1/46
Looks like no tags are added yet.
Name | Mastery | Learn | Test | Matching | Spaced | Call with Kai |
|---|
No analytics yet
Send a link to your students to track their progress
Sydäninfarktin syntymekanismi?
Sydäninfarkti syntyy, kun sydänlihaksen hapenpuute (iskemia) muuttuu niin vaikeaksi, että osa sydänlihaksesta kuolee.
Sepelvaltimon rasvakertymän äkillinen repeämä
Repeämän seurauksena rasvaa ja sisältöä vuotaa verisuonen sisään
Endoteelin (sisäseinämän) vaurio käynnistää tulehdusreaktion
Tämä laukaisee hyytymisreaktion, jonka seurauksena syntyy trombi
Trombi tukkii suonen → sydänlihas jää ilman happea → syntyy INFARKTI
Erot tyypin 1 ja 2 infarktissa?
Tyypin 1 sydäninfarkti (primaarinen)
Sepelvaltimon seinämässä oleva ateroskleroottinen plakkki rikkoutuu tai repeää, mikä aiheuttaa hyytymän (trombin) ja suonen tukkeutumisen
Syy: Sepelvaltimotauti.
Tyypillinen esiintyminen: Äkillinen, usein rintakipuun liittyvä tapahtuma
Tyypin 2 sydäninfarkti (sekundaarinen)
Sydänlihaksen hapentarjonnan ja -kulutuksen epäsuhta ilman sepelvaltimon äkillistä tukkeutumista.
Syy: Sydämen kuormitus kasvaa (esim. vaikea verenpainetauti, rytmihäiriö) tai hapen saanti vähenee (esim. vaikea anemia, matala verenpaine), krooninen sepelvaltimotauti
Sepelvaltimokohtauksen hoito?
Sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja pallolaajennus: Suonien ahtaumat ja tukokset paikannetaan varjoainekuvauksella. Tukos voidaan avata heti pallolaajennuksella, johon voidaan asettaa verkkoputki eli stentti pitämään suoni auki.
Ohitusleikkaus: Jos suonet ovat laajasti ahtautuneet tai pallolaajennus ei onnistu, voidaan päätyä kiireelliseen tai suunniteltuun ohitusleikkaukseen
hätätilanteessa lisänä liuotushoito eli TROMBOLYYSI, lääkeaine sitoutuu fibriinikohtiin ja aktivoivat plasminogeenin hajottamaan hyytymää, myöhemmin hepariinihoito ylläpitämään liuotushoitoa.
Liuotushoidon vasta-aiheina ovat akuutti verenvuoto,aortan dissektio, aivoverenkiertohäiriö, verenpaine yli 200/120 mmHg, raskaus, tuore leikkaus, vatsahaava ja pitkittynyt paineluelvytys tai iäkäs potilas.
Sepelvaltimotautikohtauksen (akuutti sepelvaltimo-oireyhtymä) diagnoosi?
Kohtaus voi olla epästabiili angina pectoris (uhkaava infarkti) tai sydäninfarkti, joka jaetaan EKG-muutosten perusteella ST-nousuinfarktiin tai ilman ST-nousuja olevaan infarktiin
EKG (Sydänfilmi): Avainasemassa hoidon kiireellisyyden arvioinnissa (STEMI eli ST-nousuinfarkti vs. non-STEMI).
Troponiini (TnT/TnI): Verikoe, jolla määritetään sydänlihassolujen vaurio, vauriossa leviää verenkiertoon
Esitiedot ja oireet: Äkillinen, puristava rintakipu, joka ei helpota levossa tai nitrolla.
Sydämen ultraäänikuvaus: Käytetään tarvittaessa lisätutkimuksena
Mikä on troponiini?
Troponiini on pelkästään lihassoluissa oleva proteiini. Troponiinipitoisuuden määritystä voidaan käyttää sydänlihasvaurion osoittamiseen äkillisen sydäninfarktin toteamisessa EKG:n eli sydänsähkökäyrän ohella.
Troponiinipitoisuudet suurenevat sydäninfarktissa 2–4 tunnin kuluessa oireiden alkamisesta. Troponiini I:n pitoisuus pysyy suurentuneena 3–10 vrk.
Huomattavasti (yli 5-kertaisesti) suurentuneen troponiinipitoisuuden aiheuttajana on useimmiten sydäninfarkti
Stemi vs nstemi?
STEMI: Sepelvaltimo on kokonaan tukossa, mikä aiheuttaa laajan sydänlihasvaurion (transmuraalinen infarkti).
NSTEMI: Sepelvaltimo on osittain tukossa tai ahtauma on merkittävä, mutta ei täydellinen.
EKG-löydös:
STEMI: Sydänfilmissä näkyy ST-nousuja.
NSTEMI: Sydänfilmissä ei näy ST-nousuja (voi näkyä ST-laskuja tai T-aaltoinversioita).
Hoito:
STEMI: Vaatii välittömän suonen avaushoidon (pallolaajennus tai liuotushoito).
NSTEMI: Hoito on usein lääkkeellinen tai varjoainekuvaus/pallolaajennus suunnitellaan hieman myöhemmin
Mikä on sydämen vajaatoiminta, oireet ja syyt?
Sydämen vajaatoiminta tarkoittaa tilaa, jossa sydän ei enää pysty pumppaamaan elimistön tarpeisiin riittävää minuuttitilavuutta ja sydän ei kykene tuottamaan riittävästi verta kudosten hapen‑ ja ravinnontarpeen kattamiseksi.
Oireina hengenahdistus, huono rasituskestävyys, turvotukset (erityisesti alaraajoissa) pullistunut kaulavaltimo.
Sydämen vajaatoiminta voi kehittyä monista sydämen tai verenkierron häiriöistä.
häiriintynyt sepelvaltimoverenkierto ja sydänlihaksen vaurio
Verenpainetauti
Läppäviat (3 ensimmäistä aiheuttaa 90 % vajaatoiminnasta)
rytmihäiriöt
sydämen rakenteelliset viat
VAJAATOIMINNAN DIAGNOOSI ja tyypit?
ultraäänikuvaus ja EKG:n tarkastelu.
Arvioidaan potilaan fyysistä suorituskykyä ja oireiden vaikeusastetta, NYHA-LUOKITUS.
Painon ja raajojen turvotuksien tarkkailu.
2. Diastolinen vajaatoiminta – täyttöongelman hoito
Diastolisessa vajaatoiminnassa sydän ei rentoudu kunnolla.
3. Systolinen vajaatoiminta – pumppausongelma, SYDÄN LAAJENTUNUT
Systolisessa vajaatoiminnassa sydämen supistusvoima on heikentynyt.
Sydämen vajaatoiminnan hoito?
Vajaatoimintaa hoidettaessa tavoitteena on korkea esitäyttö ja vähäinen jälkikuormitus.
1. Perussairauden hoito on aina tärkein
Sydämen vajaatoiminta pahenee, jos sen taustalla oleva sairaus hoitamatta.
2. Diastolinen vajaatoiminta – täyttöongelman hoito
Pidentää sydämen lepovaihetta → syketaajuuden lasku
Optimoida esikuormitus → diureetit varovasti
Välttää äkillistä kuormitusta (esim. nopeita rytmejä, äkillistä verenpaineen nousua)
Tavoitteena on antaa kammioille aikaa täyttyä ja vähentää täyttöpaineita
3. Systolinen vajaatoiminta – pumppausongelman hoito
Jälkikuormituksen vähentäminen → verisuonia laajentavat lääkkeet
Ylimääräisen nesteen poistaminen → diureetit
Oikean / vasemman puolen vajaatoiminta?
Oikea kammio ei jaksa pumpata verta keuhkoihin, veri pakkautuu takaisin laskimoihin.
Seuraukset näkyvät erityisesti kehon ääreisosissa:
Laskimotukos ja turvotukset (nilkat, sääret, joskus vatsaontelo)
Maksa voi suurentua ja tuntua aristavalta
Painonnousu nesteen kertymisen vuoksi
Vasen kammio ei jaksa pumpata verta eteenpäin, veri pakkautuu keuhkoihin.
Keuhkokongestio
Hengenahdistus, erityisesti rasituksessa tai makuulla
Yskä, joskus vaaleanpunainen vaahtoava lima (keuhkoödeema)
Rasituksen sietokyvyn heikkeneminen
Mikä on ödeema?
Keuhkopöhö ödeema on tila, jossa nestettä kertyy keuhkokudokseen
hapettumisen häiriöitä, hengits rohisevaa, syke nousee, korkea paine
Rajusti lisääntynyttä hengitystyötä
hengenahdistusta
Johtuu vasemman puolen sydämen vajaatoiminnasta, veri pakkautuu keuhkoihin, neste siirtyy keuhkokudokseen keuhkorakkuloihin. Lisää oikean puolen kuormitusta. Hoitona hapetus ja hengitystyön helpotus, diureetit.
Rytmihäiriö, iskemia, johtoratahäiriöt EKG:ssa?
QRS-kompleksista tai P-aallosta etsitään muutoksia (eteis- ja kammiokuormitus). P-aallon ja QRS:n väli, jossa näkyvät mahdolliset eteis-kammiojohtumishäiriöt, tarkastetaan. ST-jaksossa näkyy esimerkiksi sydämen hapenpuute ja häiriintynyt elektrolyyttitasapaino
Rytmihäiriöt: Liian hidas syke (bradykardia), liian tiheä syke (takykardia) tai epätasainen rytmi, kuten eteisvärinä.
Hapenpuute (Ischemia): Sydänlihaksen verenkiertohäiriöt, jotka näkyvät ST-välin muutoksina etenkin rasituksen aikana.
Johtumishäiriöt: Sydämen sähköisen impulssin kulun hidastumat tai katkokset (esim. AV-blokit tai haarakatkokset)
Korkeammat ST-nousut viittaavat vakavaan sydänlihaksen hapenpuutteeseen,
Matalammat ST-nousut taas lievempään hapenpuutteeseen.
Kuusi tavallisinta poikkeavaa EKG-löydöstä?
1. Eteiskuormitus, P-aalto kääntyy poikkeavaan suuntaan, läppävioista, korkeasta verenpaineesta tai sydämen vajaatoiminnasta
2. Kammion seinämän liikakasvu (Hypertrofia), Muutos käyrässä: QRS-kompleksi on poikkeavan korkea. Sydämen sähköinen akseli kääntyy vasemmalle.
3. Haarakatkos, Muutos käyrässä: QRS-kompleksi levenee yli 120 ms.
4. Iskemia (Sydänlihaksen hapenpuute), Muutos käyrässä: Näkyy paikallisesti vaurioalueen kytkennöissä ST-välin tasaisena painaumana tai nousuna
5. Elektrolyyttihäiriöt, Muutos käyrässä: Muuttavat QRS-kompleksia ja ST-T-aluetta. Ero iskemiaan: Toisin kuin hapenpuutteessa, elektrolyyttihäiriöiden ja lääkevaikutusten aiheuttamat muutokset ovat samanlaisia kaikissa kytkennöissä, eivät vain paikallisesti.
6. Rytmihäiriöt, Muutos käyrässä: P-aaltojen ja QRS-kompleksien välinen suhde muuttuu poikkeavaksi,
HYPERTENSIO, oireet ja riskitekijät?
Hypertensio eli korkea verenpaine on yleinen sairaus, jota kutsutaan usein "hiljaiseksi sairaudeksi", sillä se on pitkään oireeton, mutta lisää merkittävästi riskiä vakaville sydän- ja verisuonitaudeille. Vuosien myötä valtimot paksuuntuvat ja tauti muuttuu pysyväksi.
Oireet, paine yli 140/90 mmHg, kotona 135/85 mmHg
Useimmiten kohonnut verenpaine ei aiheuta mitään oireita. Kun oireita esiintyy, ne voivat olla epämääräisiä
Päänsärky (erityisesti aamuisin)
Huimaus
Väsymys
Sydämentykytys
Näköhäiriöt
Rasitushengenahdistus
Riskitekijät
Liiallinen suolan käyttö
Ylipaino (etenkin vyötärölihavuus)
Tupakointi
Alkoholin runsas käyttö
Vähäinen liikunta
Lakritsin ja salmiakin käyttö
Korkean verenpaineen hoito?
Hoito tähtää siihen, että kohonneeseen liittyviä sairauksia ei olisi tai nykyiset sairaudet eivät pahene. Hoitona lääkkeetön hoito liikuntaa lisäämällä ja elintapoja parantamalla, mutta yli 140:n jäävä paine hoiidetaan lääkkeillä.
Lääkehoito perustuu useamman lääketyypin yhdistelmään, jotta tavoitetaso 140/90 mmHg, kotona <135/85 mmHg) saavutetaan. Yleisimpiä lääkeryhmiä ovat ACE:n estäjät, ATR-salpaajat, kalsiumsalpaajat, diureetit ja beetasalpaajat.
ACE:n estäjät (esim. enalapriili, ramipriili, lisinopriili): Vähentävät verenpainetta nostavan aineen (angiotensiini II) muodostumista.
ATR-salpaajat eli angiotensiinireseptorin salpaajat (esim. losartaani, valsartaani): Estävät angiotensiini II:n vaikutuksen verisuonissa.
Kalsiumsalpaajat (esim. amlodipiini, felodipiini): Rentoittavat ja laajentavat verisuonia.
Diureetit eli nesteenpoistolääkkeet (esim. tiatsididiureetit): Vähentävät elimistön nestetilavuutta ja laskevat siten painetta.
Beetasalpaajat (esim. bisoprololi, metoprololi): Hidastavat sydämen sykettä ja työmäärää
Mikä on ARTERIOSKLOOSI riskitekijät?
Valtimonkovettumistauti eli ARTERIOSKLOOSI on tila, jossa valtimoiden seinämät ahtautuvat rasvakertymien (kalkkeutumisen) seurauksena, heikentäen verenkiertoa ja hapen kulkua, josta aiheutuu hapenpuutetta sydänlihaksesa = ISKEMIA
KEHITTYY HITAASTI sepelvaltimotaudiksi, aivoverisuonisairaudet ja ääreisvaltimotauti, ANGINA PECTORIS = RINTAKIPU
Riskitekijöitä; tupakointi, kohonnut kolesteroli, verenpainetauti ja diabetes
ANGINA PECTORIS muodot ja mistä johtuu?
1. Stabiili angina pectoris (SAP)
Krooninen, vakaa sepelvaltimotauti.
Oireet: Rintakipu, joka tuntuu samanlaisena, ennakoitavissa tilanteissa (esim. rasituksessa) ja helpottaa levossa tai nitrolla.
Patofysiologia: Johtuu yleensä kroonisesta ahtauttavasta ateroskleroosista, valtimotauti
Hoito: Elintapamuutokset (TUPAKOINTI, YLIPAINO, HUONO RUOKAVALIO, VÄHÄINEN LIIKUNTA), lääkehoito (esim. beetasalpaajat, nitro) ja tarvittaessa sepelvaltimoiden varjoainekuvaus ja pallolaajennus.
2. Epästabiili angina pectoris (UAP)
Sepelvaltimotautikohtaus (akuutti tilanne), jota ei luokitella infarktiksi.
Uusi tai paheneva rintakipu, joka voi alkaa pienemmässä rasituksessa, levossa tai on aiempaa voimakkaampaa.
Patofysiologia: Yleensä plakkiruptuura (seinämärepeämä) ja tromboosi, joka tukkii suonta osittain.
Hoito: Vaatii välitöntä sairaalahoitoa (päivystys), lääkehoitoa ja usein varjoainekuvauksen sekä pallolaajennuksen
Sepelvaltimokohtaukset?
Epästabiili angina pectoris (UAP), ei sydänlihassolujen kuoliota, osittainen tukos
Sydäninfarkti ilman ST-nousuja (NSTEMI), suonitukos on osittainen, syntyy solutuhoa
ST-nousuinfarkti (STEMI), STEMI:ssä suoni on kokonaan tukossa,SYDÄNINFARKTI
Akuutti sepelvaltimokohtaus on henkeä uhkaava hätätilanne ja vaatii akuuttia hoitoa. Potilas ohjataan makuulle, nitraattia suihkeena tai tabletti kielen alle, pureskeltava asetyylisalisyyslihappo (ASA).
Diagnosointi ja hoito
15–16-kytkentäinen EKG
Perifeerinen suoniyhteys + LÄÄKITYS (ASA, NITRAATTI)
Varaudutaan elvytystilanteeseen
HOITONA PALLOLAAJENNUS STEMISSÄ
2. HOITONA LIUOTUS-HOITO + VARJOAINEKUVAUS (ei iäkkäille eikä leikkauspotilaille)
OHITUSLEIKKAUS (DIABETES- ja iäkkäät potilaat)
Lääkehoito muodostaa hoidon perustan yhdessä terveellisten elämäntapojen kanssa. Kaikille potilaille kolesteroli- ja veren hyytymisen estolääkitys.
Embolian ja trombin ero?
Trombi on verisuonen seinämään paikallisesti muodostunut hyytymä, joka pysyy syntypaikassaan.
Embolia on irti lähtenyt trombi (tai muu vierasaine), joka kulkeutuu verenkierron mukana ja tukkii ahtaamman suonen kauempana alkuperäisestä paikastaan
Laskimotrombin synty ja Virchowin triadi?
Laskimotrombi on paikallinen hyytymä, syntyy tavallisimmin laskimoläpän taskuun, jossa hidas virtaus altistaa hyytymän muodostumiselle
Virchowin triadiksi:
Veren virtauksen hidastuminen (staasi): Liikkumattomuus (esim. pitkä matkustus, vuodelepo, kipsihoito) estää laskimoveren paluuta sydämeen.
Suonen seinämän vaurio: Leikkaus, vamma tai suonensisäinen toimenpide voi vaurioittaa laskimon seinämää ja käynnistää hyytymisprosessin.
Veren hyytymisherkkyyden lisääntyminen: Veri muuttuu "tahmeammaksi"
Laskimotukos oireet ja hoito?
Pinnallinen laskimotukos tekee ihonalaisesta laskimosta aran, kovettuneen ja usein mustelmaisen, ja todetaan yleensä pelkän tyypillisen kliinisen löydöksen perusteella.
Syvä laskimotukos aiheuttaa laaja-alaisempaa turvotusta, arkuutta ja joskus sinertävää värimuutosta. Laaja trombi voi nostaa kudospainetta niin paljon, että myös kapillaari- ja valtimoverenkierto häiriintyy. Tällöin iho voi kylmetä ja alueelle voi kehittyä rakkuloita tai haavaumia.
Syvän laskimotukoksen hoidossa käytetään veren hyytymistä estäviä lääkkeitä, jotta tukos ei kasva eikä uusiudu. Akuuttivaiheessa hoito aloitetaan yleensä pienimolekyylisellä hepariinilla, jota annetaan pistoksina
Keuhkoembolia, oireet ja hoito?
Keuhkoembolia = Keuhkoveritulppa, muualta kulkeutunut tulppa.
Keuhkovaltimoon juuttuva embolus on yleensä peräisin alaraajojen tai lantion syvästä laskimotukoksesta.
Suuri keuhkovaltimotukos laskee happisaturaatiota ja aiheuttaa uloshengityksen hiilidioksidipitoisuuden pienenemisen hyperventilaation ja häiriintyneen kaasujenvaihdon vuoksi
Hyytymistä estävä lääkitys aloitetaan nopeasti, yleensä pienimolekyylisellä hepariinilla pistoksina tai suonensisäisesti. Tavoitteena on estää tukoksen kasvua ja antaa elimistön omalle fibrinolyyttiselle järjestelmälle aikaa hajottaa hyytymää
Keuhkosairauksien jaottelu?
obstruktiivisiin (ahtauttaviin), astma ja keuhkoauhtaumatauti (COPD)
restriktiivisiin (keuhkojen tilavuutta pienentävät, keuhkokudoksen sairaus), sarkoidoosi, asbestoosi ja idiopaattinen keuhkofibroosi.
Ulkoisten tekijöiden aiheuttamat keuhkosairaudet (pöly-, kemikaali- tai altistussairaudet)
Keuhkotulehdukset (pneumonia, keuhkokuume tai bronkiitti, keuhkoputkentulehdus, tuberkulo)
Rintaontelon alueen kasvaimet (keuhkosyöpä, välikarsinan kasvaimet)
Keuhkopussin sairaudet (pleuriitti, ilmarinta, pleuranesteily, nesteen kertymä)
Keuhkoverenkierron sairaudet (keuhkoveritulppa tai pulmonaalihypertensio)
Uniapne
Keuhkojen kuvantamismenetelmät?
Keuhkojen rötgenkuvaus on tärkein kuvantamismenetelmä, lisäksi on tietokonekerroskuvaus CT, ohuleikekuvaus HRTT, ja keuhkopussin ultraäänikuvaus nesteen havaitsemiseen
Spirometrialla tutkitaan onko sairaus ahtauttava vai tilavuutta pienentävä
Yskän oireet ja tutkiminen?
Hieman yli 10 % sairastaa kroonista yli 8 vko kestävää jatkuvaa yskää. Akuutti alle 3 vko ja krooninen yli 8 vko tai pitkittynyt yskä. Yleensä taustalla virusperäinen hengitystieinfektio.
Lisäksi selvitetään alkamistapa ja yskää laukaisevat tekijät, allergiat, lääkitys (erityisesti ACE-estäjät), tupakointi, työssä altistuminen. Vinkunat ja rahinat.
Vaaran merkkejä taudin pahentumisesta; hengenahdistus, äänenmuutos, yskän luonteen muutos tupakoitsijalla, kuume, laihtuminen, nielemisvaikeus, pahoinvointi, uusiutuva keuhkokuume
Mikä on asta ja oireet?
Tulehdus aiheuttaa keuhkoputkien lisääntynyttä supistumisherkkyyttä (hyperreaktiveetti), joka ilmenee hengenahdistuksena ja keuhkoputkien ahtautumisena (tukkimalla keuhkoputkia).
Kliinisiä oireita selittää keuhkoputkien supistumisherkkyys ulkoisilla ärsykkeille (hyperreaktiveetti).Tyypillisesti 20 - 30 vuotias, pitkittyneen yskän jatkuessa.Oireet alkavat kylmässä ilmassa, rasituksessa ja hengitysteiden tulehduksessa.
1. Oire on yleensä lisääntynyt liman eritys ja pahimmillaan yö aikaan, jolloin potilas yrittää yskiä limaa pois, lisäksi on hengenahdistusta ja hengityksen vinkumista.
Alatyypit::allerginen eosinofiilinen astma, ei-allerginen eosinofiilinen astma, neutrofilinen ja vähägranylosyyttinen astma.
Astan diagnoosi ja hoito?
Astman diagnoosin vahvistaa uloshengityksessä kuultava vinkuna ja PEF-ulospuhallusmittaus.
SPIROMETRI-MITTAUS avaavallla lääkkellä. VAHVA SIGNAALI VINKUVA ULOSHENGITYS.
Tavoitteena potilaan ASTMAN TASAPAINO, oireettomuus, keuhkojen normaali toiminta ja pahenemisavaiheiden estäminen. Lääkkeettämään hoitoon kuuluu tupakan lopetus, laihdutus, ja rokotusten ottaminen ja allergiaa aiheuttavien lemmikkien välttäminen.
Astaman lääkehoito (pääasiassa hengitettäviä eli inhaloitavia lääkkeitä)
Limakalvotulehdusta rauhoittavia (anti-infammatorisia)
Pääasialliset lääkkeet astmanhoidossa, jolloin oireet ja pahenemisvaiheet vähenevät
Kortikosteroidit ja leukotrieenisalpaaja
Keuhkoputkia laajentavat (avaavia, bronkodilatoivat)
Lääkkeillä helpotetaan potilaan yskää ja hengenahdistusoireita.
Beeta2-agonistit ja antikolinergiset
Mikä on COPD?
Keuhkoahtaumatautiin liittyy jatkuvia hengitystieoireita, jotka pahenevat ajan myötä ilmateiden ahtauman edetessä.
Yli 200 000 suomalaista sairastaa tautia, työikäisillä melko harvinainen, mutta yli 80 vuotiaista 9 % miehistä ja 4 % naisista.
Merkittävin aiheuttaja on TUPAKOINTI, muita altistavia tekijöitä työperäiset altisteet ja eloperäisen materiaalin poltto kehitysmaissa.
Sairauden taustalla on krooninen tulehdus, joka syntyy haitallisten hiukkasten ja kaasujen hengittämisestä.
Vähitellen keuhkoputket ahtautuvat liman sekä limakalvojen ja keuhkoputkia ympäröivän sileän lihaskudoksen paksuuntumisen vuoksi, elimistö pyrkii laajentamaan keuhkokudosta, mikä luo edellytykset keuhkolaajentumalle.
Taudin edetessä keuhkojen kyky käsitellä kaasuja heikkenee niin paljon, että hiilidioksidia alkaa kertyä elimistöön ja elimistö kärsii jatkuvasta hapenpuutteesta. (HAPPIHOITO, ihon punaisuus merkkinä hiilidioksidin kertymisestä kehoon)
Taudin myöhäisvaiheissa kehittyy hapenpuute ja näkyvä sinerrys (syanoosi), tässä vaiheessa keuhkoihin on kehittynyt laajenema, EMFYSEEMA, jossa keuhkojen ilmateiden päätyosat ovat laajentuneet keuhkorakkuloiden tuhouduttua.
COPD OIREET, DIAGNOOSI JA HOITO, pahenemisvaiheet?
Tyypillisiä löydöksiä ovat uloshengityksen vinkunat, rahinat ja hengitysäänen hiljentyminen, jotka heijastavat ilmateiden ahtautumista.
Taudin edetessä keuhkot muuttuvat ilmatäytteisemmiksi, mikä vaimentaa myös sydänääniä.
Vaikeampiin tautimuotoihin liittyy usein hengitystiheyden nousu, lihasmassan vähentyminen, sydänmen oikeanpuolen vajaatoiminta ja turvotus raajoissa.
DIAGNOOSI
Spirometritutkimus LÄÄKKEEN KANSSA, keuhkojen röntgenkuvaus, veren eosinifiilin määritys.
TÄRKEÄÄ KYETÄ EROTTAMAAN KEUHKOAHTAUMA ASTMASTA !
HOITO
Lääkehoidon tavoitteena on oireiden hallinta ja pahenemisvaiheiden esto.
ENSISIJAINEN HOITO ON AVAAVAT LÄÄKKEET, BEETA2-AGONISTIT
Keuhkoahtaumataudin pahenemisvaiheessa hengenahdistus lisääntyy, yskä voimistuu ja yskökset voivat muuttua märkäisiksi.
Pahenemisvaiheet jaotellaan lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin sen mukaan, kuinka paljon ne kuormittavat potilasta ja heikentävät hengitystä.
Vaikea pahenemisvaihe, joka vaatii sairaalahoitoa, on aina merkki huonosta ennusteesta ja edellyttää nopeaa hoitoa.
Astman ja keuhkoahtauman ero?
Astma on keuhkoputkien limakalvojen krooninen tulehdussairaus. Keuhkoputket reagoivat herkästi esimerkiksi kylmään ilmaan, allergeeneihin tai infektioihin, mikä aiheuttaa lihasten supistumista. Oireet saadaan usein täysin hallintaan säännöllisellä hoitavalla lääkityksellä.
Keuhkoahtaumatauti (COPD) on hengitysilman epäpuhtauksien, pääasiassa tupakansavun, aiheuttama pysyvä vaurio keuhkoputkissa ja keuhkokudoksessa. Sairaudessa keuhkoputket ahtautuvat pysyvästi, ja siihen voi liittyä keuhkorakkuloiden tuhoutumista eli keuhkolaajentumaa. Tupakoinnin lopettaminen
Tuberkuloosi, oireet, diagnoosi ja hoito?
Ilmateitse tarttuva bakteerin aiheuttama granulomaattinen tulehdus, joka ilmenee yleensä keuhkoissa.Tarttuu heikosti henkilöstä toiseen pisaratartuntana, kaikki eivät sairastu tautiin. Suurimmassa riskissä pienet lapset.
Pitkittynyt, vähintään 2–3 viikkoa jatkunut yskä, johon liittyy keuhkoista nousevaa limaa, hengenahdistusta, rintakipua ja mahdollisia verisiä ysköksiä, tahaton laihtuminen, joka heijastaa elimistön pitkäaikaista tulehduskuormaa.
Tutkimuksena röntgenkuvaus ja yskösnäyte, bakteerivärjäys, keuhkokuvassa näkyvä ontelo, eli kaverni, merkitsee suurta tartuttavuutta
Lääkehoito on pitkäkestoinen ja vaatii sitoutumista monella antibiootilla, MDR‑muotoisessa tuberkuloosissa hoitoaika pitenee vähintään 18 kuukauteen.
Ruusu ja selluliitti erot?
Ruusussa tulehdus ulottuu ihon pinnallisiin kerroksiin ja imusuoniin, kun taas selluliitti ulottuu syvemmälle ja on vaarallisempi. Infektioiden taustalla ovat tavallisimmin streptokokit (A tai G) ja stafylokokit, Bakteerit pääsevät kudoksiin ihorikon kautta
Ruusun oireet?
Ruusu on bakteerin aiheuttama ihon ja ihonalaiskudoksen tulehdus, joka voi hoitamattomana edetä vakavaksi yleisinfektioksi SEPSIKSEKSI. Aiemmin samassa raajassa sairastettu ruusu altistaa uusille tulehduksille, koska kudosvauriot ja imusuoniston muutokset voivat jäädä pysyviksi.
Yleensä ruusu tulee alaraajaan, yläraajassa altistavana tekijänä rintasyöpäleikkauksen häiriintynyt ilmunestekierto ja raajan turvotus. Voi sijaita kasvoissa. Krooninen turvotus luo iholle ja ihonalaiskudokseen olosuhteet, joissa bakteerit pääsevät helpommin leviämään.
Ruusuinfektion riskiä lisäävät tilanteet, joissa raajan laskimo- tai valtimokierto on heikentynyt ja kudosten puolustuskyky siten alentunut.
Ylipaino kuormittaa alaraajojen verenkiertoa ja lisää ihorikkojen riskiä, mikä helpottaa bakteerien pääsyä kudoksiin.
Diabetes heikentää elimistön puolustusjärjestelmää ja hidastaa haavojen paranemista, mikä tekee infektioista herkemmin eteneviä.
Ruusun tulehdusalue erottuu ympäröivästä ihosta selvästi, sillä se on normaalia lämpimämpi, punoittava ja turvonnut, ja alue on usein myös kivulias.Tulehduksen sisäänpääsykohta löytyy tavallisesti läheltä sairastunutta aluetta
Ruusun hoito?
Ensimmäisen ruusun hoidossa suositellaan 2–3 viikon mittaista antibioottikuuria, jotta tulehdus saadaan rauhoittumaan kunnolla.
Uusiutuvissa infektioissa hoitoa jatketaan pidempään, jopa kuuden viikon ajan, koska kudokset ovat alttiimpia uudelle tulehdukselle
VIRTSATIEINFEKTIOT, tyypit ja oireet?
Toiseksi yleisin infektio, saa alkunsa, kun peräaukon bakteerit pääsevät nousemaan virtsateihin. Naisilla riski on suurempi sillä virtsaputki on lyhyempi, yleinen yli 65 vuotiailla naisilla.
Uretriitti virtsaputken tulehdus, aiheuttaa kirvelyä ja tihentynyttä virtsaamistarvetta.
Kystiitillä, virtsarakon tulehdus, ilmenee tyypillisesti alavatsakipuna ja kirvelynä virtsatessa.
Pyelonefriitti munuaisaltaan tulehdus,oireet ovat voimakkaampia, kuumetta sekä kylkikipua
Urosepsis kuvaa tilannetta, jossa virtsatieinfektio on edennyt verenkiertoon ja aiheuttaa koko kehon tulehdusreaktion.
Prostatiitti eturauhasen tulehdus, joka voi aiheuttaa lantion alueen kipua ja virtsaamisvaikeuksia.
Bakteriuria tarkoittaa virtsanäytteessä todettuja bakteereita.
Leukosuria viittaa valkosolujen esiintymiseen virtsassa, mikä kertoo tulehduksesta.
Virtsatieinfektion hoito?
Virtsatieinfektioissa antibiootti aloitetaan mieluiten bakteeriviljelyn herkkyysvastauksen perusteella, etenkin jos oireet ovat lieviä ja hoito ei ole kiireellinen.
Pyelonefriittiä voidaan hoitaa hyväkuntoisella potilaalla kotona joko suun kautta otettavalla antibiootilla tai kotisairaalatyyppisesti annettavalla suonensisäisellä lääkityksellä.
Huonokuntoisempi potilas tarvitsee laskimonsisäistä hoitoa sairaalaolosuhteissa, jotta tulehdus saadaan hallintaan ja mahdolliset komplikaatiot voidaan estää.
PNEUMONIA, oireet ?
Keuhkokuume, mkrobin aiheuttama keuhkokudoksen tulehdus, aiheuttaa eniten kuolleisuutta infektiotaudeista. Keuhkokuume on tavallisin pienillä lapsilla ja yli 65-vuotiailla. Riskiä kasvattavat krooniset keuhkosairaudet, erityisesti keuhkoahtaumatauti. Tupakointi lisää riskiä merkittävästi ja vaurioittaa limakalvoja.
OIREET
Keuhkokuumeen tyypillisiä oireita ovat yskä, hengenahdistus, kuume ja yleiskunnon lasku, ja iäkkäillä potilailla sekavuus voi olla keskeinen merkki.
Pneumokokin aiheuttama alkaa usein äkillisesti korkealla, horkkamaisella kuumeella ja voimakkaalla yleisvoinnin heikkenemisellä, kun taas hengityskipu ja yskä voivat ilmaantua vasta myöhemmin. Rajuoireisen keuhkokuumeen yleisin aiheuttaja on pneumokokki.
Virusperäiset, mykoplasman tai keuhkoklamydian aiheuttamat ovat yleensä lievempiä ja voivat ilmetä pitkittyneenä yskänä, johon liittyy vain vähäistä kuumetta.
PNEUMONIA, diagnoosi ja hoito?
Keuhkojen kuuntelu stetoskoopilla antaa vihjeen keuhkokuumeesta usein, mutta ei suinkaan aina. Keuhkokuume varmistetaan yleensä keuhkojen röntgenkuvauksella. Diagnoosia tukee röntgenkuvassa näkyvä uusi varjostuma, vaikka taudin alkuvaiheessa muutokset eivät aina vielä näy röntgenissä.
Keuhkokuumeen hoidossa keskeistä on riittävä lepo, hyvä nesteytys ja huolellinen perushoito, jotta elimistö jaksaa taistella tulehdusta vastaan.
Antibioottihoito aloitetaan tarvittavien tutkimusten jälkeen, ja sen tulee aina tehota pneumokokkiin, koska se on yleisin bakteeriperäinen aiheuttaja.
HYPERGLYKEMIA / HYPOGLYKEMIA ?
HYPERGLYKEMIA ON VEREN SUURENTUNUT SOKERIPITOISUUS
HYPOGLYKEMIA = PIENENTYNYT VEREN SOKERIPITOISUUS, ALLE 4 MMOL
Diabetes määritelmä ja insuliini?
Diabetes johtuu veren insuliinin puutteesta tai sen heikentyneestä toiminnasta ja siihen liittyy erilaisia liitännäis sairauksia. Suomessa vastuu tyypin 1. Diabeteksen hoidosta on perusterveyden hoidossa ja tyypin 2. Diabeteksesta erikoissairaanhoidossa.
Insuliinin vaikutukset
Laskee veren glukoosipitoisuutta
Lisää glukoosinottoa lihas‑ ja rasvakudokseen
Lisää glykogeenin muodostusta
Estää maksan glukoosintuottoa
Lisää proteiinisynteesiä
Lisää rasvahappojen ja triglyseridien muodostusta
Estää lipolyysiä eli rasvojen hajoamista
Pika‑ ja lyhytvaikutteisia insuliineja käytetään aterioiden yhteydessä, koska ne on tarkoitettu hillitsemään aterian aiheuttamaa verensokerin nousua. Ne toimivat nopeasti ja kattavat juuri sen glukoosipiikin, joka syntyy syömisen jälkeen.
Pitkävaikutteiset insuliinit annostellaan yleensä kerran vuorokaudessa, ja niiden etuna on tasaisempi glukoositasapaino. Ne aiheuttavat vähemmän hypoglykemioita ja painonnousua verrattuna NPH‑insuliiniin,
Kokonaisvuorokausi-insuliinin käsite = vrkn aikana keskimäärin käytetyt insuliinimäärät
MBO OIREYHTYMÄ?
Metabolinen oireyhtymä MBO, useiden insuliiniresistenssiin liittyvien riskitekijöiden kasaantumista, jotka yhdessä lisäävät sydän‑ ja verisuonisairauksien vaaraa.
Tyypillisiä piirteitä ovat vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine, korkeat triglyseridit, matala HDL ja suurentunut paastoglukoosi tai diabetes. Oireyhtymään liittyy usein myös rasvamaksa, uniapnea, PCOS ja jopa masennus, ja vaikka elämäntavat ovat keskeisiä, taustalla on usein perinnöllinen alttius.
Metabolisen oireyhtymän keskeinen kriteeri on vyötärölihavuus, ja sen lisäksi tarvitaan vähintään kaksi muuta aineenvaihdunnan häiriötä, kuten
korkeat triglyseridit,
matala HDL,
kohonnut verenpaine tai
häiriintynyt glukoosiaineenvaihdunta. Tekijät yhdessä kertovat lisääntyneestä sydän‑ ja verisuonisairauksien riskistä ja taustalla olevaa insuliiniresistenssiä.
MBO hoitona on elämäntapahoito, terveelliset elämäntavat ja liikunnan lisääminen ja painonpudotus.vähentävät vaaraa sairastua diabetekseen
Diabetes 1?
Haiman beetasolut tuhoutuvat, jolloin insuliinin eritys loppuu kokonaan. Sairaus on autoimmuuniperäinen ja alkaa usein nopeasti. LADA on hitaammin etenevä alamuoto aikuisilla.Esiintyvyys Suomessa on maailman suurinta. 40/100 000, suomessa on yli 50 000 1. Tyypin diabeetikkoa, suurin osa sairastuu alle 30 vuotiaana.
Sairaus on hitasti etenevä autoimmuunisairaus, joka edellyttää perinnöllistä altistusta ja ulkoista tekijää, jotka käynnistävät beetasolutuhon. 90 % on veressä autoimmuunitulehduksesta johtuvia vasta-aineita.
Oireet alkavat, kun beetasoluista on tuhoutunut noni 80 - 90 prosenttia ja oireet kehittyvät nopeasti parissa päivässä tai viikossa. Sairautta edeltää usein sairastettu flunssa.
Verensokeripitoisuuden noustessa kehoon syntyy ketoasidoosi ja potilaan yleistila heikkenee. Tajunnanhäiriöt riippuvat asidoosin vaikeudesta,
pahoinvointia,
nestehukkaa
vatsakipuja
Tyypin 1 diabetes todetaan useimmiten vaiheessa, jossa potilaan yleistila on vielä hyvä eikä ketoasidoosia ole ehtinyt kehittyä. Verensokeri on selvästi koholla, ja diagnoosia tukevat GAD‑vasta‑aineet, joita löytyy valtaosalta potilaista. Hoitona insuliini pistokset.
Diabetes 2?
Keskeistä on insuliiniresistenssi kudokset eivät reagoi insuliiniin normaalisti. Haiman insuliinintuotanto ei riitä lisääntyneeseen tarpeeseen, ja ajan myötä myös insuliinin eritys heikkenee. Tyypin 2 diabetes on erittäin yleinen ja yleistyvä sairaus, jota sairastaa Suomessa jo noin 400 000 ihmistä.
Riski kasvaa iän myötä, ja neljännes suomalaisista sairastuu 75 ikävuoteen mennessä. Sairastuneet ovat usein iäkkäämpiä, mutta tauti alkaa nykyisin yhä nuoremmilla.
liikapaino,
epäterveellinen ruokavalio,
vähäinen liikunta
väestön ikääntyminen.
Tautimuoto on vahvasti perinnöllinen.
OIREET
Tyypin 2 diabetes voi olla pitkään oireeton, koska korkea verensokeri aiheuttaa selviä tuntemuksia yleensä vasta, kun taso nousee yli noin 15 mmol/l.Sairaus löytyykin usein sattumalta terveystarkastuksessa tai muun sairauden yhteydessä.Sepelvaltimotaudin riski on moninkertaistunut jo taudin toteamisvaiheessa,
Jos potilaalla ei ole hyperglykemian tyypillisiä oireita eikä veressä ole ketoaineita, kyse on todennäköisemmin tyypin 2 kuin tyypin 1 diabeteksesta.
Taudin toteamishetkellä korkea glukoosi johtuu pitkälle edenneestä tyypin 2 diabeteksesta, jossa insuliinineritys on jo heikentynyt. Diabeetikkotyypin varmistamisessa voidaan käyttää C‑peptidin ja autoimmuunivasta‑aineiden määrityksiä.
EHKÄISY
Terveelliset elintavat, laihdutus, kuidut, pehmeät rasvat, erityisesti ylipainoiset riskihenkilöitä. Vältettävä nopeita hiilareita.
Veren glukoosin seuranta?
Ilta–aamu‑mittauksissa verensokeri mitataan illalla 3–4 tuntia viimeisen aterian jälkeen ja aamulla vähintään 8 tunnin paaston jälkeen; tavoite on yleensä 4–7 mmol/l ja yli 2–3 mmol/l ero vaatii hoidon tarkistusta.
Ateriamittauksissa verensokeri mitataan ennen ruokailua ja kaksi tuntia aterian alusta, jolloin nousu on tyypillisesti 2–3 mmol/l ja tavoitearvo 8–10 mmol/l.
Yksi insuliiniyksikkö laskee verenglukoosia keskimäärin noin 2 mmol/l
10 g hiilihydraattia nostaaverensokeria noin 2 mmol/l - 10 g hiilaria = 1 insuliiniyksikkö
Diabeettinen ketoasidoosi (DKA) oireet, diagnoosi ja hoito?
Syntyy insuliinin puutteesta, jolloin rasvahappojen hajoamistuotteet eli ketoaineet kertyvät ja happamoittavat elimistöä. Diabeettisessa ketoasidoosissa potilaan yleistila on selvästi heikentynyt.
Keskeiset syyt:
vastasairastunut tyypin 1 diabetes
insuliinihoidon laiminlyönti / insuliinipumppuhoidon häiriö tai keskeytyminen, joka voi johtaa DKA:han nopeasti
infektiot
sydäninfarkti ja muut akuutit sairaudet
Tyypillisiä oireita ovat vatsakipu, pahoinvointi ja syvä, korostunut hyperventilaatio, johon liittyy usein asetoniin vivahtava hengityksen haju.
Diabeettisen ketoasidoosin hoidossa keskeistä on kuivuman korjaaminen ja jatkuva insuliinihoito.
Hypoglukemia, oireet ja hoito?
Veren glukoosipitoisuus laskee alle noin 2,8 mmol/l ja siihen liittyy matalan verensokerin oireita.
Hypoglykemia voi syntyä
liian suuresta insuliiniannoksesta,
vahingossa lihakseen annetusta pistoksesta,
viivästyneestä tai väliin jääneestä ateriasta,
raskaasta liikunnasta
liiallisesta alkoholin käytöstä.
Hypoglykemiassa potilas kokee usein vapinaa, hikoilua, nälkää ja voimakasta väsymystä.
Oireiden pahentuessa hän voi muuttua sekavaksi, tuskaiseksi tai aggressiiviseksi, ja vaikeassa tilanteessa tajunta voi heikentyä tai kadota kokonaan
Hypoglykemia kehittyy nopeasti, usein muutamassa minuutissa.
Diabeteksen LIITÄNNÄISSAURAIDET?
Diabetes vaurioittaa sekä pieniä että suuria verisuonia, mikä heikentää kudosten hapen ja ravinteiden saantia ja altistaa elinvaurioille.
Lisäsairaudet jaetaan perinteisesti mikro‑ ja makrovaskulaarisiin. Huono glukoositasapaino on keskeinen riskitekijä erityisesti mikrovaskulaarisissa vaurioissa,
Makrovaskulaarisisairaudet
Diabetes moninkertaistaa sydän‑ ja verisuonisairauksien riskin.
Ddiabetesta sairastavilla sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riski on noin kolminkertainen.
Ateroskleroosi kehittyy helpommin, valtimot tukkeutuvat herkemmin ja veren hyytymistaipumus on lisääntynyt.
Tyypin 2 diabeteksessa kohonnut verenpaine on noin 1.5 - 2 kertaa yleisempää.
Verkkokalvosairais eli retinoperia
Diabeettinen retinopatia kehittyy eri tavoin tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksessa.
Tyypin 1 diabetesta sairastavilla sitä ei ole diagnoosihetkellä, mutta riski kasvaa noin viiden vuoden kuluttua, jos glukoositasapaino on huono.
Tyypin 2 diabeteksessa verkkokalvomuutoksia voi olla jo diagnoosihetkellä, koska tauti on usein ollut pitkään piilevänä.
Retinopatia etenee yleensä hitaasti ja voi olla alkuvaiheessa oireeton, mutta myöhemmin se heikentää näköä ja voi johtaa näköongelmiin.
Diabeettinen munuaistauti
Pitkäaikainen munuaissairaus, jolle on ominaista albuminurian (valkuaisen eritys virtsaan) lisääntyminen tai munuaisten toiminnan heikkeneminen.
Tyypin 1 diabeteksessa noin 25 % sairastuneista kehittää mikroalbuminurian 40 vuoden sairastamisen jälkeen.
Tyypin 2 diabeteksessa 25–35 %:lla todetaan mikroalbuminuria jo 10 vuoden sisällä diagnoosista.
Huono glukoositasapaino on tärkein yksittäinen riskitekijä munuaisvaurion kehittymiselle.
Ääreishermoston neuropatia
Diabeettinen hermovaurio, joka kohdistuu raajojen ääreishermoihin. Sekä tunto‑ että liikehermot voivat vaurioitua, jolloin syntyy distaalinen sensorimotorinen polyneuropatia.
– pistely, polttelu, puutuminen
– kipu jalkaterissä, joka voi levitä sääriin ja reisiin
Motoriset oireet:
– koordinaatiovaikeudet
– lihasheikkous ja lihasten surkastuminen
– jalkaterän ja varpaiden asentomuutokset
Diabeetikon jalkaongelmat
Yksi merkittävimmistä pitkäaikaiskomplikaatioista. Taustalla neuropatia, jalkojen valtimotauti ja lisääntynyt infektioherkkyys. Tuntoherkkyyden puute.
Ilmentymiä:
– huonosti paranevat haavaumat
– syvät lihas‑ ja luutulehdukset
– kuoliot
Hyvä hoito vähentää amputaatioita jopa 50 %. Tehokas potilasohjaus, riskipotilaiden seulonta ja tiiviimpi seuranta ovat keskeisiä ehkäisyssä