Filosofian välikoe

Filosofian termit

Moraaliagentti

Henkilö tai olento, joka kykenee tekemään eettisiä päätöksiä ja toimimaan moraalisesti oikein. Moraaliagentti toimii itsenäisesti ja tunnistaa oikean ja väärän.

Arvo

Aate, asia tai päämäärä, jota pidetään hyvänä, tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena. Arvot ohjaavat ihmisten valintoja, päätöksentekoa ja käsityksiä siitä, mikä on oikein. Esimerkkejä arvoista ovat muun muassa rehellisyys, vapaus ja terveys.

Aksiologia

Filosofian osa-alue, joka tutkii arvoja ja niiden luonnetta. Se tarkastelee sitä, mitä arvot ovat, miten niitä luokitellaan ja miten arvoarvostelmia muodostetaan. Aksiologia jaetaan usein etiikkaan (moraaliset arvot) ja estetiikkaan (kauneusarvot).

Hedonismi

Eettinen suuntaus tai elämäntapa, jonka mukaan hyvän elämän ja moraalisen toiminnan tärkein päämäärä on nautinto. Hedonismissa vältetään kipua ja kärsimystä sekä pyritään maksimoimaan mielihyvä. Se voi tarkoittaa joko hetkellistä aistinautintoa tai pitkäkestoista henkistä hyvinvointia.

Amoraalinen

Asioita tai toimijoita luonnehtiva käsite, joka sijoittuu moraalisen arvioinnin ulkopuolelle. Amoraalinen toimija ei noudata eikä riko moraalia, sillä siltä puuttuu kyky ymmärtää moraalikoodeja. Esimerkiksi luonnonilmiöt, luonnoneläimet tai pienet lapset ovat amoraalisia.

Deontologinen etiikka / velvollisuusetiikka

Eettinen teoria, jonka mukaan teon moraallinen hyvyys määräytyy siitä, noudattaako teko tiettyjä sääntöjä tai velvollisuuksia. Teko on oikein, jos se tehdään velvollisuudesta, riippumatta sen seurauksista. Tunnetuin velvollisuusetiikan edustaja on Immanuel Kant.

Hyve-etiikka

Etiikan suuntaus, joka keskittyy tekojen tai sääntöjen sijaan toimijan luonteeseen ja hyveisiin. Sen mukaan moraalisesti hyvä elämä rakentuu hyvien luonteenpiirteiden, kuten rohkeuden ja kohtuullisuuden, kehittämiselle. Tavoitteena on saavuttaa onnistunut ja kukoistava elämä.

Itseisarvo

Asia tai päämäärä, joka on arvokas sinällään ja itsensä vuoksi, ei minkään muun saavuttamiseksi. Esimerkiksi onnellisuus tai ihmisarvo mielletään usein itseisarvoiksi. Niitä ei käytetä välineenä muiden hyötyjen hakemiseen.

Välinearvo

Asia, joka ei ole arvokas itsessään, vaan se on hyödyllinen väline jonkin muun arvon saavuttamiseksi. Esimerkiksi raha on tyypillinen välinearvo, jota tavoitellaan sen tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi. Ilman sen mahdollistamia asioita rahalla ei olisi arvoa.

Moraalirelativismi

Käsitys, jonka mukaan moraaliset arvot ja normit ovat suhteellisia eli sitoutuneita kulttuuriin, aikaan tai yksilöön. Sen mukaan ei ole olemassa kaikille yhteisiä tai absoluuttisia moraalisia totuuksia. Oikea ja väärä riippuvat siten aina siitä kontekstista, jossa niitä tarkastellaan.

Kansalaistottelemattomuus

Rauhanomaista ja julkista lakien rikkomista, jonka tarkoituksena on vastustaa epäoikeudenmukaiseksi koettua lakia tai politiikkaa. Toimija hyväksyy teostaan koituvat lailliset seuraukset ja rangaistukset. Tavoitteena on herättää yhteiskunnallista keskustelua ja saada aikaan muutos.

Kategorinen_imperatiivi

Immanuel Kantin muotoilema moraalilaki ja velvollisuusetiikan perussääntö. Sen mukaan ihmisen tulee toimia aina niin, että toiminnan maximi eli periaate voisi tulla yleiseksi laiksi. Se vaatii myös kohtelemaan ihmisiä aina päämääränä itsessään, ei koskaan pelkkänä välineenä.

Utilitarismi

Seurausetiikan muoto, jonka mukaan teon hyvyys määräytyy sen tuottaman kokonaishyödyn tai onnellisuuden perusteella. Teon tulee pyrkiä mahdollisimman suureen hyvään mahdollisimman suurelle määrälle olentoja. Teon seuraukset ratkaisevat aina sen moraalisen arvon.

Metaetiikka

Filosofisen etiikan osa-alue, joka tutkii etiikan itsensä luonnetta ja perusteita. Se ei ota kantaa siihen, mikä on oikein tai väärin, vaan kysyy esimerkiksi mitä moraaliset väitteet tarkoittavat ja ovatko moraaliset totuudet olemassa. Se tarkastelee moraalikielen ja moraalitiedon luonnetta.

Normi

Yhteisön tai yhteiskunnan muodostama sääntö, ohje tai odotus hyväksyttävästä käyttäytymisestä. Normit voivat olla virallisia (kuten lait) tai epävirallisia (kuten tapakulttuuri). Niiden rikkomisesta seuraa yleensä jonkinlainen sanktio.

Moralismi

Toimintatapa tai asenne, jossa toisten ihmisten käyttäytymistä tuomitaan ja arvioidaan tiukan tuomitsevasti tai kaavamaisesti. Moralisoinnissa asetutaan usein muiden yläpuolelle ilman syvällistä ymmärrystä tilanteesta. Se eroaa kypsästä moraalisesta pohdinnasta mekaanisuutensa vuoksi.

Omissio

Tekemättä jättäminen tilanteessa, jossa toimiminen olisi ollut mahdollista tai moraalisesti vaadittavaa. Omissio voi olla moraalinen rikkomus, kuten auttamisvelvollisuuden laiminlyönti hätätilanteessa. Eettisessä keskustelussa pohditaan usein, onko pahan tekeminen yhtä väärin kuin sen tapahtumisen salliminen.

Sanktio

Normin tai säännön rikkomisesta (tai noudattamisesta) seuraava rangaistus tai palkinto. Kielteisiä sanktioita ovat esimerkiksi sakot, vankeus tai yhteisön paheksunta, jotka pyrkivät estämään väärää toimintaa. Sanktiot vahvistavat yhteiskunnan ja yhteisöjen normien toteutumista.

Seurausetiikka

Eettinen teoria, jonka mukaan teon moraallinen hyvyys tai pahuus määräytyy pelkästään sen tuottamien seurauksien perusteella. Jos teko saa aikaan enemmän hyvää kuin pahaa, se on moraalisesti oikein. Tekojen aikeet tai noudatetut säännöt ovat toissijaisia seurauksiin nähden.

Sopimusetiikka

Moraaliteoria, jonka mukaan moraalikoodeja ja normit perustuvat ihmisten väliseen reiluun sopimukseen. Ihmiset sitoutuvat noudattamaan yhteisiä sääntöjä, koska se takaa turvallisen ja toimivan yhteiskunnan kaikille. Moraali nähdään siis rationaalisten toimijoiden keskinäisenä yhteistyösopimuksena.