuuntaus. Dekadentit kirjailijat ja taiteilijat eivät uskoneet edistykselliseen tulevaisuuteen vaan käsittelivät taiteessaan ihmisten ja yhteiskuntien rappeutumista ja kehityksen kääntymistä taantumukseksi.

demonstratiivipronominit

Demonstatiivipronomineja ovat tämä, tuo, se, nämä, nuo, ne.

dialogi

Dialogi tarkoittaa vuoropuhelua.

dialoginen keskustelu

Dialoginen keskustelu on keskustelun laji, jossa tavoitteena on kuunnella ja laajentaa käsitystä aiheesta.

disinformaatio

Disinformaatio tarkoittaa valheiden levittämistä tahallisesti. Disinformaatiota levittävät niin yksityishenkilöt, yritykset kuin valtiotkin. Yleensä pyrkimyksenä on vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin tai hankkia taloudellista hyötyä.

draama

Draama eli näytelmäkirjallisuus on teatterinäyttämöllä esitettäväksi tarkoitettu kirjallisuudenlaji. Siihen kuuluvat myös elokuvien ja sarjojen käsikirjoitukset.

draaman analyysi

Draaman analyysi tarkoittaa tekstiä, jossa kirjoittaja purkaa osiin draamatekstin tehtävänannon mukaisesti. Usein kirjoittaja kertoo ensin tekstin perustiedot ja tutkii sitten esimerkiksi henkilöhahmoja, miljöötä, rakennetta tai videokerrontaa. Lopuksi tehdään kokonaistulkinta tekstistä.

draaman kaari

Draaman kaari tarkoittaa juonirakennetta, jossa juoni etenee käännekohtien kautta vaiheittain. Sen vaiheita ovat alkuasetelma, nouseva toiminta, huippukohta, laskeva toiminta ja loppuratkaisu.

dramatisointi

Dramatisointi tarkoittaa draamatekstin muuttamista ja järjestämistä teatteriesitykseksi. Dramatisointiin liittyviä ratkaisuja ovat esimerkiksi päätökset siitä, missä järjestyksessä tapahtumista kerrotaan, montako henkilöä esityksessä on tai kenen näkökulmaa painotetaan.

dystopia

Dystopia on suosittu laji niin kaunokirjallisuudessa, elokuvissa kuin sarjoissakin. Dystopiat sijoittuvat usein tulevaisuuteen, ja niissä kuvataan ei-toivottuja, pahoja ja kammottavia yhteiskuntia.

eepos

Eepos tarkoittaa runomuotoista kertomusta. Tunnetuimpia eepoksia ovat Homeroksen Ilias ja Odysseia.

eetos

Eetos tarkoittaa puhujan uskottavuutta ja luotettavuutta.

eksistentialismi

Eksistentialismi on yksi 1900-luvun eurooppalaisen filosofian tärkeimmistä suuntauksista. Eksistentialistisen filosofian mukaan ihminen on "maailmaan heitetty", eivätkä häntä auta tai ohjaa elämässä mitkään korkeammat voimat.

ekspressionismi

Ekspressionismi on modernismin suuntaus, jonka pyrkimyksenä oli uudistaa kirjallisuuden ilmaisutapoja. Se oli voimakkaimmillaan 1900-luvun alussa.

elokuva

Elokuvat ovat audiovisuaalisia kertomuksia, joissa hyödynnetään kirjallisuuden ja audiovisuaalisen kerronnan keinoja.

empirismi

Empirismi on Englannissa 1700-luvulla syntynyt ajatussuuntaus, jonka mukaan tiedon tulee pohjautua havaintoihin eikä esimerkiksi Raamatun opetuksiin. Empirismi nosti ihmisen järjen suureen arvoon.

enemmistökieli

Enemmistökieli on kieli, jota suuri osa yhteiskunnan jäsenistä puhuu. Enemmistökieliä käytetään mediassa, ja niillä voi kouluttautua ja asioida viranomaisten kanssa.

ennakointi

Kirjallisuudessa ennakoinnilla tarkoitetaan jonkin tapahtuman kertomista etukäteen. Ennakoinnilla kertoja pohjustaa teoksen tapahtumia.

epiikka

Epiikka eli kertomakirjallisuus on kirjallisuuden laji, joka syntyi antiikin Kreikassa.

epäluotettava kertoja

Epäluotettava kertoja on kertoja, johon lukija ei voi luottaa. Epäluotettava kertoja voi vaikkapa kertoa asioista ristiriitaisesti tai antaa puutteellisia tietoja.

epäsuora lainaaminen

Epäsuora lainaaminen eli referointi tarkoittaa aineiston sisällön selostamista omin sanoin.

erikoistehosteet

Erikoistehosteet ovat videon efektejä, joita olisi kallista tai mahdotonta toteuttaa kuvaustilanteessa. Niitä ovat esimerkiksi räjähdykset tai silmänkantamattomiin jatkuva yleisö.

erisnimet

Erisnimi on esimerkiksi ihmisen, teoksen tai paikan yksilöivä nimi, ja se kirjoitetaan isolla alkukirjaimella: Matias, Sinuhe egyptiläinen, Oulu.

esiintymisen analyysi

Esiintymisen analyysi on teksti, jossa analysoidaan jokin esiintymistilanne tehtävänannon mukaisesti. Kirjoittaja kertoo usein ensin esiintymistilanteen perustiedot ja tutkii sitten esimerkiksi esityksen kohdentamista, havainnollistamisen keinoja ja audiovisuaalista toteutusta. Lopuksi tehdään kokonaistulkinta esityksestä.

esiintymisjännitys

Esiintymisjännitys on vireystila, joka ilmenee esimerkiksi adrenaliinitason nousuna, aistien aktivoitumisena ja tiheänä sydämen sykkeenä.

esiintymisrohkeus

Esiintymisrohkeus on sitä, että päättää esiintyä, vaikka jännittää.

essee

Essee on tekstilaji, jossa pohditaan ja otetaan kantaa.

farssi

Farssi on komedian alalaji, jossa korostuu erityisesti yleisön naurattaminen verbaalisen huumorin, absurdien tilanteiden ja loppua kohti kiihtyvän juonen avulla.

femme fatale

Femme fatale on kirjallisuudessa ja elokuvissa esiintyvä kohtalokas nainen, joka viettelee miehiä ja lopulta johtaa heidät turmioon.

finaalinen lauseenvastike

Finaalinen lauseenvastike vastaa tarkoitusta ja syytä ilmaisevaa jotta-lausetta (esim. Päästäkseni matkalle lainasin rahaa ["jotta pääsen matkalle"]).

fokalisaatio

Fokalisaatio tarkoittaa kerronnan näkökulmaa. Fokalisaatiossa on kyse siitä, kenen näkemänä tai kokemana tapahtumat näytetään.

funktionaalinen tietokirjallisuus

Funktionaalinen tietokirjallisuus on tietokirjallisuutta, joka on kirjoitettu rajatulle kohderyhmälle selkeää käyttötarkoitusta varten. Siihen kuuluvat esimerkiksi kuntoilu- ja matkaoppaat.

futurismi

Futurismi on modernismin suuntaus, jonka pyrkimyksenä oli uudistaa kirjallisuuden ilmaisutapoja. Se oli voimakkaimmillaan 1900-luvun alussa.

geneerinen lause

Geneerinen lause eli nollapersoonalause on lause, josta puuttuu tekijä. Geneerisessä lauseessa verbi on yksikön kolmannessa persoonassa (esim. Hotellissa voi rentoutua rauhassa).

genre

Genre tarkoittaa lajityyppiä. Kirjallisuuden genrejä ovat esimerkiksi kauhukirjallisuus, rakkauskirjallisuus ja tieteiskirjallisuus.

goottilainen kauhu

Romanttista kauhua kutsutaan usein goottilaiseksi kauhuksi. Sen keskeisiä motiiveja ovat linnat ja kartanot, aaveet ja vampyyrit, demoniset viettelijättäret, mekaaniset ihmiset, suvussa kulkevat kiroukset ja linnaan teljetyt neidot.

grafiikka

Grafiikka on visualisoitua tietoa, esimerkiksi tilasto tai kartta. Grafiikat nopeuttavat tiedon omaksumista.

haastattelu

Tekstilaji, joka välittää tietoja kiinnostavasta henkilöstä ja perustuu haastateltavan ajatuksiin ja kokemuksiin.

hakasulkeet

Käytetään suoraan lainaukseen lisätyn oman selityksen osoittamiseen.

hamartia

Antiikin tragedian käsite, joka tarkoittaa päähenkilön kohtalokasta erehdystä.

havainnollistaminen

Asian selventämistä esimerkiksi rakenteen, kielen, materiaalien ja sanattoman viestinnän avulla.

havainto

Tekstistä konkreettisesti nähtävä asia, joka toimii päätelmien todistusaineistona.

henkilöhahmo

Kaunokirjallisen tekstin henkilö, joka jaetaan pää- ja sivuhenkilöihin.

hidastus

Kerronnan rytmittämisen keino, jossa kuvailu hidastaa tapahtumien etenemistä.

huudahduslause

Lause, joka ilmaisee subjektiivista asennetta.

huumori

Vaikuttamisen keino, jolla kommentoidaan ja kyseenalaistetaan asioita.

huumorin keinot

Esimerkiksi odotusten rikkominen ja yhteensopimattomien elementtien yhdistäminen.

huutomerkki

Lopetusmerkki, joka tulee huudahdusten, käskyjen ja kieltojen loppuun.

hybris

Antiikin tragedian käsite, joka tarkoittaa ylimielisyyttä ja jumalien uhmaamista.

identiteetti

Ihmisen käsitys itsestään.

identiteettipuhe

Puhetapa, jolla määritellään ihmisryhmiä ja rakennetaan vastakkainasetteluja.

ideointi

Kirjoittamisprosessin vaihe, jossa kerätään ideoita ja tietoa.

ideointikeskustelu

Keskustelun laji, jossa kerätään ehdotuksia ja uusia ajatuksia.

immersiivinen teatteri

Teatterimuoto, jossa katsoja osallistuu esitykseen ja voi vaikuttaa kokemukseensa.

imperatiivi

Verbin modus, jolla ilmaistaan käskyjä ja kieltoja.

imperfekti

Verbin aikamuoto, joka ilmaisee mennyttä aikaa.

indefiniittipronomini

Pronomini, joka viittaa epämääräiseen henkilöön tai asiaan.

indikatiivi

Verbin modus, jolla ilmaistaan toteamuksia ja väittämiä.