1/76
Looks like no tags are added yet.
kirjallisuus: ekspressiivinen määritelmä
Teksti on kirjallisuutta, jos tekijä itse kutsuu sitä kirjallisuudeksi/millaiseksi kirjailija itse kirjallisuuden on ajatellut
kirjallisuus: essentialistinen määritelmä
Tekstissä itsessään on jotain tiettyjä piirtetiä, jotka tekee siitä kirjallisuutta (essentia = olemus)
kirjallisuus: instituionaalinen määritelmä
Instituutio kutsuu jotain kirjallisuudeksi (esim. Marja tuo vessalapun yliopistoon)
poeettinen funktio (Roman Jakobson)
kirjallisuuden tehtävä on tutkia itse kirjallisuutta, se ei ole alisteinen kielitieteelle. Eri funktiot painottuvat eri konteksteissa, esim. formalistien mielestä itse viesti on tärkein funktio.
poetiikka
käytetty Aristoteleen Runousopin jäljissä vuosisatojen ajan viittamaan erilaisten kirjallisuuden ilmiöiden rakentumisperiaatteisiin tai niiden tutkimukseen, kirjallisuuden teoria
odotushorisontti (Hans Robert Jauss, reseptioestetiikka)
tulkinnan pohjalla aina joku odotus, kirjallisuutta ei lähestytä ennakkoluulottomasti
implisiittinen lukija (Wolfgang Iser, reseptioestetiikka)
"superlukija" joka huomaa tekstissä kaiken ja ymmärtää kaikki viittaukset
tulkinnalliset yhteisöt (Stanley Fish)
luo rajat ja kehykset teoksen tulkinnalle, muodostuu useamman lukijan joukosta jotka tulkitsevat samalla tavalla. Esim. joku luokka tai koulu (Yksi lukija voi kuulua moneen yhteisöön)
kirjallisuuden metasemioottisuus (semiotiikka)
kommentoi merkkijärjestelmän erilaisuutta, yhdistää kaksi eri konventiota eli vakintunutta sääntöä, tapaa, käytännettä tai kansainvälistä sopimusta esim. Eino Leino lomakkeella tai runous joka on runoutta vain koska näyttää runolta
kirjallisuuden kaksoiskontekstisuus (hermeneutiikka)
hermeneuttinen kehä
tulkintaan liittyvä periaate, jonka mukaan kokonaisuuden merkitys muodostuu liikkeessä tekstin osien ja kokonaisuuden välillä, esiymmärrys vaikuttaa tulkintaan, tulkinnalla täydennetään ymmärrystä
mimesis (Platon, Aristoteles)
jäljittely, näyttäminen. Taide jäljittelee todellisuutta (vertaa diegesis - show don't tell)
diegesis (Platon)
kertominen (vertaa mimesis - show don't tell)
mythos (Aristoteles)
juoni, rakenne. Sopivan mittainen, alku-keskikohta-järkevä loppu
katharsis (Aristoteles)
teoksen aiheuttama tunnekokemus, esim pelko tai myötätunto
peripeteia (Aristoteles)
kännekohta, yleensä anagnorisiksen kanssa
metabasis (Aristoteles)
siirtyminen onnesta onnettomuuteen tai toisinpäin
anagnorisis (Aristoteles)
tunnistamisen hetki, yleensä käännekohdan kanssa. Liittyy usein identiteettiin, Esim. henkilö tajuaa murhanneensa oman isänsä
biografismi
1800-luku, tulkintaan pyritään tutkimalla tekijää, esim. Aleksis Kiven mielenterveyden analysoimista, jotta ymmärtäisi "Seitsemän veljestä"
kirjallisuuden autonomia (venäläinen formalismi)
kirjallisuus kehittyy itsenäisesti, tekijöistä riippumatta ("Joku keksii sen joka tapauksessa")
kirjallisuudellisuus (Roman Jakobson)
kielelliset ominaisuudet, jotka tekevät tietystä teoksesta kaunokirjallisen, venäläinen formalismi -> keinot jotka vieraannuttavat kirjallisuuden arkikielestä
vieraannuttaminen ja automatisaatio (venäläinen formalismi, Viktor Šklovski)
kirjallisuus erotetaan arkikielestä jonkun keinon avulla, esim. sinäkertoja
fabula (venäläinen formalismi)
tarinoiden maailma, tapahtumat. Missä järjestyksessä tapahtumat oikeasti etenevät, kaava ABC (vertaa sujet)
lähiluku (uuskritiikki)
tekstin "oikea" tulkinta, tekstiä avataan hyvin yksityiskohtaisesti, yritetään selvittä kaikki piilomerkitykset.
intentioharha (uuskritiikki)
tutkimus keskittyy liikaa tekijään, tekijän aikomuksella ei pitäisi olla väliä tekstin tulkinnan kannalta
affektiivinen harha (uuskritiikki)
tutkimus keskittyy likaa omiin tunteisiin, lukukokemuksella ei pitäisi olla väliä tulkinnan kannalta
sujet (venäläinen formalismi)
missä järjestykseessä tapahtumat on kerrottu, kaava esim. CAB (vertaa fabula)
strukturalismi
analysoidaan rakenteita alun perin kielitieteestä johdettujen periaatteiden mukaan -> kieliopinluomista. lähellä semiotiikkaa, merkit ja merkitykset ovat suhteellisia (kissa on kissa koska se ei ole koira). tutkitaan kokonaisuuksia, ei yksittäisiä tapauksia.
dekonstruktio
aate, jonka mukaan lopullista tulkintaa ei voi löytää (merkki viittaa aina uuteen merkkiin). Kirjallisuuden tutkimus tuhoaa enemmän kuin rakentaa merkityksiä. Kritisoi kirjallisuuden teoriaa: ei ole olemassa yhtä universaalia tulkintaa (vertaa feministinen tutkimus) "Tahallista trollaamista"
kertomuksen klassinen (ajallis-kausaalinen) määritelmä
kertomuksessa tapahtumasta pitää seurata juonen muut tapahtumat "The King died and then the Queen died of grief",
kertomuksen kognitiivinen prototyyppimääritelmä
-Esittää tai stimuloi strukturoidun ajallisen jatkumon yksittäisistä tapahtumista
-Murtaa tai horjuttaa tarinan kertojan ja yleisön muodostamaa käsitystä tarinamaailmasta
-Välittää kokemuksen siitä, miltä tuntuu elää & kokea tämä murtuma/horjunta
—> kvalia “millaista on olla x” : kokemuksen laadullinen elementti
-On partikulaarinen: esittää tietyn tapahtuman, sisältää tarinamaailmaa rakentavia yksityiskohtia
-esitys, joka tunnetaan helposti kertomukseksi, sisältää murtumakohdan tai muutoksen
kertomuksen retorinen määritelmä
“joku kertoo jollekin jossakin tilanteessa ja jostain syystä, että tapahtui jotain”
-kertomukselle on aina syy, halutaan välittää eettisiä arvoja ja tunteita
analepsis
takauma esim. lapsuuden muistelu
prolepsis
ennakointi, esim. kuolemasta vihjaaminen
iteratiivinen kerronta
tarinamaailmassa usein toistuva tapahtuma kerrotaan kerran
minimaalisen poikkeavuuden ehto (Marie-Laure Ryan)
lukija olettaa, että maailma on meidän maailma, jos ei toisin kerrota -> ei tarvitse selittää esim. fysiikan lakeja
metalepsis (Gérard Genette)
tarinamaailman loogisten rajojen rikkoutuminen. Esim. Lion King 2½
immersio
miten hyvin lukija "imaistaan" maailmaan, miten maailma koetaan
inferenssi
??
kertomuksen kommunikaatiomalli (retorinen kertomusteoria)
Taustalla Booth ja Chatman, kertomus on viestintää tekijältä lukijalle. Teoksen sisällä on monia viestijöitä ja se onkin rakenteeltaan monimutkainen upotusmalli. Jokaiselle kertojalle löytyy myös yleisö
implisiittinen tekijä (retorinen kertomusteoria, Wayne C. Booth)
tekstistä abstrahoitavissa oleva tekijänhahmo, tekstin merkitysrakenteen lähde,
tekijän yleisö (retorinen kertomusteoria, oheislukemisto Mikkonen)
yleisö jolle teos on ikään kuin kirjoitettu. Lukijan täytyy riittävässä määrin jakaa tekijän olettaman yleisön tiedolliset, kulttuuriset, kielelliset yms ominaisuudet, jotta voi ymmärtää teosta
kerronnan yleisö (retorinen kertomusteoria, oheislukemisto Mikkonen)
yleisö, jollaiseksi tekijä toivoo todellisen lukijan muuttuvan lukemisen aikana, tekijän mielikuvituksen tuotetta. kerronnallisen yleisön jäsenenä lukija ikään kuin uskoo fiktiivisen maailman olevan totta. Esim. uskotaan taikuuteen Harry Potterissa
aktanttimalli (strukturalismi, A. J. Greimas)
eri henkilöhahmoilla on aina tietty rooli, kuten vastustaja, auttaja, objekti, subjekti yms
henkilöhahmojen mimeettinen komponentti (retorinen kertomusteoria, James Phelan)
henkilöhahmot ovat ihmisien kaltaisia ja tuntuvat "todellisilta"
kertoja: ekstradiegeettinen vs. intradiegeettinen
extra "ulkokehä" pääkertoja, intra upotettu
kertoja: heterodiegeettinen vs. homodiegeettinen
onko kertoja maailmassa mukana vai ei?
kertoja tarinamaailmassa vs minäkertoja eli minä itse henkilöhahmona
henkilöhahmojen temaattinen komponentti (retorinen kertomusteoria, James Phelan)
henkilöhahmot ovat osa taiteellista komponenttia, edustavat jotain itseään isompaa, esim. vähemmistön jäsentä
henkilöhahmojen synteettinen komponentti (retorinen kertomusteoria, James Phelan)
henkilöhahmoilla on juonellinen funktio, joka edistää tarinaa
fokalisaatio
Kerrotun rajoittamisen väline: sisäinen, ulkoinen ja nollafokalisaatio
voi vaihdella kertomuksen kuluessa
nollafokalisaatio: ei mitään filtteriä, kertoja tietää kaiken ilman mitään rajoituksia.
ulkoinen: kameran linssin läpi, objektiivinen
sisäinen: subjektiivinen, esim. lapsifokalisoija
upotettu: Ylemmän tason fokalisoija (usein kertoja-fokalisoija) toimii kehyksenä, jonka sisään alemman tason hahmon fokalisaatio upotetaan. Shieldsin novelli; kertojan ääni säilyy, mutta havainto suodattuu hahmon tajunnan läpi
Hypoteettinen: kertoja saattaa todeta, että “Jos olisi x-asiaa…”
puhekategoriat: suora, epäsuora ja vapaa epäsuora esitys
poikkeavuus ja parallelismi (Roman Jakobson)
mitallisuus, vapaamittaisuus, vapaarytmisyys
mitallinen runo seuraa säkeistökaavaa, säännöllisesti toistuva runojalka. Esim kalevala, nelipolvinen trokee. vapaamittainen runo sisältää mitallisesti tunnistettavia säkeitä (tai esim. loppusointukaava), mutta se ei noudata tiettyä runomittaa. Voi olla esim. vaihtuvia säkeen pituuksia. Vapaarytminen runo ei noudata minkäänlaista kavaa, tyypillinen proosarunoille.
runojalka
mitallisen runon pienin yksikkö, poljenta yksikkö joka toistuu runossa esim. jambi painoton + painollinen tavu Haapala= tavujen yhdistelmä joka muodostaa säkeen rytmisen perustan
runomitta
runossa ilmenevä poljennollinen säännöllisyys
soinnullisuus / sointuisuus (alku-, loppu- ja sisäsoinnut)
runossa toistuvia äänteitä, alkusointu esim. sihisevä siili, loppusointu (riimi) esim puu - suu, sisäsointu esim. Kahden tai useamman tavun tai äänneryhmän sointuminen yhteen samassa säkeessä esim "On ilo sulla, mut suru mulla,"
säkeenylitys
lause ylittää säkeen rajan, joskus jopa sana katkaistu
menetelmällisyys
intertekstuaalisuudessa: subtekstiä generoidaan uudestaan jollain menetelmällä, runoudessa keksitään sääntö, jonka avulla tehdään tekstiä esim. teksti ilman e-kirjainta
kuvallisuus
asiat esitetään vertaiskuvin kirjaimellisuuden sijaan. Tähän kuuluu kaikki kielikuvat kuten esimerkiksi metafora
symboli
elementti joka edustaa jotain muuta. Yleensä tunttettu kulttuurissa tai kirjailijalla voi olla omassa tuotannossa toistuva symboli. esim. sydän = rakkaus
allegoria
vertauskuvallinen kertomus, esim. kerrotaan lintu parven matkasta etelään, mutta puhutaankin ihmisen vankeudesta.
(runo)kuva
runon elementti, tarkoittaa kaikkia kielikuvia, mutta myös puhdasta kuvaa
metafora
vertaus ilman kuin sanaa, tuo kaksi asiaa yhteen luodakseen uuden merkityksen esim "Olet meri"
Joku asia kuvataan toisen asian kautta
käsitemetafora ("kognitiivinen metafora")
Metafora on tapa, jolla ihmisaivot hahmottavat todellisuutta
Esim. Elämä on matka
etuala ja taka-ala
?
metonymia
kielikuva jossa asia korvataan sukua olevalla sanalla. Esim kynä voi viitata oikeasti kirjailijaan.
synekdokee
Metonymian alalaji, jossa osalla viitataan kokonaisuuteen. Esim. puhutaan kädestä mutta tarkoitetaan koko ihmistä
synestesia
aistihavaintoja sekoittava kielikuva, esim. kirkuvan punainen
homonymia
sana joka tarkoittaa useampaa asiaa, esim. viitta voi olla vaate, mutta myös tien varressa oleva opaste tai kuusi voi olla numero tai puu
oksymoron
kielikuva joka yhdistää keskenään ristiriitaisia sanoja, esim. julkinen salaisuus
apostrofi
puhutellaan jotain poissa olevaa tai ei inhimillistä, kuten kiveä.
itserefleksiivisyys kirjallisuudessa
monia keinoja joilla jollain tapaa kommentoidaan ja kiinnitetään huomiota siihen että teksti on tekstiä, kertomus on kertomus, runo on runo yms., esim. metakertomuksellisuus jossa kertomus kommentoi itseään kertomuksena "taas tämä tuttu tarina"
mise en abyme
teksti tekstissä, kuva kuvassa, upotusrakenne
alluusio
epäsuora intertekstuaalinen viittaus subtekstiin, esim. myrkkyomena on viittaus lumikkiin
subteksti
teksti, johon toinen teksti viittaa
Klassinen narratologia
Jälkiklassinen narratologia