Kemia
Hapan ja emäksinen
Hapon ja emäksen määritellään vetyionin (H+) avulla.
Aine on happo, kun se luovuttaa vetyionin emäkselle
Aine on emäs, kun se vastaanottaa vetyionin hapolta
Vesiliuoksen happamuuden aiheuttaa positiivinen oksoniumioni (H3O+). Mitä enemmän oksoniumioneja vesiliuos sisältää, sitä happamampaa se on.
Vesiliuoksen emäksisyyden aiheuttaa negatiivinen hydroksidi-ioni (OH-). MItä enemmän hydroksidi-ioneja vesiliuos sisältää, sitä emäksisempää se on.
pH-luku kuvaa liuoksen happamuutta, eli vetyionien määrää (tarkemmin oksniumionien, H3O+ määrää).
Happamuuden tutkimiseen käytetään yleensä joko pH-mittaria tai pH-paperia
Emäksisten aineiden kaavassa on usein OH
Happamien aineiden kaavan alussa on usein H
Ainetta jonka väri muuttuu liuoksen happamuuden mukaan, sanotaan indikaattoriksi
Neutraloituminen
Neutraloituminen on happaman ja emäksisen liuoksen välinen kemiallinen reaktio, jossa aineiden happamat ja emäksiset ominaisuudet häviävät.
Jos sekoitetaan vastaavat määrät yhtä hapanta ja emäksistä ainetta, tällöin liuoksestatulee neutraali.
Yleisesti: Happo + emäs → suola (ioniyhdiste) + vesi.
Puskuriliuos on liuos, joka pystyy neutraloimalla vastustamaan pieniä happo- tai emäslisäyksiä, jolloin pH pysyy lähes samana.
Puskuriliuos ovat esim: veri, sylki ja maito.
Oksidin liukeneminen muuttaa pH-arvoa
Palamisessa muodostuu oksideja hapen yhdisteistä.
- Metallin palaessa syntyy metallioksidia, metallin ja hapen yhdisteitä.
Metallioksidi muodostaa veden kanssa yleensä emäksisen liuoksen.
- Epämetallin palaessa syntyy epämetallioksidia, epämetallin ja hapen yhdistettä.
Epämetallioksidi muodostaa veden kanssa yleensä happaman liuoksen.
Epämetallioksideja vapautuu ilmaan teollisuuden, liikenteen ja energiatuotannon päästöinä.
Veteen liuenneet epämetallioksidit aiheuttavat luonnon happamoitumista.
Happamoituminen tarkoittaa maaperän tai vesistön happamuuden lisääntymistä, eli pH-arvon laskemista.