1/26
Looks like no tags are added yet.
Retrogarinen liike
lähemmät planeetat näyttävät tekevän ylimääräisen lenkin taivaalla, johtuu maapallon liikkeestä suhteessa muihin planeettoihin
Dopplerin ilmiö
Taajuus muuttuu jos lähde liikkuu suhteessa havaitsijaan, jos lähde liikkuu poispäin taajuus pienenee (aallonpituus kasvaa) jos kohti, taajuus kasvaa (aallonpituus pienenee)
magnitudiasteikko
kertoo tähden kirkkaudesta, käänteinen logaritminen, kirkkaammalla tähdellä pienempi magnitudi, logaritminen asteikko johtuu siitä että ihmisen silmä havaitsee logaritmisesti
multimessenger astronomy
havaitaan nykylaitteilla muutakin kuin s.m. säteilyä: neutriinoja, gravitaatioaaltoja ja kosmista säteilyä
gravitaatioaallot
kiihtyvässä liikkeessä olevat massalliset kappaleet synnyttävät gravitaatioaaltoja, esim törmäävät mustat aukot, voidaan havaita tarkoilla laserinterferometreillä joilla havaitaan eriakselisia venymiä
s.m. säteilyä havaitsemalla voidaan selvittää
kappaleen materiaali (alkuaineet ja niiden suhteet) spektristä, massaa, painetta, lämpötilaa, liiketilaa(doppler), etäisyys, kehitys
Auringon energia?
E=mc² eli ydinreaktiot, fuusio, massa muuttuu energiaksi
Stabiili aurinko?
auringon keskustassa tapahtuu ydinreaktioita, säteilypaine kohdistuu ullkoreunaan, kuitenkin massa → painovoima pitää auringon kasassa, pysyy hydrostaattinen tasapaino
Auringon aktiivisuus
11 vuoden sykli, näkyy auringonpilkuissa, säteilyssä ja “flareissa”
parsek
pituuden yksikkö, jos maan, auringon ja mitattavan kappaleen välillä suorakulmainen kolmio, kulma p kuva kulmaa siel mitattavan kappaleen päässä. Maan keskimääräinen etäisyys on n. 1 AU. Jos kulma p on 1 kaarisekunti, etäisyys auringosta kappaleeseen on 1 parsek joka on n. 3.26 valovuotta joka on n 30.9 biljoonaa km
planeetan määritelmä
kiertää tähteä 2. tarpeeksi massaa, että painovoima vetää sen lähes pallomaiseksi 3. puhdistaa ratansa eli on ainoa kokoluokkansa kappale sillä etäisyydellä tähdestä
ekliptika
maan ratataso eli auringon rata taivaalla vuoden aikana
ekvaattori
päiväntasaajan jatke taivaalla
Deklinaatio
kertoo kulmaetäisyyden ekvaattoritasosta avaruudenpallolla, vastaa maanpinnalla leveysastetta
Rektakensio
Kertoo kappaleen kulmaetäisyyden kevättasauspisteeltä, vastaa maanpinnalla pituusastetta
prekessio
maan akselin kaltevuuskulma vaihtelee kuin vaappuva hyrrä
Sideerinen aika
tähtiaika, aika jossa maa kiertyy akselinsa ympäri eli 360 astetta maailmankaikkeuden suhteen
zeniitti
taivaan ylin piste havaitsijan yläpuolella
mistä kaukoputken erotuskyky riippuu
peilin tai linssin halkaisijasta, havaittavasta aallonpituudesta
ekstinktio
tähtienvälinen pöly aiheuttaa sirontaa ja absorptiota, joten kaikkialle maailmankaikkeuteen ei nähdä samalla tavalla
gravitaatiolinssi
suurimassaisen kohteen aiheuttama avaruuden kaareutumista joka taivuttaa valon kulkua, vääristää tai monistaa kaukaisia kohteita
suuri yhtenäisaika
juuri alkuräjähdyksen jälkeen, neljä perusvoimat olivat yhtä
hardonikausi
hardonit ja antihardonit ovat muodostaneet pareja ja törmäyksissä muodostunut kaikki maailmankaikkeuden aine, 10^-6 s < t < 1 s, 10^10K<T
Leptonikausi
antihardonit ja hardonit törmäävät ja muodostavat leptoneita (elektroneja ja positroneja) ja fotoneja, hiukkaset eivät ole enää tiiviisti painautuneet yhteen → syntyy taustasäteilyä eli neutriinoja 1 s < t 3 min, 10^10 K < T < 10^9 K
fotonikausi
lähes kaikki aine on tuhoutunut törmäyksissä, fotonit ns hallitsevat, fuusiossa syntyy kevyitä alkuaineita (vety ja helium) jotka myöhemmin ovat oleellisia raskaiden aineiden syntymisessä tähdissä 10 s < t < 380 000 v
taustasäteily syntyy
neutraalit atomit syntyvät kun vety ja heliumatomit sitoo elektroneja, maailmankaikkeus läpinäkyvä sillä valo ei enää siroa hiukkasista, fotonit vapaasti avaruudessa t=380 000 v
Pimeä aika
maailmankaikkeuden nykyinen tila, suurin osa maailmankaikkeudesta koostuu pimeästä energiasta ja pimeästä aineesta, vain n. 4% on tuntemiamme alkuaineita