filosofia 4 (metafysiikka)

metafysiikka

filosofian osa-alue, joka tutkii todellisuuden perimmäistä luonnetta; historiallisesti jaettu ontologiaan, teologiaan ja kosmologiaan

ontologia

metafysiikan osa-alue, joka tutkii sitä, mitä on olemassa; oppi olevasta

substanssi

todellisuuden perusaines; se, josta todellisuuden ajatellaan pohjimmiltaan koostuvan

materialismi

metafyysinen näkemys, jonka mukaan todellisuus on pohjimmiltaan materiaalista eli aineellista; vastakohtana idealismi; vrt. fysikalismi

idealismi

1) metafyysinen näkemys, jonka mukaan todellisuus on henkistä, ei-aineellista; vastakohtana materialismi 2) tietoteoreettinen idealismi (antirealismi) tarkoittaa sitä, että havaitsemme todellisuuden oman tietoisuutemme ehdoilla; vastakohtana tietoteoreettinen realismi

dialektinen materialismi

marxilainen kanta, jonka mukaan aineelliset ja taloudelliset olosuhteet ohjaavat historian kehitystä, jossa uusi historian aikakausi syntyy reaktiona edeltävään aikakauteen

naturalismi

näkemys, jonka mukaan kaikki oleva on luonnollista ja todellisuutta pitää tutkia luonnontieteiden menetelmiä käyttäen

metodologinen naturalismi

kanta, jonka mukaan filosofian pitäisi mukailla luonnontieteiden tutkimusmenetelmiä ja selitysmalleja

ontologinen naturalismi

metafyysinen näkemys, jonka mukaan kaikki oleva on luonnollista, eikä yliluonnollista ole olemassa; vrt. fysikalismi

fysikalismi

materialismin nykymuoto, jonka mukaan kaikki todelliset tapahtumat ovat fysikaalisia; fysikalismin mukaan; esim. kaikki mielen tapahtumat perustuvat aivojen toimintoihin; vrt. ontologinen naturalismi

objektiivinen idealismi

metafyysinen näkemys, jonka mukaan todellisuus on pohjimmiltaan henkistä ja olemassa tarkastelijasta riippumatta; esim. Platonin ideaoppi edustaa objektiivista idealismia; vrt. subjektiivinen idealismi

subjektiivinen idealismi

metafyysinen näkemys, jonka mukaan todellisuus on pohjimmiltaan henkistä ja mielteet tai ideat ovat olemassa vain niiden havaitsijan mielessä; esim. Berkeley edustaa subjektiivista idealismia; vrt. objektiivinen idealismi

dialektiikka

G. W. F. Hegelin ja Karl Marxin historianfilosofiassa kehityskulku, jossa jokin väite (teesi) saa aikaan vastaväitteen (antiteesin); teesin ja antiteesin välinen jännite purkautuu näitä yhdistävässä synteesissä

absoluuttinen idealismi

objektiivisen idealismin muoto, jonka mukaan todellisuus on pohjimmiltaan henkistä ja muodostaa yhtenäisen kokonaisuuden, jonka osia kaikki yksilöt ja kokemukset ovat; esim. Hegel oli absoluuttinen idealisti; vrt. objektiivinen idealismi

ajanhenki

aikakauden vallitseva aatemaailma; keskeinen käsite Hegelin filosofiassa

dualismi

metafyysinen näkemys, jossa todellisuus jaetaan kahteen eri ainekseen; esim. Descartes edustaa dualismia, koska todellisuus muodostuu hänen mukaansa ajattelevasta ja aineellisesta substanssista

neutraali monismi

metafyysinen näkemys, jonka mukaan todellisuus muodostuu vain yhdestä substanssista, joka ei ole ensisijaisesti aineellinen eikä henkinen; esim. Spinoza edustaa neutraalia monismia

pluralismi

metafyysinen näkemys, jonka mukaan todellisuus koostuu monesta erilaisesta perusaineksesta eli substanssista; esim. Leibniz edustaa pluralismia

identiteetti

ontologinen tai looginen samuus

identiteetin laki

a = a, jokainen asia on identtinen itsensä kanssa eli sama kuin se itse

essentiaalinen ominaisuus

olemuksellinen ominaisuus, jota ilman oliota ei voi kuvitella, esim. ympyrän pyöreys; vrt. aksidentaalinen ominaisuus

aksidentaalinen ominaisuus

satunnainen ominaisuus, joka ei kuulu olion olemukseen eikä siis ole sille välttämätön, esim. jalkapallon väri; vrt. essentiaalinen ominaisuus

primaariominaisuus

ensisijainen, objektiivinen ominaisuus, joka ei riipu havaitsijasta; esim. kappaleen muoto; vrt. sekundaariominaisuus

sekundaariominaisuus

toissijainen, subjektiivinen ominaisuus, joka riippuu havaitsijasta, esim. väri; vrt. primaariominaisuus

kimpputeoria

teoria, jonka mukaan olio on ominaisuuksiensa summa

universaali

yleiskäsite, joka nimeää jonkin yleisen ominaisuuden tai olemuksen, esim. nisäkkäät

partikulaarit

yleiskäsitteen yksittäinen esiintymä, esim. mäyräkoira Jippu

potentiaalinen

piilevä ominaisuus tai taito; esim. täysikasvuinen puu on siemenessä potentiaalisena; vrt. aktuaalinen

aktuaalinen

olion toteutunut muoto; esim. täysikasvuinen puu aktualisoi siemenessä olleen potentiaalisuuden; vrt. potentiaalinen

teleologinen

päämäärähakuinen; metafyysinen näkemys, jonka mukaan todellisuuden tapahtumat pyrkivät kohti tiettyjä päämääriä

dispositio

taipumus tai valmius, joka toteutuu tietyssä tilanteessa tai tiettyjen olosuhteiden vallitessa, esim. sokeripala liukenee vedessä

neljä syytä

Aristoteleen neljä eri selitystapaa sille, miksi olio on sellainen kuin on; vrt. aineellinen syy, muodollinen syy, vaikuttava syy, päämääräsyy

päämääräsyy

olio tai ilmiö on mikä on, koska siihen liittyy tietyn päämäärän edistäminen; esim. patsaalla halutaan muistaa tiettyä tapahtumaa tai kaunistaa maisemaa; vrt. neljä syytä

vaikuttava syy

olio tai ilmiö on mikä on, koska jokin teki sen sellaiseksi; patsaan tehneen kuvanveistäjän työ; vrt. neljä syytä

aineellinen syy

olio tai ilmiö on mikä on sen perusteella, mistä aineista se koostuu; esim. veistoksen pronssi

muodollinen syy

olio tai ilmiö on mikä on muotonsa perusteella, esim. veistoksen muoto

nominalismi

metafyysinen näkemys, jonka mukaan olemassa on vain yksilöolioita, ei yleiskäsitteitä; vrt. käsiterealismi ja universaali

käsiterealismi

metafyysinen näkemys, jonka mukaan yleiskäsitteet kuvaavat jotakin todellista

platoninen realismi

käsiterealistinen kanta, jonka mukaan todellisuus muodostuu järjellä tavoitettavista ideoista; vrt. käsiterealismi

metafyysinen realismi

näkemys, jonka mukaan käsityksistämme riippumaton todellisuus on olemassa; vrt. metafyysinen antirealismi

metafyysinen antirealismi

näkemys, jonka mukaan käsityksistämme riippumatonta todellisuutta ei ole olemassa; vrt. metafyysinen realismi

tieteellinen realismi

näkemys, jonka mukaan tieteelliset teoriat kuvaavat todellisuutta itseään; vrt. tieteellinen antirealismi, instrumentalismi

transsendentaalinen idealismi

Immanuel Kantin tietoteoria; tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan emme koskaan tavoita todellisuutta sinänsä, vaan mielemme rakenteet (passiivisen havainnoimisen muodot ja ymmärryksen kategoriat) vaikuttavat siihen, millaisena todellisuus näyttäytyy meille; tietoteoria, jonka mukaan on olemassa kaikille ihmisille yhteisiä ideaalisia tiedon ja ymmärryksen rakenteita

tietoteoreettinen antirealismi

näkemys, jonka mukaan emme voi saada tietoa meistä riippumattomasta todellisuudesta, vaan tunnemme todellisuuden vain sellaisena kuin se ilmenee meille; vastakohta tietoteoreettinen realismi; vrt. transsendentaalinen idealismi

tietoteoreettinen realismi

näkemys, jonka mukaan käsityksemme vastaavat todellisuutta itsessään; vrt. tietoteoreettinen antirealismi

kriittinen realismi

näkemys, jonka mukaan todellisuus on mahdollista tuntea, vaikka nykyinen tietomme ei kuvaa sitä täydellisesti

naiivi realismi

näkemys, jonka mukaan todellisuus on yksinkertaisesti sellainen kuin se vaikuttaa olevan

kategoria

olevan perusluokka, joka koskee kaikkea olevaa

Sapir-Whorfin hypoteesi

kielitieteellinen oletus, että kieli vaikuttaa ajatteluun

luonnollinen kieli

luonnollisesti kehittynyt kieli, jota ihmiset puhuvat äidinkielenään esim. suomi, ruotsi, englanti; vrt. formaali kieli

formaali kieli

keinotekoisesti luotu kieli, esim. ohjelmointikielet, logiikka, matematiikka; vrt. luonnollinen kieli

lauselogiikka, propositiologiikka

logiikan osa-alue, joka tutkii lauseiden välisiä päättelysuhteita

syntaksi

lauseiden yhdistämisen looginen kielioppi

syllogismi

loogisen päättelyn muoto, jossa kahdesta premissistä johdetaan johtopäätös; yhdistetään yleensä Aristoteleeseen

predikaattilogiikka

logiikan osa-alue, joka tutkii lauseiden välisten suhteiden lisäksi lauseiden sisäistä loogista rakennetta, erityisesti jonkin predikaatin eli ominaisuuden alaan kuulumista, esim. P(x) – x on punainen

kielen kuvateoria

kielifilosofian teoria, jonka mukaan kielen tehtävä on kuvata todellisuutta; jos lause vastaa todellista asiantilaa, se on tosi, ja jos ei, se on epätosi

asiantila, asiaintila

todellisuudessa vallitseva tilanne, esim. ulkona sataa

verifikationismi

kielifilosofiassa merkitysteoria, jonka mukaan lause on merkityksellinen, jos se on empiirisesti todistettavissa

looginen empirismi

myöhäisvaiheen nimitys Wienin piirille; vrt. Wienin piiri

normatiivinen lause

lause, joka vaatii toimiman tietyllä tavalla, esim. sääntö tai toimintaohje

kielipeli

kielenkäyttötilanne, jossa on omat säännöt, joihin kielen merkitys pohjautuu; kielipelit määräävät, millainen kielenkäyttö on mielekästä ja merkityksellistä, esim. tervehtiminen

perheyhtäläisyys

Ludwig Wittgensteinin käsite joukolle toisiaan muistuttavia olioita, joilla on keskenään yhteisiä piirteitä, mutta ei ole mitään yksittäistä yhteistä piirrettä, joka kaikilla ryhmän jäsenillä olisi; esim. erilaiset pelit kuten jalkapallo, pasianssi ja roolipeli

performatiivinen lause

lause, jonka lausuminen merkitsee ilmaistun puheteon tekemistä, esim. ”vannon”, ”lupaan”, ”julistan”

semiotiikka

merkkejä ja niiden käyttöä analysoiva tutkimusala

ikoni

Peircen semiotiikassa merkki, joka muistuttaa merkitsemäänsä oliota, esim. kuva; vrt. symboli, indeksi

indeksi

Peircen semiotiikassa merkki, joka on fyysisessä ja kausaalisessa yhteydessä olioon, jota se merkitsee, esim. savu on tulen merkki; vrt. ikoni, symboli

symboli

Peircen semiotiikassa merkki, joka on mielivaltaisesti valittu merkitsemään tiettyä oliota esim. STOP tarkoittaa pysähdy; lähes kaikki sanat ovat tässä merkityksessä symboleja; vrt. ikoni, indeksi

tautologia

lause tai väite, joka on aina tosi; esim. tilillä on rahaa tai ei ole; vrt. välttämätön totuus, analyyttinen väite

ristiriidan laki

looginen periaate, joka kieltää ristiriidan: ”ei ole niin, että A ja ei-A”

kolmannen poissuljetun laki

looginen periaate, jonka mukaan jokainen lause on joko tosi tai epätosi, eikä kolmatta vaihtoehtoa ole