Fi02 etiikka kpl 1-8

Kokeeseen :)

moraali

käsitys oikeasta ja väärästä, ohjaa toimintaa (muiden kanssa)

etiikka

moraalin tutkimusta, yksi filosofian pääosa-alueista (filosofinen etiikka = moraalifilosofia)

moraaliton

edustaa huonoa moraalia, eli moraali on mutta huono

amoraalinen

ei mitään tekemistä moraalin kanssa (esim. hyvä kirja on amoraalinen)

itseisarvo

asia, jota pidetään hyvänä/arvokkaana sellaisenaan (esim. luonteenpiirteet)

välinearvo

arvo, jota käytetään välineenä jonkin muun päämäärän saavuttamiseksi (esim. raha)

normi

ohje/säädös, jonka tarkoituksena on saada ihmiset toimimaan tietyllä tavalla

sanktio

seuraamus, joka aiheutuu normin rikkomisesta/noudattamisesta – voi olla negatiivinen tai positiivinen

deskriptiivinen (kuvaileva) etiikka

etiikkaa, joka pyrkii kertomaan tapahtumista ilman moraalista analyysiä

normatiivinen etiikka

tutkii tekojen moraalista pohjaa ja sitä, millä perusteella teko on eettisesti oikein/väärin – jaetaan: hyve-etiikka, velvollisuusetiikka, seurausetiikka, sopimusetiikka

moraaliagentti

teon tekijä ja hänen motiivit + tavoitteet, hyve-etiikassa tärkeä

metaetiikka

tutkii eettisiä käsitteitä ja niiden tarkoitusta (esim. hyvä, paha, oikeudenmukaisuus…), ei pohdi ratkaisuja tai seurauksia

soveltava etiikka

soveltaa teorioita eri tilanteisiin ja eettisiin kysymyksiin, tarkastellaan yksittäisiä ilmiöitä

lait (etiikan näkökulmasta)

valtioiden säätämiä normeja, joiden tavoitteena saada yhteisön yhteinen toiminta onnistumaan, rikkomisesta seuraa negatiivisia sanktioita, noudattaminen ei vielä tee teosta moraalista

tavat (etiikan näkökulmasta)

käyttäytymiskoodeja, jotka ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa, tapojen noudattaminen ei vielä tee teosta moraalista

moraalinormit

niiden avulla pyritään toteuttamaan ja ylläpitämään eettisiä arvoja (esim. kun arvo on elämä, moraalinormi on “älä tapa”), moraali on autonomista

milloin teot ja toiminta on moraalista?

• teolle on vaihtoehtoja, joista valita

• tekoon liittyy arvoulottuvuus

• kyse ei ole makuasioista

• kyse ei ole kulttuurisista tavoista

• kyse ei ole teknisestä taidosta

• teko vaikuttaa omaan ja toisten elämään

• teko edistää ihmisten välistä “reilua peliä”

kansalaistottelemattomuus

avoin ja julkisuudenhakuinen toiminta, jossa rikotaan lakia moraalisin perustein

normatiivinen moraalirelativismi (moraalirelativismin laji)

omista poikkeavia arvoja pitää suvaita, koska moraali riippuu eri asioista

moraaliobjektivismi (relativismille vastakkainen kanta)

jotkut moraaliperiaatteet, arvot, teot tai käsitykset ovat objektiivisesti oikeita/vääriä, on olemassa kaikkia sitova yleispätevä moraali

deskriptiivinen moraalirelativismi (moraalirelativismin laji)

kuvaa, että ihmiset ovat eri mieltä moraaliväitteistä

metaeettinen relativismi (moraalirelativismin laji)

ei ole olemassa objektiivisesti tosia/oikeita moraalikäsityksiä, vaan moraali on riippuvainen esim. yksilöstä (subjektivismi) ja kulttuurista (kulttuurirelativismi) – ihmisen ei tarvitse suvaita moraalittomana pitämiä tapoja kuten normatiivisessa relativismissa

hyve-etiikka

yksi kolmesta perinteisestä normatiivisen etiikan pääsuuntauksesta (muut ovat velvollisuusetiikka ja seurausetiikka), arvioi tekoja tekijän luonteen ja hyveiden kautta

eudaimonia

Aristoteleen käsite: “onnellisuus/kukoistus”, tila jonka hyvää elämää elävä ihminen saavuttaa

hyve

vakiintunut järjenmukainen luonteepiirre, saa ihmisen toimimaan moraalin vaatimusten mukaan, hyve sijaitsee kahden paheen välissä

kultainen keskitie

hyveen sijainti, kahden paheen väissä – liiallisuutta ja puutetta pitäisi välttää

heikkotahtoinen ihminen

tietää, mikä on oikein, mutta seuraa silti huonoja halujaan, vastakohtana on vahvatahtoinen

hyveellinen ihminen

toimii vaivatta oikein, sillä hän haluaa vain hyvää

hyve-etiikan ongelmia

• ei anna selkeitä toimintaa ohjaavia sääntöjä

• hyveet voivat olla ristiriidassa keskenään (esim. rehellisyys vs kohteliaisuus)

• onni ja hyveellisys toimivat yhdessä (“jos vartun kelvottomien ihmisten ympäröimänä sellaisissa olosuhteissa, joissa selviäminen edellyttää varastelua ja muita rikoksia, minusta ei voi kehittyä hyveellistä”

velvollisuusetiikka

yksi kolmesta perinteisestä normatiivisen etiikan pääsuuntauksesta (muut ovat seurausetiikka ja hyve-etiikka), painottaa tekoja ja yksilöiden perusteita teolle – jotkin teot ovat itsessään moraalisesti sallittuja, kiellettyjä tai pakollisia

kategorinen imperatiivi (Immanuel Kant)

toimintaohje, joka on ehdollisen ohjenuoran sijaan ehdoton käsky, ihmisellä aina velvollisuus noudattaa sitä (“toimi vain sellaisen periaatteen mukaisesti, jonka voit tahtoa tulevan yleiseksi laiksi”)

Kant ja hyvä tahto

Kant väittää, että hyvä tahto on ainoa itsessään arvokas asia. Jollain on hyvä tahto silloin, kun hän muista haluistaan huolimatta päättää seurata kategorista imperatiivia sen itsensä takia. Hän toimii oikein siksi, että se on oikein. Koska hyvä tahto on itsessään arvokas, se on Kantin sanojen mukaan päämäärä sinänsä.

velvollisuusetiikan ongelmia

• ehdottomuus aiheuttaa ristiriitaisuuksia eri velvollisuuksien välillä

• ei huomioi teon seurauksia

• kun rationaalisuus on moraalisen toiminnan pohjana, ei-rationaaliset ihmiset, eläimet ja

  luonto eivät enää kuulu moraalin piiriin

seurausetiikka

yksi kolmesta perinteisestä normatiivisen etiikan pääsuuntauksesta (muut ovat velvollisuusetiikka ja hyve-etiikka), sen mukaan vain tekojen seurauksiin pitää kiinnittää huomiota kun pohtii tekojen moraalisuutta

utilitarismi

tunnetuin seurausetiikan suuntaus – sellainen toiminta on moraalisesti oikein, josta mahdollisimman moni hyötyy mahdollisimman paljon

klassinen utilitarismi

Jeremy Benthamin utilitarismi; seurausetiikan muoto, jonka mukaan teko on moraalisesti oikein, jos se tuottaa mahdollisimman paljon onnellisuutta tai hyvinvointia mahdollisimman monelle

liberaaliutilitarismi

John Stuart Millin utilitarismi; yksilöä kohtaan saa käyttää voimaa tai hänen vapauttaan saa rajoittaa vain silloin, jos muuten toisia kohtaan aiheutuisi vahinkoa

korkeammat ja matalammat nautinnot

liberaaliutilitaristi Millin näkemys; jotkut nautinnot ovat laadullisesti parempia kuin toiset – korkeampiin nautintoihin lukeutuvat henkiset nautinnot, joita tuottavat mm ymmärryskyky, mielikuvitus. Matalampiin puolestaan kuuluvat esim. aistinautinnot. ”On parempi olla tyytymätön ihminen kuin tyytyväinen sika, ja on parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys.”

tekoutilitarismi

jokaisen teon moraalisuutta on arvioitava erikseen. Yksittäinen teko on siis hyvä, jos se edistää onnellisuutta mahdollisimman paljon

sääntöutilitarismi

teko on oikein, mikäli se noudattaa sellaista yleistä sääntöä, jonka mukaisesti toimiminen edistää nautintoa mahdollisimman hyvin

seurausetiikan ongelmia

• seuraukset epävarmoja

• tekoutilitarismi: se periaatteessa mahdollistaa selvästi moraalittomilta tuntuvien tekojen tekemisen, kunhan ne vain hyödyttävät tarpeeksi montaa ihmistä

• sääntöutilitarismi: sääntöjen ristiriidat

oikeus

jotain, johon joku on oikeutettu, jokaista oikeutta vastaa aina jokin velvollisuus (esim. jos joltain on lainattu kymmen euroa, hänellä on oikeus saada rahansa takaisin ja lainaajalla on velvollisuus maksaa pois velkansa)

luonnollinen laki

John Locken ajatus; luonnollinen laki on Jumalan asettama ja se vallitsi jo järjestäytynyttä yhteiskuntaa edeltäneessä luonnontilassa

yhteiskuntasopimus

filosofiassa teoria, jonka mukaan yhteiskuntajärjestys perustuu eräänlaiseen sopimukseen

kontraktualismi (Thomas Scalon)

kaikki ihmiset ovat keskenään tasavertaisia, ja siksi jokaisen ihmisen tarpeet on huomioitava yhtä lailla – vastuu ulottuu kaikkiin ihmisiin, jos yksikin protestoi vastaan hyvin perustein, tekoa ei voi hyväksyä.

sopimusetiikan ongelmia

• tilannetekijät vaikuttavat

• ei voida tietää kaikkien ihmisten kokemuksia ja odotuksia, joita sopimus koskee (yhteiskuntasopimus)

• lähtötilanne usein epätasa-arvoinen

• reiluuden takaaminen haastavaa

• miten pitäisi suhtautua olentoihin ja asioihin, jotka eivät itse pysty osallistumaan sopimusten laatimiseen