1/23
Kertauskortit solubiologian luentomateriaalista koskien fagosytoosia, pinosytoosia, klatriinia, soluliitoksia (adherens-liitokset, desmosomit, aukkoliitokset) ja tuman rakennetta.
Fagosytoosi (Phagocytosis)
Solusyönnin muoto, jossa erikoistuneet fagosyytit ottavat sisäänsä suuria kiinteitä hiukkasia, kuten bakteereja tai pahanlaatuisia soluja.
Vanhojen erytrosyyttien fagosytoosi
Noin 90 päivän elinkaaren päätyttyä punasolut esittävät pinnallaan kemiallisia muutoksia, jotka toimivat uusina antigeeneinä stimuloiden pernan makrofageja fagosytoimaan ne.
Fagosytoosiin kykenevät solut
Dendriittisolut (dendritic cells), makrofagit (aktivoidut monosyytit), eosinofiilit ja neutrofiilit.
Kemotaksis (Chemotaxis)
Solun suunnattu liikkuminen kemoattraktanttien muodostamaa kemotaktista gradienttia pitkin kohti infektiokohtaa.
Diapedeesi (Diapedesis)
Valkosolujen siirtyminen verisuonesta kudokseen, johon kuuluvat aktivaatio (esim. histamiini, trombiini), rullaus (L-selektiini), adheesio endoteelin reseptoreihin ja transmigraatio kemoattraktanttien (kuten Leukotrieeni D4, C5a, N-formyylimetioniini) ohjaamana.
Opsonisaatio (Opsonization)
Patogeenin merkitseminen vasta-aineilla, minkä ansiosta makrofagit tunnistavat ja kohdentavat fagosytoosin vasta-aineisiin sitoutuvien Fc-reseptorien avulla.
Krooninen granulomatoottinen tauti (Chronic Granulomatous Disease)
NADPH-oksidaasikompleksin toimintahäiriöstä johtuva sairaus, jossa happiradikaalien (ROS) muodostus ja oksidatiivinen pyrskähdys estyvät, jolloin mikrobit selviytyvät fagosomin sisällä ja muodostuu granulooma.
Pinosytoosi (Pinocytosis)
Endosytoosin muoto, jossa solu ottaa sisäänsä solunulkoista nestettä solukalvon invaginaation, kalvon kuroutumisen ja endosomien muodostumisen kautta.

AP-2-kompleksi (AP-2 complex)
Klatriinivälitteisessä endosytoosissa toimiva sovitinproteiini, joka koostuu neljästä alayksiköstä: α-adaptiini, β2-adaptiini, μ2-ketju ja σ2-ketju.
Klatriinitriskelion (Clathrin Triskelion)
Kolmesta raskaasta ketjusta (heavy chain) ja kolmesta kevyestä ketjusta (light chain) muodostuva kolmisakarainen proteiinirakenne, joka järjestäytyy geodeettiseksi koriksi (geodesic cage) kalvorakkulan ympärille.

Matalatiheyksinen lipoproteiini (LDL)
Halkaisijaltaan 225–275A˚ oleva partikkeli, joka koostuu fosfolipidi- ja esteröimättömän kolesterolin pintakerroksesta, apo B-100 -proteiinista sekä kolesteroliestereistä ja triglyserideistä muodostuvasta ytimestä.
Ateroskleroosi (Atherosclerosis)
Tila, jonka taustalla voi olla LDL-reseptorien puutos, mikä johtaa plakin muodostumiseen ja valtimon sisäläpimitan ahtautumiseen.
Transsytosiisi (Transcytosis)
George Paladen (1953) kuvaama ilmiö, jossa aineita (kuten äidinmaidon vasta-aineita) siirretään solun läpi apikaaliselta pinnalta basolateraaliselle pinnalle kalvorakkuloiden sisällä.
Vyödesmosomi (Zonula adherens / Belt desmosome)
Solujen välinen liitosvyö, jossa E-kadheriini kiinnittyy viereiseen soluun Ca2+-ionien läsnä ollessa ja kytkeytyy solunsisäisiin aktiinifilamentteihin kateniinin, vinkuliinin ja α-aktiniinin välityksellä.

Pistedesmosomi (Spot desmosome / Macula adherens)
Solujen välinen kiinnitysliitos, jossa solunulkoisen tilan desmokolliinit ja desmogleiinit kytkeytyvät solunsisäiseen kiinnityslevyyn (plaque) ja välimuotoisiin filamentteihin (intermediate filaments).
Tiivis liitos (Tight junction)
Epiteelisolujen apikaalisessa osassa sijaitseva liitos, joka sulkee soluvälitilan estäen molekyylien vapaan diffuusion ja ylläpitäen apikaalisen ja basolateraalisen kalvoalueen erillisyyttä.

Konneksoni (Connexon)
Aukkoliitoksen puolikas (hemichannel), joka koostuu kuudesta konneksiiniproteiinista (connexin) muodostaen keskelle noin 1,5nm leveän hydrofiilisen kanavan.
Aukkoliitos (Gap junction)
Viestintäliitos, joka mahdollistaa ionien, toisiolähettien (kuten cAMP) ja pienten molekyylien suoran kulun solujen välillä noin 2,7–3,5nm levyisen soluvälitilan yli.
Sähköinen synapsi (Electrical synapse)
Synapsi, jossa hermoimpulssi siirtyy presynaptisesta neuronista postsynaptiseen neuroniin suoraan aukkoliitosten (gap junctions) läpi kulkevina ioneina ilman kemiallista välittäjäainetta.
Kanalopatia (Channelopathy)
Sairausryhmä, jossa kuljettajaproteiinien tai ionikanavien rakenteellinen muutos tai toimintahäiriö aiheuttaa oireita, erityisesti hermostossa.
Tumakotelo (Nuclear envelope)
Kaksikerroksinen kalvorakenne (sisempi ja ulompi tumakalvo), joka rajaa tuman sytoplasmasta ja on suorassa yhteydessä karkeapintaiseen solulimakalvostoon (RER).
Tuman pääkomponentit
Tumakotelo (nuclear envelope), kromatiini (chromatin), tumajyvänen (nucleolus) ja karyoplasma (karyoplasm).
Differentiaalinen sentrifugointi (Differential centrifugation)
Menetelmä solun osien erottamiseksi koeputkessa koon ja tiheyden perusteella fraktioihin: 1 - tumat, 2 - mitokondriot, 3 - Golgin laite, 4 - mikrosomit (endoplasmakalvoston rakkulat).
Moniliuskainen tuma (Multilobed nucleus)
Leukosyyteille (erityisesti neutrofiileille) tyypillinen tuman muoto, jossa tuma on jakautunut useaan erilliseen mutta toisiinsa liittyvään lohkoon.