Tunnista kuvista elimistön rakenteita

Ylhäältä alas: keskiarvot, aivosilta, ydinjatke

Näköhermo

Haima

-haiman umpieritteinen eli endokriininen osa: Langerhansin saarekkeet tuottavat insuliinia ja glukagonia

-avoeritteinen eli eksokriininen osa: tuottaa emäksistä (bikarbonaattia) ruuansulatusnestettä (n. 1.5l/vrk). Neutraloi ruokasulaa pohjukkaissuolessa ja sisältää ruuansulatusentsyymejä, mm. lipaasia (rasvat), trypsiiniä (valkuaisaineet, erittyy trypsinogeeninä) ja amylaasia (hiilihydraatit)

Hermosoluja.

A) Sarkomeeri. Luustolihaksessa myofilamentit (aktiini ja myosiini) ovat järjestäytyneet säännöllisesti, sarkomeereiksi. Sarkomeerejä erottaa Z-levyt, joihin aktiinifilamentit kiinnittyvät.

B) Myosiinifilamentti (“väkäsiä”)

C) Aktiinifilamentti

Lihaksen supistuessa filamentit eivät lyhene vaan liukuvat toistensa lomitse (Z-levyjen välinen matka lyhenee)

Aivolisäkkeen takalohko

Aivolisäkkeen etulohko.

Kaarikäytävät. Sijoittuvat toisiaan vasten kohtisuorasti. Nesteen täyttämiä kanavia, jotka reagoivat pään liikkeiden nopeuden ja suunnan muutoksiin. (Kaarikäytävien tyven avartumissa sijatsee hyytelökeon päällä olevia karvasoluja)

Pikkuaivot. Muodostuvat harmaasta ja valkesta aineesta sekä kahdesta puoliskosta, kuten isoaivotkin. Pikkuaivot saavat tietoa nivelten, lihasten ja jänteiden aistinelimistä skeä silmästä ja korvasta. Pikkuaivot osallistuvat liikkeiden säätelyyn ja liikeratojen muistamiseen, esimerkiksi korjaamalla tahdonalaisille lihaksille kulkevia supistumiskäskyjä.

Myeliinituppi. Tietyt gliasolut (=hermotukisolut) muodostavat hermosolujen aksonien (=viejähaarakkeiden) ympärille myeliinitupen, jonka ansiosta impulssin nopeus hermossa kasvaa. Myeliinituppien välejä kutsutaan RANVIERINkuroumiksi.

Mitokondrio:

-huolehtii ATP-molekyylien tuottamisesta

-koostuu kahdesta sisäkkäisestä kalvosta, joiden välissä välitila

-sisintä tilaa kutsutaan matriksiksi

Keuhkolaskimot (oikealla ja vasemmalla).

Vievät runsashappista verta keuhkoista vasempaan eteiseen.

Alhaalla: alaonttolaskimo: tuo vähähappista verta kehon alaosasta sydämmen oikeaan eteiseen.

Ylhäällä (B): yläonttolaskimo: tuo vähähappista verta kehon yläosasta sydämmeen oik. eteiseen

OIkea kammio. Lihaksikas pussi, joka pumpaa vähähappista verta keuhkovaltimoiden kautta keuhkoverenkiertoon.

Imusuoni (vihreä). Imusuonia kulkee pikkuvaltimoiden ja laskimoiden välillä, josta ne keräävät hiussuonista kudoksiin suodattunutta nestettä. Muodostuu imunestettä eli lymfaa.

Suuremmat imusuonet kulkevat imusolmukkeiden läpi

Hemoglobiini:

-muodostuu neljästä globiiniketjusta, joissa kuussakin keskellä on rautaa sisältävä hemi. Hemi voi sitoa yhden happimolekyylin (O2) kerrallaan

Ruokatorvi

A) Distaalinen kiemuratiehyt. Säätelee kokoojaputken kanssa virtsan vesi- ja ionipitoisuutta

B) Proksimaalinen kiemuratiehyt. Eniten reabsorbaatiota: glukoosia, vettä ja suoloja takaisinimeytyy verenkiertoon

Huom: järjestys: munuaiskeränen, proksimaalinen kiemuratiehyt, Henlen linko, distaalinen kiemuratiehyt, kokoojaputki

A) Munuaisvaltimo (punainen), haarautuu aorttasta

B) Munuaislaskimo (sininen): johtaa alaonttolaskimoon

Istukka. Sikiön puolelta nukkalisäkkeiden peittämä. Nukkalisäkkeitä ympäröi äidin veren täyttämät lakuunat (kohdun limakalvon ontelot). Sikiön ja äidin verenkierrot eivät ole suorassa yhteydessä.

Napanuora. Huom! Napanuorassa hapekas veri kulkee laskimoissa, vähähappinen veri valtimoissa. Napavaltimoita on 2, napalaskimoita 1.

Punasolu (=erytrosyytti)

-kuljettavat happea, ei soluelimiä

-valmistuvat luuytimessä, elävät veressä n. 4 kuukautta, vanhat punasolut poistetaan pääasiassa pernassa

-Kuvassa:

a) yhtä väkevä (isotoninen) liuos soluen sisä- ja ulkoupuolella

b) punasolu veriplasmaa väkevämmässä (hypertonisessa) liuoksessa = vettä siirtyy solusta ulos = solu kutistuu

c)veriplasmaa laimeampi (hypotoninen) liuos = vettä siirtyy solun sisään= solu paisuu ja voi haljeta

Maksa: suurin sisäelin, joka tuottaa, käsittelee ja varastoi aineita. Tärkeä osa aineenvaihduntaa ja myrkkyjen käsittelyä.

Huom, kuvassa ei ole maksan verenkiertoa kokonaisuudessaa. Kuvan sininen suoni on PORTTILASKIMO, joka tuo vähähappista mutta runsasravinteista verta suolistosta maksaan.

Paksusuoli.

-koostuu umpisuolesta, paksusuolesta ja peräsuolesta

-muuntaa ohutsuolesta tulleet kuona-aineet kiinteämpääm muotoon= VETTÄ ja NaCl imeytyy

-ei villuksia, mutta rauhasia on paljon, mm. limaa tuottavia pikarisoluja

Keuhkorakkula. Ympärillä hiussuoniverkosto. Happi ja hiilidioksidi siirtyvät keuhkorakkuloiden ja verenkierron välillä diffuusiolla (osapaine-erojen mukaisesti).

Simpukka: sisältää kuulon aistinsolut

Kuulo- tasapainohermo: välittää hermosignaaleja aivoihin

Eturauhanen, tuottaa siemennesteen nesteosan. (eturauhasen yhteydessä kuvassa siemenrakkula, joka osallistuu siemennesteen tuotantoon) Kuvassa myös virtsarakko, josta lähtevää virtsaputkea pitkin siemenneste vapautuu siemensyöksyssä.

Lisäkives (kiveksen ylä/takapuolella)

Siittiöt kehittyvät kiveksissä, josta ne siirtyvät lisäkiveksiin kypsymään 2-3 viikoksi (siittiön tuottaminen yht. 2.5-3 kuukautta). Lisäkivestiehyistä siittiöt purkautuvat ejakulaation (=siemensyöksy) yhteydessä.

Sappirakko. Varastoi maksan tuottaman sappinesteen, jota erittyy pohjukkaissuoleen (ohutsuolen alkuosa). Sappinesteen suolat pilkkoo (emulgoi) ruokasulan rasvapisaroita pienemmiksi, jolloin niiden pinta-ala pienenee ja haiman lipaasi voi pilkkoa rasvat tehokkaammin.

Hikirauhanen

Hien tuottaminen on tärkeä osa ihmisen lämmönsäätelyö: haihtuva vesi sitoo lämpöä =keho viilenee. Hikoilulla säädellään haihtuvaa vesimäärää. Sympaattinen hermosto lisää hikoilua.

Poikkileikkaus luusta

Kuvassa poikkileikkaus luusta. Keskella (A) oleva aukko ja sen ympärillä olevat pienemmät aukot (B) ovat verisuonten kanavia.

Luukudosta tuottavat solut eli osteablastit, sijatsevat kehämäisesti verisuonikanavien ympärillä. Osteablasti kypsyy ja jää muodostamansa luuaineksen sisään, jolloin sitä kutsutaan osteosyytiksi. Luuta hajottavia soluja kutsutaan osteoklasteiksi.

A) Henkitorvi

B) Keuhkoputki.

Henkitorvi haarautuu ensin kahteen primaariseen keuhkoputkeen, jotka edelleen haarautuvat. Kapeimpien keuhkoputkien päissä on keuhkorakkulat.