Bakteriologia & Mykologia

mikrobi

Paljaalle silmälle näkymätön eliö, eliöitä ja muutamia elottomia tekijöitä

metagenomiikka

tutkimusala, jossa selvitetään tietyn elinympäristön eliöyhteisön geenistöä.

mikrobien pääryhmät

Bakteerit, arkeonit, sienet, virukset, alkueläimet ja yksisoluiset levät

kotelosienet

suurin sienikaari, suurin osa tunnetuista eläinten taudinaiheuttajista.

kantasienet

toiseksi suurin sienikaari, sisältää myös taudinaiheuttajia

ergosteroli

sienisolun solukalvon fosfolipidien välissä oleva steroli, säätelee joustavuutta ja läpäisevyyttä

kitiini

sienisolun soluseinän tukikerroksen aine, jota ei ole muilla soluilla

komplementti

ryhmä veren proteiineja, joiden tehtävänä on tuhota ja poistaa mikrobeja, vieraita rakenteita ja välittää tulehdusreaktiota

hiiva

yksisoluinen sieni (pyöreä/soikea)

kaksimuotoiset(=dimorfiset) sienet

sieniä, jotka olosuhteiden mukaan ovat hiivamaisia tai rihmamaisia

rihmasienet

monisoluisia

valerihma

hiivasolujen muodostama ketju, jossa solut kuitenkin erillisiä. Olosuhteiden vaikutuksesta.

sienirihma (=hyyfi)

peräkkäisistä sienisoluista muodostuva rakenne

myseeli

sienirihmasto

homeet

nopeakasvuiset rihmasienet, jotka tuottavat runsaasti ilman kautta leviäviä suvuttomia itiöitä

inkluusiokappale

bakteerisolun solulimaan muodostuva kertymä esim. glykogeeniä tai kaasua

peptidoglykaani (mureiini)

bakteerien soluseinässä vahvuudesta vastaava ainesosa

disakkariditetrapeptidi

peptidoglykaanin perusyksikkö

transglykosylaasi

entsyymi, joka liittää uuden perusyksikön bakteerin soluseinän peptidoglykaaniin

transpeptidaatio

bakteerisolun soluseinän synteesissä disakkaripeptidien välille syntyvät poikittaiset peptidisidokset

N-asetyylimuramiinihappo

kumman perusyksikön välille bakteerisolussa poikittaiset peptidisidokset syntyvät

beetalaktaamit ja peptidiantibiootit

mitkä kaksi bakteerilääkeryhmää vaikuttavat soluseinän synteesiin

beetalaktaamit

mikä bakteerilääkeryhmä vaikuttaa estäen transpeptidaation sitoutumalla penisilliiniä sitoviin proteiineihin

lipoteikkohappo

teikkohappo, joka sitoutuu kovalenttisesti solukalvoon

seinäteikkohappo

teikkohappo, joka sitoutuu peptidoglykaaniin

teikkohapot

mitkä bakteerien soluseinän komponentit säätelee autolyysiä, saa solun pinnalle negatiivisen varauksen sitomalla kationeja ja välittää bak. kiinnittymistä ympäristöön

virulenssitekijä

infektoivan organismin ominaisuus, joka vaikuttaa sen taudinaiheuttamiskykyyn.

LPS =endotoksiini

Gramnegatiivisen bakteerin ulkokalvon patogeenisuusfunktio

lipidi-a

LPS/lipopolysakkaridin/endotoksiinin toksinen osa

lipoproteiinit

ankkuri peptidoglykaanin ja ulkokalvon välillä gramnegatiivisissa bakteereissa

poriini

kuljetuskanava pienille vesiliukoisille molekyyleille grmannegatiivisten bakt ulkokalvossa

periplasminen tila

ulkokalvon ja solukalvon välinen tila gramnegatiivisilla bakteereilla

grampositiivisilla

gram pos vai neg omaa paksumman soluseinän

grampos

gram pos vai neg omaa teikkohappoja

sporulaatio

itiönmuodostus

germinaatio

itiön muuttuminen kasvavaksi soluksi

fialidisolu

sienen suvuttomia itiöitä muodostava kärjestään aukeava ja yleensä kärkeä kohti kapeneva solu.

mikrokonidia

pieni yksisoluinen sienen suvuton itiö

makrokonidio

monesta solusta koostuva väliseinällinen sienen suvuton itiö

fotoautotrofi

saa energian valosta, hillen hiilidioksidista

fotoheterotrofi

saa energian valosta ja hiilen orgaanisista yhdisteistä

kemoautotrofi

energia epäorgaanisista yhdisteistä, hiili hiilidioksidista

kemoheterotrofi

energia ja hiili orgaanisista yhdisteistä, useimmat eläimille infektioita aiheuttavat bakteerit ja kaikki sienet

käyminen

fermentoitavan yhdisteen hajoituksessa ATP syntyy substraattitason fosforylaation kautta

siderofori

bakteerien ja sienten tuottaama molekyyli joka sitoo rautaa ympäristöstä ja kuljettaa takaisin soluun

pesäke

solujen erillinen paljain silmin näkyvä ryhmittymä kiinteällä alustalla

pesäkkeen muodostava yksikkö (pmy)

yhdestä solusta, soluryhmästä tai itiöstä jakautumalla muodostunut solujen erillinen ryhmittymä kiinteällö alustalla

obligaatti aerobi

vaatii ehdottomasti happea

fakultatiivinen aerobi

ei vaadi happea mutta kasvu on parempaa jos happea on saatavilla

mikroaerofiili

vaativat happea, mutta kasvavat vain pienissä happipitoisuuksissa

obligaatti anaerobi

happi on toksista

aerotolerantti anaerobi

ei vaadi happea, kasvu ei ole parempaa kun happea on läsnä

kapnofiili

bakteeri joka tarvitsee kasvaakseen hiilidioksidia mm. suolistossa ja suuontelossa elävät. Tarvitsevat hiilidioksidia metabolisiin reaktioihin

psykrofiili

mikrobi, jonka optimikasvulämpötila on matala (alle 15)

mesofiili

mikrobi, jonka optimikasvulämpötila on välillä 25-40 (useimmat eläinpatologiset bak ja sienet)

termofiili

mikrobi, jonka optimikasvulämpötila on korkea (50-60)

hypertermofiili

mikrobi, jonka optimikasvulämpötila on yli 80

asidofiili

happamissa oloissa viihtyvä mikrobi

alkalifiili

emäksisissä oloissa viihtyvä mikrobi

aw-arvo

arvo, joka kuvaa mikrobien saatavissa olevan veden määrää esim elintarvikkeessa. Arvo on sitä pienempi mitä enemmän siihen on liuenneena erilaisia aineita

kasvu

solujen lukumäärällinen lisääntyminen mikrobiologiassa

generaatioaika

aika joka bakteerilla menee kahdentumiseen

lag-vaihe

viivevaihe bakpop kasvussa, metabolisesti aktiivisia mutta määrä ei kasva

eksponentiaalisen kasvun vaihe

vaihe jostä määritetään bakpop generaatioaika, metabolinen aktiivisuus huipussaan

stationaarivaihe

kuolevat ja syntyvät bakteerisolut populaatiossa tasapainossa

kuolinvaihe

elävien bakteerisolujen määrä laskee populaatiossa

viable count

suora menetelmä mikrobien määrän mittaamiseen, näyte joudutaan yleensä laimentamaan ennen tulos : pmy/ml tai pmy/g

spektrofotometri

mittaa epäsuorasti aallonpituuden avulla solujen määrän, ei erottele eläviä ja kuolleita (mittaa sameutta)

ektrasellulaarinen polymeerimatriksi (EPS)

ympäröi mikrobeja biofilmissä, on mikrobien itse tuottamaa ja sis. mm. polysakkarideja, proteiineja, lipidejä ja dna ta. Edistää biofilmin koossapysymistä ja suojaa

taksonomia

tieteellinen prosessi, jonka avulla eliöitä ryhmitellään

fylogenia

evolutiivinen kehityshistoria, käytetään apuna taksonomiassa

tyyppikanta

jokaiselle uudelle bakteerilajille valitaan yksi tyyppikanta eli nimikkoviljelmä, tämä edustaa lajin tyypillisiä ominaisuuksia

sp

lyhenne bakteerilajin nimessä lajin kohdalla jos kyseessä on samaan sukuun kuuluva tarkemmin määrittelemätön laji

spp

lyhenne bakteerilajin nimessä lajin kohdalla, jos kyseessä on samaan sukuun kuuluvia tarkemmin määrittelemättömiä lajeja.

bakteerikanta

samaan lajiiin kuuluvat ominaisuuksiltaan hieman toisistaan poikkeavat bakteerit

bakteeri-isolaatti

sekapopulaatiosta eristetty puhdas bakteerikanta

16S rRNA

mikä geeni sekvensoidaan bakteereita tunnistettaessa, löytyy kaikilta ja on tarpeeksi pitkä+ sisältää vaihtelua ja konservatiivisia alueita

mutualismi

vuorovaikutussuhde josta molemmat hyötyy tai on jopa välttämätön

kommensalismi

vuorovaikutussuhde josta toinen hyötyy ja toiselle neutraali

parasitismi

vuorovaikutussuhde, jossa toinen hyötyy toisen kustannuksella

antimikrobinen peptidi

mikrobisuojaukseen osallistuvat bakteriosiinit ovat:

infektio

taudinaiheuttajan tunkeutuminen isännän elimistöön sen ulkopuolelta tai siirtyminen isännän elimistön osasta toiseen

opportunistinen patogeeni

normaalisti harmiton mikrobi, voi aiheuttaa taudin huonokuntoisessa isännässä tai väärässä epätavallisessa paikassa.

obligaatti patogeeni

taudinaiheuttaja joka tarvitsee isännän jotta voi pysyä hengissä

apatogeeninen

mikrobi, joka ei aiheuta tautia on..

latenssiaika (lag-vaihe)

aika joka kuluu ennen kuin bakteeri alkaa lisääntyä uudessa ympäristössään, infektiosta erittymiseen

infektiolähde

paikka, josta taudinaiheuttaja siirtyy isäntään (elävä/eloton asia) voi olla yksi tai useampia per aiheuttaja

zoonoosi

tauti/tartunta joka voi siirtyä suoraan tai välillisesti eläimen ja ihmisen välillä

elävä organismi

mikä vekori kuljettaa taudin airaalta isännältä uudelleen mm. punkki

mekaaninen

mikä vektori vie taudinaiheuttajan esimerkiksi jaloissaan uudelle paikalla mm. kärpänen

biologinen

mikä vektori on kyseessä, jossa taudinaiheuttaja lisääntyy vektorin elimistössä ja siirtyy pureman välityksellä mm.malarialoisio

fomiitti

eloton saastunut esine tai aine joka levittää infektiotautia mm. vesi, maa-aine, kontaminoituneet instrumentit

eksogeeninen tartunta

tartunta joka on peräisin isännän ulkopuolelta

endogeeninen tartunta

tartunta joka on peräisin isännästä itsestään

varanto

infektiolähde, joka on oleellinen patogeenin säilymiselle alueella mm. infektoitunut eläin (oireeton tai sairas) tai maaperä, vesi, yhdellä voi olla useampia

horisontaalinen leviäminen

infektiotartunnan leviäminen sukulaissuhteesta riippumatta

vertikaalinen leviäminen

infektion leviäminen perinnöllisesti tai synnynnäisesti(kongenitaalisesti) mm. sikiöaikana, synnytyksen tai imetyksen yhteydessä.

inokulaatio

infektiotartunnan horisontaalinen leviämistapa, joka tapahtuu ihon läpäisyllä tai esim. haavan kautta. vaatii usein mm eläimen pureman

iatrogeeninen

horisontaalinen leviämistapa on tällainen jos te tapahtuu lääkärin tai terveydenhuollon mokasta

infektiotauti

sairaus, joka aiheutuu mikrobin läsnäolosta kudoksissa