BIOS 3 & 5

solut

Mikrobi

mikroskooppisen pienet eliöt, myös virukset

Bakteeri(solu)

1. Kapseli (auttaa bakteerisolua kiinnittymään isäntäsolun pintaan ja suojaa sitä isäntäsolun immuunijärjestelmän puolustusmekanismeilta)
2. Soluseinä ( Tukee solua ja suojaa sitä osmoottiselta paineelta)
3. Solukalvo (osallistuu mm. soluseinän rakenneosien synteesiin, hengitykseen, entsyymien ja toksiinien eritykseen, sekä ravinteiden sisäänottoon)
4. Solulima (monien solun aineenvaihduntareaktioiden tapahtumapaikka)
5. Ribosomi (proteiinisynteesin tapahtumapaikka)
6. Plasmidi (sis. DNA:ta = voidaan käyttää esim. geeninsiirtovektoreina)
7. Pilus (uloke, minkä avulla bakteeri liittyy toisiin bakteereihin tai soluihin)
8. Flagelli (auttaa bakteeria liikkumaan)
9. Nukleoidi (sis. perimäaineksen)

Mitä tarkoittaa patogeeninen bakteeri?

Taudinaiheuttaja, tuottavat aineenvaihdunnassa myrkkyjä. (Voi levitä pisaratartunnalla, hyönteisten puremalla, saastuneiden elintarvikkeiden ja likaisen veden välityksellä, sekä syljen välityksellä)

Mikä on gramvärjäysmenetelmä

Voidaan tehdä bakteereille:

Grampositiivisella bakteerilla on soluseinä ja solukalvo

Gramnegatiivisella bakteerilla on noiden lisäksi myös ulkokalvo (pystyy siis paremmin vastustamaan antibiootteja)

Bakteeri on haploidinen, mitä se tarkoittaa ?

Sillä on jokaista alleelia 1 kpl. (A tai a, mutta ei AA, Aa, aa) → geenimutaatiot näkyvät heti.

Miten bakteerin proteiinisynteesi eroaa tumallisen eliön proteiinisynteesistä?

Bakteerilla ei ole DNA:ssa introneja → silmukointia ei tapahdu →proteiiniynteesin aminohappoketjun muodostuminen alkaa heti ribosomilla (tumallisilla alkaa tumakotelon sisältä ja siirtyy sieltä ribosomiin) => bakteerin proteiinisynteesi on nopeampaa.

Mitä tarkoittaa lepoitiöinen bakteeri?

Epäedullisissa oloissa bakteeri voi muuttua **lepoitiöiseksi**, jolloin sen aineenvaihdunta on vähäistä, voivat herätä takaisin henkiin edullisissa olosuhteissa.

Bakteerin rekombinaatiotavat:

1. Transformaatio = bakteeri saa geenejä kuolleelta bakteerilta. (kuolleen bakteerin soluseinä ja -kalvo hajoavat ja perintöaines vapautuu ympäristöön, mistä elävät bakteerit voivat sen ottaa)
2. Konjugaatio = bakteeri saa geenejä toiselta elävältä bakteerilta. (2 bakteeria voi kiinnittyä toisiinsa hetkeksi ja siirtää perintöäainesta piluksen kautta (toinen on luovuttaja ja toinen vastaanottaja))
3. Transduktio = bakteeri saa geenejä bakteriofagilta. (bakteriofagin lisääntyessä toisessa bakteerissa, voi virusten sisään joutua bakteerin perintöainesta → bakteriofagin infektoidessa seuraavan bakteerin perintöaines siirtyy sinne)

Bakteriofagia vastaan puolustautuminen (2 entsyymiä)

1. Katkaisuentsyymi = pilkkoo bakteriofagin perimän paloiksi
2. Cas-entsyymi = bakteeri leikkaa bakteriofagista palasen ja jos sama bakteriofagityyppi tunkeutuu uudestaan on bakteerilla jo immunologinen muisti ja cas-entsyymi pilkkoo sen palasiksi.

Miten kys. antibiootit vaikuttavat:


1. penisilliini
2. erytromysiini
3. tetrasykliini
4. rifampsiini
5. vankomysiini

1. estää **soluseinän** rakentumisen
2. estää **proteiinisynteesin**
3. estää **proteiinisynteesin**
4. estää **nukleiinihapposynteesin**
5. estää **soluseinän** rakentumisen

zoonoosi

eläimistä ihmisiin ja päinvastoin leviävä tauti.

Missä elinolosuhteissa kys. arkeonit elävät


1. metanogeenit
2. halofiilit
3. termofiilit

1. Hapettomissa oloissa (muodostaa metaania)
2. Suolaisessa vedessä (missä muut eliöt kuivuisivat)
3. Sietää hyvin korkeita lämpötiloja

Alkueläin rakenne:

Ei soluseinää, tai viherhiukkasia, ovat toisenvaraisia ja lisääntyvät jakautumalla tai monistumalla.

Elää usein jossain väli-isännässä, mistä se pääsee isäntäeliöön lisääntymään. Elää usein vesissä.

Sienisolu

1. Tuma = sisältää perimäaineksen
2. Tumajyvänen = tuottaa rakenneosat ribosomeja varten
3. Lysosomi = hajottaa erilaisia aineita ja kierrättää hajoamistuotteet uudelleen solujen käyttöön
4. Mitokondrio = tuottaa energiaa
5. Ribosomeja = proteiinisynteesin tapahtumapaikka
6. Valkuoli = Varastoi tarpeettomia aineita ja ylläpitää nestetasapainoa
7. Solukalvo = osallistuu mm. soluseinän rakenneosien synteesiin, hengitykseen, entsyymien ja toksiinien eritykseen, sekä ravinteiden sisäänottoon
8. Soluseinä = tukee solua ja suojaa sitä osmoottiselta paineelta (koostuu kitiinistä)
9. Golgin laite = solun tärkein lajittelukeskus (esim. prodet oikeisiin kohteisiin)
10. Solulimakalvosto = karkea = proteiinintuotannon tapahtumapaikka, sileä = syntesoi solun lipidejä
11. Peroksisomi = hapettaa rasvoja

Kasvisolu

1. solukalvo = osallistuu mm. soluseinän rakenneosien synteesiin, hengitykseen, entsyymien ja toksiinien eritykseen, sekä ravinteiden sisäänottoon
2. peroksisomi = hapettaa rasvoja
3. soluseinä = tukee solua ja suojaa sitä osmoottiselta paineelta (koostuu selluloosasta)
4. valkuoli = varastoi tarpeettomia aineita ja ylläpitää nestetasapainoa
5. mitokondrio = soluhengitys, tuottaa energiaa
6. aukkoliitos = liittää solut kiinni toisiinsa
7. viherhiukkanen = fotosynteesi, energian tuotanto
8. Golgin laite = solun tärkein lajittelukeskus (esim. prodet oikeisiin kohteisiin)
9. ribosomi = proteiinisynteesin tapahtumapaikka
10. karkea solulimakalvosto = proteiinintuotannon tapahtumapaikka
11. sileä solulimakalvosto = syntesoi solun lipidejä
12. tumajyvänen = tuottaa rakenneosat ribosomeja varten
13. tumakotelo = säätelee aineiden kulkeutumista tumaan
14. tuma = sisältää perimäaineksen

Eläinsolu

1. lysosomi = hajottaa entsyymejä
2. proteiinisäikeitä = pitävät yllä solun muotoa ja auttavat solun jakautumisessa
3. solukalvo = osallistuu mm. soluseinän rakenneosien synteesiin, hengitykseen, entsyymien ja toksiinien eritykseen, sekä ravinteiden sisäänottoon
4. solulima = monien solun aineenvaihduntareaktioiden tapahtumapaikka
5. keskusjyvänen = osallistuvat solunjakautumiseen
6. mitokondrio = soluhengitys, energiantuotanto
7. Golgin laite = solun tärkein lajittelukeskus (esim. prodet oikeisiin kohteisiin)
8. ribosomi = proteiinien tuotanto
9. karkea solulimakalvosto = valkuaisaineiden tuotto
10. tumajyvänen = tuottaa rakenneosaset ribosomeja varten
11. tumakotelo = säätelee aineiden kulkeutumista tumaan
12. tuma = sisältää kromosomit, eli perimäaineksen

Mitkä ovat kaksi sienityyppiä ja miten ne eroaa toisistaan?

__Hiivasienet__ elävät suurimman osan elämästään yksisoluisina. kykenevät alkoholikäymiseen.

__Homesienet__ = solut liittyvät peräkkäin muodostaen rihmastoja.

1. Pintaproteiinit = niiden avulla virus tunnistaa isäntäsolunsa
2. vaippa (peräisin isäntäsolun solukalvosta)
3. kapsidi (proteiineista muodostunut kuori)
4. nukleiinihappo = perimä

DNA ja RNA-virusten yhtäläisyydet ja erot?

yhtäläisyydet: molemmat kiinnittyy isäntäsolun pintaan ja päästyään sisälle vaikuttaa isäntäsolun proteiinisynteesiin.

erot: DNA-virusten tulee päätyä isäntäsolun tumaan asti, missä ne kiinnittyvät kromosomeihin ja sitä kautta vaikuttaa uusiin proteiineihin.

RNA-virus jää solulimaan ja vaikuttaa siellä proteiinien muodostukseen.

Miten viruslääkkeet toimivat (3 tapaa)

estää…


1. virusten pääsyn soluun
2. virusten lisääntymisen
3. syntyneiden virusten pääsyn solusta ulos

Virusten **rekombinaatio:**

1. samaan isäntäsoluun päätyy geenikoostumukseltaan erilaisia viruksia
2. Isäntäsolussa syntyneitä uusien virusten osia aletaan koota, uuden viruksen sisälle saattaa tulla molempien virusten geenejä
3. uudenlainen virus on syntynyt → isäntäsolulla ei ole immuniteettia sitä vastaan.

Viruksen lisääntyminen?

1. Kiinnittyminen isäntäsolun pintaan ja tunkeutuminen sisälle
2. Viruksen perintöaineksen vapauttaminen solun sisällä
3. Uusien virusten osien valmistus
4. Valmistettujen osien kokoaminen uusiksi viruksiksi
5. Uusien virusten vapauttaminen isäntäsolusta.

transposoni ?

hyppivä geeni, eli DNA:n jakso, jolla on kyky siirtyä kromosomistossa paikasta toiseen. (usein alun perin viruksen mukana siirtynyt geeni, joka on liittynyt osaksi isäntälajin perimää)

Entsyymien toimintaperiaate:

Toimivat katalyytteinä, eli nopeuttavat solun aineenvaihduntaa alentamalla reaktion käynnistymiseen tarvittavaa energiaa.

Katabolinen reaktio = substraatti hajotetaan yksinkertaisimmiksi yhdisteiksi.

Anabolinen reaktio = substraatit yhdistetään monimutkiasemmiksi yhdisteiksi.

Inhibiittorien toimintaperiaate (3 tapaa):

Estävät entsyymien toiminnan:


1. Inhibiittori kiinnittyy entsyymin aktiiviseen kohtaan → estää substraatin kiinnittymisen siihen.
2. Inhibiittori muuttaa entsyymimolekyylin muotoa → myös aktiivisen kohdan muoto muuttuu → substraatti ei voi kiinnittyä siihen
3. Kun lopputuotetta on solussa riittävästi, se voi estää entsyymin toiminnan toimimalla luonnollisena inhibiittorina

Mitä bioreaktori tekee?

Tuotetaan entsyymeitä mikrobien avulla:

Mikrobit tuottavat entsyymeitä sisälleen ja vapauttavat ne kasvuliuokseen.

DNA:n puhdistaminen:

Bakteerit ja arkeonit: solut rikotaan kuumentamalla ja emäksisillä kemikaaleilla

Tumalliset eliöt: Solut rikotaam mekaanisesti, lipideistä koostuvat rakenteet, eli solukalvo ja tuma rikotaan kemiallisesti, histoproteiinit hajotetaan proteaasientsyymien avulla, ylimääräiset proteiinit ja lipidit puhdistetaan pois.

DNA:n leikkaaminen ja liittäminen

1. palat katkaistaan katkaisu, eli restriktioentsyymeillä (katkaisukohtaan jää muutama pariton nukleotidi)
2. Yksijuosteisten päiden pariutuminen
3. Sokeri- ja fosfaattiosan yhteenliittäminen liittäjäentsyymillä.

\
(jokainen katkaisyentsyymi pilkkoo DNA:ta vain tietyn emäsjärjestyksen kohdalta)

Crispr-tekniikka:

Menetelmällä kyetään poistamaan yksittäisiä emäksiä, pilkkomaan eripituisia DNA:n pätkiä tai lisäämään vierasta DNA:ta osaksi muokattavaa DNA-ketjua:

\

1. Cas-entsyymiin liitetään emäsjärjestyksen tunnistava RNA:n pätkä, opas-RNA, joka tunnistaa DNA:sta halutun kohdan emäspariperiaatteen mukaisesti.
2. Cas-entsyymi pilkkoo DNA:n emäksen tarkkuudella.

Millä menetelmillä voidaan monistaa DNA:ta?

PCR-tekniikka

Bakteeriviljelmät

MIllä menetelmillä voidaan eristää Alleeleja

Koetin

PCR

PCR-tekniikka:

Saadaan monistettua DNA:ta

\
DNA-jaksot ovat koeputkessa:


1. Lämpötila nostetaan +95°C niin, että DNA-juosteet eroavat
2. Lämpötila lasketaan n. +55°C, jolloin alukkeet pariutuvat juosteiden kanssa
3. Lämpötila nostetaan +72°C, jolloin lämpöä sietävä DNA-polymeraasi rakentaa uudet juosteet. Tuloksena saadaan 2 DNA-molekyyliä

DNA:n monistaminen bakteeriviljelmien avulla?

Plasmidit ja siirrettävä DNA leikataan samoilla katkaisuentsyymeillä.


1. Haluttu DNA-jakso liitetään bakteerin plasmidiin yhdistelmä-DNA-tekniikan avulla
2. Siirrettävä DNA kiinnitetään plasmidiin liittäjäentsyymeillä
3. Muokatut plasmidit siirtyvät bakteereihin, kun plasmideja lisätään bakteeriviljelmään
4. Bakteereja kasvatetaan antibioottia sisältävällä kasvatusmaljalla, missä ainoastaan plasmidin (sis. antibioottiresistenssin aikaansaavaa geeniä) saaneet siirtogeeniset bakteerit jäävät henkiin.
5. Antibioottivalinnalla seulotut bakteerit laitetaan kasvamaan sopiviin kasvuolosuhteisiin, mistä DNA myöhemmin eristetään bakteerista jatkotutkimuksia varten.

(Geeli)elektroforeesi:

Saadaan eroteltua DNA-joukosta pienempiä osia:

\
Hyytelölevyjen toisessa päässä on positiivinen ja toisessa negatiivinen elektrodi. Niiden välissä on sähkökenttä.


1. Kukin DNA-pätkiä sisältävä näyte pipetoidaan eri koloon hyytelölevyn negatiiviseen päähän (DNA-palat ovat varaukseltaan negatiivisia)
2. DNA-palat alkavat liikkua sähkökentässä kohti positiivista varausta sitä nopeammin, mitä pienempiä ne ovat (väliaine on tiheää, mikä hidastaa isompia enemmän)
3. Hyytelöön lisätään DNA:ta värjäävää ainetta, jonka avulla palat erottuvat raitoina UV-valossa. Yksittäiset raidat leikataan irti ja niissä oleva DNA puhdistetaan jatkotutkimuksia varten

\

Koetin ?

Lyhyehkö yksijuosteinen tiettyä tarkoitusta varten laboratoriossa koottu DNA:n tai RNA:n jakso.

→ Mikäli näytteessä on tutkittavaa alleelia → koetin pariutuu esim. kuumentamalla yksijuosteiseksi tehdyn DNA:n kanssa.

\
> käyttö perustuu nukleiinihappojen hybridisaatioon, eli juosteiden pariutumiseen emäspariperiaatteen mukaisesti.

> koettimeen lisätään tavallisesti UV-valossa tai värireaktiossa erottuva merkkiaine.

Geenitesti PCR:n avulla

Alleelien eristäminen

1. Koeputkeen laitetaan nukleotidien, alukkeiden ja DNA-polymeraasin lisäksi fluoresoivalla väriaineella varustettu koetin, joka tunnistaa kohdan alukkeiden välistä

2. PCR-ajo suoritetaan normaaliin tapaan lämpötiloja vaihtamalla.

3. Joka kerta, kun alukkeiden välinen DNA-jakso monistuu, koetin irtoaa ja siinä oleva väriaine aktivoituu. Samalla väriaine lähettää signaalin signaalilukulaitteelle.

4. Laite mittaa monistettujen DNA-jaksojen määrää reaaliajassa signaalien perusteella ja piirtää mittauksesta diagrammia. Elektroforeesia ei tarvita.

+ Käyttämällä eri väriaineita, voidaan useampaa geenialuetta tutkia samanaikaisesti.

DNA-sirut ?

pieniä, ohuita lasi- tai muovilevyjä, joiden pinnalla on säännöllisissä riveissä jopa kymmeniä tuhansia erilaisia yksijuosteisia DNA-koettimia (yksi koetin vastaa yhtä alleelia) → saadaan tietää onko ihmisellä esim. jokin tietty sairautta aiheuttava geenimutaatio

\
Eristetään kudoksesta lähetti-RNA:ta, josta tehdään käänteiskopioinnilla yksijuosteista vastin-DNA-koettimia, jotka värjätään. Aina kun ne pariutuvat sirun jonkin geenin koettimeen, tiedetään, että tutkittavassa kudoksessa kyseinen geeni on aktiivinen → saadaan tietää ovatko tietyt geenit aktiivisia, esim. mitkä geenit toimivat syöpäsoluissa

Sekvesointi (DNA) ?

= DNA:n emäsjärjestyksen määrittäminen

Sekvesoitava DNA pilkotaan paloihin ja laite lukee samanaikaisesti jopa miljoonien DNA-palojen emäsjärjestyksen. Palojen päällekkäisten emäsjärjestysten perusteella tietokoneohjelmien avulla selvitetään jaksojen emäsjärjestys ja siten koko DNA:n emäsjärjestys = rinnakkaissekvesointi

Mikä tekee eliöstä siirtogeenisen ?

Kun siihen on lisätty jokin uusi geeni

Millainen on poistogeeninen eliö/solu

oma geeni on tehty toimintakyvyttömäksi

geenien siirto ?

vektori (=geenin siirtäjä) = plasmidi ( tai bakteriofagi)


1. Siirrettävä DNA ja plasmidi leikataan samalla katkaisuentsyymillä (plasmidi on antibioottiresistenssi). Plasmidin koloon siirretään DNA liittäjäentsyymeillä.
2. Valmiit plasmidivektorit siirretään bakteeriviljelmään, missä ne siirtyvät osaan bakteereista
3. Bakteeriviljelmiä kasvatetaan antibioottimaljalla → vain plasmidin saaneet selviytyvät
4. Geeni voidaan eristää ja puhdistaa jatkotutkimusta varten

\+ Tumallisen eliön geeneissä on myös introneja mukana, mitä bakteerit eivät kykene silmukoimaan pois → muokataan käänteiskopioijaentsyymin avulla lähetti-RNA:sta → vastin-DNA:ksi.

\

Geenikirjasto ja sen tekeminen

= tumallisten solujen DNA:n säilytyspaikka bakteerissa.


1. Katkaisuentsyymin avulla pilkotaan DNA palasiksi
2. Palat liitetään plasmideihin

> säilytetään erittäin kylmässä nestemäisessä typessä.

Geenin siirto eläinsoluun mikroinjektiolla

1. Useita kopioita siirrettävää geeniä siirretään erittäin ohuen lasiputken kautta eläimen munasoluun, missä siitttiön ja munasolun tumat eivät ole vielä yhtyneet.
2. Tumien yhtyessä siirrettävä geeni liittyy osaksi hedelmöittyneen munasolun perimää.
3. Munasolun annetaan jakautua ja muodostaa kasvatusalustalla alkio, joka siirretään edelleen kehittymään valeraskaaksi tehdyn naaraan kohtuun.

\
→ Onnistuminen tarkistetaan ottamalla DNA-näyte ja monistamalla se PCR:llä ja tarkistamalla elektroforeesilla.

Geenin siirto soluviljelmiin (2 tapaa)

solujen kasvatusliuokseen annetulla sähköimpulssilla tehdään solukalvo läpäiseväksi. → Vieras DNA pääsee siten isäntäsolun tumaan.

\
DNA pääsee liposomin sisällä kulkeutumaan eläinsolun solukalvoon ja samalla vapauttaa sisältönsä solulimaan, josta perintöaines siirtyy tumaan ja liittyy osaksi perintöainesta.

Geenin kuljetus viruksilla

Virusvektorin lisääntymistä ohjaavat geenit korvataan useilla kappaleilla siirrettävää geeniä → virus vie kohdesoluun siirrettävät geenit, muttei ala lisääntymään.

Crispr-tekniikka:

= poistogeeniset elöimet

\

1. syntesoidaan opas-RNA, joka pariutuu poistettavan geenin DNA:n kanssa emäspariperiaatteen mukaisesti.
2. Opas-RNA liitetään cas-entsyymiin
3. Hormonikäsitelty naaras saatetaan raskaaksi ja hedelmöittyneet munasolut kerätään talteen
4. Cas-entsyymi siirretään kasvatusmaljalla hedelmöittyneisiin munasoluihin sähköimpulssin avulla
5. Munasolut siirretään valeraskaaseen naaraaseen
6. Jälkeläisistä valitaan ne poikaset, joilla siirto on onnistunut (tarkistetaan eristämällä kohdegeeni PCR:llä ja sekvesoimalla se) (usein siirron yhteydessä naaraaseen lisätään esim. valkoisen karvan aiheuttava alleeli, mikä helpottaa siirron onnistumisen tunnistamista)
7. Valituista jälkeläisistä kasvatetaan poistogeenin suhteen homotsygoottinen eläinkanta.

Geenien poisto perinteisesti:

Alkion kantasolusta tehtyyn kantasoluviljelmään laitetaan käsiteltävää geeniä muistuttavia keinotekoisia geenejä, jotka ei ilmene normaalisti. → korvaavat viljelmän soluissa olevat vastaavat toimivat geenit. → alkiosta kehittyy jälkeläisiä, niitä risteyttämällä saadaan seuraavassa sukupolvessa jälkeläisiä, joista osa on poistogeenisiä.

Mitkä ovat 3 jalostustapaa

1. Valintajalostus: Ihmisen mielestä tärkeitä ja parhaita ominaisuuksia ilmentävät yksilöt valitaan jatkamaan sukua (=suuntaava luonnonvalinta)
2. Risteytysjalostus: Valintajalostuksella saadaan joku kasvilajike tai eläinrotu → se risteytetään toisen lajikkeen/rodun kanssa.
3. Mutaatiojalostus: Kasvin siemeniin aiheutetaan mutaatioita säteilyllä tai kemikaaleilla → saadaan suuri määrä satunnaisia geneettisiä muutoksia, mistä valitaan halutut.

Heteroosi ?

Heterotsygoottisen yksilön paremmuus jonkin ominaisuuden suhteen verrattuna vastaavaan homotsygoottiseen.

Polyploidisen kasvin jalostus:

= Kasvi kasvaa nopeammin / suuremmaksi, kuin diploidinen kasvi


1. Kasvin kromosomisto kaksinkertaistetaan käsittelemällä siemeniä tai kasvavia versoja kolkisiinilla, joka estää tumasukkulan synnyn. (=mitoosin edetessä kromosomit jäävätkin samaan tytärsoluun)

allopolyploidia?

Kromosomimutaatio, missä yksilön moninkertaistuneet peruskromosomistot ovat peräisin eri lajeilta.

Genomivalinta ?

Jalostettavien eliöidedn tutkiminen ja valinta DNA-sirujen avulla.

3 vaihetta, millä voidaan tuottaa halutunlaisia jälkeläisiä ?

1. Siittiösolujen sukupuolivalinta: Perustuu X- ja Y-kromosomien DNA:n määrän eroon. (=pystytään lajittelemaan X- ja Y-kromosomeihin)
2. Koeputkihedelmöitys: Munasolut ja siittiöt kypsytetään eri ravintoliuoksissa. Hedelmöitys tapahtuu kun solut siirretään samaan kasvatusliuokseen. Alkio siirretään kohtuun muutaman päivän kuluttua.
3. Alkionsiirto: Valitaan parhaat yksilöt tuottamaan alkiot. Keinosiemennyksen (=siittiöiden siirtäminen naaraan emättimeen tai kohtuun ilman parittelua), hedelmöittymisen ja lyhyen kehitysvaiheen jälkeen alkiot kerätään talteen ja joko siirretään heti tai pakastetaan. Alkio voidaan siirtää minkä tahansa saman lajin naaraaseen kehittymään.

Agrobakteeri ja geenisiirto:

=maaperäbakteeri, sisältää vektoriksi sopivan plasmidin, minkä takia sitä käytetään kasveihin tehtävissä geenisiirroissa:


1. Agrobakteereista eristetään plasmidi
2. Plasmidi katkaistaan samalla katkaisuentsyymillä, kuin siirrettävä geeni. Geeni siirretään plasmidin siihen osaan, joka siirtyy luonnostaan kasvisolun kromosomiin.
3. Yhdistelmäplasmidi siirretään agrobakteeriin. Agrobakteeri kuljettaa yhdistelmäplasmidin kasvisoluun, johon on tehty mekaaninen vaurio.
4. Plasmidissa oleva geeni siirtyy kasvisolun kromosomiin.
5. Siirtogeenisistä soluista kasvatetaan uusia kasveja, joissa siirretty geeni ilmenee ominaisuutena.

Geenipyssy:

Laite, jonka avulla soluihin ammutaan DNA:lla päällystettyjä kultahiukkasia(makrokantaja).

Solukkoviljely:

=kloonaus (=perimältään samanlaisten yksilöiden tuottaminen)


1. Kasvista otetaan pieni määrä soluja, jotka laitetaan kasvamaan kasvualustalle, missä on glukoosia, ravinteita ja kasvuhormonia.
2. Solut alkavat jakautua ja ne saadaan kasvihormonien avulla erilaistumaan taimiksi

\

Haploidijalostus?

1. Kukasta otetaan siitepölyä
2. Siitepölyhiukkasia kasvatetaan kasvualustalla, ne saadaan kehittymään alkioiksi hormonikäsittelyllä
3. Siitepölyhiukkasista kehittyy haploidisia alkioita. → Solut kehittyy ja niistä kasvaa haploidisia taimia
4. Taimien joukosta valitaan ne, jotka ilmentävät haluttua ominaisuutta. → Valituista taimista kasvaa haploidisia kasveja.
5. Haploidisesta kasvista saadaan diploidinen kolkisiinikäsittelyllä = saadaan homotsygoottinen kasvi

Tumansiirtotekniikka:

=eläinten kloonaus:


1. Luovuttajan hedelmöitymättömästä munasolusta poistetaan tuma.
2. Tuman tilalle siirretään kloonattavan yksilön erikoistuneen solun tuma
3. Tumansiirron jälkeen munasolu aktivoidaan jakautumaan kuin hedelmöitynyt munasolu se erilaituu kuin alkio
4. Alkio siirretään kasvamaan sijaisemon kohtuun ja syntyvä uusi yksilö on tuman geenien osalta samanlainen, kuin tuman luovuttanut yksilö.

Rokotus toimintaperiaate:

=Aktiivinen immunisaatio. Elimistön oma puolustusjärjestelmä aktivoidaan tuhoamaan ja muistamaan taudinaiheuttajat.

Perinteinen ja Geenitekninen rokotus:

(+ valmistus)

Perinteinen = Vaikutus perustuu heikennettyihin tai tapettuihin mikrobeihin tai niiden osiin.

Geenitekninen = Sisältää ainoastaan taudinaiheuttajan pintaproteiineja, jotka toimivat elimistössä puolustusjärjestelmän käynnistävänä antigeeninä.

> Valmistetaan **yhdistelmä-DNA-tekniikalla:**


1. antigeeninä toimivaa pintaproteiinia koodaava geeni eristetään taudinaiheuttajamikrobista ja liitetään hiivasolun tai bakteerin plasmidiin.
2. Hiivasolut lisääntyvät → niiden plasmidit kahdentuvat ja siirtyvät tytärsoluihin.
3. Siirtogeeniset hiivasolut tuottavat viruksen pintaproteiinia, joka eristetään ja käytetään rokotteessa.

Antibiootit toimintaperiaate:

Häiritsee bakteerien itsenäistä aineenvaihduntaa, jolloin bakteerien lisääntyminen estyy tai bakteerit kuolevat.

Antibioottien valmistus:

Bioreaktoreissa: Mikrobit erittävät valmistamansa antibiootin ympäröivään kasvatusliuokseen, mistä se on helppo eristää ja puhdistaa.

> Mikrobien geenejä voidaan muokata aiheuttamalla mutaatioita

> voidaan myös monistaa antibioottigeeniä.

Fagiterapia:

Bakteriofagien avulla tapetaan spesifi taudinaiheuttajabakteeri (vrt. antibiootti tappaa kaikki)

Monoklonaaliset vasta-aineet ja niiden tuottaminen?

=elimistön puolustusjärjestelmän B-imusoluja, jotka tunnistavat antigeenistä vain yhden osan.

Tuottaminen:


1. Hiireen injektoidaan antigeeniä. Hiiressä muodostuu erilaisia plasmasoluja, joista kukin tuottaa vasta-ainetta antigeenin tiettyä osaa vastaan.
2. Plasmasolut eristetään hiirestä ja yhdistetään syöpäsolujen kanssa, jotta ne saadaan jakautumaan loputtomasti.
3. Soluviljelmässä fuusiosolut tuottavat erilaisia vasta-aineita.
4. Soluviljelmästä otetaan vain tiettyä vasta-ainetta tuottavat solut ja niitä viljellään edelleen.
5. Monoklonaaliset vasta-ainemolekyylit eristetään soluviljelmästä hoitoa ja diagnostiikkaa varten.

\
Syöpähoidossa:

* 1. sukupolven vasta-ainelääkkeet kykenevät tarttumaan syöpäsolun pinnassa oleviin antigeeneinä toimiviin reseptoreihin ja näin hidastaa solujen jakautumista samalla aktivoiden elimistön puolustusjärjestelmää
* Täsmälääkkeissä vasta-ainelääkkeisiin on lisätty solunsalpaajia, eli syöpäsoluja tuhoavia lääkkeitä, jotka aktivoituvta tunkeuduttuaan syöpäsoluun.

Tautimalli

koe-eläin, jolle on saatu ihmisen sairautta muistuttava tila geenimuokkauksen avulla.

Alkio- ja sikiödiagnostiikka

Alkiodiagnostiikka = Selvitetään koeputkessa hedelmöitetyn lapsen alttiutta sairastua vaikeaan yhden geenin aiheuttamaan perinnölliseen sairauteen(koettimen avulla), kun vanhemmilla on todettu tämä geenimutaatio.

Sikiödiagnostiikka = Tutkitaan muutoksia kromosomien rakenteessa ja määrässä. Nykyään otetaan äidiltä verinäyte (sikiön hajonneiden solujen DNA:ta siirtyy äidin vereen istukan kautta) ja rinnakkaissekvesoinnin avull voidaan diagnosoida esim. Downin syndrooma.

Biomarkkerit

Biologiset merkkiaineet, esim. syöpäkasvaimet tuottavat niille tyypillisiä proteiineja, joiden tunnistamisen avulla määritetään syöpätyyppi, ennustetaan taudinkulkua, todetaan syövän uusiutuminen ja valitaan mahd. tehokas lääkitys.

Geenihoito :

= taudin hoitamista geenisiirroilla.

> Potilaalle siirretään alleeli vektorin avulla, jonka ohjeiden mukaan elimistö alkaa synnyttämään puuttuvaa proteiinia (ei korjata virheellistä alleelia)

\
* Geenihoito potilaan omilla muokatuilla soluilla: (käytetään esim. syöpähoidossa)


1. Useita kopioita hoitavasta geenistä liitetään virus-DNA:han.
2. Potilaasta otetaan soluja (T-imusoluja) ja niitä kasvatetaan soluviljelmössä.
3. Soluviljelmän solut infektoidaan viruksilla, jolloin hoitava geeni siirtyy osaksi solun DNA:ta
4. Solut palautetaan potilaaseen, missä ne alkavat tuottamaan puuttuvaa geenituotetta.

\

* Geenihoito siirtämällä geeni suoraan potilaaseen:


1. Useita kopioita hoitavaa DNA:ta liitetään viruksen DNA:han, liposomiin tai plasmidi-DNA:han.
2. Hoitavaa geeniä sisältävät vektorin injektoidaan potilaan hoidettavaan kudokseen.
3. Hoitavat geenit siirtyvät osaksi solujen DNA:ta ja soluissa alkaa syntymään puuttuvaa geenituotetta.

Crispr-tekniikka geenihoidossa:

= toimivaa geeniä ei siirretä, vaan viallinen korjataan:

Korjaus tehdään soluviljelmän soluihin → muuntogeeniset solut siirretään potilaaseen.

Solukorvaushoito

Korvataan potilaan tuhoutuneet tai virheelliset solut terveillä soluilla.

Solujen uudelleenohjelmointi kantasoluiksi:

1. Potilaasta eristetään soluja ja kasvatetaan niistä soluviljelmiä.
2. Viljelmän solut ohjataan lähes kaikkikykyisiksi kantasoluiksi siirtämällä niihin tiettyä alkiossa aktiivisesti toimivia geenejä virusten avulla.
3. Valitaan solut, joihin siirto on onnistunut ja kasvatetaan niistä kantasoluviljelmiä


1. Kantasolut saadaan erikoistumaan erilaisiksi solutyypeiksi käyttämällä kasvutekijöitä ja muita kemiallisia vasta-aineita.

\

Biometrinen tunnistus:

biologisiin ominiasuuksiin perustuvaa yksilöntunnistusta (e. sormenjälki, silmien iiristen väri)

Lapsen vanhempien selvittäminen:

Lapsen toistojaksoihin perustuvaa DNA-tunnistetta verrataan äidin ja mahdollisen isän tunnisteisiin. Ne DNA-toistojaksot, mitä äidillä ei ole, tulee löytyä isältä.

DNA-viivakoodit:

Menetelmä, jossa jokainen eliölaji saa oman ainutlaatuisen viivakoodinsa. Viivakoodeja voidaan käyttää eliölajien tunnistamiseen, alkuperän selvittämiseen ja muuntogeenisten eläinten tunnistamiseen.

Solujen tutkiminen (3 tasoa)

in vivo = eliön toimivana osana (e. verikoe)

in vitro = eliöstä irrallaan (e. koeputkihedelmöitys)

in silico = osa tutkimuksesta tapahtuu tietojärjestelmien virtuaalimaailmassa.

Fotosynteesi

Valoreaktiot : (tapahtuu viherhiukkasen yhteyttämiskalvostolla.) Valosäteilyn osuessa kasvin lehteen se absorboituu viherhiukkasen väriainemolekyyleihin, mitkä virittäytyvät → valoenergia muuntuu väriainemolekyylien virittäytymisenergiaksi (H2O → H+ + e- + O2)

Vedynsiirtäjämolekyylit siirtävät vedyn pimeäreaktioihin: (tapahtuu viherhiukkasen nestemäisessä tilassa.) Valoenergian sijasta käytetään ATP:ta.

Kemosynteesi:

Lipidien tehtävä (4 erilaista)

fosfolipidit = solukalvon rakenneaineita

steroidit = monet hormonit ja kolesteroli

karotenoidit = kasvisolujen väriaineet

triglyseroidit = varastorasvoja, energianlähteitä

Soluhengitys:

1. Glykolyysi(tapahtuu solulimassa ilman happea) = glukoosimlekyyli hajoaa kahdeksi pyruvaattimolekyyliksi. Samalla vapautuu vetyioneja, elektroneja ja hieman energiaa.
2. Sitruunahappokierto (tapahtuu mitokondriossa) = pyruvaattimolekyylit kuljetetaan mitokondrion sisälle, missä syntyy hiilidioksidia, vetyioneja, elektroneja ja hieman energiaa
3. Elektroninsiirtoketju (tapahtuu mitokondrion sisäkalvostolla): Vedynsiirtäjät kuljettavat vetyionit ja elektronit kalvolle, missä elektroninsiirtäjät kuljettavat vedyltä saadut elektronit siirtäjältä toiselle. → vapautuu enenrgiaa, mitä tarvitaan vetyionien pumppaamiseen sisä- ja ulkokalvon väliseen tilaan. → syntyy suuri vetyionien pitoisuusero kalvon eri puolille ja koska pitoisuusero pyrkii tasaantumaan → vetyionit siirtyvät takaisin kalvon toiselle puolelle. → vapautuu energiaa, jota ATP-syntaasientsyymi käyttää katalysoidessaan ADP → ATP. Viimeiseksi happi ottaa vastaan vedyn elektronit ja muodostuu vettä

Passiivinen kulkeutuminen solukalvon läpi:

Diffuusio: liuenneet aineet siirtyvät suuremmasta pitoisuudesta pienempään. (=lämpöliikkeen ansiosta molekyylit liikkuvat sattumanvaraisesti eri suuntiin. Liikettä tapahtuu enemmän väkevämmässä liuoksessa)

\
Osmoosi: Vettä siirtyy väkevämpään liuokseen niin kauan, kunnes konsentraatiot ovat samat.

Aktiivinen kuljetus solukalvon läpi:

Tarvitsee energiaa, sillä pienemmästä pitoisuudesta suurempaan. Tarvitaan kuljettajaproteiineja tai ionipumppuja. ATP kiinnittyy kuljettajaproteiiniin ja aktivoi sen → seuraa kuljettajaproteiinin muodon muuttuminen siten, että juuri oikea ioni tai molekyyli voi liittyä siihen ja päästä kalvon toiselle puolelle.

Kalvorakkuloiden toimintaperiaate?

=solun keino ottaa isoja molekyylejä ja poistaa jätteitä.

* Eksosytoosi (isojen aineenvaihdunnassa syntyvien molekyylien kuljetus solusta ulos):

Solu voi tuottaa sellaisia proteiineja, mitä käytetään solun ulkopuolella → Proteiinit kootaan kalvojen muodostamiin rakkuloihin, joiden pinnalle liitetään tunnistusmolekyylejä. → Tunnistimien avulla kalvorakkulat ohjataan solukalvolle, mihin ne sulautuvat ja rakkulan sisältö siirtyy solun ulkopuolelle.

(samalla solukalvo kasvaa hieman)

* Endosytoosi/fagosytoosi (aineita siirtyy solun sisään)

Solun sisään tulevia aineita tunnistetaan. Aine aiheuttaa solukalvoon pienen syvennyksen, joka kasvaa ja kuroutuu umpeen erilliseksi rakkulaksi. → Rakkula sisältöineen siirtyy solun sisään, jossa se sulautuu solulimassa olevaan solulimakalvostoon tai muihin rakkuloihin →Solun entsyymit pilkkovat rakkulan sisällön solulle käyttökelpoiseen muotoon.

(solukalvo, kalvorakkulat ja solulimakalvosto ovat rakenteeltaan samanlaisia ja voivat siten sulautua toisiinsa)

Proteiinien tehtävät

Proteiinin rakenne (4 muotoa) ja miten ne muodostuu?

1. Primäärirakenne = aminohapot järjestäytyneet emäskolmikoiden mukaan.
2. Sekundäärirakenne = Aminohappojen väliin on muodostunut säännöllisin välein vetysidoksia, minkä takia primäärirakenne kiertyy ja laskostuu muodostaen sekundäärirakenteen.
3. Tetriaarirakenne = Aminohappojen välille muodostuu vielä vahvempia sidoksia (esim. rikkisidoksia) → syntyy proteiinille kolmiulotteinen tetriaarirakenne.
4. Kvartiaarirakenne = syntyy, kun kaksi tai useampi tetriaarirakenteinen aminohappoketju liittyy yhteen.

Tetriaari- tai kvartiaarirakenne määrittelee proteiinin muodon ja toiminnan.

Mitä tarkoittaa proteiinin denaturoituminen ?

=Proteiini menettää toimintakykynsä. Esim. lihaa kypsentäessä liha murenee, sillä proteiinin kolmiulotteinen rakenne aukeaa ja aminohappoketju suoristuu.

> voi aiheuttua: kuumentaminen, happamuuden muutokset, väkevät suolaliuokset, mekaaninen käsittely ja säteily.

Lämpötilan vaikutus entsyymien toimintaan?

> liian alhainen lämpötila = entsyymi ja substraatti kohtaavat toisensa pienemmällä todennäköisyydellä → entsyymitoiminnan tehokkuus on alhainen

> optimaalinen lämpötila = entsyymitoiminnan tehokkuus on korkea

> liian korkea lämpötila = entsyymi denaturoituu

Geeni

= jakso toiminnallista DNA:ta

koostuu säätelyalueesta ja koodaavasta alueesta.

säätelyalueella on tehostajajaksoja, jotka auttavat geenin luennan aloittamisessa esim. purkamalla kromatiinirihmaa. Juuri ennen koodaavaa aluetta on promoottori, joka käynnistää geenin luennan proteiiniksi. → Koodaava alue sisältää informaation proteiinin valmistamista varten. Koostuu eksoneista(sisältää informaation) ja introneista(ei sisällä informaatiota)

Tuma?

Suurin soluelin. Sisältää kromosomien lisäksi yhden tai useamman tumajyväsen, missä valmistetaan ribosomeja. DNA on kiertynyt histoniproteiinien ympärille muodostaen kromatiinin, mitä kutsutaan kromosomiksi kromatiinirihmojen pakkautuessa vielä tiiviimmin solun jakautumisvaiheessa.

\

Tumallisten proteiinisynteesi:

1. Transkriptio

> Entsyymit avaavat DNA:n kaksoisjuosteen katkaisemalla emästen välisiä sidoksia.

> RNA-polymeraasientsyymi tarttuu promoottoriin kiinni.

> Entsyymi rakentaa tumassa olevista RNA-nukleotideista emäspariperiaatteen mukaisesti esiaste-RNA-molekyylin.

> Silmukoinnin avulla esiaste-RNA:sta poistetaan intronit ja saadaan lähetti-RNA.

> Lähetti-RNA siirtyy tumasta tumahuokosen kautta solulimaan, missä se tarttuu ribosomiin, joka liikkuu lähettiä pitkin löytääkseen aloituskolmion.


2. Translaatio

> Solulimassa on jokaista aminohappoa varten oma siirtäjä-RNA:nsa. Siirtäjä-RNA:ssa on toisessa päässä sitoutumispaikka aminohapolle ja toisessa päässä on lähetti-RNA:n tunnistava emäskolmikon (=kodoni) tunnistava vastinemäskolmikko (=antikodoni) → Siirtäjä-RNA liittyy oikeaan kohtaan lähetti-RNA:sta ja vapauttaa aminohapon, joka liittyy entsyymien avustamana rakenteilla olevaan aminohappoketjuun.

> Aminohappoketjua rakennetaan niin pitkään, kunnes lähetti-RNA:ssa tulee vastaan jokin kolmesta lopetusemäskolmikosta (UAA, UGA, UAG), jolle ei ole aminohappoa. → lopetuskolmion tunnistava entsyymi irrottaa valmiin aminohappoketjun ribosomista ja entsyymit pilkkovat lähetti-RNA:n yksittäisiksi RNA-nukleotideiksi.

\
→ Aminohappoketjun irtoutuessa ribosomista, se on primäärirakenteinen, eli toimintakyvytön proteiini. Proteiinin muokkaus tapahtuu Golgin laitteessa tai karkealla solulimakalvostolla.

Mitä tapahtuu eri proteiinisynteesin tapahtumapaikoissa?

Proteiinin tuotannon kontrolloiminen (2 tapaa)

* Geenin aktivoituminen = Suurin osa tumallisen solun geeneistä on inaktiivisia. RNA-polymeraasin kiinnittyminen geenin promoottoriin riippuu tehostajajaksoista, mitä säätelee eri solunsisäiset ja -ulkoiset aineet, kuten hormonit. Ne voivat joko estää tai käynnistää geenin aktivoitumisen
* Mikro-RNA = Proteiinisynteesi voidaan tarvittaessa keskeyttää mikro-RNA-molekyyleillä. Ne sitoutuvat lähetti-RNA:han ja pysäyttävät proteiinin valmistuksen.

Epigeneettinen säätely:

= Geenien ilmestymisten muutoksia, jotka eivät johdu muutoksista DNA:n emäsjärjestyksessä. Perimästä riippumatta yksilöllä on eri geenit aktiivisina → miksi esim. kaksosten fenotyyppi voi olla erilainen.

> muuntunut informaatio siirtyy tytärsoluille solujen jakautuessa → saattaa siirtyä myös jälkeläisille.

Geneettinen leimautuminen ?

Osa geeneistä lukitaan ituradan kantasoluissa, jolloin sukusoluissa on valmiiksi jo inaktiivisia geenejä. Tämän takia jotkin geenit periytyvät vain isältä ja jotkin vain äidiltä.

DNA:n kahdentuminen

1. Helikaasientsyymi avaa kaksoiskierteen
2. Kummankin juosteen viereen alkaa kiinnittyä DNA-polymeraasin avulla vapaana olevia nukleotidejä emäspariperiaatteen mukaisesti 5’-3’ suunnassa. Seuraava mallijuoste syntyy Okazakin fragmenteissa, sillä sen 5’ ja 3’ päät ovat vastakkaiset johtavaan mallijuosteeseen verrattuna.
3. Liittäjäentsyymi liittää nukleotidit yhteen ja saadaan kaksi identtistä DNA-juostetta.

Mitoosi?

Vuorottelee välivaiheen, eli interfaasin kanssa.

> interfaasissa solu **kasvaa**, tuottaa **proteiinia** ja **soluelimiä**, sekä **keskusjyväset kahdentuvat**, **tuma erottuu** tumakotelon ympäröimänä, **DNA** on ohuena kromatiinirihmana ja **kahdentuu**, sekä DNA:n **kopiointivirheitä korjataan**

\
Mitoosi:

* Esivaihe, profaasi

> Kromatiinirihmat pakkautuvat tiiviisti kromosomeiksi, ja kromosomit ovat kahdentuneina.

> Sisarkromattidit ovat kiinni toisissaan sentromeerien kohdalta

> Tumakotelo hajoaa vähitellen

> Keskusjyväset liikkuvat solun vastakkaisille puolille, ohuista proteiinisäkeistä eli sukkularihmoista ja keskusjyväsistä alkaa syntyä tumasukkula. Sukkularihmat liikuttelevat kromosomeja koko tumanjakautumisen ajan

\
* Keskivaihe, metafaasi

> Tumakotelo on hajonnut (kromosomit erottuvat hyvin valomikroskoopilla tarkasteltaessa)

> Sukkularihmat kiinnittyvät sisarkromatidien sentromeereihin ja toisesta päästä keskusjyväseen. Sukkularihmat vetävät kromosomit solun keskiosaan

> Kahdentuneet kromosomit asettuvta yksitellen jakautumistasoon.

\
* Jälkivaihe, anafaasi

> Sisarkromatidit irtoavat toisistaan sukkularihmojen vetäminä (tytärkromatidit)

> Kussakin tytärkromatidisa on koko kyseisen kromosomin perintöaines ja sukkularihmat vetävät tytärkromosomit vastakkaisille puolille solua.

\
* Loppuvaihe, telofaasi

> Tumakotelo alkaa vähitellen muodostua kromosomiryhmien ympärille emosolun tumakotelon jäänteistä ja solulimakalvostosta.

> Tumasukkula alkaa hävitä

> Kromosomit aukeavat pakkautuneesta muodostaan kromatiinirihmaksi (niitä ei enää erota valomikroskoopilla katsoessa)

> tumanjakautuminen, eli mitoosi on ohi → tuloksena kaksi perimältään samanlaista solua.

Mitä autosomit on?

Kromosomit 1-22 (ei vaikuta yksilön sukupuolen määräytymiseen.

Meioosi

meioosi 1: vähennysjako

* Välivaihe, interfaasi

> edeltää varsinaista meioosia. Sukusolun kantasolussa (2n) tapahtuu kahdentuminen, jokainen kromosomi koostuu kahdesta identtisestä sisarkromatidista (kuten mitoosissakin)

* Esivaihe, profaasi 1

> Kahdentuneet kromosomit pakkautuvat tiiviisti (kromosomit alkavat näkyä mikroskoopilta tarkasteltaessa)

> Vastinkromosomit asettuvat rinnakkain, eli konjugoituvat. Ne ovat kiinni toisistaan useista kohdista ja voivat vaihtaa osia keskenään risteämiskohdissa, eli kiasmoissa (=tekijäinvaihdunta)

* Keskivaihe, metafaasi 1

> Keskusjyväsistä ja sukkularihmoista on muodostunut tumasukkula ja vastinkromosomit asettuvat pareittain solun keskitasoon sukkularihmojen vetäminä.

* Jälkivaihe, anafaasi 1

> Sukkularihmat lyhenevät ja vetävät vastinkromosomit solun vastakkaisille puolille, jolloin kromosomiluku puolittuu

> Jokainen kromosomi muodostuu edelleen kahdesta sisarkromatidista, eli DNA edelleen kahdentuneena

* Loppuvaihe, telofaasi 1, ja solun jakautuminen

> Kumpaankin muodostuvaan soluun tulee puolet alkuperäisestä diploidisesta kromosomimäärästä ja syntyy kaksi haploidista tytärsolua. -> Eläinsoluilla seuraa välivaihe, kasvisoluilla meioosi jatkuu keskeytymättä

\
meioosi 2: tasausjakso

* Esivaihe, profaasi 2

> Vähennysjaksossa kromosomiluku puolittui, kahdentuneena säilyneet kromosomit pakkautuvat ja tumasukkula muodostuu.

* Keskivaihe, metafaasi 2

> Kromosomit asettuvat yksitellen jakautumistasoon, kuten mitoosissakin ja sukkularihmat tarttuvat sisarkromatidien sentromeereihin

* Jälkivaihe, anafaasi 2

> Sukkularihmat vetävät sisarkromatidit erilleen ja kuljettavat tytärkromosomit solun eri puolille.

* Loppuvaihe, telofaasi 2, ja solujen jakautuminen

> Tumakotelo alkaa muodostua tytärkromosomiryhmien ympärille

> Vähennysjakson tuloksena syntyneistä kahdesta haploidisesta solusta muodostuu neljä haploidista sukusolua (sukusolujen kromosomimäärä on puolet alkuperäise sukusolun kantasolun kromosomimäärästä)