Makro2luennot

Varallisuuserät (Assets)

• Rahoitusmarkkinat:

  • Hyvin organisoituja kauppapaikkoja, joissa sijoittajat voivat ostaa ja myydä varallisuuseriä.

  • Kaupankäynti standardisoiduilla varallisuusesineillä, mikä lisää markkinoiden tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä.

• Varallisuusesineiden kauppa eroaa hyödykkeiden kaupasta:

  • Varallisuusesineiden kohdalla käydään kauppaa varannolla, eli jo olemassa olevalla määrällä omaisuutta.

  • Hyödykemarkkinoilla kysyntä ja tarjonta tasapainottavat hyödykkeiden virran, eli tuotannon ja kulutuksen.

  • Rahoitusmarkkinoilla kysyntä ja tarjonta tasapainottavat varallisuusesineiden varannon, mikä vaikuttaa niiden hintoihin ja tuottoihin.

• Varallisuusesineet ovat kestohyödykkeitä, joiden arvo perustuu niiden odotettavissa oleviin tuleviin tuottoihin.

  • Arvon määrää niiden tulevat tuotot, jotka voivat olla esimerkiksi korkoja, osinkoja tai pääoman arvonnousua.

  • Tuottoihin liittyy riskiä ja epävarmuutta, koska tulevaisuuden tuottoja on vaikea ennustaa tarkasti.

  • Tuotto-odotusten muuttuminen vaikuttaa hintoihin välittömästi, koska sijoittajat reagoivat uusiin tietoihin ja arvioihin.

Varallisuusesineiden markkinat

• Kolme päätehtävää:

  1. Rahoituksen välitys:

     • Säästöjen kanavoiminen rahoitusta tarvitseville, kuten yrityksille ja kuluttajille.

  2. Tulevaisuuden hinnoittelu:

     • Markkinat pyrkivät ennakoimaan ja hinnoittelemaan tulevia tapahtumia ja niiden vaikutuksia varallisuuserien arvoon.

  3. Riskienhallinta:

     • Markkinoiden luominen riskille/epävarmuudelle mahdollistaa riskien siirtämisen ja hallinnan.

     • Riskien hallinnan mahdollistaminen:

       • Sijoittajat voivat suojautua riskeiltä käyttämällä erilaisia rahoitusinstrumentteja, kuten johdannaisia.

Rahoitusmarkkinat ja instituutiot

• Rahoitusmarkkinat:

  • Pankit (Banks): välittävät talletuksia ja luottoja.

  • Säästö- ja lainayhdistykset (Savings and Loans): keskittyvät asuntolainoihin ja säästötalletuksiin.

  • Säästöpankit (Savings Banks): tarjoavat perinteisiä pankkipalveluita.

  • Luotto-osuuskunnat (Credit Unions): jäsentensä omistamia ja hallinnoimia.

  • Vakuutusyhtiöt (Insurance Companies): sijoittavat keräämiään vakuutusmaksuja.

  • Eläkerahastot (Pension Funds): hallinnoivat eläkevaroja ja sijoittavat niitä.

• Rahamarkkinat (lyhyt aikaiset):

  • Markkinat, joilla käydään kauppaa lyhytaikaisilla velkapapereilla, kuten valtion velkaseteleillä ja pankkien sijoitustodistuksilla.

• Pääomamarkkinat (pitkä aikaiset):

  • Markkinat, joilla käydään kauppaa pitkäaikaisilla velkapapereilla ja osakkeilla.

Tulevaisuuden hinnoittelu

• Keskuspankki kontrolloi lyhyitä rahamarkkinakorkoja säätelemällä rahan tarjontaa (Kappale 9).

  • Keskuspankki pyrkii vaikuttamaan inflaatioon ja talouskasvuun ohjaamalla lyhyitä korkoja.

• Korot määräytyvät yleisesti kysynnän ja tarjonnan mukaan.

  • Korkotaso määräytyy markkinoilla kysynnän ja tarjonnan perusteella.

• Tuottokäyrä (yield curve):

  • Kuvaa rahoitusesineen odotetun tuoton riippuvuutta sen juoksuajasta (ajasta ennen lainan takaisinmaksua).

• Joukkovelkakirjalaina (bond):

  • Yrityksen, valtion tai kunnan liikkeeseen laskema laina, joka on usein jälkimarkkinakelpoinen.

  • Lainasumma on jaettu velkakirjoihin, joita sijoittajat voivat ostaa liikkeeseenlaskun hoitaneilta pankeilta.

  • Esimerkkejä Suomessa: obligaatio- ja debentuurilainat.

• Joukkolainan hinta määrittelee oleellisen koron.

  • Joukkolainan hinnan ja koron välillä on käänteinen suhde: kun hinta nousee, korko laskee ja päinvastoin.

Tuottokäyrä

• Nousee tyypillisesti oikealle, mikä heijastaa sijoittajien odotuksia korkojen noususta tulevaisuudessa.

• Pääteoriat:

  • Likviditeettihypoteesi: pitkät korot ovat korkeampia kuin lyhyet korot, koska sijoittajat vaativat kompensaatiota likviditeettiriskistä.

  • Odotushypoteesi: pitkät korot ovat lyhyiden korkojen odotettavissa olevien tulevien tasojen keskiarvo.

  • Segmentoitu markkinahypoteesi: eri maturiteettien velkakirjoilla on omat markkinansa, ja niiden korot määräytyvät itsenäisesti.

  • Teoriat tukevat toisiaan ja auttavat ymmärtämään tuottokäyrän muotoa.

• Likviditeettihypoteesi:

  • Investoinnin epävarmuus kasvaa ajan myötä, mikä lisää sijoittajien riskiä.

  • Likviditeetin kysyntä: pitkä sopimus sitoo lainoittajaa, mikä vähentää sen joustavuutta.

  • Kannattaa vaatia kompensaatiota sitoutumisesta, koska pitkäaikaiset sijoitukset ovat vähemmän likvidejä.

  • Lainanottaja on valmis maksamaan maturiteettipreemion saadakseen rahat pidemmäksi aikaa.

  • Preemio kasvaa ajan myötä, koska pitkäaikaiset lainat ovat riskialttiimpia.

Odotushypoteesi

• Pitkät korot määräytyvät sijoittajien lyhyitä korkoja koskevien odotusten perusteella.

• Kaksi vaihtoehtoa:

  1. Euron sijoitus 12 kuukauden korkopaperiin.

  2. Euron sijoitus neljään peräkkäiseen 3 kuukauden korkopaperiin.

  • Ei ylisuuria voittoja: odotetun tuoton pitää olla sama, riippumatta sijoitusstrategiasta.

• Nouseva tuottokäyrä:

  • Sijoittajat odottavat lyhyiden korkojen nousevan tulevaisuudessa, mikä heijastuu pitkien korkojen nousuna.

• Laskeva tuottokäyrä:

  • Ennakoi lyhyiden korkojen laskua, mikä voi viitata talouden hidastumiseen.

• Yhdistetyt teoriat:

  • 12 kuukauden euriborkorko on odotus lyhyistä koroista tällä ajalla, plus likviditeettihypoteesin mukainen preemio.

  • Pitkät korot sisältävät sekä odotuksia tulevista lyhyistä koroista että likviditeettipreemion.

Term Spread

• Term spread (yield spread):

  • Pitkän ja lyhyen maturiteetin rahoitusvaateiden tuottoero, joka mittaa markkinoiden odotuksia tulevasta talouskehityksestä.

Korkojen aikarakenne

• Kuvaa koron riippuvuutta sijoituksen juoksuajasta, eli miten korot vaihtelevat eri maturiteeteilla.

• Maturiteettipreemio (aikapreemio):

  • Kuvaa määrää, jolla pitkät korot eroavat odotushypoteesin mukaisesta korkotasosta.

• Pitkä korko = odotukset lyhyistä koroista + maturiteettipreemio.

  • Pitkät korot sisältävät sekä odotuksia tulevista lyhyistä koroista että kompensaation pitkäaikaisesta sijoittamisesta.

Riskit

• Varallisuusesineet ovat luontaisesti riskipitoisia:

  • Arvo riippuu tulevista tuotoista, joita on vaikea ennustaa tarkasti.

  • Korkopaperin laskija voi laiminlyödä velkansa, mikä johtaa sijoittajien tappioihin.

  • Osakkeiden tuotot riippuvat yrityksen voitoista, jotka voivat vaihdella talouden suhdanteiden mukaan.

• Rahoitusmarkkinoiden tehtävä:

  • Riskien hinnoittelu ja allokoiminen niille, jotka ovat valmiita kestämään niitä.

• Riskiä voidaan vähentää hajauttamisella:

  • Kotitalous voi sijoittaa useiden eri maiden yritysten osakkeisiin ja korkopapereihin sekä eri maiden valtionlainoihin.

• Riskejä ei voi eliminoida, mutta niitä on mahdollista vähentää.

• Riskiä pitää kompensoida riskipreemiolla:

  • Odotetun tuoton pitää kasvaa sijoituksen riskin mukaan, jotta sijoittajat ovat valmiita ottamaan riskiä.

Riskipreemio ja Joukkolainojen hinta

• Riskipreemio on yksi lisäsyy tuottokäyrän nousevaan muotoon.

  • Riskit ja epävarmuus kasvavat ajan myötä, mikä johtaa riskipreemion kasvuun.

• Korkea korko → matala hinta.

• Matala hinta → korkea korko.

$P = \frac{D}{i}$

• Consol (maksaa 1 euron per vuosi ikuisesti):

$P = \frac{1}{i}$

• Yhden vuoden nollakuponkilaina (maksaa 1 euron vuoden lopussa):

$P = \frac{1}{(1+i)}$

• Kahden vuoden nollakuponkilaina (maksaa 1 euron 2. vuoden lopussa):

$P = \frac{1}{((1+i)^2)}$

• Kymmenen vuoden nollakuponkilaina (maksaa 1 euron 10. vuoden lopussa):

$P = \frac{1}{((1+i)^{10})}$

• Euron nimellisarvoisen rahoitusesineen hinta on korkea, jos korko on matala ja matala, jos korko on korkea.

Joukkolainojen korko

• Likviditeettipreemio:

  • Sijoittajan lisätuottovaatimus vähemmän likvidille lainalle, joka kompensoi sijoittajaa siitä, että lainaa on vaikeampi myydä nopeasti.

  • Määräytyy lainan jälleenmyyntikelpoisuuden perusteella: mitä helpommin jälleenmyytävä, sitä alhaisempi likviditeettipreemio.

  • Pieni osto- ja myyntikurssin ero ja syvä markkina: sijoittaja voi myydä tai ostaa esinettä paljon vaikuttamatta hintaan.

  • Esimerkiksi Saksan ja Yhdysvaltojen valtionlainojen likviditeettipreemio on nolla, koska niillä on erittäin likvidit markkinat.

• Luottoriskipreemio:

  • Korkeamman riskin lainojen tuotto suhteessa vähäriskisiin, joka kompensoi sijoittajaa mahdollisesta luottotappiosta.

  • Mitä suurempi riski maksukyvyttömyydestä, sitä suurempi luottoriskipreemio.

• Suljetussa taloudessa joukkolainan korko = "riskitön" lyhyt korko + term spread + likviditeettipreemio + luottoriskipreemio.

  • Riskittömän lyhyen koron ei tarvitse olla positiivinen, vaan se voi olla myös negatiivinen.

Luottoriskipreemio

• Matalamman luokituksen lainojen tuottokäyrä on korkeampi ja hinta matalampi kuin korkean luokituksen lainoilla, koska sijoittajat vaativat suurempaa tuottoa kompensoimaan suurempaa riskiä.

Osakkeet

• Osuus osakeyhtiön pääomasta, joka oikeuttaa osinkoon ja äänioikeuteen yhtiökokouksessa.

• Riskipitoisia, koska voittoja jää vasta kun kulut on katettu.

• Osakkeilta vaaditaan riskipreemio, koska ne ovat riskialttiimpia kuin esimerkiksi joukkolainat.

• Osakkeen tuotto osingosta ja hinnanmuutoksesta.

• Osinkoperusteinen malli (DDM, dividend discount model), jota käytetään osakkeen arvon määrittämiseen tulevien osinkojen perusteella.

• Olkoon r riskitön reaalikorko, ω osakkeiden riskipreemio (equity risk premium, ERP), d osinko ja q osakkeen hinta. Tällöin:

$q<em>t = \frac{1}{1+r+ω} (dt + E</em>t[q_{t+1}])$

• Osakkeen hinta tänään riippuu tulevasta hinnasta (t+1), joka taas riippuu seuraavan periodin hinnasta.

• Osakkeen hinta:

$q<em>t = \sum^{\infty}{i=1} (\frac{1}{1+r+ω})^i Et[d</em>{t+i}]$

• Osakkeen hinta on tulevien osinkojen/voittojen nykyarvo ja riippuu:

  1. Tulevista voitoista, jotka määräävät osingon suuruuden.

  2. Riskittömästä reaalikorosta: korko ↑ → voittojen nykyarvo ↓ → osakkeen hinta ↓.

  3. Osakkeiden riskipreemiosta: ERP ↑ → osakkeen hinta ↓.

Osakkeiden tunnuslukuja

• P/E-luku:

  • Osakkeen hinta (share price) jaettuna osakekohtaisella tuloksella (earnings per share), joka mittaa kuinka paljon sijoittajat ovat valmiita maksamaan yhdestä tuloseurosta.

  • Myös yritystasolla (markkina-arvo/nettotulos).

  • Osakekohtainen tulos (EPS) on tyypillisesti neljän edellisen vuosineljänneksen tulos (trailing P/E).

  • Forward P/E käyttää osakekohtaisia ennusteita voitoista seuraavalta neljältä vuosineljännekseltä.

• CAPE (Cyclically Adjusted P/E):

  • Reaalisia 10 vuoden osakekohtaisia tuloksia tasoittamaan suhdannevaihteluista johtuvien voittojen vaihteluita.

Muita tunnuslukuja

• Tulostuotto (earnings yield):

  • Osakekohtaisen tuloksen (E) suhde osakkeen hintaan (P) prosenteissa (E/P-luku), joka mittaa kuinka paljon yritys tuottaa voittoa suhteessa osakkeen hintaan.

  • P/E-luvun käänteisluku.

  • Voidaan laskea myös yritystasolla.

Osakkeiden riskipreemio

• Estimaatteja osakkeiden riskipreemiosta (jälkikäteen laskettuna):

  • 6 % Yhdysvaltojen datalla 1889-1978 (Mehra ja Prescott, 1985).

  • 8 % Yhdysvaltojen datalla 1979-2005.

  • 3-5 % 17 maan datalla 106 vuoden aikana (Dimson, Marsh & Staunton, 2008).

• Yksi keino arvioida osakkeiden riskipreemioita eteenpäin:

  • Verrata ennusteisiin perustuvaa tulostuottoa ja odotettua riskitöntä reaalikorkoa.

    • Equity risk premium = Expected Earnings To Price Ratio - (10 year US Treasury Bond Yield - Average Expected CPI Inflation Rate For Next 10 Years).

  • Cochrane (2018): “The best definition of [stock market] “bubble'' I can muster is a [equity] risk premium that is too low, distorted somehow.”

Rahoitusmarkkinoiden muutos

• Pankkitoiminnassa on tapahtunut huomattava muutos 2000-luvulla.

• Osassa talouksia rahoituslaitokset ovat siirtyneet enemmän "luo ja hajauta" -malliin perinteisestä mallista (”luo ja pidä” -malli).

• "Luo ja hajauta" -mallissa pankit arvopaperistavat lainat, mikä mahdollistaa riskien siirtämisen ja pääoman vapauttamisen uusiin lainoihin.

Arvopaperistaminen (securitization)

• Erilaisia rahoitustekniikoita, joilla tuleviin kassavirtoihin oikeuttavia epälikvidejä omaisuuseriä saatetaan jälkimarkkinakelpoiseen arvopaperimuotoon.

• Perustana olevat omaisuuserät toimivat pääoman ja kassavirtojen vakuutena.

• Arvopaperistamalla myydään oikeudet johonkin tulevaan saamiseen nyt ja rahat tästä myynnistä saadaan käyttöön välittömästi.

Vakuudellinen velkasitoumus (CDO)

• "Luo ja hajauta" -mallissa pankit luovat strukturoituja tuotteita.

• ABS (Asset Backed Security):

  • Omaisuusvakuudellinen arvopaperi, jonka pohjana on kiinteä määrä pankin myöntämiä ei-asuntolainoja.

  • MBO:n (mortgage-based securities) pohjana ovat asuntolainat.

• CDO (Collateralized debt obligation):

  • Monimutkainen vakuudellinen velkasitoumus ja ABS:n/MBO:n tyyppi.

  • CLO (Collateralized loan obligation): CDO:ita, joiden pohjana on pankkilainat.

  • CBO (Collateralized bond obligation): pohjana ovat joukkolainat.

  • CMO (collateralized mortgage obligation): pohjana ovat asuntolainat.

• CDO-prosessi:

  1. Lainojen niputtaminen portfolioksi, mikä luo monipuolisen sijoituskohteen.

  2. Portfolion viipaloiminen osuuksiin (tranches), jotka myydään sijoittajille.

     • Turvalliset senioriosuudet tarjoavat matalaa korkoa, mutta ensisijaisen oikeuden portfolion kassavirtaan.

     • Roskaosuudet (equity tranches/toxic waste) saavat kassavirtaa vain, jos edeltävät osuudet ovat saaneet maksut.

     • Muut (mezzanine tranches) osuudet kuuluvat näiden väliin.

Luottoriskijohdannainen (CDS)

• Tarjoaa suojan velkakirjan/osuuden maksuhäiriötä vastaan.

• Myyjä/myöntäjä: vakuutusyhtiö, pankki tai sijoittaja.

• Ostaja suorittaa maksun vaihdossa ehdolliseen korvaukseen, jonka myöntäjä maksaa maksuhäiriön tapahtuessa.

  1. CDS:t tarjoavat mahdollisuuden siirtää riskiä, mikä tekee niistä hyödyllisen työkalun riskienhallinnassa.

  2. CDS:t hinnoittelevat riskit: korkea todennäköisyys maksuhäiriöstä → korkea CDS:n hinta.

Tehokkaiden markkinoiden hypoteesi

• Varallisuusesineiden hinnat heijastavat rahoitusmarkkinoiden toimijoiden käsityksiä niiden arvosta.

• Toimijat yrittävät jatkuvasti etsiä voittomahdollisuuksia (markkinaa suurempaa tuottoa).

• On epätodennäköistä, että rahoitusmarkkinoilla voittomahdollisuuksia jäisi käyttämättä.

• Hypoteesi:

  • Tehokkailla markkinoilla hinnat heijastavat kaikkea julkisesti saatavilla olevaa informaatiota: jatkuvasti keskimääräistä suurempien tuottojen saavuttaminen ei ole mahdollista.

• Hyvää tuottoa voi saada, mutta se on kompensaatio riskistä.

Varallisuusesineet ja makrotalous

• Rahapolitiikan välittymismekanismit:

  1. Korkokanava: ohjauskoron muutokset vaikuttavat korkotasoon ja sitä kautta investointeihin ja kulutukseen.

  2. Omaisuushintakanava: ohjauskoron muutokset vaikuttavat varallisuusesineiden hintoihin ja sitä kautta kulutukseen.

  3. Luottokanava: rahapolitiikka vaikuttaa luoton saatavuuteen ja sitä kautta investointeihin ja kulutukseen.

  4. Valuuttakurssikanava (käydään läpi kappaleessa 15): ohjauskoron muutokset vaikuttavat valuuttakurssiin ja sitä kautta vientiin ja tuontiin.

  5. Riskinottokanava: rahapolitiikka vaikuttaa rahoitusmarkkinoiden toimijoiden halukkuuteen ottaa riskiä.

Korkokanava

• Lienee rahapolitiikan tärkein välittymismekanismi.

• Ohjauskoron laskeminen laskee lyhyitä korkoja.

  • Lyhyiden korkojen laskeminen laskee pidempiä korkoja, mikä tekee investoinneista houkuttelevampia.

  • Vaikutus tuottokäyrään on tärkeää, koska yritykset rahoittavat investointeja pidemmällä maturiteetilla.

  • Kuluttajien ja yritysten kohtaamat korot laskevat, mikä lisää niiden ostovoimaa.

• Nimelliskorkojen laskeminen laskee reaalikorkoa.

• Reaalikoron laskeminen lisää yritysten investointeja ja kotitalouksien kulutusta, erityisesti kestokulutushyödykkeitä ja asuntoinvestointeja.

• Kulutuksen ja investointien lisääntyminen kasvattaa kokonaiskysyntää, mikä johtaa talouskasvuun.

EKP:n rahapolitiikka normaalioloissa

• Perustui ennen finanssikriisiä korkopolitiikkaan (ja rahamäärä/likviditeettipolitiikkaan).

• Korkopolitiikkaa ohjasi inflaatio- ja tuotantokuilutavoite.

• EKP ohjasi lyhyitä rahamarkkinakorkoja likviditeettipolitiikalla lähelle ohjauskorkoa.

Nollakorkorajoite

• Mitä tehdä, kun Taylorin sääntö tai keskuspankin harkinta sanoo, että ohjauskoron tulisi olla negatiivinen?

  • Talous on kohtaa nollakorkorajoitteen, jolloin perinteinen korkopolitiikka ei enää toimi.

Uudet välineet nollakorkorajoitteessa

• Ohjauskorkojen painuminen nollaan on johtanut uusien välineiden käyttöönottoon rahapolitiikassa:

  1. Ennakoiva viestintä (forward guidance): keskuspankki pyrkii vaikuttamaan markkinoiden odotuksiin tulevasta rahapolitiikasta.

  2. Määrällinen keventäminen/elvyttäminen (quantitative easing, QE).

     • Usein arvopapereiden osto-ohjelmat, joilla pyritään laskemaan pitkiä korkoja ja lisäämään likviditeettiä markkinoilla.

     • Esimerkki epätavanomaisesta rahapolitiikasta, jota käytetään, kun perinteiset keinot eivät ole enää tehokkaita.

Ennakoiva viestintä

• Keskuspankin kyky siirtää tuottokäyrää riippuu sen kyvystä vakuuttaa markkinat sen toimista.

• Odotushypoteesi: pitkät korot määräytyvät sijoittajien lyhyitä korkoja koskevien odotusten perusteella.

• Ennakoiva viestintä:

  • Pyrkii vakuuttamaan markkinat matalan korkotason jatkumisesta melko tai huomattavan pitkän ajan.

  • Fed julkaisee inflaatio-, kasvu- ja korkoennusteen, mikä lisää markkinoiden läpinäkyvyyttä.

• Tämä hillitsee odotuksia rahapolitiikan kiristämisestä ja laskee tuottokäyrää.

Ennakoivan viestinnän kehitys

• Joulukuu 2012: Fed asetti selkeämmin talouden tilan korkopolitiikkansa ehdoksi.

  • Korkoa ei nosteta ennen kuin työttömyys on alle 6,5 %, kunhan inflaatio-odotukset ovat alle 2,5 %.

• Maaliskuu 2013: EKP ilmoitti sitoutumisensa löysään rahapolitiikkaan ”niin pitkään kuin sille on tarvetta”.

• Maaliskuu 2021: “Federal Reserve officials signalled that they expect to keep interest rates close to zero until at least 2024”.

• Tavoitteena on rahapolitiikan tehon lisääminen odotuksiin vaikuttamalla.

• Ei muuta keskuspankkien tavoitteita (hintavakaus & täystyöllisyys).

QE ja Fed

• Fed laski ohjauskoron nollaan 2008 ja alkoi harjoittaa määrällistä keventämistä (QE1-QE3).

  • Se osti valtionlainoja "painamalla rahaa" ja antoi siten rahaperustan kasvaa, mikä lisäsi pankkien likviditeettiä.

• QE:n päävaikutuskanavat:

  1. Portfolion tasapainottamiskanava: keskuspankki pyrkii vaikuttamaan sijoittajien portfoliokoostumukseen ostamalla valtionlainoja.

  2. Valuuttakurssikanava: QE voi heikentää valuuttakurssia, mikä parantaa vientikilpailukykyä.

QE, Korot ja Tuottokäyrä

• Normaalisti KP vaikuttaa talouteen ohjauskoron muutoksilla.

• Kun ohjauskorko on nollassa, keskuspankin täytyy ottaa käyttöön muita rahapolitiikan keinoja.

• Määrällisellä keventämisellä pyritään vaikuttamaan tuottokäyrään, aivan samoin kuin ohjauskoron muutoksella.

• Normaalisti Yhdysvaltojen keskuspankki asettaa tavoitekoron yli yön -korolle ja ostaa ja myy lyhyen maturiteetin valtionlainoja saattaakseen koron tavoitetulle tasolle.

• Näin ollen ohjauskorkoa muuttamalla keskuspankki siirtää tuottokäyrää alkupäästä.

Tuottokäyrän siirtäminen

• Normaalisti Fed voi ohjauskorkoa muuttamalla(ostamalla ja myymällä lyhyen ajan valtionobligaatiota) siirtää tuottokäyrää

• Alkupään koronlasku
  •

QE ja Valtionobligatiot

• Kun keskuspankki on laskenut ohjauskoron nollaan, se ei voi vaikuttaa tuottokäyrään laskemalla sen alkupäätä.

• Se voi kuitenkin ostaa tai myydä pidemmän maturiteetin valtionlainoja ja näillä kaupoilla vaikuttaa tuottokäyrään.

• Tämä onkin määrällisen keventämisen ydin: siinä operoidaan pitkän maturiteetin valtionlainoilla lyhyen maturiteetin sijaan.

QE ja Portfolion tasapainottamiskanava

• Tarkoitus on vaikuttaa tuotantoon tuottokäyrän ja varallisuusesineiden hintojen kautta.

• Keskeisin vaikutuskanava on portfolion tasapainottamiskanava.

• Keskuspankki ostaa sijoittajalta valtionlainoja "painamalla rahaa" eli kasvattamalla rahaperustaa.

• Jotta sijoittaja on valmis pitämään vähemmän valtionlainoja, niiden hinnan täytyy nousta.

• Tämä tarkoittaa valtionlainojen tuottokäyrää siirtymistä alaspäin.

• Sijoittaja ei koe saamaansa rahaa täydellisenä substituuttina valtionlainoille.

• Hän on saattaa olla halukas sijoittamaan korvaaviin varallisuusesineisiin, esimerkiksi yrityslainoihin.

• Niiden kysynnän kasvaminen nostaa hintaa ja siten siirtää yrityslainojen tuottokäyrää alaspäin.

• Näin ollen yritysten pitäisi saada rahoitusta paremmin ja halvemmalla, millä on myönteinen vaikutus tuotantoon.

QE ja Yrityslainat

QE:n vaikutus tuottokäyrään

• Williams (2014) käy läpi empiiriset tutkimukset QE:n vaikutuksista:

  • 600 miljardin $:n QE:n vaikutus 10 vuoden valtionlainojen tuottokäyrään on 15-25 korkopistettä.

  • Vaikutus vastaa 75-100 korkopisteen muutosta ohjauskorossa!

• Tutkimusten mukaan QE on siis melko tehokas rahapolitiikan keino.

EKP ja Valtionlainojen ostaminen

• EKP oli pitkään haluttomampi kuin Fed ostamaan valtionlainoja.

• Tammikuussa 2015 EKP ilmoitti aloittavansa QE:n maaliskuussa 2015 ja jatkuvan vähintään syyskuuhun 2016 saakka, jatkuu tarvittaessa pidempäänkin kunnes inflaatio on kestävästi lähelle 2 % vauhtia johtavalla uralla.

  • QE:n suuruus 60 miljardia kuussa, mikä lisäsi euroalueen likviditeettiä merkittävästi.

  • Määriä ja kestoa on muutettu jälkeenpäin.

• Euroalueen valtioiden sekä yhteiseurooppalaisten laitosten joukkolainojen ostot.

EKP:n QE

• Euroalueen valtioiden ja valtiosidonnaisten laitosten joukkolainoja ostetaan jälkimarkkinoilta suhteessa maan kokoon.

• Ostot kohdistuivat vakavaraisiin investointiluokan velkapapereihin, joilla on 2-30 vuoden juoksuaika.

• EU:n/IMF:n sopeutusohjelmissa oleville valtioille oli tiukemmat vaatimukset.

• Kansalliset keskuspankit (esim. SP) vastasivat 80 % valtioiden joukkolainojen ostoista.

  • Mahdolliset tappiot (ja voitot) kantaa arvopaperit ostanut kansallinen keskuspankki.

• EKP:n QE vaikuttaa kuten Fedin QE:

  • EKP:n QE laskee sekä valtionlainojen että yrityslainojen tuottokäyriä alas, mikä helpottaa yritysten ja valtioiden rahoitusta.

  • Erona, että euroalueella monien valtionlainojen lyhyet korot eivät olleet nollakorkorajalla QE:n alkaessa.

QE ja Setelirahoitus

• Määritelmä: Setelirahoitus = keskuspankki rahoittaa valtiota rahaa painamalla.

• EKP:n säännöt kieltävät valtioiden rahoittamisen.

• EKP:n QE tarkoittaa, että keskuspankkirahan määrä kasvaa, kun arvopaperiostot tehdään "painamalla rahaa".

  • Rahaa menee arvopapereiden myyjille, mikä lisää likviditeettiä markkinoilla.

• EKP:n QE ei ole setelirahoitusta:

  • EKP:stä tulee valtioiden velkoja,