Lukion kemian sanasto: Seokset, aineen rakenne ja sidokset

Opiskelukortteja kemian peruskäsitteistä, seosten erotusmenetelmistä, atomin rakenteesta sekä kemiallisista sidoksista.

Komponentti

Seoksen muodostava aine.

Liuos

Seos, jossa vähintään kaksi ainetta on sekoittunut toisiinsa muodostaen yhtenäisen olomuotoalueen eikä sen komponentteja voida havaita mikroskoopillakaan.

Liuotin

Liuoksessa eniten oleva komponentti, johon muut aineet ovat liuenneina.

Lejeerinki

Metalliseos, joka on alkuaineiden muodostama homogeeninen seos, kuten messinki, pronssi tai teräs.

Faasi

Kemiallisesti yhtenäinen olomuotoalue, jota erottaa muista faaseista rajapinta.

Homogeeninen seos

Tasakoosteinen seos, jossa aineet ovat sekoittuneet tasaisesti ja jossa on vain yksi faasi.

Heterogeeninen seos

Sekakoosteinen seos, jossa on useita faaseja ja aineet eivät ole sekoittuneet tasaisesti.

Liete

Nesteen ja hyvin pienten kiinteiden hiukkasten muodostama heterogeeninen seos.

Vaahto

Heterogeeninen seos, jossa nesteen tai kiinteän aineen sisälle on jäänyt kaasukuplia.

Emulsio

Kahden toisiinsa sekoittumattoman nesteen muodostama heterogeeninen seos.

Diffuusio

Ilmiö, jossa kaasut tai nesteet leviävät ympäristöön lämpöliikkeen vaikutuksesta kohti pienempää pitoisuutta, jolloin pitoisuuserot tasoittuvat.

Sublimoituminen

Olomuodon muutos, jossa aine muuttuu suoraan kiinteästä kaasuksi ilman nestemäistä välivaihetta.

Härmistyminen

Olomuodon muutos, jossa aine muuttuu suoraan kaasusta kiinteäksi ilman nestemäistä välivaihetta.

Aineen fysikaaliset ominaisuudet

Aineen ominaisuudet, jotka voidaan havaita tai mitata ilman, että aine muuttuu toiseksi aineeksi, kuten sulamispiste, tiheys ja liukoisuus.

Aineen kemiallinen ominaisuus

Ominaisuus, joka kuvaa aineen kykyä muuttua kemiallisessa reaktiossa toiseksi aineeksi, kuten syttyvyys ja protoninluovutuskyky.

Suodatus

Erotusmenetelmä, jolla erotetaan heterogeenisesta seoksesta siihen liukenematon kiinteä aine suodatinpaperin avulla.

Suodos

Suodatuksessa suodatinpaperin läpi valunut liuos, joka koostuu liuottimesta ja siihen mahdollisesti liuenneista aineista.

Tislaus

Erotusmenetelmä, joka perustuu seoksen komponenttien erilaisiin kiehumispisteisiin aineiden höyrystämiseksi ja tiivistämiseksi yksitellen.

Dekantointi

Erotusmenetelmä, jossa ylempi liuosfaasi kaadetaan varovasti pois pohjalle laskeutuneen kiinteän faasin päältä.

Sentrifugointi

Erotusmenetelmä, jossa nestemäinen seos saatetaan voimakkaaseen pyörimisliikkeeseen eri tiheyden omaavien komponenttien erottamiseksi koeputken pohjalle.

Uutto

Erotusmenetelmä, jossa hyödynnetään seoksen muodostavien aineiden erilaista liukoisuutta valittuun liuottimeen.

Rf-arvo

Kromatografiassa laskettava suhdeluku $R_f = \frac{\text{erottuneen komponentin kulkema matka (cm)}}{\text{ajoliuoksen kulkema matka (cm)}}$, joka kuvaa komponentin liikkumista suhteessa ajoliuokseen.

Nukleoni

Atomin ytimessä olevien protonien ja neutronien yhteisnimitys.

Isotooppi

Saman alkuaineen atomi, jonka ytimessä on eri määrä neutroneja kuin toisella saman alkuaineen atomilla.

Radioisotooppi

Pysymätön isotooppi, jonka ydin hajoaa itsestään ja säteilee radioaktiivista säteilyä.

Järjestysluku

Alkuaineen atomiytimessä olevien protonien lukumäärä, merkintä $Z$.

Massaluku

Atomiytimen protonien ja neutronien yhteenlaskettu lukumäärä, merkintä $A$.

Virittyminen

Tapahtuma, jossa atomi absorboi energiaa ja elektroni siirtyy perustasolta korkeammalle elektronikuorelle.

Suhteellinen atomimassa

Alkuaineatomin keskimääräinen massa verrattuna muiden atomien massoihin ilman yksikköä, merkintä $A_r$.

Ainemäärä

SI-järjestelmän perussuure, joka ilmoittaa tarkasteltavien hiukkasten lukumäärän, tunnuksena $n$ ja yksikkönä mooli ($\text{mol}$).

Avogadron vakio

Vakio $N_A = 6,022 \times 10^{23}\,\text{mol}^{-1}$, joka ilmaisee hiukkasten lukumäärän yhdessä moolissa ainetta.

Moolimassa

Massa, joka sisältää yhden moolin verran tarkasteltavaa ainetta, tunnuksena $M$ ja yksikkönä $\text{g/mol}$.

Konsentraatio

Pitoisuus $c = \frac{n}{V}$, joka ilmoittaa liuenneen aineen ainemäärän litrassa liuosta (yksikkönä $\text{mol/l}$ tai $\text{mol/dm}^3$).

Delokalisoitunut elektroni

Metallihilassa vapaasti liikkuva ulkoelektroni, joka ei ole paikantunut tiettyjen atomien välille.

Metallisidos

Vahva sähköinen vetovoima metalliatomien positiivisten atomiytimien ja negatiivisten, vapaasti liikkuvien ulkoelektronien välillä.

Oktetti

Atomin kemiallisesti pysyvä ulkoelektronirakenne, jossa uloimmalla kuorella on kahdeksan elektronia.

Ionisidos

Vahva sähköinen vetovoima erimerkkisesti varautuneiden positiivisten ja negatiivisten ionien välillä.

Ionihila

Positiivisten ja negatiivisten ionien muodostama säännöllinen kiderakenne, jossa ioneja sitovat ionisidokset.

Kovalenttinen sidos

Epämetalliatomien välinen kemiallinen sidos, joka muodostuu, kun atomit jakavat keskenään ulkoelektronejaan eli yhteisiä elektronipareja.

Molekyylihila

Molekyyleistä rakentuva kiinteän aineen hilarakenne, jossa molekyylit sitoutuvat toisiinsa heikoilla sidoksilla.

Kovalenttinen hila

Suuri, säännöllinen verkkomainen hilarakenne, jossa atomit ovat sitoutuneet toisiinsa vahvoilla kovalenttisilla sidoksilla ilman erillisiä molekyylejä.

Allotropia

Ilmiö, jossa samalla alkuaineella esiintyy samassa olomuodossa erilaisia rakennemuotoja.

Elektrolyytti

Liuos tai sulate, joka johtaa sähköä siinä vapaasti liikkuvien ionien ansiosta.

Grafiitti

Hiilen allotrooppi, jossa hiiliatomit muodostavat tasomaisia verkkorakenteita kolmella kovalenttisella sidoksella, ja kerrosten välissä on vapaasti liikkuvia ulkoelektroneja sekä heikkoja sidoksia.

Timantti

Hiilen erittäin kova allotrooppi, jossa kukin hiiliatomi sitoutuu neljään muuhun hiiliatomiin vahvalla kovalenttisella sidoksella muodostaen säännöllisen kovalenttisen hilan.