Psykologian teorioita

YO-Koe

Jean Piaget

Kognitiivisen kehityksen teoria.

Jean Piaget’n kognitiivisen kehityksen teoria katsoo lapsen ajattelun kehittyvän käsi kädessä biologisesti määräytyvien kehitysvaiheiden kanssa. Teoria painottaa erityisesti skeemojen eli mielensisäisten mallien merkitystä ajattelun kehityksessä.

Teorian mukaan skeemojen kehitys tapahtuu kahden menetelmän avulla:

Assimilaatiossa eli sulauttamisessa uusi informaatio täydentää olemassa olevaa skeemaa. → Villakoiran havainto täydentää aiemmin omaksumaa koiran käsitettä.

Akkommodaatiossa eli mukauttamisessa olemassa oleva skeema jäsennellään uudelleen, kun uusi informaatio ei sovi siihen. Prosessin myötä yksilölle saattaa kehittyä uusia skeemoja. → Kissan havainto opettaa, että kaikki nelijalkaiset karvaiset olennot eivät välttämättä ole vain koiria.

Teoria jakaa lapsen kognitiivisen kehityksen neljään vaiheeseen, joiden järjestys on teorian mukaan jokaisella lapsella sama, vaikka ikä voi vaihdella.

Operaatio viittaa kognitiiviseen toimintoon, jolla lapsi tekee mielensisäistä työtä ongelman ratkaisemiseksi.

(( Voi käyttää aiheissa, jossa puhutaan kognitiosta, aivojen kehittymisestä, metakognitiosta, kyvystä kritisoida. ))

Huom kritiikkiä siitä, että se ei ole yleispätevä kuvaus kognitiivisesta kehityksestä.

Lev Vygotski

Lev Vygotskyn sosiokulttuuinen kehitysteoria perustuu käsitykseen siitä, että lapsen kehitys on jatkuva prosessi, jota ei voida jakaa erillisiin kehitysvaiheisiin. Sen sijaan sosiokulttuurinen konteksti määrää, mitä taitoja opitaan ja missä tahdissa.

Vygotsky painotti teoriassaan suuresti vuorovaikutuksen vaikutusta uusien taitojen oppimisessa.

→ Hänen mukaansa lapsen kehityksessä jokainen tapahtuma tai toiminto esiintyy lapsen maailmassa kahdesti: ensin interpsyykkisellä tasolla vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja tämän jälkeen intrapsyykkisellä tasolla mielensisäisesti.

→ Lähikehityksen vyöhyke on alue nykyisen osaamistason ja potentiaalisen osaamistason välillä, jossa yksilö voi osaavamman henkilön avustuksessa oppia jotain sellaista, johon hän ei yksin kyksenisi.

Teorian mukaan ajattelun ja puheen kehitys kulkevat rinnakkain ja ovat tosiasiassa yhteensidottuja ilmiöitä.

Pähkinänkuoressa:

“Kehitys kulkee ulkoa sisälle.” — niin oppimisen että puheen kannalta.

Voi käyttää esimerkiksi tehtävässä, jossa puhutaan oppimisesta, vuorovaikutuksen tärkeydestä, Kielen tärkeys,

Daniel Stern

Minäkokemuksen syntyminen.

Daniel Sternin Minän synty -teoria pyrkii selittämään, miten lapsi muodostaa kokemuksensa minuudesta ensimmäisten ikävuosien aikana.

Teoriassa on hyvin keskeisessä roolissa lapsen oman näkökulman kautta tarkastelu sekä lapsen suhde läheisiin hoitajiin.

Teorian mukaan lapsella on synnynnäinen motivaatio pyrkiä ymmärtämään maailmaa oman sisäisen kokemuksensa ja vuorovaikutuksen kautta.

• Teoriaa voi käyttää esim, jos puhuu identiteetistä, vuorovaikutuksen tärkeydestä, vanhemman roolista lapsen maailman virittymisestä (( Luo pohjan identiteetin kehittymiselle minäkäsityksen kanssa nuoruudessa))

John Bowlby

Kiintymyssuhde teoria

Perustuu: Turvassa olemiseen ja eloon jäämiseen (Ankan pojat)

Kiintymyssuhde = Tunneside tärkeään hoitajaan.

Vakiintuu ensimmäisen ikävuoden jälkipuolliskolla

Voi käyttää esimerkiksi tehtävässä, jossa puhutaan lapsuuden vaikutuksesta aikuisuudessa, vuorovaikutustaidot, Hyvinvointi, Aikuisuuden kiintymistyylit, voiko lapsuus ennustaa minkälainen on tulevaisuudessa.

Vierastilanne menetelmää käytetään kiintymyssuhteen arvioinnissa.

(( Kritiikki: Temperamentti vaikuttaa reagointiin uusissa tilanteissa))

Mary Ainsworth

Hän kehitti vierastilannemenetelmän, jossa arvioidaan kiintymyssuhdetta vauvan ja vanhemman välille

Kritiikki: Ei oteta huomioon temperamentin vaikutusta reagoimiseen uusissa tilanteissa.

James Marcia

2 Keskeistä ulottuvuutta

1. Aktiivinen, vaihtoehtoisen identiteettien kyseenalaistaminen eli identiteettien kokeileminen

2. Sitoutuminen omiin kiinnostuksiin, arvoihin ja näkemyksiin

4 Identiteetin kehittymisen tilaa

1. Jäsentymättömän identiteetin tila

Identiteettia ei olla haeuttu tai kokeiltu, eikä sitoutumista identiteettiin ole tapahtunut. Lisää nuorilla aikuisilla riskiä masennukseen

2. Identiteetin etsinnän tila

Identiteettiä haetaan ja kokeillaan, mutta ei olla vielä sitouduttu

3. Omaksutun identiteetin tila

Identiteettii ollaan sitouduttu, mutta se on omaksuttu ulkopuolelta (Esim. Perheen arvot)

4. Saavutetun identiteetin tila

Identiteettiä on etsitty ja siihen on sitouduttu. Lisää itsehallinnan ja elämän hallinnan tunnetta.

(( Voidaan käyttää, jos puhutaan esim. Identiteetin kehittymisestä, persoonallisuudesta, sosiaalipsykologiasta, Persoonallisuushäiriöistä: Identiteetti voi olla puutteellista ))

H.M ( Henry Molaison )

Suurin osa Hippokampuksen poistettiin, jonka johdosta hänelle tuli vakava anterogradinen amnesia ( Ei pystynyt muodostamaan pitkäkestoisia muistoja) ja lievä retrogradinen amnesia (Taaksepäin suuntautunut muistin menetys, ei muistanut noin 1-2 vuoden takaisia muistoja, muisti kuitenkin lapsuuden ja nuoruuden. )

Mary Rothbart

Temperamentti teoria, joka sisältää kolme ulottuvuutta.

1. Tahdonalainen itsesäätely

• Yksilön eroja säädellä tarkkaavaisuutta, tunteita ja käyttäytymistä.

• Joskin kehittyvää

2. Kielteisten tunteiden kokeminen

• Kuinka herkästi, voimakkaasti ja usein henkilö kokee epämukavuutta, pelkoa tai muita kielteisiä tunteita.

3. Ulospäin suuntautuvuus

-Aktiivisuus, myönteisten tunnetilojen ja mielihyvän sekä taipumus nauttia sosiaalisesta vuorovaikutuksesta

Nupullaan oleva minuus (( 0-2kk ))

Vastasyntyneen kokemus maailmasta koostuu suurista elämyksistä ja tunteista. Hän kokee maailman kokonaisvaltaisesti, sillä aistitoimintonsa eivät ole vielä eriytyneet toisistaan.

Vastasyntyneellä on eritysvalmius vuorovaikutukseen:

→ Kuulojärjestelmä on herkistynyt havainnoimaan ihmisääntä. Vastasyntyneet kykenevät jo tunnistamaan äidinkielensä muista kielistä äänenpainon, äänenkorkeuden ja puhenopeuden vaihtelujen perusteella.

→ Itku toimii viestintävälineenä.

→ Vastasyntyneellä on eritysvalmius ihmiskasvojen havainnoimiseen.

Ydin minuus ((2,5 - 6kk))

Tässä ikävaiheessa lapsen maailma koostuu kokemuksesta omasta itsestään ja vuorovaikutuksesta läheisten hoitajiensa kanssa. Tunne ydinminuudesta kehittyy, kun lapsi alkaa tutkia itseään suhteessa muihin.

Ydinminuus viittaa varhaiseen tunteeseen omasta olemassaolosta ja toimijuudesta.

Merkkejä vuorovaikutuksen kehityksestä:

→ Vauva pyrkii katsekontaktiin tarkoituksella.

→ Sosiaalinen hymy on ilmiö, jossa lapsi reagoi ihmiskasvoihin hymyilemällä. Ilmiö on esimerkki mallioppimisesta; lapsen sosiaalinen hymy on opittu reaktio vanhemmiltaan.

→ Protokeskustelu on vauvan ja hoitajan välinen keskustelumainen vuorovaikutus, jossa molemmat reagoivat vuorotellen toisiinsa elein ja ääntein.

Vauvalla on tässä vaiheessa jo alkeellinen muisti:

→ Vauva rauhoittuu jo silloin, kun huomaa vanhempansa valmistautuvan ruokkimaan häntä, eikä vasta syödessään.

→ Muistin kehitys katsotaan edellytykseksi turvallisuuden tunteen kehittymiselle.

Subjektiivinen minuus ((7-15kk))

Lapselle muodostuu alkeellinen taju omasta mielestä ja siitä, että muilla on eri mieli kuin hänellä.

→ Lapsi suuttuu äidilleen, koska äiti ei halua hänen syövän hiekkaa, vaikka lapsi itse haluaa.

Lapsi ymmärtää olevansa toimintansa ja kokemustensa subjekti.

Vierastaminen alkaa osoittaen sen, että lapsi erottaa tutut vieraista ja tuntee turvaa vanhempiensa kanssa.

Noin yhdeksän kuukauden iässä lapselle kehittyy sosiaalisen mallintamisen taito eli kyky päätellä toisten ihmisten ilmaisemien tunteiden pohjalta, miten tiettyyn ärsykkeeseen tulee reagoida.

→ Siksi tässä ikävaiheessä vanhempien on tärkeä harjoittaa tunteiden yhteensoinnuttamista, jossa vanhempi aistii lapsen tunnetilan ja muokkaa oman reaktionsa sen mukaan. Prosessi opettaa lapselle, kuinka suhtautua siihen, mitä hän tuntee.

Kielellinen minuus 15kk

Lapselle alkaa aueta sanojen ja symbolien maailma.

→ Sanavarasto laajenee huomattavasti.

→ Symbolifunktio herää eli lapsi oivaltaa sen, että sanoilla on merkitys ja ne viittaavat esineisiin tai asioihin.

→ Symbolinen leikki alkaa, jolloin lapsi kykenee käyttämään esineitä toisten esineiden tai henkilöiden edustajina.

→ Käsitelläkseen eroahdistusta lapsi saattaa tukeutua siirtymäobjektiin eli esineeseen, jota hän käyttää edustamaan turvallisuutta tarjoavia henkilöitä niiden poissa ollessa, kuten vanhempiaan.

Lapselle kehittyy itsetajunta noin 1½ vuoden ikäisenä.

→ Itsetajunta viittaa kykyyn hahmottaa itsensä muista erillisenä, ainutlaatuisena yksilönä ja toimijana.

→ Lapsen itsetajunta voidaan havaita peilikokeella, jossa kohteen naamalle asetetaan värikäs täplä ja tutkitaan, pyrkiikö hän vuorovaikuttamaan täplän kanssa nähtyään itsensä peilistä.

→ Lapsi kykenee myös käyttämään omaa nimeään ja tietämään sukupuolensa.

Narratiivinen minuus (( 2,5 vuotiaasta eteenpäin. ))

Lapsi alkaa muodostamaan pitempiä lauseita sekä pukemaan elämäänsä ja kokemuksiaan sanoiksi, joskus jopa hyödyntäen tarinallisia keinoja.

Lapsi ymmärtää hänellä olevan haluja ja tahtoja omasta takaa, ja hän saattaa ilmaista itseään hyvin voimakkaasti niiden suhteen, merkiten uhmaiän alkua.

→ Uhmaikä liittyy lapsen tarpeeseen itsenäistyä ja hallita erillisyyttään vanhemmista. (alkaa 2-3 v. ; laantuu 4-5 v.)

Turvaton kiintymyssuhde

Välttelevä, Ristiriitainen ja jäsentymätön kiintymyssuhde

Jäsentymätön kiintymyssuhde

• Taustalla vakava laiminlyönti, väkivalta tai pelottavat olot kotona

• Vierastilanteessa käyttäytyy hämmentyneesti: jähmettyneisyys, vaeltaminen päämäärättömästi ja tunneilmaisut ristiriitaisia.

Ristiriitainen kiintymyssuhde

• Vierastilanteen alussa jo valmiiksi passiivinen, varovainen, ahdistunut tai vihainen

• Ei rauhoitu helposti eikä pysty jatkamaan leikkimistä

• Ristiriitainen käytös vanhempaa kohti: Hakee turvaa, mutta työntää pois.

• Syntyy, kun hoiva on epäjohdonmukaista: Joskus vastataan tunteisiin ja tarpeisiin, joskus taas ei vastata.

• Voimavarat menee kiintymyssuhteen ylläpitoon, eikä silloin ole energiaa tutkia ympäristöä

Välttelevä kiintymyssuhde

• Ei mene vanhemman luo hakemaan turvaa: Välttelee häntä ja saattaa olla kiinnittämättä häneen huomiota

• Lapsi kokee yhtä lailla ahdistusta tilanteesta

• Ilmaistuihin tunteisiin tai tarpeisiin ei olla vastattu

Turvallinen kiintymyssuhde

• Eroahdistus

• Pystyy rauhoittumaan nopeasti

• Jatkaa leikkimistä

• Turva antaa rohkeutta tutkia

• Syntyy läheisyydestä, hoidon johdonmukaisuudesta ja tarpeisiin vastaamisesta

Sensomotorinen vaihe (( 0-2 ))

Kognitiivisen kehityksen ensimmäisessä vaiheessa vauvat ja taaperot alkavat muodostamaan alkeellisia skeemoja maailmasta sensoristen eli aistinvaraisten kokemustensa pohjalta.

Alussa vauvan toiminta on pitkälti refleksipohjaista eli tahdosta riippumatonta toimintaa.

Pian kuitenkin vauva alkaa yhdistämään liikkeensä niiden seurauksiin. Aistitiedon ja motorisen toiminnan yhteyden oivaltaminen on vaiheen keskiössä.

Kauden loppuun mennessä vauvalle kehittyy objektipysyvyys eli käsitys siitä, ettei esine katoa maailmasta, vaikkei se ole näkyvissä.

Esioperationaalinen vaihe (( 2-7 )

2. Esioperationaalinen vaihe (leikki-ikä eli 2-7 v.)

Esioperationaalisessa vaiheessa lapsen luovuus kehittyy. Lapsi leikkii mielikuvituksensa avulla ja kokeilee uusia toimintatapoja.

→ Luovuuden ehdoksi katsotaan sitä, että lapsella on toimintansa tukena sisäisiä luonnoksia ja suunnitelmia, jotka rakentuvat sisäistettyjen skeemojensa varaan.

Tässä vaiheessa puhutaan niin sanotusta maagisuudesta, joka kumpuaa siitä, että toden ja kuvittelun raja on varsin epäselvä.

Lapsi oppii ymmärtämään ja käyttämään symboleja esimerkiksi siten, että osaa käyttää kuvia ja sanoja edustaakseen esineitä.

Päättely on sidoksissa välttämättömään havaintoon.

→ 4-5 v. arvioivat vesilasikokeessa virheellisesti. Vesilasikokeessa korkeammassa ja kapeammassa lasissa on saman verran vettä kuin matalammassa ja leveemmässä lasissa.

Leikki-ikäsien ajattelu on egosentristä.

→ Vuorimaisemakokeessa lapsi saa mahdollisuuden kiertää ympäri katsomassa vuorimaisemaa. Hän istuutuu vastakkaiselle puolelle kuin nukke. Kysyttäessä leikki-ikäiseltä, mitä nukke näkee, hän kuvailee, mitä hän itse näkee.

Mielen teoria kehittyy noin 4-5 vuoden iässä. Mielen teoria tarkoittaa ymmärrystä siitä, että muillakin ihmisillä on oma mieli, oma tietoisuus, omat ajatukset ja omat tunteet, jotka ovat lapsen mielestä riippumattomia.

→ Mielen teoriaa voidaan testata Sally-Anne-tehtävällä. Sally-Anne-tehtävässä Sally laittaa lelun laatikkoon ja lähtee huoneesta. Sitten Anne tulee ja siirtää sen toiseen paikkaan. Lapsilta kysytään, mistä Sally etsii lelua tullessaan takaisin. Kolmivuotias yleensä arvelee, että Sally etsii sieltä, mihin Anne laittoi lelun, mutta jo nelivuotias tajuaa, että Sally etsii laatikosta.

Konkreettinen vaihe (( 7-11))

3. Konkreettisten operaatioiden vaihe (kouluikä eli 7-12 v.)

Kouluikäisen ajattelu pohjautuu edelleen konkreettisiin havaintoihin.

→ Siksi matematiikkaa opetetaan alakoulussa konkretian kautta. (5 appelsiinia + 2 omenaa = 7 hedelmää!)

Ajattelu on johdonmukaisempaa, kun syy-seuraussuhteet ovat tulleet tutuiksi.

Määrän pysyvyys, välimatkat ja ajan taju ymmärretään.

→ Vesilasikokeessa kouluikäinen arvioi oikein.

Mielen teoria vahvistuu, lapsi oppii ottamaan toiset ihmiset huomioon, ja egosyntrisyys vähenee.

Formaalisten operaatioiden vaihe (( 12-16 ))

Formaalisten operaatioiden vaiheessa ajattelu irtautuu pelkästä konkretiasta ja abstrakti ajattelu kehittyy. Nuori saattaa kiinnostua hypoteettisista ongelmista.

Konkreettiset kokemukset osataan muuntaa sanalliseen ja symboliseen muotoon.

Hankalien matemaattisten yhtälöiden ratkominen onnnistuu.

Loogiset ajattelutaidot eli päättelytaidot kehittyvät: Induktiivisessa päättelyssä yksittäistapauksesta johdetaan yleisiä totuuksia. Deduktiivisessa päättelyssä yleisestä totuudesta johdetaan yksittäistapauksia koskevia totuuksia.

Ajattelu on kuitenkin pitkälti mustavalkoista eli kaksijakoista, ja ajatellaan asioiden olevan pelkästään joko oikein tai väärin.

Postformaalisten operaatioiden vaihe

5. Postformaalisen ajattelun vaihe (kehittyy osalle aikuisuudessa –Piaget’n teoriaa on myöhemmin täydennetty kyseisellä vaiheella.)

Aikuinen ymmärtää oman ajattelunsa rajallisuuden.

Ymmärretään, että tieto, totuus ja elämäntavat ovat suhteellisia; yhtä ehdotonta totuutta ei ole.

Aikuinen kykenee epäilemään ja asettamaan kritiikin alle omatkin ajattelutavat.

Metakognitio eli tietoisuus omasta ajattelusta kehittyy.

Sosiaalisen eli ulkoisen puheen vaihe

Sosiaalisen puheen vaiheessa puhetta käytetään lähinnä välineenä muiden käyttäytymisen ohjaamiseksi.

→ “Äiti auttaa!”

Puhe saattaa myös heijastaa yksinkertaisia ajatuksia ja tunteita, kuitenkin erittäin tiiviisti ja lyhyesti ilmaistuna, usein yksittäisen sanan tai sanaparin pituisina puheenvuoroina.

→ “Anna lelu!”; ”Kuumaa!”

Egosentrisen puheen vaihe

Egosentrisen puheen vaiheessa puhe on minäkeskeistä, itselleen kohdistettua puhetta. Egosentrisen puheen avulla lapsi pystyy ohjailemaan itseään ja omaa toimintaansa.
→ "Maija menee leikkimään."

Sisäisen puheen vaihe

Sisäisen puheen vaiheessa egosentrinen puhe sisäistetään ja se muuttuu äänettömäksi sisäiseksi puheeksi eli ajatteluksi.

Piaget vs Vygotsky

Oppiminen:

Piaget → Oppiminen kulkee ulkoa sisälle. Uudet tiedot ja taidot opitaan vasta, kun ne ovat esiintyneet yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa.

Vygotsky → Oppiminen kulkee ulkoa sisälle. Uudet tiedot ja taidot opitaan vasta, kun ne ovat esiintyneet yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa.

Kehitysvaiheet:

Piaget → Kehitys tapahtuu vaiheittain biologisesti määräytyvässä järjestyksessä, joka ei muutu taitavallakaan opetuksella tai kulttuurista riippuen. Teoria ei huomioi ajattelun ja oppimisen kontekstisidonnaisuutta.

Vygotsky → Kehitys ei noudata erillisiä kehitysvaiheita. Lapsi voi oppia taitoja, jotka muutoin ylittäisivät nykyisen kypsyystasonsa.