8. Mistä tieteessä on kysymys? / FI1 Johdatus filosofiseen ajatteluun
Tiede on järjestelmällinen tapa tutkia todellisuutta
Länsimainen tiede on syntynyt filosofiasta, muut tieteenalat haarautuneet filosofiasta myöhemmin
Tieteen ihanteena esim. rakentava kriittisyys, käsitteellisyys, tutkimuskysymyksen tarkka muotoilu, luotettavat tiedonkeruumenetelmät
Tieteenfilosofiassa tarkastellaan tieteellisen tiedon luonnetta ja kriteereitä
Pyritään kokoamaan havaintojen pohjalta kattavia selityksiä, eli teorioita
Tieteenalat voidaan jakaa kahteen sen mukaan, tutkivatko ne ihmisen toimmintaan liittyvää vai ihmisestä riippumatonta todellisuutta
Ihmistieteet eli humanistiset tieteet, esim. historia, yhteiskuntaoppi, kasvatustiede
Luonnontieteet, esim. fysiikka, kemia (tutkii empiirisesti eli havaintoperäisesti testein ja kokeiluin)
Formaalit tieteet: muodolliset tieteet, esim. matematiikka ja logiikka
Eri aiheita tutkivat tieteet käyttävät erilaisia metodeja
Tieteen tulee olla objektiivista!
Tutkijan omat mielipiteet, kokemukset tai tunteet eivät voi vaikuttaa tutkimustulokseen
Joitakin tieteitä on vaikeampi tulkita objektiivisesti kuin toisia (vrt. historia - kemia)
Kausaalinen selitys - tapahtuma selitetään sitä edeltävillä tapahtumilla
esimerkiksi: Miksi ulkona sataa? Vesi tiivistyy pilviin ja sen jälkeen sataa maan pinnalle
Teleologinen selitys - asiaa lähestytään lopputuloksen näkökulmasta
esimerkiksi: Miksi ulkona sataa? Jotta kasvit saisivat vettä
Aristoteles suosi teleologisia selityksiä, käytettiin myös selittämään luonnonilmiöitä
Tutkimuskysymys - mitä oikein tutkitaan?
Hypoteesi - muotoillaan alkuolettamus tutkimukselle
Kokeellinen tutkimus - järjestetään jonkinlainen tutkimustilanne
Kvantitatiivinen tutkimus - määrällistä tutkimusta, tilastotieto ja numeeriset vastaukset
Kvalitatiivinen tutkimus - laadullista tutkimusta, kokemusten ymmärtäminen
Ihmisellä on tarve ymmärtää ympäröivää maailmaa ja todellisuutta
Pseudotiede - näennäistiede, ei täytä tieteen kriteerejä ( esim. astrologia, käsialan tulkinta eli grafologia)
Pysyvät usein dogmaattisesti samanlaisina, eivätkä ole itseään korjaavia tieteitä
Tiede on järjestelmällinen tapa tutkia todellisuutta
Länsimainen tiede on syntynyt filosofiasta, muut tieteenalat haarautuneet filosofiasta myöhemmin
Tieteen ihanteena esim. rakentava kriittisyys, käsitteellisyys, tutkimuskysymyksen tarkka muotoilu, luotettavat tiedonkeruumenetelmät
Tieteenfilosofiassa tarkastellaan tieteellisen tiedon luonnetta ja kriteereitä
Pyritään kokoamaan havaintojen pohjalta kattavia selityksiä, eli teorioita
Tieteenalat voidaan jakaa kahteen sen mukaan, tutkivatko ne ihmisen toimmintaan liittyvää vai ihmisestä riippumatonta todellisuutta
Ihmistieteet eli humanistiset tieteet, esim. historia, yhteiskuntaoppi, kasvatustiede
Luonnontieteet, esim. fysiikka, kemia (tutkii empiirisesti eli havaintoperäisesti testein ja kokeiluin)
Formaalit tieteet: muodolliset tieteet, esim. matematiikka ja logiikka
Eri aiheita tutkivat tieteet käyttävät erilaisia metodeja
Tieteen tulee olla objektiivista!
Tutkijan omat mielipiteet, kokemukset tai tunteet eivät voi vaikuttaa tutkimustulokseen
Joitakin tieteitä on vaikeampi tulkita objektiivisesti kuin toisia (vrt. historia - kemia)
Kausaalinen selitys - tapahtuma selitetään sitä edeltävillä tapahtumilla
esimerkiksi: Miksi ulkona sataa? Vesi tiivistyy pilviin ja sen jälkeen sataa maan pinnalle
Teleologinen selitys - asiaa lähestytään lopputuloksen näkökulmasta
esimerkiksi: Miksi ulkona sataa? Jotta kasvit saisivat vettä
Aristoteles suosi teleologisia selityksiä, käytettiin myös selittämään luonnonilmiöitä
Tutkimuskysymys - mitä oikein tutkitaan?
Hypoteesi - muotoillaan alkuolettamus tutkimukselle
Kokeellinen tutkimus - järjestetään jonkinlainen tutkimustilanne
Kvantitatiivinen tutkimus - määrällistä tutkimusta, tilastotieto ja numeeriset vastaukset
Kvalitatiivinen tutkimus - laadullista tutkimusta, kokemusten ymmärtäminen
Ihmisellä on tarve ymmärtää ympäröivää maailmaa ja todellisuutta
Pseudotiede - näennäistiede, ei täytä tieteen kriteerejä ( esim. astrologia, käsialan tulkinta eli grafologia)
Pysyvät usein dogmaattisesti samanlaisina, eivätkä ole itseään korjaavia tieteitä