GE03: 4 – Kaupungit ja maaseutu
4 – Kaupungit ja maaseutu
- kaupunki – kaupunkiseutu
- kaupunki ei välttämättä selvärajainen kokonaisuus
- yleisiä kaupungin piirteitä
- suuri väkiluku, tiheä ja keskittynyt asutus
- katuverkko
- eri toimintoihin erilaistuneet alueet
- kaupankäynti, työssäkäyntialue
Käsitteitä
- konurbaatio = suuri ja yhtenäinen kaupunkialue, joka on syntynyt, kun alun perin erilliset kaupungit ovat kasvaneet/sulautuneet yhteen.
- Esimerkiksi Ruhrin alue Saksassa.
- megalopoli = konurbaatio, joka koostuu miljoonakaupungeista/suurkaupungeista.
- Esimerkiksi 🔗Keihanshin (Osaka-Kobe-Kioto) Japanissa tai 🔗Boswash Yhdysvalloissa (Boston, Washington DC ja New York).
- megakaupunki = yli 10 miljoonan asukkaan kaupunki.
- taajama = asukastihentymä, jossa vähintään 200 asukasta ja etäisyys talojen välillä alle 200 m.
- kaupunkimainen rakennustapa. Käsitettä käytetään pohjoismaissa.
- kaupungistuminen eli urbanisoituminen = ilmiö, jossa yhä useampi ihminen asuu kaupungissa suhteessa valtion väkilukuun
- yhteiskunnallinen muutostapahtuma, jonka syynä tai seurauksena yhä useampi asuu kaupungeissa tai taajamissa.
- elinkeinorakenne muuttuu
- ihmiset kaupunkilaistuvat
- kaupungistumisaste kasvaa
- maankäyttö muuttuu
- Nykyään tunnistetaan myös vastakaupungistuminen eli ihmisen muuttoliike kaupungeista takaisin maaseudulla (“Nurmijärvi-ilmiö”)
- kaupungistumisaste = prosenttiluku, joka ilmoittaa, kuinka suuri osa alueen väestöstä asuu kaupungeissa tai taajamissa.
- esimerkiksi Ruotsi 87 %, Etiopia 29 %
Kehittyvien maiden kaupungistuminen
- eroaa nykyisten teollisuusmaiden kaupungistumisesta:
- tapahtuu nopeasti
- taustalla ei elinkeinorakenteen muutosta
- hallitsematonta (slummiutuminen)
Kaupunkien maankäyttö
- maankäyttö = kaikki ihmisen (rakennus-) toiminnan muodot, joita alueella voidaan harjoittaa ja jotka vaativat pinta-alaa
- liike-elämä, teollisuus ja asutus kilpailevat rajallisesta tilasta (virkistys, asuminen, teollisuus, liikenne, palvelut, maatalous)
- sijaintiedellytykset määräävät toimintojen sijoittumisen
- maan arvo määrittää eri toimintojen sijoittumisen
- liikekeskusta eli CBD
- keskeinen sijainti, siis suuri kysyntä
- maan hinta kaikkein korkein
- pankit, konttorit, pikkukaupat
- asutusta vähän, koska asunnot kalliita (= asutustiheyden keskuskraateri)
- pendelöintiä (työmatkaliikenteen heiluriliike)
- asutuksen tiheys kasvaa keskustasta poispäin
- keskustassa on asutuksen tiheys pienimmillään
- poikkeus! miljoonakaupungeissa suuri asutustiheys usein juuri keskustan ulkopuolella
- suuret asutusalueet (omakotitalot) kaupungin laitamilla, jossa alhainen maan hinta
- teollisuus vaatii usein suuria alueita
- teollisuuden alan mukaan sijoittuminen ydinkeskustan ulkopuolelle tai kaupungin laidoille
- syynä kustannustehokkuus
- vanhoissa kaupungeissa usein muutostenvyöhyke
- liikekeskustan laitamilla huonokuntoisten rakennusten vyöhyke (slummit)
- miljoonakaupungeissa sosiaalista segregaatiota
Kaupungistumisen etuja ja haittoja
- Kaupunkien kasvu selittyy pitkälti
- muutosliikkeestä maalta kaupunkeihin (n. 50 %)
- luonnollinen väestönkasvu kaupungeissa (n. 50 %)
- Kaupungistumisessa on sekä etuja että haittoja (ks. kirjan luku 4.2 ja 4.3)
Etuja
- infrastruktuurin rakentamisen edullisuus
- palvelut
- liikkumisen tarpeen väheneminen
Haittoja
- liikenneongelmat
- sosiaaliset ongelmat
Kaupunkien varjopuolia
Ilmansaasteet
- teollisuuden, liikenteen ja energiantuotannon päästöt
- valokemialliset hapettimet
→ otsoni (alailmakehässä)
- rikin ja typen oksidit
- aerosolit (= kaasun ja pienhiukkasten seos)
- todellinen ongelma miljoonakaupungeissa
- hengitysvaikeudet, smog eli savusumu
- 🔗inversio ilmiö
- Los Angeles, Mexico City, Peking
Keskukset ja vaikutusalueet
- keskuksina toimivat kaupungit ja taajamat
- tarjoavat palveluja ympäröivälle alueelle (vaikutusalue)
- riippuvaisia ympäröivän alueen asukkaista
- eri asia, kuin liikekeskusta eli CBD
- kutakin keskusta ympäröi vaikutusalue
- riippuvainen keskuksen palveluista
- keskus ja vaikutusalue vuorovaikutuksessa keskenään
🔗Christallerin keskusten hierarkia
- keskuksia luokitellaan palveluvarustuksen perusteella
- pääkaupunkikeskus (valtion hallinto)
- valtakunnanosan keskus (suuret korkeakoulut)
- maakuntakeskus (keskussairaala, maakuntalehti)
- kaupunkikeskus (paikallisradio, teatteri)
- kuntakeskus (kunnanvirasto, posti)
- paikalliskeskus (pankki, posti)
- kyläkeskus
- ylemmän tason keskus sisältää alempien tasojen palvelut
- keskuksen koko ja palveluvarustus määräävät vaikutusalueen laajuuden
- esim. maakuntalehden jakelu/ilmestyminen lähialueelle, työssäkäynti
Suomen maakunnat
🔗Seterra-visa Suomen maakunnista