KE02 -- Sidos 2 -kirjan käsitteitä

alkuaine (element)

atomeilla on sama määrä protoneja atomiytimessä eli niillä on sama järjestysluku Z.

anioni (anion)

negatiivinen ioni, jolla on enemmän elektroneja elektronikuorilla kuin sillä on ytimessä protoneja.

elektrolyytti (electrolyte)

aineen vesiliuosta tai sulatetta, joka johtaa sähköä.

epämetalli (nonmetal)

alkuaineita, jotka johtavat huonosti sähköä ja poikkeavat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan metalleista.

ioni (ion)

atomi tai atomiryhmä, jolla on sähkövaraus. (ks. kationi ja anioni)

ionihila (ionic lattice)

ioniyhdisteen säännöllinen kiderakenne, jota ionisidokset pitävät koossa.

ionisidos (ionic bond)

sähköinen vetovoima positiivisten ja negatiivisten ionien välillä. (ks. ionihila)

ioniyhdiste eli suola (ionic compound)

yhdiste, jonka rakenneosia ovat positiiviset ja negatiiviset ionit.

järjestysluku Z (atomic number)

kertoo alkuaineen protonien lukumäärän atomiytimessä.

kationi (cation)

positiivinen ioni, jolla on enemmän protoneja ytimessä kuin sillä on elektronikuorilla elektroneja.

kidevesi (water of hydration / water of crystallization)

kiinteän suolan hilarakenteeseen sitoutunutta vettä.

metalli (metal)

alkuaine, joka johtaa sähköä absoluuttisessa nollapisteessä.

molekyyli (molecule)

epämetalliatomit sitoutuvat toisiinsa kovalenttisin sidoksin. Se voi olla joko alkuainemolekyyli tai yhdistemolekyyli.

rakenneosa (particle)

atomeja, ioneja tai molekyylejä.

yhdiste (compound)

puhdas aine, joka koostuu kahden tai useamman eri alkuaineen atomeista tai ioneista tietyssä ainemääräsuhteessa.

metallihila (metallic lattice)

metallien ja metalliseosten säännöllinen kiderakenne, jota pitää koossa metallisidos.

puolimetalli (metalloid)

alkuaineita, joilla on sekä metallien että epämetallien ominaisuuksia.

elektronegatiivisuus (electronegativity)

kuvaa atomin kykyä vetää sidoselektroneja puoleensa.

kovalenttinen hila (covalent lattice)

säännöllinen kiderakenne, jossa on vain atomien välisiä kovalenttisia sidoksia.

kovalenttinen sidos (covalent bond)

atomien välinen vahva sidos, joka muodostuu jakamalla sidoselektroneja yhteiseen käyttöön.

Lewisin kaava (Lewis structure)

malli, jota hyödynnetään kuvaamaan molekyylien rakennetta. Kaavaan merkitään näkyviin atomien väliset kovalenttiset sidokset sekä atomien vapaat ulkoelektronit.

poolinen kovalenttinen sidos (polar covalent bond)

sidos, jonka muodostavat atomit, joilla on erilainen kyky vetää sidoselektroneja puoleensa eli eri elektronegatiivisuus. Tällöin elektronegatiivisemman atomin ympärille muodostuu elektronitihentymä.

pooliton kovalenttinen sidos (non-polar covalent bond)

sidos, jossa atomien elektronegatiivisuusarvot ovat samat, jolloin sidoselektronit ovat jakautuneet tasaisesti molemmille sidoksen muodostaville atomeille.

dipoli eli poolinen molekyyli (dipole)

molekyyli, johon muodostuu pysyvät osittaisvaraukset.

poolinen molekyyli (polar molecule)

Molekyyli on tällainen, jos siihen muodostuu pysyvät osittaisvaraukset.

pooliton molekyyli (non-polar molecule)

Molekyyli on tällainen, jos siihen ei muodostu osittaisvarauksia tai jos osittaisvaraukset kumoutuvat symmetriasyistä.

alkaanit (alkanes)

hiilivetyjä, joissa on hiiliatomien välillä pelkästään yksinkertaisia kovalenttisia sidoksia.

amorfinen aine (amorphous substance)

aine, jolla ei ole säännöllistä kiderakennetta eikä tarkkaa sulamispistettä.

dipoli-dipolisidos (dipole-dipole interaction)

heikko poolisten molekyylien välinen sidos. Dipoli-dipolisidos on sähköinen vetovoima, joka syntyy pysyvien erimerkkisten osittaisvarausten välille.

dispersiovoima (London dispersion force)

heikkoja molekyylien välisiä sidoksia. Dispersiovoimat aiheutuvat hetkellisten erimerkkisten osittaisvarausten välisistä sähköisistä vetovoimista.

ioni-dipolisidos (ion-dipole force)

heikko sidos, mutta vahvempi kuin molekyylien väliset heikot sidokset. Syntyy ioniyhdisteen liuetessa veteen.

kiteinen aine (crystalline substance)

aine, jolla on säännöllinen kiderakenne

molekyylihila (molecular lattice)

alkuaine- ja yhdistemolekyylien säännöllinen kiderakenne, jota pitävät koossa heikot sidokset.

osittaisvaraus (partial charge)

molekyyliin syntyvä positiivinen tai negatiivinen sähkövaraus.

vetysidos (hydrogen bond)

erityisen vahva dipoli-dipolisidos poolisten molekyylien välillä. Vetysidos on heikko sidos.

akvaioni (hydrated ion)

ioni, johon on sitoutunut vesimolekyylejä ioni-dipolisidoksilla (kts. ioni-dipolisidos)

diffuusio (diffusion)

nesteiden tai kaasujen sekoittumista lämpöliikkeen vaikutuksesta.

hydratoituminen (hydration)

akvaioneiden muodostumista ioniyhdisteen liuetessa veteen. (ks. akvaioni)

osmoosi (osmosis)

vesi tai muu pienimolekyylinen liuotin virtaa puoliläpäisevän kalvon läpi laimeammasta liuoksesta väkevämpään liuokseen.

hiilivety (hydrocarbons)

vain hiili- ja vetyatomeista muodostuva orgaaninen yhdiste.

kemiallinen kierrätys (chemical recycling)

kierrätyksessä muovien pitkät molekyyliketjut pilkotaan pienemmiksi molekyyleiksi. Näistä molekyyleistä valmistetaan uusia pitkäketjuisia molekyylejä, joita voidaan käyttää uusien muovien raaka-aineena.

kestävä kehitys (sustainable development)

yhteiskunnallista muutosta, jonka tavoitteena on turvata tuleville sukupolville hyvät elämisen mahdollisuudet.

kiertotalous (circular economy)

talousmalli, jossa jätettä ei synny, vaan energia, raaka-aineet ja materiaalit käytetään uudelleen uusien tuotteiden valmistamisessa. Kiertotaloudessa suositaan omistamisen sijaan jakamista ja lainaamista ja kuluttaminen kohdistuu palveluihin tuotteiden sijaan.

kriittinen raaka-aine (critical raw material)

aineita, jotka ovat välttämättömiä ja joiden korvaaminen on vaikeaa tai mahdotonta. Niiden saatavuuteen liittyy riskejä ja kierrätysaste on matala.

lineaaritalous (linear economy)

talousmalli, jossa tuotteita valmistetaan luonnonvaroja hyödyntäen ja käytön jälkeen tuotteista muodostuu jätettä.

mekaaninen kierrätys (mechanical recycling)

kierrätys, jossa muovit rouhitaan ja sulatetaan ja sen jälkeen niistä valmistetaan uusia tuotteita.

resurssiviisaus (resource efficiency)

kykyä käyttää luonnonvaroja ja energiaa kestävästi, vähäpäästöisesti ja tehokkaasti.

CFC-yhdisteet eli freonit (CFCs, chlorofluorocarbons)

muodostuvat kloorista, fluorista ja hiilestä. Ne reagoivat ilmakehän otsonin kanssa ja vähentävät otsonin määrää otsonikerroksessa.

denitrifikaatio (denitrification)

tapahtuma, jossa nitriitti- ja nitraatti-ionit hajoavat bakteerien vaikutuksesta typpikaasuksi.

hiilen kierto (carbon cycle)

hiiliatomien kiertämistä erilaisiin yhdisteisiin sitoutuneena ilmakehän, vesistöjen ja maaperän välillä.

hiilineutraali (carbon neutral)

toiminta tuottaa ilmakehään yhtä paljon hiilidioksidia kuin se sitoo.

ilmakehä (atmosphere)

Maata ympäröivä kaasukehä, joka koostuu pääasiassa typestä N2 ja hapesta O2.

ilmastonmuutos (climate change)

fossiilisten polttoaineiden polttamisesta ja muusta ihmisen toiminnasta aiheutuvaa kasvihuoneilmiön voimistumista, joka aiheuttaa maapallon keskilämpötilan nousemisen.

kasvihuoneilmiö (greenhouse effect)

ilmakehän kaasut päästävät läpi auringon säteilyä, mutta estävät maan pinnalta vapautuvaa lämpöenergiaa karkaamasta avaruuteen. Kasvihuoneilmiö on elämälle välttämätön ilmiö, mutta sen voimistuminen aiheuttaa ilmastonmuutosta.

kasvihuonekaasu (greenhouse gas)

ilmakehän kaasuja, jotka kykenevät imemään eli absorboimaan lämpösäteilyä eli IR-säteilyä. Tärkeimpiä kasvihuonekaasuja ovat vesi, hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi.

nitrifikaatio (nitrification)

tapahtuma, jossa bakteerit muodostavat ammoniumioneista nitriitti- ja nitraatti-ioneja.

otsonikato (ozone depletion)

ilmakehän otsonikerroksen ohenemista pääasiassa CFC-yhdisteiden vaikutuksesta. Otsonikato aiheuttaa ultraviolettisäteilyn voimistumista maan pinnalla.

otsonikerros (ozone layer)

stratosfäärissä, noin 15-40 kilometrin korkeudessa, sijaitseva ilmakehän kaasukerros, jossa on pääosa ilmakehän otsonista.

pienhiukkaset (atmospheric particulate matter)

alle 10 mikrometrin kokoluokkaa olevia kiinteitä tai nestemäisiä hiukkasia, jotka kulkeutuvat ilman mukana ja aiheuttavat terveysongelmia.

typen kierto (nitrogen cycle)

erään alkuaineen kierto erilaisissa muodoissa maaperän, vesistöjen ja ilman välillä muun muassa bakteerien toiminnan vaikutuksesta.

veden kierto (water cycle)

olomuodon muutosten kautta tapahtuva vesimolekyylien kiertokulku eri vesivarastojen välillä.