Biologia 4

Elektronimikroskooppi

Elektronimikroskooppi

Mikroskooppi, jossa käytetään näkyvän valon sijaan elektronisuihkua, jonka avulla näytettä pommitetaan. Elektronimikroskoopilla saavutetaan huomattavan suuri erotuskyky.

Hiilihydraatit

Hiilestä, hapesta ja vedystä rakentuneita orgaanisia yhdisteitä.

In vivo-tutkimus

Solututkimuksen teko esimerkiksi elävässä kudoksessa tai organismissa.

Lipidit

Rasva-aineita, jotka liukenevat hyvin orgaanisiin liuottimiin, mutta eivät veteen. Solujen lipidejä ovat mm. steroidit, triglyseridit ja fosfolipidit.

Nukleiinihappo

Tuman ja solun informaatiota sisältävä orgaaninen molekyyli, joita ovat DNA eli deoksiribonukleiinihappo. Ne ovat muodostuneet nukleotideista.

Proteiini

Solujen elintoiminnoille välttämätön typpeä sisältävä molekyyli, joka on rakentunut aminohapoista.

Solubiologia

Solujen rakenteeseen ja toimintaan keskittyvä biologian tieteenala.

Tumallinen solu

Solu, jossa on tumakotelon rajaama tuma. Tumallisia soluja ovat esimerkiksi vihreiden kasvien, sienten ja eläinten solut.

Tumaton solu

Solu, jossa ei ole tumakoteloa eikä kalvollisia soluelimiä kuten mitokondrioita ja viherhiukkasia. Tumattomia soluja ovat arkeonien ja bakteerien solut.

Valomikroskooppi

Mikroskooppi, jossa näkyvän valon aallonpituudella oleva valo ohjataan tarkasteltavan näytteen läpi linssien avulla.

Entsyymi

Reaktioiden käynnistäjä ja nopeuttaja

In silico-tutkimus

Virtuaalimaailmassa tapahtuva tutkimus

Adenosiinifosfaatit

Runsasenergisiä yhdisteitä, joita käytetään soluissa energian siirtoon ja lyhytaikaiseen varastointiin. Adenosiinista (adeniiniemäs ja riboosisokeri) muodostuneita yhdisteitä, joita ovat AMP, ADP ja ATP.

Fotosynteesi

Monivaiheinen reaktiosarja, jossa valoenergia sitoutuu orgaanisten yhdisteiden sidosenergiaksi. Fotosynteesin lähtöaineita ovat epäorgaaniset hiilidioksidi ja vesi, lopputuotteita glukoosi ja happi.

Hiilihydraatit

Hiilestä, hapesta ja vedystä rakentuneita orgaanisia molekyylejä. Ks. monosakkaridit, disakkaridit ja polysakkaridit.

Hiilihydraattisynteesi

Fotosynteesissä valoreaktioiden jälkeen tapahtuvat reaktiot, joissa hiilidioksista ja vedystä syntyy glukoosia.

Lehtivihreä, klorofylli

Rengasmainen molekyyli, jonka runkona on pyrrollirengas ja keskusatomina magnesium.

Levät

Yhteyttämiskykyisiä eliöitä, jotka kuuluvat vihreisiin kasveihin, esimerkiksi viherlevät.

Monosakkaridi

Monosakkarideissa on vain yksi sokeriyksikkö, joissa voi olla 3-6 hiiliatomia, esim. glukoosi ja fruktoosi. Ks. hiilihydraatit

Omavarainen

Eliö, joka kemo- tai fotosynteesin avulla pystyy sitomaan itseensä tarvitsemansa energian ja tuottamaan tarvitsemansa orgaaniset yhdisteet.

Syanobakteeri

Bakteereihin kuuluvia tumattomia eliöitä. Ne ovat omavaraisia ja ne yhteyttävät fotosynteesin avulla. Aiemmin niistä on käytetty yleisesti nimitystä sinilevät.

Tärkkelys

Polysakkaridi, joka on kasvien tärkein varastohiilihydraatti. Sitä on runsaasti esim. perunassa ja viljakasvien viljelyssä.

Valoreaktiot

Fotosynteesin valoa vaativat reaktiot, jotka tapahtuvat ensimmäisenä. Auringon valoenergiaa sitoutuu ATP-molekyyleihin, ja vesi hajoaa vetyioneiksi ja hapeksi.

Viherhiukkanen, kloroplasti

Kasvisoluissa ja levissä tavattava soluelin jota ympäröi kaksinkertainen kalvo. Viherhiukkasen sisäpuolella yhteyttämiskalvostoa, jossa fotosynteesin valoreaktiot tapahtuvat sekä nesteen täyttämä välitila, jossa tapahtuu hiilihydraattisynteesi.

Aerobinen

Happea tarvitseva reaktio, solu tai eliö. Aerobisessa soluhengityksessä energiaa vapautuu hapen läsnäollessa.

Alkoholikäyminen

Reaktio, jossa glukoosista syntyy etanolia, vettä ja hiilidioksidia sekä vapautuu vähäinen määrä energiaa.

Anaerobinen

Reaktio, solu tai eliö, joka ei käytä happea energian vapauttamiseen.

ATP-syntaasi

Entsyymi, jonka avulla mitokondrion sisemmällä kalvolla adenosiinidifosfaatista (ADP) ja epäorgaanisesta fosfaatista (Pi) valmistuu adenosiinitrifosfaattia (ATP).

Elektroninsiirtoketju

Hapetus-pelkistysreaktioiden sarja, jossa vapautuvaa energiaa käytetään vetyionien pumppaamiseen mitokondrion sisä- ja ulkokalvon väliin.

Etanoli

Väritön ja helposti syttyvä neste, joka kuuluu alkoholeihin. Eliöissä, esimerkiksi hiivasoluissa, etanolia syntyy käymisreaktioissa.

Glykolyysi

Soluhengityksen ensimmäinen vaihe, jossa glukoosimolekyyli hajoaa kahdeksi palorypälehappo- eli pyruvaattimolekyyliksi. Glykolyysissä syntyy lisäksi vetyä ja sitoutuu energiaa ATP-molekyyleihin.

Maitohappokäyminen

Anaerobinen reaktio, jossa glukoosista syntyy maitohappoa sekä vapautuu vähäinen määrä energiaa.

Mitokondrio

Kahdesta kalvosta muodostunut soluelin, jossa soluhengitys tapahtuu. Mitokondrioissa on omaa DNA:ta.

Sitruunahappokierto

Soluhengitykseen kuuluva reaktiosarja, joka tapahtuu mitokondrioissa tai bakteereilla soluliman kalvostoissa.

Soluhengitys

Reaktiosarja, jossa ravintoaineiden kemiallisissa sidoksissa oleva energia vapautuu hapen läsnäollessa ja sitoutuu ATP-molekyyleihin ja siten solujen käyttöön.

Avustettu diffuusio

Aineiden passiivinen kulkeutuminen solukalvon läpi. Aineet siirtyvät solukalvon läpi kantajaproteiinien avulla tai ionikanavien läpi, jolloin niiden siirtyminen nopeutuu.

Eksosytoosi

Aineiden tai molekyylien aktiivinen kuljetus pienissä rakkuloissa ulos solusta.

Endosytoosi

Aineiden tai molekyylien aktiivinen kuljetus solun sisään, niin että solukalvo ympäröi kuljetettavat aineet, jolloin ne siirtyvät soluun kalvorakkulan sisällä.

Fagosytoosi

Solusyönti. Solukalvo ottaa sisälleen suuren molekyylin, ravintohiukkasen, eräät valkosolut kokonaisen bakteerin. Alkueläinten ravinnonottotapa.

Fosfolipidit

Solujen lipidejä, jotka koostuvat glyserolista, rasvahapoista ja fosfaatista. Fosfolipidit muodostavat solukalvon kaksikerroksisen rungon.

Ionipumppu

Proteiineista koostuva, ATP-energiaa kuluttava rakenne, joka mahdollistaa sähköisesti varautuneiden ionien siirtymisen solukalvon läpi.

Kanavaproteiini

Solukalvossa oleva proteiini, jonka läpi aineita pääsee siirtymään solukalvon läpi.

Kantajaproteiini

Solukalvossa oleva proteiini, joka siirtää aineita solukalvon läpi. Vrt, kuljettajaproteiini.

Kuljettajaproteiini

Solukalvon proteiineja, jotka kuljettavat suurikokoisia molekyylejä solukalvon läpi soluun.

Osmoosi

Liuottimen eli soluissa veden siirtymistä diffuusiossa puoliläpäisevän kalvon läpi laimeammasta liuoksesta väkevämpään.

Passiivinen kulkeutuminen

Aineiden siirtyminen solukalvon läpi suuremman pitoisuuden puolelta pienemmän pitoisuuden puolelle ilman energiaa.

Aminohapot

Proteiinin rakenneosia, joita on lähes kaikissa eliöissä 20 erilaista.

Anabolinen reaktio

Soluissa tapahtuva reaktio, jossa rakentuu uusia aineita.

Denaturoituminen

Orgaanisen aineen rakenteen tai muiden ominaisuuksien muuttuminen. Esimerkiksi proteiinien rakenne muuttuu lämpötilan, pH:n tai suolapitoisuuden vaikutuksesta.

Entsyymi

Proteiini, joka katalysoi jotakin kemiallista reaktiota muuttumatta reaktiossa itse.

Inhibiittori

Aine, joka estää entsyymin toiminnan.

Kofaktori

Joidenkin entsyymien toiminnalle välttämätön yhdiste, esim. vitamiini.

Katabolinen reaktio

Soluissa tapahtuva reaktio, jossa aineet hajoavat.

Primaarirakenne

Proteiinin aminohappojärjestys.

Substraatti

Aine, johon entsyymi vaikuttaa.

Tertiaarirakenne

Proteiinin kolmiulotteinen rakenne, joka määrää proteiinin toiminnan.

Eksoni

Geenin koodaavan alueen jakso, jonka informaatio siirtyy lähetti-RNA:han ja sitä kautta proteiinisynteesissä syntyvään aminohappoketjuun.

Epigeneettinen säätely, epigeneesi

Geenien ilmentymisen muutoksia, jotka eivät johdu muutoksista DNA:n emäsjärjestyksessä.

Geeni, perintötekijä

DNA:n jakso, joka sisältää informaation tietyn proteiinin tai RNA-molekyylin valmistamiseksi.

Introni

Geenissä eksonien välissä oleva jakso, joka ei sisällä proteiinin rakentamisessa tarvittavaa informaatiota.

Kromosomi

Tumallisilla eliöillä tumassa sijaitsevasta DNA:sta ja histoniproteiineista muodostuva kappale, jossa geenit sijaitsevat.

Nukleotidi

Nukleiinihappojen rakenneosa, joka koostuu sokeri-, fosfaatti- ja emäsosasta.

Silmukointi

Tumassa tapahtuva intronijaksojen poistaminen esiaste-RNA:sta ja eksonien yhteen liittäminen lopulliseksi lähetti-RNA:ksi.

Säätelyalue

Geenin luennan aloittamiseen ja luennan säätelyyn osallistuva alue, joka sijaitsee ennen geenin koodaavaa aluetta.

Transkriptio, RNA-synteesi, geenin luenta

DNA:n kopioiminen esiaste-RNA:ksi. Kopioimisen suorittaa RNA-polymeraasientsyymi.

Translaatio

Tapahtumasarja, jossa ribosomi rakentaa aminohappoketjun lähetti-RNA:n sisältämän koodin mukaisesti. Aminohapot järjestetään siirtäjä-RNA-molekyylien avulla oikeaan järjestykseen.

Eksosomi

Rakkula, joka sisältää erilaisia molekyylejä, kuten viestiaineina toimivia kasvutekijöitä. Eksosomit muodostavat solujen välisen viestintäjärjestelmän.

Kitiini

Polysakkaridi, jota on sienten soluseinissä.

Kudos

Monisoluisten eläinten samankaltaisten solujen muodostama toiminnallinen kokonaisuus, esimerkiksi lihaskudos.

Selluloosa

Polysakkaridi, jota on kasvisolun soluseinässä.

Sienirihmasto

Toisissaan peräkkäin kiinni olevien sienisolujen muodostama kokonaisuus.

Solukko

Monisoluisten kasvien samankaltaisten solujen muodostama toiminnallinen kokonaisuus.

Soluväliaine

Monisoluisilla eläimillä solujen välissä olevaa ainetta, joka suojaa soluja, yhdistää ne toisiinsa ja jonka kautta viestit kulkevat solujen välillä.

Tumallinen

Solu, jossa on tumakotelon rajaama tuma.

Tumaton

Solu, jossa ei ole tumakoteloa eikä kalvollisia soluelimiä kuten mitokondrioita ja viherhiukkasia.

Vakuoli, solunesterakkula

Kalvon ympäröimä ja nesteen täyttämä rakkula, joita on runsaasti kasvisoluissa.

DNA-polymeraasi

DNA-kaksoisjuostetta syntetisoiva eli rakentava entsyymi. DNA-polymeraasi kykenee rakentamaan uutta juostetta vain yhteen suuntaan. DNA-polymeraaseja on useita erilaisia ja niitä tarvitaan solunjakautumisen yhteydessä DNA:n kahdentumisessa ja vaurioituneen DNA:n korjaamisessa.

DNA:n kahdentuminen

DNA kopioituu useiden entsyymien avulla siten, että kummankin DNA-juosteen viereen rakentuu uusi juoste emäspariperiaatteen mukaisesti.

Geenimutaatio

Pysyvä perinnöllinen muutos geenin rakenteessa. Geenin eri alleelit ovat syntyneet geenimutaatioiden seurauksena.

Jakautumisvaihe

Solun elämäkierron vaihe, jossa tapahtuu tuman jakautuminen eli mitoosi sekä soluliman jakautuminen.

Mitoosi

Tuman jakautuminen. Mitoosin tuloksena syntyy kaksi keskenään ja emotuman kanssa perimältään samanlaista tumaa. Mitoosin jälkeen tapahtuu tavallisesti soluliman jakautuminen. Solujen kromosomiluku pysyy mitoosin tuloksena ennallaan.

Replikaatio

DNA:n kahdentuminen.

Sisarkromatidi

Saman kromosomin kahdentumisen seurauksena syntyneet identtiset kromatidit eli DNA-juosteet.

Soluliman jakautuminen

Tumanjakautumisen jälkeen tapahtuva soluliman ja soluelinten jako kahteen syntyvään soluun.

Tytärkromosomi

Kromosomin toinen kromatidi, joka on eronnut toisesta tytärkromosomista solunjakautumisen aikana mitoosin jälkivaiheessa.

Telomeeri

Kromosomin pää, joka koostuu lyhyistä DNA:n toistojaksoista. Telomeerit lyhenevät jokaisessa mitoosissa ja kun telomeeri on kulunut kokonaan pois, kromosomi alkaa vaurioitua eikä solun jakautuminen enää onnistu.

Välivaihe, interfaasi

Solun elämänkierrossa jakautumisten välinen aika, jolloin aineenvaihdunta on vilkasta, perintöaines kahdentuu, soluelimet jakautuvat ja solu valmistautuu seuraavaan jakautumiseen.

Autosomi

Muu kromosomi kuin sukupuolikromosomi.

Diploidinen, diploidinen kromosomimäärä, diploidi

Kaksinkertainen kromosomisto eli tumassa on kutakin kromosomia kaksi kappaletta. Toinen näistä vastinkromosomeista on peritty isältä ja toinen äidiltä.

Geneettinen rekombinaatio

Alleelien sattumanvarainen järjestäytyminen suvullisessa lisääntymisessä sellaisiksi yhdistelmiksi, joita vanhemmilla ei esiinny. Geneettinen rekombinaatio on seurausta mendelistisestä rekombinaatiosta ja tekijäinvaihdunnasta.

Meioosi

Solun jakautumistapahtuma, jonka lopputuloksena syntyy sukusoluja. Siihen kuuluu kaksi tuman jakautumista: vähennysjakso ja tasausjakso. Meioosissa kromosomiluku puolittuu diploidisesta (2n) haploidiseksi (n).

Mendelistinen rekombinaatio

Vastinkromosomit jakautuvat sattumanvaraisesti eri sukusoluihin meioosissa. Tämän seurauksena eri kromosomeissa sijaitsevien geenien alleeleista tulee sukusoluihin sattumanvaraisesti kaikkia mahdollisia yhdistelmiä.

Mutaatio

Geeneissä, kromosomeissa tai kromosomistoissa tapahtuva perintöaineksen pysyvä muutos.

Peruskromosomisto

Yksinkertainen kromosomisto.

Sukusolu

Tumallisten eliöiden lisääntymissoluja, jotka syntyvät meioosin tuloksena.

Tasausjako, meioosi 2

Meioosin toinen vaihe, jonka aikana vähennysjaossa syntyneet kaksi haploidista solua jakautuvat uudelleen ja tuloksena syntyy neljä haploidista solua.

Vastinkromosomit

Molemmilta vanhemmilta perityt samanlaiset kromosomit, jotka muodostavat kromosomiparin.

Vähennysjako, meioosi 1

Meioosin ensimmäinen vaihe, jonka tuloksena syntyy kaksi kromosomistoltaan yksinkertaista eli haploidia solua.

Genotyyppi

1. kaikkien yksilön vanhemmiltaan perimien geenien kokonaisuus

2. vastinkromosomissa sijaitsevan geenilokuksien alleeliyhdistelmä, esimerkiksi Aa.

Fenotyyppi

1. perimän ja ympäristötekijöiden määräämä yksilön ilmentämien ominaisuuksien kokonaisuus

2. tietyn alleeliparin ilmeneminen yksilössä