Etiikka ja moraalifilosofia

Sana- ja käsitekortit etiikan perusteista, utilitarismin eri muodoista sekä Kantin velvollisuusetiikasta.

Etiikka (moraalifilosofia)

Tieteenala, joka tutkii oikeaa ja väärää toimintaa, jäsentää, perustelee ja arvioi moraalikäsityksiä sekä kysyy, miten ihmisten tulisi toimia.

Metaetiikka

Etiikan osa-alue, joka tutkii moraalikäsitteiden alkuperää ja merkitystä: ovatko arvot objektiivisia vai ihmisten luomia ja perustuvatko moraaliarvostelmat järkeen vai tunteisiin.

Normatiivinen etiikka

Etiikan osa-alue, joka etsii yleisiä periaatteita oikean ja väärän toiminnan erottamiseksi (esim. seurausten, velvollisuuksien tai hyvän luonteen perusteella).

Soveltava etiikka

Etiikan osa-alue, joka tarkastelee konkreettisia, moraalisesti kiistanalaisia kysymyksiä, kuten eläinten oikeuksia, eutanasiaa tai tekoälyn käyttöä.

Utilitarismi

Seurausetiikan muoto, jonka mukaan oikea teko tai sääntö tuottaa vaihtoehdoista eniten kokonaishyvinvointia ja vähentää kärsimystä, huomioiden jokaisen kohteena olevan edun puolueettomasti.

Tekoutilitarismi

Utilitarismin muoto, joka soveltaa hyötyperiaatetta suoraan yksittäiseen tekoon; teko on oikein, jos se tuottaa kyseisessä tilanteessa enemmän kokonaishyvinvointia kuin mikään vaihtoehto.

Sääntöutilitarismi

Utilitarismin muoto, jossa teko on oikein, jos se noudattaa moraalisääntöä, jonka yleinen hyväksyminen tuottaa enemmän hyvinvointia kuin vaihtoehtoiset säännöt.

Deontologia (Velvollisuusetiikka)

Kantin moraaliteoria, jossa teon moraalinen arvo perustuu velvollisuudesta ja moraalilain kunnioituksesta toimimiseen, ei teon seurauksiin.

Hyvä tahto

Kantilta ainoa ehdottomasti hyvä asia: tahto toimia moraalilain kunnioituksesta ja velvollisuuden perusteella riippumatta seurauksista tai tavoitteissa onnistumisesta.

Velvollisuus

Järjen asettaman moraalilain velvoite Kantin filosofiassa; teolla on moraalinen arvo silloin, kun toimitaan velvollisuudesta eli moraalilakia kunnioittaen.

Maksiimi

Yksilön toimintaa ohjaava yleinen periaate (kuten ”valehtelen päästäkseni pulasta”), jonka moraalisuutta testataan kysymällä, voisiko sen tahtoa yleiseksi laiksi.

Kategorinen imperatiivi

Ehdoton, kaikkia järjellisiä olentoja sitova moraalikäsky, joka ei riipu tavoitteista tai hyödyistä ja vaatii toimimaan yleispätevän moraalilain mukaisesti.

Autonomia

Kantin filosofiassa järjellisen olennon kyky antaa itselleen moraalilaki ja noudattaa sitä vapaasti.

Vapaa tahto

Kantin moraaliteorian edellytys, jonka mukaan velvollisuus ja vastuu vaativat, että ihmiset voivat pitää itseään toimintansa vapaina alkuunpanijoina.