Äikkä klp78

Suomen kielen vaihtelu eli variaatio tarkoittaa, että ei ole vain yhdenlaista suomea. Kieli vaihtelee alueittain, tilanteittain ja sosiaalisesti, esimerkiksi puhujan iän ja koulutustaustan mukaan. Inarissa puhutaan suomea eri tavalla kuin Raumalla, ja pääministerin työkieli on toisenlaista kuin kampaajan. Erilaisia tapoja käyttää kieltä kutsutaan muun muassa murteiksi, rekistereiksi ja tyyleiksi.

Murre tarkoittaa yleensä jonkin alueen puhetapaa. Puhutaan esimerkiksi Turun murteesta tai savolaismurteista.

Rekisterillä tarkoitetaan puhe- tai kirjoitustapaa, joka liitetään tietynlaisiin tilanteisiin ja usein myös tiettyihin ihmisryhmiin. Esimerkiksi pappi käyttää rukoillessaan eri rekisteriä kuin tulevan vihkiparin kanssa keskustellessaan, ja opettaja käyttää eri rekisteriä opettaessaan kuin jutustellessaan viikonlopun tapahtumista työtoveriensa kanssa. Kun rekisterit ovat vakiintuneita, ne usein myös nimetään. Tällöin kielenpuhujilla on yhteinen käsitys siitä, mitä piirteitä rekisteriin kuuluu ja mihin sitä käytetään. Nimettyjä rekistereitä ovat esimerkiksi yleiskieli ja puhekieli.

Yleiskieli on rekisteri, jota käytetään julkisessa viestinnässä, esimerkiksi sanomalehdissä, uutisissa ja viranomaisten tiedotteissa. Suomen yleiskielen normeista eli säännöistä päättää Kotimaisten kielten keskuksessa toimiva suomen kielen lautakunta. Yleiskieli on yhteiseksi tarkoitettua kieltä, ja sen käyttöä opiskellaan koulussa. Arkista kieltä, jota yleiskielen normit eivät koske, kutsutaan usein puhekieleksi. Nimityksestä huolimatta puhuttua kieltä on kuitenkin monenlaista, ja eri tilanteisiin sopivat erilaiset tavat käyttää kieltä.

Kaikki kirjoitettukaan kieli ei noudata yleiskielen normeja, vaan esimerkiksi somessa ja muissa arkisissateksteissä käytetään puhekielisyyksiä. Lisäksi eri ammattien ja erityisalojen kielet poikkeavat usein yleiskielestä siinä, että niissä tarvitaan käsitteitä ja termejä, jotka eivät ehkä avaudu kaikille.

Tyyli on käsite, jolla kuvataan tekstistä syntyvää vaikutelmaa ja sävyä. Erilaiset tyylit sopivat eri tilanteisiin ja eri ihmisille. Tyyliä voi kuvailla vaikkapa arkiseksi, runolliseksi tai abstraktiksi. Tekstin tyyli muodostuu muun muassa tekstin sanavalinnoista, rakenteesta ja rytmistä, jota luovat esimerkiksi virkerakenteiden ja virkkeiden pituuden vaihtelu. Tekstilaji ja tekstin tavoite vaikuttavat tyyliin: uutisissa suositaan neutraalia ja asiallista mutta harvoin humoristista tyyliä.

ALUEELLINEN VAIHTELU

Play

Current Time0:00

/

Duration Time0:00

Loaded: 0%

Joskus tunnistamme puhujan käyttämästä kielestä, mistä hän on kotoisin. Tällöin kyse on kielen alueellisesta vaihtelusta.

Suomen murteet jaetaan länsi- ja itämurteisiin ja tarkemmin seitsemään päämurrealueeseen. Nykyääntuskin kukaan käyttää jatkuvasti vain yhden murrealueen piirteitä, sillä ihmiset tapaavat monenlaisia ihmisiä sekä netissä että kasvokkain ja kuulevat monenlaista puhetta. Tämä johtaa siihen, että harvinaisimmat murrepiirteet katoavat. Ilmiöstä käytetään nimeä murteiden tasoittuminen.

Murteiden tasoittumiseen vaikuttaa ensinnäkin yleiskielen keskeinen asema. Sitä käytetään koko maassa ja opetetaan järjestelmällisesti. Toiseksi isojen kaupunkien ja pääkaupunkiseudun puhekielen piirteitä on alettu suosia myös muilla murrealueilla. Useilla alueilla käytetään esimerkiksi passiivimuotoistaverbiä monikon ensimmäisessä persoonassa (me mennään). Kolmanneksi alueiden suomi saa vaikutteita myös muista kielistä. Aikoinaan vanha Stadin slangi syntyi Helsingissä suomen, ruotsin ja venäjän kohdatessa. Nyt uusia sanoja saadaan englannista sekä esimerkiksi somalista tai kurdista.

Murteella voi kuitenkin olla iso merkitys yksilöiden ja alueiden identiteetille. Jotkin harvinaisetkin murrepiirteet ovat yhä suosittuja omalla alueellaan, kuten Oulun seudun imperfektimuodot tekkiin, näkkiin (tein, näin).

Murre osana julkista persoonaa

Lehtikuva

1.
Laulaja Antti Tuisku (Rovaniemi) kertoo Signaalimedian haastattelussa omasta lempikappaleestaan: ”No mie nyt sanon vaikka tähän että Mä hiihdän. Siinä vaiheessa ku mie oon laulanu sen ensimmäistä kertaa mun omassa keittiössä sen
demolaulun – –. Niin mie nyt sanon sen.”

Rovaniemeltä kotoisin oleva Tuisku suosii mie-pronominia, jota käytetään esimerkiksi kaakkoismurteissa, osassa savolaismurteita sekä osassa peräpohjalaismurteita. Mie-pronomini on osa Tuiskun lappilaista identiteettiä. Hän käyttää sitä paljon, vaikka puhe muutoin olisi alueesta riippumatonta puhekieltä.

Kehys alkaa

Esimerkki Antti Tuiskun puheesta

Kehys päättyy

Lehtikuva

2.
Jääkiekkoilija Patrik Laine (Tampere) kertoo Alfa-TV:n Lämäri-ohjelman haastattelussa lapsuudestaan: ”Kyä mää nyt oikeestaa, ne muistan ku iskän kanssa aloteltii tua tota, Tesomalla alotettii, parkkipaikalla pelaileen et tota, siin oli mailat ja kiakot ––”.

Laine on kotoisin Tampereelta. ”Kiakkokaupungin” puheenparsi sopii NHL-tähden imagoon. Laineen puheessa on paljon tyypillisiä hämäläispiirteitä. Minä-pronomini on Laineen puheessa mää, ja esimerkiksi ie- diftongi avartuu puheessa (kiakot). Myös partikkeli kyä on tyypillinen Tampereen murteelle. Verbimuoto pelailemaan esiintyy ilman ma-tunnusta (pelaileen).

Kehys alkaa

Esimerkki Patrik Laineen puheesta

Kehys päättyy

Lehtikuva

3.
Tubettaja Susanne Aalto eli Pahalapsi (Kontiolahti) kuvaa Youtube-videossaan työtään konditoriassa: ”Tällä videolla mie keskityn nimenommaan konditoriatuotteittev valmistamisseen enkä niinkää niihim mium muihin työtehtävviin, koska muuten tästä videosta tulis aivan älytön sillisalaatti.”

Aallon tyyliin kuuluvat goottiasu ja -meikki sekä savolaismurteiden piirteet. Suuressa osassa savolaismurteita yksikön 1. persoonan pronomini on minä, mutta joillakin alueilla mie, niin kuin myös Aallon puheessa. Savolaismurteille tyypillistä on myös sellainen konsonanttien kahdentuminen kuin sanoissa nimenommaa ja työtehtävvii.