2 Sopeumat ja levinneisyys bio2-3

sopeuma

Sopeuma on rakenteellinen muutos, joka nostaa eliön kelpoisuutta sen ympäristössä.

Sopeuma voi olla eliön ulkonäköominaisuus, joka suojaa sitä petoeläimiltä. Tämä eliön ulkonäköominaisuus voi olla esimerkiksi turkin väri.

Abioottinen ympäristötekijä

Abioottiset ympäristötekijät ovat elottoman luonnon ominaisuuksia (kuten lämpötila ja vesi), jotka vaikuttavat eliön sopeutumiseen.

Esimerkiksi aavikkoketun (tai fennekin) isot korvat ovat sopeuma kuumaan ilmastoon.

Bioottiset ympäristötekijät

Bioottiset ympäristötekijät ovat elollisen ympäristön tekijöitä, kuten mahdolliset kilpailijat, lisääntymiskumppanit, loiset ja saalistajat.

Esimerkiksi oravan kynnet ovat rakenteellisia sopeumia. Niiden avulla orava pääsee pakoon kiipeämällä puita ylöspäin nopeasti.

Resurssi

Resurssit tarkoittavat elinympäristön ominaisuuksia, joita eliöt käyttävät.

Tämä voi olla abioottinen ominaisuus, kuten veden määrä aluella tai bioottinen, kuten tuottajien määrä.

Ekolokero

Ekolokero tarkoittaa kaikkia niitä asioita ja olosuhteita, joita eliö tarvitsee elämiseen, sekä sitä, miten se hyödyntää omaa ympäristöään.

Esimerkiksi karhun ekolokero on elää laajoissa metsissä, syödä sekaravintoa (kuten marjoja, kasveja, hyönteisiä ja lihaa), nukkua talviunta suojaisessa pesässä ja toimia ravintoketjun huipulla ilman luonnollisia saalistajia.

Talvehtiminen

Talvehtiminen tarkoittaa erilaisia sopeumia, joiden avulla kasvi tai eläin selviää kylmä vuodenajassa.

Talviuni

Eläin nukkuu talvella tavallista enemmän ja herää helposti. Esim. karhu.

Talvihorros

Eläimen ruumiinlämpö laskee ja elintoiminnot hidastuvat talveksi. Esim. siili.

Kylmähorros

Vaihtolämpöinen eläin kylmenee ympäristön mukana ja muuttuu passiiviseksi. Esim. sammakko.

Ainavihanta

Kasvi pysyy vihreänä ympäri vuoden eikä pudota kaikkia lehtiään syksyllä. Esim. kuusi.

Silmu

Kasvin alku, josta voi kehittyä lehti, verso tai kukka.

Ruska

Syksyllä puiden ja pensaiden lehdet muuttuvat keltaisiksi, oransseiksi ja punaisiksi.