BIOS 4

Ihmisbiologiaa

Kudostyypit

* hermo-
* lihas- (luusto, sydän, ja sileä)
* epiteeli- (pinta, aisti, rauhas)
* side- ja tuki-

homeostaasi

elimistön sisäinen tasapainotila (pääasiassa hormonit ja hermosto ylläpitää)

vaste

solun reagointi viestiaineeseen

apoptoosi

(tarpeettomien) solujen ohjelmoitu kuolema.

> solulima tiivistyy, tuma pilkkoutuu ja elimistö tuhoaa kuolleen solun ilman tulehdusreaktiota

Miten syöpä aiheutuu?

1. Jokin karsinogeeni (syöpää aiheuttava tekijä) aiheuttaa mutaation esisyöpägeenissä (solun jakautumista säätelevä geeni) → esisyöpägeeni muuttuu onkogeeniksi, syöpägeeniksi.
2. Perimässä on geenejä, jotka tuottavat proteiineja, mitkä rajoittavat solun jakautumista ja korjaavat mutageenien aiheuttamia muutoksia. Näissä geeneissä tapahtuvat mutaatiot voivat myös aiheuttaa syöpägeenin synnyn.

syövän hoitokeinot

Jos syöpä ei ole vielä muodostanut etäpesäkkeitä: kasvain leikataan pois

Muissa tapauksissa ja verisyöpien hoidossa käytetään: sytostaatteja (estää solujen jakautumista), sekä sädehoitoa (tuhoaa pääasiassa jakautumisvaiheessa olevia soluja).

Voidaan myös hoitaa: kantasolusiirrolla, sekä hormonien ja elimistön puolustusta vahvistavien iterferonien avulla.

Hermoston osat:

Keskushermosto = aivot ja selkäydin

Ääreishermosto = muodostuu keskushermoston ulkopuolella olevista motoreista, sensoreista ja autonomisista hermostoista

* Somaattinen hermosto:

> Motorinen hermosto

= Keskushermostosta luustolihaksiin tahdonalaisia käskyjä vievät liikehermot

> Sensorinen hermosto

= Aistinsoluista keskushermostoon informaatiota tuovat tuntohermot

* Autonominen hermosto

= Rauhasiin, sydämeen ja sileisiin lihaksiin keskushermostosta käskyjä vievät hermot sekä sisäelimistä keskushermostoon informaatiota tuovat hermot

> Sympaattinen hermosto

= Toimii aktiivisesti fyysisen ja henkisen rasituksen aikana

> Parasympaattinen hermosto

= toimii aktiivisesti levossa

Mistä (soluista) aivot koostuvat

hermosoluista ja hermotukisoluista

Isoaivolohkojen toiminta

* Otsalohko = säätelee puheen tuottamista, ajatuksia, tunteita, sekä vaikuttaa persoonallisuuteen ja tietoisuuteen + sisältää motorisen aivokuoren (=ohjaa tahdonalaisten lihasten supistumista
* Ohimolohko = kuuloaistiin ja äänen tunnistamiseen, sekä tulkintaan erikoistunut aivojen osa + merkittävässä roolissa muistamisen kanssa
* Takaraivolohko = vastaanottaa ja käsittelee silmistä tulevaa informaatiota ja muodostaa siitä kuvan
* Päälaenlohko = käsittelee elimistöstä saapuvia lämpö-, paine-, ja kipuärsytyksiä.

Isoaivot, pikkuaivot ja väliaivot: päätoiminta?

Isoaivot = ohjaa tietoista toimintaa ja käsittelee aistihavaintoja (kaksi puoliskoa, mitä yhdistää aivokurkiaisen hermoradat)

Pikkuaivot = Osallistuu liikkeiden säätelyyn

Väliaivot = Säätelee elimistön sisäistä tasapainoa ja hormonien eritystä

Tyvi- ja mantelitumakkeiden, sekä hippokampuksen toiminta

Tyvitumakkeet = Osallistuu liikkeiden säätelyyn (etuaivoissa)

Mantelitumakkeet = tunteiden käsittely ja muistaminen (ohimolohkossa)

Hippokampus = uusien asioiden oppiminen, kun informaatio siirretään lyhytkestoisesta muistista pitkäkestoiseen

Väliaivojen osat ja niiden toiminta

* Talamus = aivoihin aistinelimistä tulevan informaation väliasema
* Hypotalamus = ohjaa hormonitoimintaa ja on autosomisen hermoston säätelykeskus
* Aivolisäke = ohjaa hormonitoimintaa
* Käpyrauhanen = säätelee hormonitoimintaa

Aivorunko osat ja niiden toiminta

* Ydinjatke = säätelee mm. sydämen pumppaaman veren määrää ja painetta + ohjaa hengitystä ja ruoansulatusta aivosillan kanssa
* aivosilta = ohjaa hengitystä ja ruoansulatusta ydinjatkeen kanssa
* Keskiaivot = auttaa hallitsemaan silmien liikettä ja käsittelemään visuaalisia ja auditiivisia prosesseja, sekä tietoa

Liikkeen syntyminen

Isoaivojen motoriselta alueelta lähtee käsky luustolihaksille. -> kulkee hermoimpulsseina selkäytimen kautta liikehermoon, mikä saa haluttuun liikkeeseen tarvittavat lihakset supistumaan.(tyvitumakkeet ja pikkuaivot osallistuvat liikkeen liikkeen hienosäätöön)

Refleksi?

= hermopääte ärtyy ja viesti kulkee tuntohermoa pitkin selkäytimeen, mistä impulssi siirtyy välittävän hermosolun kautta liikehermoon, jonka kuljettama impulssi saa tarvittavan lihaksen supistumaan. Samaan aikaan selkäytimestä lähtee toinenkin impulssi kohti aivoja. Esim. jos laitat käden kuumalle hellalle, olet jo vetänyt käden pois siitä, ennen kuin tiedostat kipua.

* dendriitit, eli tuojahaarakkeet: ottavat vastaan viestejä aistinsoluista tai muista hermosoluista ja välittävät niitä eteenpäin kohti solukeskusta. Ovat yleensä voimakkaasti haaroittuneita ja lyhyitä
* Soomassa, eli solukeskuksessa: sijaitsee tuma ja useimmat soluelimet, kuten mitokondrio (paljon, sillä energiantarve on suuri). Osa välittäjäaineista valmistetaan soomassa.
* Aksoni, eli viejähaarake välittää hermoimpulssin solukeskuksesta poispäin. On usein pitkä ja päästään haaroittunut.
* Myeliinituppi: koostuu hermotukisoluista. Toimii eristävänä kerroksena viejähaarakkeen ympärillä, nopeuttaa impulssin kulkua ja auttaa vaurioitunutta viejähaaraketta uusiutumaan. Hermotukisolujen osuus on noin puolet hermoston tilavuudesta, ja niitä on n. 10 kertaa enemmän, kuin hermosoluja. Ne suojaavat keskushermoston soluja ja pitävät yllä niitä ympäröivän kudosnesteen koostumuksen tasapainoa.
* aksonin haaran päätejalka: muodostaa hermopäätteitä, jossa sähköinen impulssi muutetaan kemialliseksi

Hermo

= muodostuu useista hermosolujen aksoneista, ympäröivistä hermotukisoluista, verisuonista ja sidekudoksesta

* Tuntohermot ovat yhteydessä aistinelimiin ja välittävät viestejä keskushermostolle elimistön sisä- ja ulkopuolelta
* Liikehermot ovat yhteydessä lihaksiin ja välittävät niille toimintakäskyjä hermoston muista osista.

 

Hermoimpulssin kulku hermosolussa:

1. Kun hermosolussa vallitsee lepojännite, solukalvon natriumkanavat ja suuri osa kaliumkanavista on kiinni. Solukalvon sisäpuoli on negatiivisesti varautunut ulkopuoleen verrattuna
2. Hermosolun ärsytyksen seurauksena natriumkanavat aukeavat ja natriumia virtaa nopeasti hermosolun sisäpuolelle. Syntyy toimintajännite, kun solun sisäpuoli muuttuu äkillisesti positiivisesti varautuneeksi. Impulssi lähtee etenemään.
3. Hermosolun sisäpuolen positiivinen varaus saa aikaan viereisten jänniteherkkien natriumkanavien aukeamisen ja impulssi etenee näin solukalvoa pitkin hermosolussa. Natriumkanavat sulkeutuvat nopeasti toimintajännitteen syntymisen jälkeen ja kyseisessä kohdassa olevat kaliumkanavat aukeavat. Kaliumia virtaa solun ulkopuolelle, jolloin solun sisäpuoli muuttuu takaisin negatiiviseksi varautuneeksi. Tämän jälkeen seuraa lyhyt aika ennen kuin solukalvolle palaa lepojännite ja uuden impulssin kulku on mahdollista.

synapsi

hermosolun viejähaarakkeen ja toisen hermosolun tuojahaarakkeen välinen liitos

Synapsin rakenne ja toiminta:

1. Hermoimpulssin saapuminen hermopäätteeseen saa siellä olevat välittäjäainerakkulat vapauttamaan välittäjäainetta synapsirakoon
2. Hermosolukeskuksessa tai hermopäätteessä valmistettu välittäjäaine sitoutuu seuraavan hermosolun Na+-kanavan reseptoriin ja saa aikaan natriumkanavien aukeamisen. Näin vastaanottavassa solussa syntyy toimintajännite
3. Kanavat sulkeutuvat, kun entsyymi hajottaa välittäjäaineen nopeasti.

umpirauhaset ja niiden erittämät hormonit:

* Käpyrauhanen: melatoniini, (säätelee vireystilaa, unirytmiä ja monia muita biologisia rytmejä)
* Hypotalamus: lisää ja estää aivolisäkkeen hormonien erittymistä ja tuottaa hormoneja
* Aivolisäke: kasvuhormoni, oksitosiini (säätelee kohdun lihasten ja maitorauhasten toimintaa), ADH (veden takaisinimeytyminen munuaisissa)
* Kilpirauhanen: tyroksiini (säätelee aineenvaihduntaa ja vaikuttaa kasvuun ja kehitykseen), kalsitoniini (säätelee elimistön kalsiumaineenvaihduntaa)
* Lisäkilpirauhaset: parathormoni (säätelee kalsiumtasapainoa)
* Lisämunuaiset: kortisoli (aikaansaa proteiinien pilkkoutumista ja glykogeenivarastojen käyttöönottoa), adrenaliini (aikaansaa suorituksen tehostumisen rasituksessa ja stressissä)
* Haiman umpieritteiset saarekkeet: glukagoni (aikaansaa glykogeenin pilkkoutumisen glukoosiksi maksassa), insuliini (aikaansaa glukoosin siirtymisen verestä lihaksiin, maksaan ja rasvakudokseen)
* Kivekset: testosteroni (aikaansaa siittiöiden muodostumisen, lisää lihasten kasvua ja vaikuttaa sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen)
* Munasarjat: estrogeeni (edistää munasolujen kypsymistä, ylläpitää kuukautiskiertoa sekä vaikuttaa naisen sekundaaristen sukupuoliominaisuuksien kehittymiseen), progesteroni (vaikuttaa kuukautiskiertoon ja ylläpitää raskautta)

Hypotalamus + aivolisäke hormonien erittäminen.

> Hypotalamus mittaa jatkuvasti veren lämpötilaa, kemiallista koostumusta ja hormonien määrää. Ohjaa erittämiensä hormonien kautta aivolisäkkeen hormonien eritystä.

> Aivolisäke ohjaa erittämiensä hormonien avulla muiden umpirauhasten toimintaa.

verisuonet (3 tyyppiä + mistä ja mihin veri kulkeutuu niistä)

valtimo (pois)

laskimo (sydämeen)

hiussuonet (veren kuljettamat aineet kulkeutuu hiussuonien seinämien läpi verestä soluihin)

1. aortta
2. kammio keuhkovaltimoläppä
3. keuhkovaltimon haara
4. keuhkolaskimot
5. vasen eteinen
6. eteiskammioläppä
7. kammio aorttaläppä
8. vasen kammio
9. oikea kammio
10. alaonttolaskimo
11. eteiskammioläppä
12. oikea eteinen
13. kauhkolaskimot
14. keuhkovaltimon haara
15. yläonttolaskimo

1. yläonttolaskimo
2. aortta
3. keuhkovaltimorunko
4. sydänkorvake
5. oikea sepelvaltimo
6. alaonttolaskimo
7. aortta
8. sydänkorvake
9. sepellaskimo (sydänlaskimo)
10. vasen sepelvaltimo (vasen sydänvaltimo)
11. rasvakudosta

sydämen toimintakierto

1. Lepovaiheen kesto on n. 0,4 sekuntia. Sen aikana eteisen paine laskee ja happipitoista verta virtaa keuhkolaskimoista sydämen vasempaan eteiseen ja hiilidioksidipitoista verta ylä- ja alaonttolaskimoista oikeaan eteiseen. Eteisten ja kammioiden läpät avautuvat ja verta alkaa virrata myös kammioihin.
2. Supistuminen tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin supistuvat eteiset n. 0,1 sekunniksi, jolloin verta puristuu lisää kammioihin
3. Seuraavaksi kammiot supistuvat. Eteisten ja kammioiden väliset purjeläpät sulkeutuvat ja kammioiden ja valtimoiden väliset läpät avautuvat paineen kasvaessa riittävän suureksi. Tällöin veri virtaa aorttaan ja keuhkovaltimoihin. Kammioiden supistuminen kestää n. 0,3 sekuntia, minkä jälkeen alkaa lepovaihe

sydämen lepovaiheen ja supistumisvaiheen nimitykset

lepo - diastole

supistus - systole

hengityksen vaiheet

1. ilman edestakainen kuljetus ulkoilman ja keuhkorakkuloiden välillä, eli keuhkotuuletus
2. kaasujen vaihto keuhkorakkuloiden ja veren välillä
3. kaasujen kuljetus veressä
4. kaasujen vaihto veren ja solujen välillä
5. soluhengitys

hengitystiet

hengityselimistön rakenteet, mitä pitkin kulkee ilmaa. Sisältää nenäontelot sivuonteloineen, nielu, kurkunpää, henkitorvi, keuhkoputket

> paljon limaa tuottavia soluja sekä pieniä värekarvoja. -> suurin osa hengitysilman mukana tulevista mikrobeista ja hiukkasista tarttuu limaan, jota värekarvat työntävät kohti nielua. -> lima niellään ja se kulkeutuu mahaan, jossa suolahappo ja proteiineja pilkkova pepsiinientsyymi tuhoavat mikrobeja.

 

oikea ja vasen keuhko

oikeassa kolme lohkoa ja lyhyet keuhkoputket. Vasemmassa kaksi lohkoa ja pitkät keuhkoputket

keuhkotuuletus

ilman siirtyminen keuhkoihin ja takaisin ulkoilmaan.

sisään- ja ulkohengityslihakset:

sisään: pallea ja uloimmat kylkivälilihakset

ulko: sisemmät kylkivälilihakset ja vatsalihakset

(yleensä uloshengitys on passiivista, mutta ulkohengityslihaksia käytetään voimakkaasti hengittäessä)

Hengityskeskus

sijaitsee ydinjatkeessa (aivoissa). Sinne tulee viestejä keuhkojen venytystilasta, sekä se mittaa veren hiilidioksidipitoisuutta ja säätelee sen perusteella keuhkotuuletusta kiihdyttämällä tai hillitsemällä hengityslihasten toimintaa

hapen ja hiilidioksidin kierto

tapahtuu keuhkorakkuloiden ja hiussuonten välillä.

> keuhkorakkuloihin tulevan veren hapen osapaine on pienempi ja hiilidioksidin osapaine suurempi kuin keuhkorakkuloiden sisällä olevassa ilmassa. Happi ja hiilidioksidi siirtyvät diffuusion avulla suuremmasta osapaineesta pienempään, eli happea siirtyy vereen ja hiilidioksidia keuhkorakkuloihin.

Mihin vitamiineja ja kivennäisaineita käytetään?

entsyymien ja hormonien rakenneosia

Ruoansulatus:

1. __Suussa__ hampaat jauhavat ja hienontavat ruokaa (mekaaninen hienontaminen) ja siihen sekoittuu __sylkirauhasten__ erittämää sylkeä. Sylki kostuttaa ruuan ja sen sisältämä amylaasientsyymi aloittaa hiilihydraattien hajottamisen suussa.
2. __Nielussa__ ruoka siirtyy eteenpäin nielemisrefleksin avulla
3. Ruoka siirtyy __ruokatorvea__ pitkin __mahaan__, ruokatorven yläosan seinämissä on poikkijuovaisia, tahdonalaisia lihassoluja ja alempana kaikki seinämän lihakset koostuvat sileistä, tahdosta riippumattomista lihassoluista.
4. Maha varastoi ja sekoittaa ruuan, joka lämpenee tai jäähtyy ruumiinlämpöiseksi. Proteiinien kemiallinen hajottaminen alkaa. Mahan seinämän solut erittävät mahanestettä, mikä sisältää suolahappoa (alhainen pH tuhoaa bakteereja ja on välttämätön pepsiinientsyymin toiminnalle), limaa (suojaa mahan seinämää happamalta pepsiiniltä) ja pepsinogeeniä (=pepsiinientsyymin esiaste). Mahaportti säätelee ohutsuoleen siirtyvän ruokasulan määrää
5. __Maksa__ tuottaa sappinestettä, joka varastoituu sappirakkoon. Sieltä sappineste siirtyy tiehyttä pitkin ohutsuoleen, missä se osallistuu rasvojen hajottamiseen.
6. __Ohutsuolessa__ hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat hajoavat niin pieniin osiin, että ne pystyvät imeytymään elimistön käytettäviksi. Ohutsuolessa on poimuja ja nukkalisäkkeitä, joiden epiteelisoluissa on vielä mikroskooppisen pieniä mikrovilluksia. Jokaiseen nukkalisäkkeeseen haaroittuu hiussuonia ja imusuoni. Hiilihydraattien ja nukleiinihappojen hajoamis-/pilkkoutumistuotteet, vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet siirtyvät nukkalisäkkeen hiussuoniin. Rasvojen pilkkoutumistuotteet siirtyvät imusuoneen. (ruuansulatuskanavan hiussuonet yhtyvät maksan porttilaskimoon, -> kaikki aminohapot ja monosakkaridit siirtyvät verenkierron kautta ensimmäisenä maksaan ja maksa siten se säätelee verenkiertoon siirtyvän glukoosin määrää varastoimalla ylimääräistä glukoosia glykogeeniksi.)
7. __Haima__ tuottaa ohutsuoleen useita ruuansulatusentsyymejä.
8. __Paksusuol__i varastoi hajoamattoman aineksen. Vettä imeytyy verenkiertoon. Bakteerit tuottavat K-vitamiinia ja B12-vitamiinia. Umpisuoli on paksusuolen alkuosa. Sen pohjassa on umpilisäke, joka on ohut, putkimainen suolenosa.
9. Paksusuolen loppuosa liittyy __peräsuoleen__ joka päättyy peräaukkoon. Peräaukossa on kaksi sulkijalihasta (sisempi sileää lihaskudosta ja ulompi poikkijuovaista, ulompaa voimme säädellä tahdonalaisesti)

Ohutsuolen rakenne:

4 kudoskerrosta:


1. limakalvo, joka kaikkien ravintoaineiden on läpäistävä, ennen kuin ne voivat siirtyä verenkiertoon.
2. sisin sidekudoskerros, jossa on verisuonia, imusuonia ja hermoja
3. sileiden lihassolujen muodostama lihaskerros, vastaa ruoansulatuskanavan liikkeistä
4. uloin sidekudoskerros ympäröi ja suojaa muita kerroksia sekä kiinnittää ruuansulatuskanavan ruumiinontelon seinämään

tyypin 1 ja 2 diabetes:

Tyypin 1 diabetes: Haiman insuliinin eritys on joko loppunut tai voimakkaasti vähentynyt

→ sairastuneilla on usein alleeliyhdistelmä, joka aktivoi elimistön oman puolustusjärjestelmän tuhoamaan haiman insuliinia tuottavia soluja. (kaikki kellä on tämä alleeliyhdistelmä eivät sairastu)

 

Tyypin 2 diabetes: insuliinia erittyy normaalisti, mutta kohdesolujen insuliiniherkkyys on vähentynyt

 

suolistofloora

suolistossa elävät mikrobit, erityisesti bakteerit mutta myös hiivat ja sienet

3 tärkeintä luutyyppiä

> putkiluut toimivat lihasten vipuvarsina

> kuutioluita on ranteissa ja nilkoissa

> litteät luut, kuten kylkiluut, suojaavat yleensä sisäelimiä

luuston tehtävät

Ø  tukiranka, johon luustolihakset kiinnittyvät

Ø  suojaa herkkiä sisäelimiä

Ø  tuottaa verisoluja

Ø  toimii mineraalien, lähinnä kalsiumin ja fosfaatin varastona

luu koostumus

__koostuu luusoluista ja niiden välillä olevasta väliaineesta__(= proteiineista rakentuneita kollageenisäkeitä + epäorgaanisia kalsium- ja fosfaattisäkeitä). Luissa on myös väliainetta synnyttäviä ja hajottavia soluja, sekä hermoja ja verisuonia.

tahdonalainen liike

perustuu aivoista selkäytimen kautta tuleviin hermoimpulsseihin, jotka saavat luustolihakset supistumaan. Impulssin saapuessa liikehermon hermopäätteeseen erittyy hermopäätteestä välittäjäainetta, asetyylikoliinia, joka kiinnittyy lihassolun solukalvon reseptoreihin. Mikä saa aikaan sähköisen impulssin lihassolussa. Supistuessa lihassolujen proteiinisäikeet, myosiini- ja aktiinisäikeet, liukuvat toistensa lomiin, jolloin yksittäinen lihassolu lyhenee

Niveltyypit

(Nivelet ovat luiden välisiä liitoksia 

* Pallonivel

>  esim. olkapäässä ja lonkassa

(> lonkkanivelessä on tukena vahvoja nivelsiteitä, joten sen liikelaajuus ei ole yhtä suuri kuin olkanivelen)

* Ratasnivel

> esim. kyynärpäässä kyynär- ja värttinäluun välissä

*   Satulanivel

> esim. peukalon kämmenluiden välissä

*   Sarananivel

> esim. kyynärpäässä kyynär- ja olkaluun välissä

 

Mistä johtuu luiden liikkeen kitkattomuus

Rustokudos ja nivelontelon nivelneste tekevät nivelpinnoista liukkaita, joten luut liikkuvat nivelpussissa ilman suurempaa kitkaa.

\

Vastavaikuttajalihakset?

Nivelten vastakkaisilla puolilla olevat lihakset. Vastavaikuttajalihasten yhteistyö on tärkeää, sillä lihas pystyy aktiivisesti vain lyhenemään, ei pitenemään

Mistä lihas koostuu?

Lihassoluista, sidekudoksesta, verisuonista ja hermoista. Kaikissa lihassoluissa on runsaasti supistumiskykyisiä proteiinisäikeitä

Lyhytkestoinen rasitus

Lyhytkestoisessa kovassa rasituksessa solut eivät välttämättä ehdi saada tarpeeksi happea verenkierrosta. Tällöin ne vapauttavat energiaa anaerobisesti maitohappokäymisellä. Maitohappoa kertyy lihaksiin, mikä aiheuttaa happamuuden muutoksen ja lihas väsyy. Syntynyt maitohappo siirtyy veren mukana lihassoluista maksaan, jossa entsyymit muuttavat sen glukoosiksi. Kun happea on taas käytettävissä, lihassoluissa tapahtuu soluhengitystä.

Mistä lihassolut saavat tarvitsemansa energian?

Lihassolut käyttävät ATP:ta energianlähteenään. Lihassolujen ATP-varastot riittävät vain muutaman sekunnin maksimaaliseen lihastyöhön. Tämän jälkeen lihassolut käyttävät ATP:n tuottamiseen omia glykogeenivarastojaan (1% lihaksen painosta). Kovassa lihastyössä glykogeenivarastot tyhjenevät, minkä jälkeen ATP:n tuotanto on riippuvainen verestä lihassoluihin siirtyvistä rasvahapoista ja glukoosista.

 

Nopean ja hitaan tyypin lihakset

* Nopean tyypin lihassolut pystyvät tuottamaan ATP:Tä maitohappokäymisen avulla
* Hitaan tyypin lihassolut toimivat mitokondriossa tapahtuvan soluhengityksen avulla

> kaikissa luustolihaksissa on molempia tyyppejä, niiden suhteet vaihtelevat lihaksen toiminnan mukaan.

lihaskudostyypit

* Luustolihaskudos
 kiinnittyvät luihin, on poikkijuovaista lihaskudosta, toiminta tahdonalaista.
* Sydänlihaskudos
 vain sydämessä. Solut ovat poikkijuovaisia, haaroittuneita, yksitumaisia, lieriömäisiä ja melko lyhyitä. Autonominen hermosto ja hormonit säätelevät toimintaa (tahdosta riippumaton). Supistuu nopeasti
* Sileä lihaskudos
 ihossa, rauhasissa, sisäelinten ja verisuonten seinämissä. Solut ovat lyhyitä ja sukkulamaisia. Toimintaa säätelee autonominen hermosto ja hormonit (tahdosta riippumaton). Supistuu hitaasti, mutta työskentelee väsymättä.

Ihmisen luuranko

1. Kallon luut
2. Atlasnikama
3. Kiertäjänikama
4. Kaulanikamat
5. Lapaluu
6. Solisluu
7. Olkaluu
8. Värttinäluu
9. Kyynärluu
10. Lannenikamat
11. Pohjeluu
12. Nilkan luut
13. Jalkapöytäluut
14. Häntäluu
15. Risti- ja häntänikamat
16. Varvasluut
17. Lonkkaluu
18. Reisiluu
19. Sääriluu
20. Polvilumpio
21. Kylkiluut
22. Rintalasta
23. Rintanikamat
24. Sormiluut
25. Kämmenluut
26. Ranneluut

Ihmisen lihakset edestä ja takaa

1. Ilmelihaksia
2. Päänkiertäjälihas
3. Hartialihas
4. Hauislihas
5. Iso rintalihas
6. Etummainen sahalihas
7. Ulompi vino vatsalihas
8. Suora vatsalihas
9. Lähentäjälihaksia
10. Suora reisilihas
11. Leveä kantalihas
12. Pitkä pohjeluulihas
13. Etummainen säärilihas
14. Räätälinlihas
15. Takaraivolihas
16. Epäkäsilihas
17. Hartialihas
18. Kolmipäinen olkalihas
19. Leveä selkälihas
20. Iso pakaralihas
21. Kaksipäinen reisilihas
22. Kolmipäinen pohjelihas
23. (akilesjänne)

Kuona aine

Kuona-aine = solujen aineenvaihdunnassa syntyvä, haitallinen ja tarpeeton aine. Poistetaan elimistöstä erityselimistön avulla.

Erityselimistö = munuaiset, maksa, iho ja keuhkot

Virtsanerityselimistö toiminta:

Virtsatiet = munuaisaltaat, virtsanjohtimet, virtsarakko ja virtsaputki.

* Virtsa kulkee munuaisaltaista virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon, joka toimii virtsan varastona. (tilavuus: n 400-500 ml). Virtsa poistuu virtsarakosta virtsaputkea pitkin. Lantion pohjassa, virtsaputken ympärillä on sulkijalihas, jonka säätely on osittain tahdonalaista.
*   Kun rakko on täynnä, sen seinämä venyy → aivoihin lähtee viesti ja ihminen voi käynnistää tahdonalaisesti virtsaamisrefleksin lantionpohjan lihasten avulla.

Munuaisten tehtävät

__Pitävät neste- ja ionipitoisuudet vakaina:__
 Vettä on soluissa(suurimmaksi osin), veressä, sekä kudosnesteessä (solujen väleissä). Vettä poistuu munuaisten, keuhkojen ja ihon kautta, sekä ulosteen mukana.
 Munuaiset säätelevät natrium- ja kaliumionien pitoisuutta elimistössä.

* Jos esim. ruoka on suolaista → elimistön natriumionipitoisuus kasvaa → Munuaiset lisäävät natriumionien erittymistä virtsaan.
* Jos esim. ihminen hikoilee, veren natriumionien määrä vähenee → munuaiset vähentävät virtsaan erittyvien natriumionien määrää.

__Ylläpitävät tasaista happamuutta:__

* Muodostuvan virtsan pH vaihtelee välillä 4,6-8,2


* Oikean pH:n säilyttäminen elimistössä on tärkeää, sillä entsyymit toimivat vain tietyssä happamuudessa.

__Erittämät hormonit säätelevät verenpainetta ja punasolujen tuotantoa:__

 Reniini säätelee verenpainetta

 Erytropoietiini lisää punasolujen muodostumista

• Ihossa valmistuu D-vitamiinin esiastetta Auringon UV-säteilyn vaikutuksesta. -> Se muutetaan maksassa kalsidioliksi → ja edelleen munuaisissa kalsitrioiliksi eli aktiiviseksi D-vitamiiniksi (on hormoni)

Nefronin osat ja tehtävät

1. Viejävaltimo
2. Hiussuonikeränen: alkuvirtsa suodattuu
3. Kotelo: alkuvirtsa kertyy
4. Munuaistiehyt
5. Kokoojatiehyt: kokoaa virtsan useista munuaistiehyistä, virtsa siirtyy munuaisaltaaseen
6. Tuojavaltimo: tuo verta hiussuonikeräseen
7. Hiussuoniverkosto: alkuvirtsaan suodattuneet tarpeelliset aineet imeytyvät.

Virtsan koostumuksen säätely nefroneissa:

* __**Suodattuminen**__: tapahtuu munuaiskeräsessä (hiussuonikeränen + kotelo), jonka hiussuonikeräsestä suodattuu veriplasmaa koteloon. → Korkean verenpaineen takia hiussuonikeräsestä suodattuu runsaasti nestettä koteloon = alkuvirtsa (kuona-aineita + tarpeellisia aineita)
* Koteloon suodattunut alkuvirtsa kulkee munuaistiehyttä pitkin kohti munuaisallasta. Munuaistiehyessä tapahtuu __**takaisinimeytyminen**__, jossa hyödylliset aineet ja osa vedestä palautuvat takaisin hiussuoniin. Hiussuonet yhtyvät viejävaltimoksi, joka haaroittuu munuaistiehyiden ympärillä hiussuoniverkostoksi.
* __**Aktiivinen erittyminen**__ = osa aineista, kuten glukoosi, aminohapot sekä natrium- ja kaliuionit siirtyvät aktiivisesti takaisin verenkiertoon. Rasvaliukoiset aineet liukenevat solukalvon lipidikerrokseen ja siirtyvät läpi diffuusion avulla hiussuoniin. (monet ympäristömyrkyt + alkoholi ovat rasvaliukoisia, joten ne palautuvat vereen eivätkä poistu virtsan mukana) Munuaistiehyiden loppuosassa niihin erittyy aktiivisesti aineita hiussuonista. Elimistöstä poistuu virtsan mukana esim. hormoneja, lääkeaineita, ioneja, yms. Munuaistiehyistä aineet siirtyvät kokoojaputkiin ja niistä munuaisaltaaseen ja poistuvat virtsan mukana.

Veren vesipitoisuuden säätely

Maksan tehtävät

Maksa:

* hajottaa: haitallisia ja tarpeettomia aineita
* muokkaa: haitallisia aineita vesiliukoisiksi
* varastoi: glykogeenia, A- ja B12-vitamiineja, rautaa, myrkkyjä
* Valmistaa: glukoosia, rasvoja, kolesterolia, sappinestettä, ketoaineita, kudoshormoneja, veriplasman proteiineja, ureaa
* Säätelee: veren glukoosipitoisuutta

Aistimuksen synty

1. Ärsykkeen vastaanotto: Aistinsolujen reseptorit ottavat ärsykkeen vastaan. Ärsyke muuttuu hermoimpulssiksi
2. Viestin kuljetus: Aistinsoluista keskushermostoon kulkevaa muutaman hermosolun ketjua kutsutaan aistinradaksi. Pään alueelta tulevat aistinradat siirtävät impulssin suoraan aivoihin, muut radat kulkevat selkäytimen kautta.
3. Aistimus: Aistimukset syntyvät isoaivojen kuorikerroksessa. Tuntoaivokuori ottaa vastaan tuntoimpulsseja. Motorinen liikeaivokuori puolestaan aikaansaa lihasten liikkeet.

adaptaatio (mukautuminen)

aistinreseptorien mukautuminen vallitseviin olosuhteisiin. Reseptorista tulevat ärsykkeet vähenevät adaptaation aikana, vaikka ärsyke pysyy samana

1. __Kovakalvo__ suojaa silmää ja ylläpitää sen muotoa. Silmämunaa liikkuu kovakalvoon kiinnittyneiden silmänliikuttajalihasten avulla.
2. __Sarveiskalvo__ on kovakalvon läpinäkyvä etuosa, joka taittaa valoa
3. __Suonikalvossa__ on runsaasti verisuonia. Niistä silmän sisällä olevaan nesteeseen siirtyy veren kuljettamia aineita, jotka ruokkivat sarveiskalvoa ja linssiä, joissa ei ole omia verisuonia. Suoni-kalvossa on runsaasti pigmenttisoluja, joiden tumma väri imee valoa ja estää haitallista heijastumista
4. __Värikalvon__ pigmenttien määrä aiheuttaa kunkin ihmisen yksilöllisen silmien värin
5. __Linssin__ (eli mykiön) kuperuus muuttuu sädelihaksen supistuessa
6. Silmän sisäpintaa peittää __verkkokalvo__, jossa ovat valolle herkät aistinsolut, sauvat ja tapit.
7. __Näköhermo__ siirtää impulsseja isoaivojen näköalueelle. Sen kiinnittymiskohta on ns. sokea täplä. Siinä ei ole aistinsoluja.
8. __Sädelihaksen__ supistuminen ja löystyminen muuttaa linssin kuperuutta ripustinsäikeiden avulla.
9. __Lasiainen__ täyttää silmämunan ja ylläpitää sen muotoa
10. __Keltatäplässä__ on verkkokalvon __keskikuoppa__, johon tarkka kuva muodostuu
11. __Pupilli__ eli mustuainen on aukko, jonka kautta valo pääsee silmään. Pupillin suuruus vaihtelee valon määrän mukaan
12. __Etukammion__ sisältämä neste ruokkii linssiä ja sarveiskalvoa sekä ylläpitää silmän sisäistä painetta

Akkommodaatio

= linssin mukautumiskyky:

>  Kauas katsoessa silmä lepää, koska linssiä ympäröivä sädelihas veltostuu ja laajenee, linssiin kiinnittyneet ripustinsäikeet kiristyvät ja linssi muuttuu litteämmäksi.

>  Lähelle katsoessa, sädelihas supistuu, ripustinsäikeet löystyvät ja linssi pyöristyy.

Taittovirheiden korjaaminen silmälaseilla

Likitaittoinen silmä: Jotta silmän välittämä kuva olisi terävä, valonsäteiden on taituttava tarkasti verkkokalvolle. Likitaittoisen silmän silmämuna on liian pitkä ja siksi kaukana olevien kohteiden kuvat tarkentuvat verkkokalvon eteen. Virhe voidaan korjata koverilla laseilla eli ns. miinuslaseilla.

\
Kaukotaittoinen silmä: Silmämuna on liian lyhyt, jolloin lähellä olevasta kohteesta muodostuu kuva vasta verkkokalvon taakse. Tämä virhe korjautuu käyttämällä kuperia laseja, ns. pluslaseja.

 

Hajataittoisuudessa joko sarveiskalvo tai silmän linssi taittaa valonsäteitä epäsymmetrisesti, jolloin kuva voidaan korjata epäsymmetrisesti hiottujen silmälasien avulla.

Värien näkeminen

Tappisoluja on kolmea eri tyyppiä. Ne ovat herkkiä joko siniselle, vihreälle tai punaiselle valolle. Kukin tappityyppi imee itseensä herkimmin tiettyä valon aallonpituutta. Kun valo osuu verkkokalvon valoa aistiviin soluihin, ne ärtyvät. à aistinsolujen solukalvossa tapahtuu jännitemuutos, mikä aiheuttaa hermoimpulssin välittävissä hermosoluissa ja edelleen näköhermosoluissa, jotka vievät viestin aivoihin. à aivot vertaavat eri tappien aktivoitumisastetta, minkä perusteella ihminen voi erottaa hyvin suuren määrän värisävyjä.

Hämärässä näkeminen

Sauvasolut: Sauvojen näköpigmentti, jonka hajoamisesta aiheutuu hermoimpulssi aivoihin, on rodopsiini(proteiini), joka hajoaa valon vaikutuksesta opsiiniksi (proteiini) ja retinaaliksi (A-vitamiinin johdannainen).

1. korvalehti
2. rustoa
3. korvakäytävä
4. vasara
5. alasin
6. jalustin
7. kaarikäytävät
8. soikea ja pyöreä rakkula
9. kuulo- ja tasapainohermo
10. simpukka
11. simpukan ikkuna
12. korvatorvi
13. eteisikkuna
14. tärykalvo

Kuuloaisti

Rustoinen korvalehti ottaa lautasantennin tavoin vastaan ääniaaltoja → ohjautuvat korvakäytävän kautta tärykalvolle, jonka kautta värähtely siirtyy sisäkorvassa olevaan nesteeseen. (ääniaalto vahvistuu, sillä eteisikkunan pinta-ala on vain n. 1/20 tärykalvon pinta-alasta) → Vahvistunut ääniaalto etenee nesteessä sisäkorvan simpukan sisällä. Aaltoliike ärsyttää simpukan kalvoja → aiheuttaa mekaanisen ärsytyksen kuuloaistinsoluissa, mikä lähtee hermoimpulssina aivoille.

Tasapainoelin toiminta:

* koostuu kolmesta toisiaan vastaan kohtisuorassa asennossa olevasta kaarikäytävästä sekä niiden tyvessä sijaitsevasta kahdesta rakkulasta.

>   Soikean ja pyöreän rakkulan toiminta perustuu siihen, että karvasoluja peittävässä hyytelössä olevat ympäristöltään raskaammat kalkkiteet ärsyttävät aistinreseptoreja, kun päätä kallistetaan. → rakkulat antavat tietoa pään asennosta ja suoraviivaisesti muuttuvasta liikkeestä (kiihdytys ja jarrutus)

> Pään liikkuessa myös kaarikäytävässä oleva neste alkaa liikkua ja työntää käytävässä olevaa hyytelökekoa, jolloin karvasolut taipuvat ja ärtyvät → ihminen aistii kaikki mahdolliset pään liikesuunnat.

Tasapainoelimestä tulevat hermoimpulssit kulkevat kuulo- ja tasapainohermoa pitkin aivorungon alueelle, missä ne yhdistyvät näkö-, lihas- ja jänneaistin sekä ihon välittämän tietoon. → Aivorungosta tieto välittyy mm. pikkuaivoille, jotka koordinoivat liikettä ja tasapainoa. Osa tiedosta välittyy isoaivojen kuorikerrokseen, jossa tiedostellaan kehon liikkeet ja asento.

Hajuepiteeli:

1. hermosolu
2. seulaluu
3. hajusolun viejähaarake
4. limaa erittävä haarake
5. hajusolu
6. hajuepiteeli
7. limaa
8. hajureseptori
9. erilaisia hajumolekyylejä

kipureseptorit

Kipureseptoreina toimivat ns. vapaat hermopäätteet. eli sellaiset hermosolujen haarat, joiden ympärillä ei esim. ole myeliinituppea tai muita tukirakenteita

1. marraskesi
2. orvaskesi
3. verinahka
4. ihonalaiskerros
5. ihokarva
6. talirauhanen
7. hikirauhanen
8. kosketusta aistiva hermosolu
9. karvankohottajalihas
10. kollageeni- ja kimmosäikeitä
11. hiussuonet
12. hermo

Ihon rauhaset (3)

Ihon __talirauhaset__ avautuvat useimmiten ihokarvojen tuppiin.

> erite on rasvapitoista ja sisältää bakteerien kasvua edistäviä rasvahappoja ja entsyymejä.

>  tekee ihosta vettä hylkivän ja notkean

>  akne = paikallisten talirauhasten tulehdus

__Hikirauhaset__

>  eritteessä on veden lisäksi siihen liuenneita erilaisia suoloja, ammoniakkia ja virtsa-ainetta, eli ureaa.

>  __maitorauhaset__ kehityvät suurista hikirauhasista

Tasalämpöisyys + ja -, sekä mitkä elimet tuottavat eniten lämpöä ja miten sitä poistuu eniten?

\+ solujen jatkuva vilkas toiminta, joten ihminen pystyy liikkumaan tehokkaasti, reagoimaan ja sopeutumaan kylmissäkin olosuhteissa

\- suuri energiantarve ja siitä johtuva jatkuva ravinnontarve

*   Lämpöä syntyy eniten maksassa, aivoissa ja lihaksissa. (niiden energiantarve on suuri ja soluhengityksessä syntyy lämpöä)
*   Lämpöä poistuu eniten iholta säteilemällä sekä hikoilun että muun veden haihtumisen kautta.

Lämmönsäätely

= tapahtuu hypotalamuksessa.

>  reagoi erityisesti veren lämpötilan muutoksiin.

Viileässä → ihon pikkuvaltimot supistuvat, karvankohottajalihakset supistuvat ja iho menee ”kananlihalle”

Lämpimässä → ihon pikkuvaltimot ja hiussuonet laajenevat, hikoilu voimistuu

Auringon UV-säteily vaikutukset

= vaurioittaa solujen kalvorakenteita ja DNA:ta.

→ Ihmisen ihon orvaskedessä olevat pigmenttisolut, melanosyytit suojautuvat sitä vastaan. → Ne aktivoituvat UV-säteilystä ja alkavat tuottaa suojaavaa pigmenttiä, melaniinia. Lisääntynyt pigmentti estää UV-säteilyn vaikutusta eläviin, etenkin jakautuviin soluihin

Elimistön ulkoinen puolustus:

= iho ja limakalvot + iholla elävät harmittomat mikrobit

>  limakalvoja on ruuansulatuskanavassa, hengitysteissä, virtsateissä ja sukupuolielimissä. Koostuu ohuesta solukerroksesta, jonka päällä on sitkeää limaa. (suojaa limakalvoa kuivumiselta ja halkeilulta). Mikrobit ja monet pienet hiukkaset tarttuvat limaan helposti kiinni.

→ ruuansulatuskanavaan ruuan ja nielaistun liman mukaan tulleet mikrobit tuhoutuvat suurimmaksi osaksi mahalaukun happamissa oloissa ja pepsiinin pilkkomina.

→ Hengitysteiden limakalvoilla on pieniä värekarvoja, mitkä siirtävät limaa nieluun, jolloin limaan tarttuneet mikrobit sylkäistään pois tai nielaistaan mahalaukkuun

→ emättimessä ja virtsarakossa on alhainen pH, mikä tappaa mikrobeja

→ sylki, ja silmän kyynelneste, sekä ihon hiki- ja talirauhaset sisältävät useimpia mikrobeja tuhoavia entsyymejä

>  iholla elävät mikrobit rajoittavat vieraiden lajien kasvua syrjäyttävän kilpailun takia ja niiden aineenvaihdunnan tuloksena syntyneet aineet pitävät ihon pinnan pH:n alhaisena, estäen monien haitallisten bakteerien kasvun

 

immuunivaste

valkosolujen puolustusreaktio elimistöön tunkeutuneita mikrobeja vastaan

valkosolutyypit ja niiden toiminta

1. Jyväsolut eli granulosyytit

> Neutrofiilit = syöjäsoluja

> Eosinofiilit = tuhoavat loisia ja mikrobeja tuhoavia aineita

> Basofiilit = erittävät histamiinia erityisesti allergisissa reaktioissa


2. monosyytit => muuttuvat suuriksi syöjäsoluiksi, makrofageiksi
3. Imusolut eli lymfosyytit

> B-solut = tuottavat vasta-ainetta

> T-solut = tuhoavat viruksia ja syöpäsoluja, sekä auttavat muita puolustusjärjestelmän soluja

synnynnäinen immuniteetti

= perustuu syöjäsolujen (neutrofiilit ja makrofagit) toimintaan.

* toimii aina samalla tavalla, taudinaiheuttajasta riippumatta
* makrofagit kehittyvät monosyyteistä ja kudoksissa pystyvät ottamaan sisäänsä suuria määriä mikrobeja tai elimistön omia kuolleita / vaurioituneita soluja. Pystyvät myös poistamaan erilaisia hiukkasia, kuten nokea ja pölyä.
* Mikrobi-infektio eli -tartunta aiheuttaa elimistössä tulehdusreaktion. Tulehdusalueen verisuonet laajenevat ja lisääntyvän verenkierron mukana paikalle saapuu neutrofiileja.
* Syöjäsolujen toimintaa tehostaa sytokiineihin kuuluvat viestiaineet, interleukiinit, mitkä lisäävät hiussuonten läpäisevyyttä tulehdusalueella, houkuttelevat sinne uusia syöjäsoluja ja tehostavat näin solusyöntiä

Hankittu immuniteetti

= perustuu imusolujen toimintaan

* Kukin imusolu on erikoistunut vain tietynlaisen taudinaiheuttajan tuhoamiseen
* B-solut tunnistaa mikrobin pinnalla olevan antigeenin perusteella ja jakautuu ja erikoistuu plasmasoluksi, jotka erittävät vasta-ainetta
* T-solut tuhoavat viruksia ja syöpäsoluja, sekä auttavat muita puolustusjärjestelmän soluja. Eivät kykene tunnistamaan antigeenejä, vaan reagoivat virusten saastuttamiin elimistön omiin soluihin.

→ T-tappajasolut = käyvät suoraan kohteensa kimppuun. Rikkovat solukalvon pinnan ja tappamalla solun.

→ T-auttajasolut = säätelevät elimistön immuunijärjestelmän toimintaa. Alkavat tarvittaessa tuottamaan sytokiineja, eli viestiaineita, jotka lisäävät imusolujen jakautumista ja erilaistumista sekä tehostavat makrofagien solusyöntiä

muistisolut

plasmasolut erittävät vasta-ainetta muutaman päivän ajan, minkä jälkeen ne kuolevat. Vasta-aineet säilyvät kuitenkin elimistössä useita kuukausia tai vuosia. Osa alkuperäisistä B-imusoluista jakautuu muistisoluiksi, mitkä elävät pitkään elimistössä. Niiden ansiosta tietyn antigeenin tunnistavien B-imusolujen määrä kasvaa.

rokotus ja miksi suuren osan väestöstä tulee ottaa se?

= aktiivinen immunisaatio

elimistöön ruiskutetaan tapettua tai heikennettyä taudinaiheuttajaa tai sen osaa. B-imusolut tunnistavat sen antigeeniksi ja käynnistävät plasmasolujen vasta-ainetuotannon. B-imusoluista muodostuu myös runsaasti muistisoluja.

Laumasuoja = kun riittävä osa väestöstä on rokotettu jotain tautia vastaan, tauti ei pääse leviämään rokottamattomiin yksilöihinkään.

passiivinen immunisaatio

Jos henkilöä ei ole rokotettu tai taudinaiheuttajaan ei ole olemassa rokotevalmistetta, voidaan elimistöön ruiskuttaa vasta-ainetta. Se ei aiheuta immuunivastetta, sillä elimistössä ei muodostu muistisoluja ja sen takia vaikutus kestää vain muutaman kuukaden.

autoimmuunisairaus

= tauti, missä immuunijärjestelmä tuhoaa elimistön omia soluja ja kudoksia.

Allergia

= immuunireaktio, jossa elimistö reagoi liian voimakkaasti johonkin vaarattomaan aineeseen, allergeeniin.

* Välittömän allergisen reaktion syynä on allergeenin ja vasta-aineen reagointi keskenään. Kun ihminen on ollut aikaisemmin kosketuksissa johonkin allergeeniin, sitä vastaan on muodostunut vasta-ainetta elimistössä. Vasta-ainemolekyylit kiinnittyvät ihossa ja limakalvoilla olevien immuunijärjestelmän soluihin kuuluvien syöttösolujen pintaan. Kun allerginen ihminen altistuu allergeeniin, ne kiinnittyvät syöttösoluissa oleviin vasta-aineisiin, mikä aiheuttaa histamiinin erityksen. Histamiini aiheuttaa tulehdusreaktion, mikä ilmenee esim. turvotuksena ja kutinana.
* Suurin osa viivästyneistä allergisista reaktioista on kosketusallergiaa. Allergeenin tunnistaminen elimistössä tapahtuu T-imusolujen välityksellä. T-imusolut käynnistävät paikallisen puolustusreaktion, joka tuntuu kipuna ja näkyy ihon punoituksena

Hylkimisreaktio

Jokaisella ihmisellä on solujen pinnassa tietyt, yksilölliset kudostyyppiproteiinit. T-imusolut tunnistavat nämä proteiinit eivätkä siksi tuhoa elimistön omia soluja. Kudos- ja elinsiirrossa T-imusolut tunnistavat vieraat solut niiden poikkeavien kudostyyppiproteiinien perusteella ja alkavat tuhoamaan soluja.

reesustekijä

= Punasolujen pinnalla on monia antigeenejä, kuten Rh-tekijöitä. Rh-negatiiviselle henkilölle ei voi antaa Rh-positiivista verta, sillä hänen elimistönsä alkaa tuottamaan vasta-ainetta, mikä voi aiheuttaa tukkeumia verisuoniin, vasta-aineiden liimatessa punasoluja yhteen.

* Jos äiti on Rh-negatiivinen ja saa Rh-positiivisen lapsen


1. ensimmäisessä raskaudessa, mitään ei tapahdu, paitsi keskenmenon tai synnytyksen aikana lapsen punasoluja tavallisesti päätyy äidin vereen, jolloin elimistö alkaa tuottamaan vasta-ainetta.
2. Seuraavan Rh-positiivisen raskauden aikana äidin elimistössä syntyneet vasta-aineet siirtyvät istukan kautta sikiöön. Tällöin sikiön punasolut alkavat liimautua toisiinsa ja sikiö kärsii hapenpuutteesta, mikä voi johtaa hengenvaaraan.

→ Äidille annetaan ensimmäisen raskauden jälkeen anti-D-vasta-ainetta, mikä tuhoaa vasta-aineet hänen elimistöstään, jolloin ne eivät siirry seuraavalle lapselle.

1. virtsajohdin
2. virtsarakko
3. siemenjohdin
4. siittimen paisuvaisia
5. virtsaputki
6. esinahka
7. terska
8. peräsuoli
9. rakkularauhanen
10. eturauhanen
11. lisäkives
12. kives
13. kivespussi

Lisääntymistä säätelevät hormonit miehellä ja siittiöiden synty yms.

* LH,eli lutropiini (aivolisäke)
* FSH, eli follitropiini (aivolisäke)
* testosteroni (kivekset)

→ kiveksissä on siementiehyeitä, ja niiden välisessä tilassa välisoluja. Siementiehyeissä olevissä siittiöiden kantasoluista mudoostuu siittiöitä ja välisolut tuottavat testosteronia. Tukisolut huolehtivat siittiöiden ravinnonsaannista. Siittiöiden __kypsyminen__ kestää n. 10 viikkoa, minkä aikana ne siirtyvät kohti siementiehyen onteloa. Kypsyttyään ne irtoavat tukisoluista ja kulkevat kiveksistä lisäkiveksiin, joihin ne varastoituvat. (n. 2-3 viikon ajaksi) Lisäkiveksestä lähtee pitkä ja kiemurainenn lisäkivestiehyt, mikä avautuu siemenjohtimeen. → Siemensyöksyssä siittiöt työntyvät lisäkiveksistä siemenjohdinta pitkin virtsaputkeen. Siemennesteeseen sekottuu rakkularauhasen ja eturauhasen eritteitä, joissa on mm. limaa ja sokereita.

1. virtsanjohdin
2. kohtu
3. kohdun lihaskerros
4. virtsarakko
5. häpyluu
6. klitoris
7. virtsaputki
8. isot häpyhuulet
9. munajohdin
10. munasarja
11. peräsuoli
12. kohdunkaula
13. emätin

Hedelmöitys

Yhdynnässä miehen siittimestä purkautuu siemensyöksyssä noin 200-300 miljoonaa siittiötä naisen emättimeen. Vain parisataa siittiötä päätyy munajohtimeen asti, missä mahdollinen hedelmöittyminen tapahtuu. Kun yksi siittiöistä on entsyymiensä avulla syövyttänyt reiän munasolun pintaan ja päässyt munasolun sisälle, munasolun pinta muuttuu muita siittiöitä läpäisemättömäksi. Siittiön ja munasolun haploidiset tumat yhdistyvät, jolloin kromosomilyuvusta tulee kaksinkertainen, diploidinen.

 

Hedelmöityksen tapahduttua munarakkulasta kehittyy keltarauhanen, joka erittää progesteronia alkuraskauden ajan. Kun istukka on kehittynyt, sen solut erittävät useita hormoneja, kuten progesteronia ja istukan gonadotropiinia eli HCG-hormonia. (Raskaustesti perustuu HCG-tason mittaamiseen). Istukan erittämä progesteroni pitää kohdun limakalvoa paksuna ja kohdunseinämän lihaksia lepotilassa, sekä estää ovulaation tapahtumista, jonka vuoksi raskaustila pysyy.

Ihmisen yksilönkehityksen neljä oleellisinta tapahtumaa:

1. Kaavoittuminen, eli kolmiulotteisuuden synty
2. Muotoutuminen, eli elinten ja ruumiinosien synty
3. Solujen erilaistuminen eri solutyypeiksi
4. Solujen määrän kasvu

Alkiokerrokset ja niistä syntyvät rakenteet

* Ulkokerros = hermosto, iho

→ Neurulaatio = Ulkokerroksen keskiosasta tulee hermostolevy, joka kaartuu hermostoputkeksi (=keskushermosto)

* Keskikerros = verenkierto- ja erityselimistö, sukuelimet, tuki- ja liikuntaelimistö
* Sisäkerros = hengitys- ja ruuansulatuselimistö

Alkiovaihe

Alkiovaihe kestää 9. viikon alkuun asti. Alkionystyn soluista syntyy alkiolevy, joka pitenee, kaartuu alaspäin ja jakautuu gastrulaatioksi kutsutussa tapahtumassa. Gastrulaatiossa elimistö saa kolmiulotteisen muotonsa ja alkiolevy jakautuu kolmeksi alkiokerrokseksi, ulko-, keski- ja sisäkerrokseksi. Apoptoosi eli ohjelmoitunut solukuolema poistaa alkiosta ylimääräiset solut.

sikiökalvot

* vesikalvo(missä ihmisyksilö uiskentelee lapsivedessä),
* suonikalvo (toimii hengityspintana ennen, kuin istukka on kehittynyt),
* rakkokalvo (kasvaa osittain yhteen suonikalvon kanssa muodostaen ravitsemuskalvon ja pidentyessä varresta muodostuu osa napanuoraa)
* ravitsemuskalvo (uppoaa kohdun seinämään tupsumaisiksi haarakkeiksi ja siitä syntyy istukan sikiön puoleinen osa).

Istukka

= koostuu ravitsemuskalvosta ja kohdun seinämästä.

Aineiden siirtyminen perustuu pääasiassa diffuusioon. Istukan tupsumaisten nukkalisäkkeiden yhteispinta-ala on suuri, mikä lisää aineiden vaihtumisen tehokkuutta. Sikiön veri kulkee nukkalisäkkeiden verisuonissa ja äidin verta on nukkalisäkkeiden ympärillä. Veret eivät siis sekotu, vaan aineet siirtyvät nukkalisäkkeiden seinämäsolujen kautta. Äidistä sikiöön siirtyy happea, vettä, ravintoaineita, hormoneja, viruksia ja vasta-aineita. Sikiöstä äitiin siirtyy vettä, hiilidioksidia, virtsa-ainetta.

Synnytyksen käynnistyminen

Tarkkaa syytä ei tiedetä, mutta oletetaan, että: raskauden lähestyessä loppuaan istukan toiminta muuttuu, joten progesteronin määrä veressä pienenee ja estrogeenin määrä suurenee. Aivolisäke reagoi tähän ja sen takalohkossa käynnistyy oksitosiinin eritys. Oksitosiini aikaansaa kohdunseinämän lihasten supistelun ja synnytys alkaa. Aivolisäkkeen etulohkodta erittyvä prolaktiini käynnistää maidonerityksen synnytyksen jälkeen.