2.0 , 2.1eliöryhmät, kasvit eläimet, seient

Elämän tunnusmerkit

• solurakenne

• aineenvaihdunta ja energian käyttö

• kasvu ja yksilönkehitys

• lisääntyminen

• perinnöllisyys ja DNA

• reagointi ympäristön ärsykkeisiin

• sisäisen tasapainon eli homeostaasin ylläpito

• populaatioiden kyky sopeutua ja kehittyä evoluutiossa

Elämän organisaatiotasot pienimmästä suurimpaan ovat:

molekyyli → soluelin → solu → kudos → elin → elimistö → yksilö → populaatio → eliöyhteisö → ekosysteemi → biosfääri

perusedellytykset

• Miten ja millä perusteilla eliöitä luokitellaan?

Eliöitä luokitellaan niiden evolutiivisen sukulaisuuden perusteella. Luokittelussa käytetään:

• rakenteen ja toiminnan yhtäläisyyksiä

• solurakennetta

• lisääntymistä ja yksilönkehitystä

• fossiileja

• DNA:n, RNA:n ja proteiinien sekvenssejä

Luokittelun tasot ovat

domeeni → kunta → pääjakso → luokka → lahko → heimo → suku → laji

esim

aitotumalliset → eläinkunta → selkäjänteiset → nisäkkäät → kädelliset → ihmisapinat → Homo → Homo sapiens

Bakteerit

Bakteerit ovat yksisoluisia tumattomia eliöitä. Niillä ei ole tumaa tai kalvorakenteisia soluelimiä. Niiden DNA on tavallisesti rengasmaisena kromosomina solulimassa, ja lisäksi niillä voi olla plasmideja. Useimmilla on peptidoglykaanista muodostunut soluseinä.

Bakteerit lisääntyvät jakautumalla kahtia. Ne voivat olla hajottajia, tuottajia, symbiontteja tai taudinaiheuttajia.

Arkeonit

Arkeonit ovat bakteerien tavoin tumattomia ja yleensä yksisoluisia, mutta niiden solukalvon rakenne ja geenien toiminta eroavat bakteereista. Arkeonien soluseinässä ei ole peptidoglykaania.

Osa arkeoneista elää ääriolosuhteissa, kuten hyvin kuumassa tai suolaisessa ympäristössä. Niitä esiintyy kuitenkin myös tavallisessa maaperässä, vesistöissä ja eliöiden suolistossa.

Tumalliset eliöt

Tumallisten eliöiden DNA sijaitsee tumassa suorina kromosomeina. Niiden soluissa on kalvorakenteisia soluelimiä, kuten mitokondrioita, solulimakalvostoa ja Golgin laite. Kasveilla ja levillä on lisäksi viherhiukkasia.

Tumalliset voivat olla yksi- tai monisoluisia. Niihin kuuluvat esimerkiksi eläimet, kasvit, sienet ja erilaiset yksisoluiset tumalliset eliöt.

Virukset

• perintöaineksena DNA:ta tai RNA:ta

• perintöainesta suojaava proteiinikuori eli kapsidi

• joillakin lisäksi lipidivaippa ja pintaproteiineja

Viruksilla ei ole omaa aineenvaihduntaa, ribosomeja tai solurakennetta. Ne eivät pysty lisääntymään itsenäisesti, vaan tarvitsevat isäntäsolun.

Viruksia ei yleensä pidetä varsinaisina eliöinä, mutta niillä on perintöaines, ne muuntelevat ja niiden populaatiot kehittyvät evoluutiossa.

• Miten tumallisia eliöitä luokitellaan?

Tumallisia eliöitä luokitellaan niiden rakenteen, ravinnonhankinnan, lisääntymisen ja evolutiivisen sukulaisuuden perusteella.

• Kasvit ovat monisoluisia yhteyttäjiä. Niillä on selluloosasta muodostunut soluseinä ja viherhiukkasia.

• Sienet ovat toisenvaraisia. Ne ottavat ravintoa ympäristöstään hajotettuina aineina, ja niiden soluseinä sisältää kitiiniä.

• Eläimet ovat monisoluisia toisenvaraisia eliöitä, jotka ottavat ravintoa sisäänsä. Niiden soluilla ei ole soluseinää.

• Alkueliöt on perinteinen yhteisnimitys tumallisille eliöille, jotka eivät kuulu kasveihin, sieniin tai eläimiin. Niihin kuuluu esimerkiksi leviä ja alkueläimiä. Ne eivät muodosta yhtä yhtenäistä evolutiivista ryhmää.

Mihin ryhmiin kasvit jaetaan?

• Sammalet: Ei varsinaisia juuria tai johtosolukkoa. Lisääntyvät itiöillä.

• Sanikkaiset: Niillä on juuret, varsi, lehdet ja johtosolukko. Lisääntyvät itiöillä. Ryhmään kuuluvat esimerkiksi saniaiset, kortteet ja lieot.

• Paljassiemeniset: Muodostavat siemeniä, mutta eivät hedelmiä. Siemenet kehittyvät esimerkiksi käpyjen suomuille. Havupuut ovat paljassiemenisiä.

• Koppisiemeniset: Muodostavat kukkia ja hedelmiä. Siemen kehittyy hedelmän sisään. Niihin kuuluu suurin osa nykyisistä kasvilajeista.

• Millaisia rakenteita kasveilla on

• Juuri: Kiinnittää kasvin ja ottaa maaperästä vettä sekä ravinteita.

• Varsi: Tukee kasvia ja kuljettaa aineita.

• Lehti: Yhteyttää ja osallistuu kaasujenvaihtoon.

• Johtosolukko: Puusolukko kuljettaa vettä ja ravinteita juurista, ja nilasolukko kuljettaa yhteyttämistuotteita.

• Ilmaraot: Säätelevät kaasujenvaihtoa ja veden haihtumista.

• Kukka: Koppisiemenisten suvulliseen lisääntymiseen erikoistunut rakenne.

Eläinkunnan tärkeimmät pääjaksot ovat:

• Sienieläimet – esimerkiksi pesusienet

• Polttiaiseläimet – meduusat, korallit ja merivuokot

• Laakamadot – esimerkiksi heisimadot

• Sukkulamadot – esimerkiksi suolinkainen

• Nivelmadot – kastemadot ja iilimadot

• Nilviäiset – simpukat, kotilot ja mustekalat

• Niveljalkaiset – hyönteiset, hämähäkkieläimet ja äyriäiset

• Piikkinahkaiset – meritähdet ja merisiilit

• Selkäjänteiset – kalat, sammakkoeläimet, matelijat, linnut ja nisäkkäät

Selkärankaisiin kuuluvat:

• kalat

• sammakkoeläimet

• matelijat

• linnut

• nisäkkäät

Selkärankaiset kuuluvat selkäjänteisiin, joilla on ainakin jossakin kehitysvaiheessa selkäjänne ja selänpuoleinen hermostoputki.

• Millaisia rakenteita eläimillä on

Eläimet ovat monisoluisia ja toisenvaraisia. Niiden soluilla ei ole soluseinää. Useimmilla eläimillä on hermo- ja lihaskudosta, joiden avulla ne aistivat ympäristöä ja liikkuvat.

• Kudokset ja elimet: yksinkertaisimmilla eläimillä ei ole varsinaisia kudoksia

• Tukiranka: ulkoinen, sisäinen tai nestetukiranka

• Ruoansulatus: yksi- tai kaksiaukkoinen ruoansulatuskanava

• Hengitys: ihon, kidusten, ilmaputkien tai keuhkojen avulla

• Verenkierto: avoin tai suljettu verenkierto

• Hermosto: yksinkertaisesta hermoverkosta keskushermostoon

eläimet ja miten ne lisääntyvät?

Useimmat eläimet lisääntyvät suvullisesti. Sukusolut muodostuvat meioosissa ja yhdistyvät hedelmöityksessä. Hedelmöitys voi olla ulkoinen, kuten monilla kaloilla, tai sisäinen, kuten matelijoilla, linnuilla ja nisäkkäillä.

Eläin voi olla muniva tai synnyttää eläviä poikasia. Joillakin eläimillä esiintyy myös suvutonta lisääntymistä, kuten silmikoitumista, jakautumista tai partenogeneesiä

Sienten rakenteet

Sienet ovat tumallisia ja toisenvaraisia eliöitä. Ne eivät yhteytä, vaan erittävät ympäristöön ruoansulatusentsyymejä ja imevät hajonneet ravintoaineet soluihinsa.

Useimpien sienten rakenne muodostuu:

• Sienirihmoista eli hyyfeistä

• Hyyfien muodostamasta sienirihmastosta

• Kitiiniä sisältävästä soluseinästä

• Joillakin sienillä itiöitä tuottavasta itiöemästä, kuten näkyvästä sienestä

Sienten lisääntyminen

Sienet lisääntyvät itiöiden avulla sekä suvuttomasti että suvullisesti. Suvuttomia itiöitä syntyy mitoosissa. Suvullisessa lisääntymisessä eri rihmastojen solut ja myöhemmin niiden tumat yhdistyvät, minkä jälkeen meioosissa muodostuu perinnöllisesti erilaisia itiöitä.

Hiivat ovat yksisoluisia sieniä, jotka voivat lisääntyä suvuttomasti silmikoitumalla. Sienet toimivat ekosysteemeissä hajottajina, loisina ja symbioosissa esimerkiksi kasvien kanssa sienijuurena.