YH03 Suomi, Eurooppa ja muuttuva maailma

Jakso 1 tiivistelmä

• Globalisaatio alkoi kehittyä löytöretkien kasvattaman maailmankaupan seurauksena 1500-luvulla. Teollistuminen sekä liikennevälineiden ja tiedonkulun kehitys ovat kiihdyttäneet globalisaatiota 1800-luvulta lähtien. Samalla maailmanlaajuisten teknisten häiriöiden riski on kasvanut.

• Globalisaation seurauksena maailman eri maat ovat hyvin riippuvaisia toisistaan esimerkiksi kauppakumppaneina ja globaalien uhkien torjumisessa.

• Globalisaatiokehitys ei ole suoraviivaista. Silloin tällöin taloudelliset kriisit hidastavat globaalin toiminnan kasvua. Toisinaan pandemiat saavat maita kääntymään sisäänpäin. Tällöin ne suhtautuvat vapaaseen liikkuvuuteen ja yhteydenpitoon epäluuloisesti ja protektionistisesti.

• Globalisaatio on mahdollistanut monien maiden nopean talouskasvun ja korkean elintason. Yritykset ovat kasvaneet voidessaan myydä tuotteitaan laajoilla markkinoilla, mikä on lisännyt työpaikkoja.

• Huimasti kasvava verkkokauppa on aiheuttanut suuria muutoksia maailmankauppaan. Netin kautta yritykset tavoittavat paljon asiakkaita, mutta samalla kilpailu on kiristynyt, sillä tavaroiden tilaaminen ja hintojen vertailu on helppoa.

• Globalisaatio on lisännyt suuryritysten vaikutusvaltaa, koska valtiot tarvitsevat yrityksiä ja niiden työllistämiä ihmisiä, jotka ovat tärkeitä veronmaksajia. Pitääkseen yritysten tuotannon omalla alueellaan valtiot antavat yrityksille esimerkiksi yritystukia ja verohelpotuksia.

• Yritykset käyttävät hyväkseen valtioiden erilaisia verotusjärjestelmiä. Ne harrastavat laillista, mutta valtioiden verotulojen näkökulmasta ongelmallista verosuunnittelua. Lopulta voi syntyä tilanne, jossa suuryritys ei maksa veroja juuri lainkaan mihinkään maahan.

• Valtiot ovat alkaneet vaatia suuryrityksiltä yhteiskuntavastuuta niiden kasvaneen vallan vastapainoksi. Yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan, että yritys ottaa vapaaehtoisesti huomioon yhteiskunnan edut ja toimii vastuullisesti niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin ekologisestikin.

• Maailmankauppaa ohjataan sopimusjärjestelmällä, jonka tavoitteena on vapautua tulleista ja muista kaupan esteistä. Valtaosa maailman maista on tässä mukana.

• Vapaa maailmankauppa on suosinut enemmän kehittyneitä maita, joilla on pääomia ja tuotantoa tehostavaa tekniikkaa, kuin vähemmän kehittyneitä maita, joilla on raaka-aineita ja työvoimaa. Siksi monet kansainväliset järjestöt, kuten WTO, pyrkivät vaikuttamaan maailmankaupan rakenteeseen luomalla reiluja pelisääntöjä globaaliin kauppaan. Ne auttavat vaikeuksissa olevia valtioita sen lisäksi, että ne pyrkivät poistamaan kau­pan es­tei­tä.

Jakso 2 tiivistelmä

• Toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa koettiin, että rauhan ylläpitäminen ja olojen vakauttaminen voisivat toteutua, jos valtioilla olisi yhteiset taloudelliset intressit. Näin alkoi Euroopan yhdentyminen, joka on osa globalisaatiota ja valtioiden verkottumista.

• Sodan jälkeen syntyi ajatus saada Euroopan hiili- ja teräsvarat valtioiden yhteiseen hallintaan. Saksa, Ranska, Italia, Belgia, Alankomaat ja Luxemburg perustivat tullittoman Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) vuonna 1951.

• EHTY:n jäsenvaltioiden yhteistyö tiivistyi: ensin syntyivät vuonna 1957 Euroopan talousyhteisö (EEC) ja Euroopan atomienergiayhteisö (Euratom) ja myöhemmin kaikki kolme yhteisöä yhdistettiin Euroopan yhteisöksi (EY).

• 1990-luvulla taloudellisen yhteistyön rinnalle tuli vahvistuva poliittinen yhteistyö. Maastrichtin sopimuksessa vuonna 1993 jäsenvaltiot sopivat muun muassa yhteisestä ulkopolitiikasta ja turvallisuuspolitiikasta. Samalla yhteisön nimi vaihtui Euroopan unioniksi.

• Unioniin pyrkiville maille on liittymiskriteerit, joihin kuuluu poliittisia, taloudellisia ja jäsenyysvelvoitteita koskevia ehtoja. Jäsenyysneuvottelut noudattavat vakiintunutta kaavaa. Jäsenyysprosessi saattaa kestää useita vuosia. Hakijamaalta edellytetään, että se hyväksyy ja toimeenpanee koko EU-lainsäädännön. Kun hakijamaa on täyttänyt kaikki jäsenyysehdot, sen tulee vielä saada kaikkien vanhojen jäsenmaiden hyväksyntä.

• EU:n laajentuminen ja yhteistyön kasvu on edennyt monessa vaiheessa.

  • 1970-luvulla pohjoinen laajentuminen: Iso-Britannia, Irlanti ja Tanska.

  • 1980-luvulla eteläinen laajentuminen: Kreikka, Espanja ja Portugali.

  • 1990-luvulla EFTA-laajentuminen: Suomi, Ruotsi ja Itävalta.

  • 2000-luvulla itälaajentuminen: 12 uutta jäsenvaltiota.

  • Tämän jälkeen on käyty jäsenyysneuvotteluja, mutta ne ovat jääneet brexit-neuvottelujen (2016–20) varjoon, kun Iso-Britannia erosi unionista.

• Eurooppa on jakautunut moniin kieliryhmiin ja etnisiin vähemmistöihin. Lisäksi uskonnolliset, yhteiskunnalliset ja taloudelliset erot jakavat maanosaa. Euroopan valtiot ovat väkiluvultaan hyvin erilaisia, ja niiden historiat poikkeavat toisistaan. Osa on kuningaskuntia, suurin osa on tasavaltoja. On myös liittovaltioita ja yhtenäisvaltioita. Hyvinvointivaltiomallit ovat erilaisia Euroopan eri puolilla.

• Euroopan unionin jäsenmaissa korostetaan samanlaisia arvoja. Ne ovat osa eurooppalaista identiteettiä. Lissabonin sopimuksessa (2009) määritellään unionin keskeisimmät arvot: ihmisoikeuksien ja demokratian periaatteet.

• 2000-luvun itälaajentuminen on osoittanut, etteivät unionin arvot aina toteudu käytännössä. Demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen noudattamisessa on toivomisen varaa joissakin Itä-Euroopan jäsenmaissa, etenkin Unkarissa.

• Euroopan unioni pyrkii eurooppalaiseen yhtenäisyyteen ja identiteettiin pitkälti samoin keinoin kuin kansallisvaltiot: sillä on lippu, raha, kansallishymni ja kansallispäivä. Kansalliset symbolit ovat kuitenkin edelleen voimakkaita.

• Suhtautumisessa Euroopan unioniin ja eurooppalaiseen identiteettiin on kaksi pääsuuntausta. Positiivisesti unioniin suhtautuvien euro-optimistien mukaan tulee luoda yhtenäinen liittovaltio. Unioniin varauksellisesti tai negatiivisesti suhtautuvien euro­skeptikkojen mielestä jäsenmaiden ei ole järkevää luovuttaa päätöksentekoa unionille.

Jakso 3 tiivistelmä

• EU-kansalaisen oikeudet on määritelty EU:n perusoikeuskirjassa. Velvollisuudet riippuvat jokaisen maan lainsäädännöstä, tärkeimpänä on velvollisuus noudattaa lakeja.

• EU-kansalainen saa liikkua ja asua toisessa EU-maassa ilman erillistä lupaa. Kolmen kuukauden oleskelun jälkeen pitää rekisteröityä paikallisille viranomaisille.

• Myös työnteko toisessa EU-maassa on vapaata, eikä toisen EU-maan kansalaista saa syrjiä työnhaussa. EU-kansalaisella on oikeus työskentelymaansa sosiaaliturvaan.

• Opiskelu toisessa EU-maassa on sekin vapaata, eikä hakijaa saa asettaa eriarvoiseen asemaan esimerkiksi opiskeluun liittyvissä maksuissa tai pääsykriteereissä.

• EU-kansalainen saa maailmalla tarvitessaan suojelua toisen jäsenmaan konsulaatilta tai lähetystöltä.

• Schengen-alueeseen kuuluu suurin osa EU-maista sekä muutama muu maa. Liikkuminen Schengen-alueella on erityisen vapaata, sillä alueen sisällä ei ole minkäänlaisia rajatarkastuksia.

• EU pyrkii aktivoimaan nuoria jäsenmaan kansalaisia monin eri tavoin. Nuorille pyritään jakamaan tietoa unionista, jotta he ymmärtäisivät sen toimintaa. Erilaiset opiskelijavaihdot, järjestöjen tukeminen sekä vapaa matkustuskortti ovat esimerkkejä unionin yrityksistä aktivoida nuoria ja saada heidät tietoisiksi EU:sta.

• EU-kansalainen voi vaikuttaa unionin toimintaan monella tavalla:

  • yleiset vaikuttamiskeinot, kuten yhteydenotot päättäjiin

  • äänestäminen parlamenttivaaleissa

  • kuulemismenettely

  • kantelu

  • vetoomus

  • kansalaisaloite.

• Globalisaation myötä on syntynyt mahdollisuus vaikuttaa asioihin maailmanlaajuisesti. Sosiaalinen media on tässä tärkeässä roolissa.

• Erilaiset kansalaisjärjestöt toimivat globaalien asioiden puolesta etsiessään ratkaisuja esimerkiksi ihmisoikeus- ja ympäristöongelmiin.

Jakso 4 tiivistelmä

• Euroopan unionilla on viisi virallista toimielintä.

• Eurooppa-neuvosto päättää isoista asioista ja suuntaviivoista. Se koostuu valtioiden johtajista, ja sen huippukokouksia pidetään muutaman kerran vuodessa.

• Euroopan komissio koostuu poliittisesti valituista komissaareista ja suuresta määrästä virkamiehiä. Komissio huolehtii unionin arkipäivän asioista ja on ainoa toimielin, joka voi tehdä lakialoitteita.

• Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto koostuu jäsenmaiden hallitusten ministereistä, jotka tapaavat toisiaan eri kokoonpanoissa. Neuvosto säätää lakeja yhdessä parlamentin kanssa. Virkamiesten valmistelukokouksilla on tärkeä merkitys neuvoston päätöksenteossa.

• Euroopan unionin parlamentti koostuu vaaleilla valituista eurokansanedustajista eli mepeistä. Parlamentti on tärkeä keskusteluareena, ja se säätää lakeja yhdessä neuvoston kanssa.

• Euroopan unionin tuomioistuin valvoo EU-lainsäädännön noudattamista jäsenmaissa. Se antaa ennakkoratkaisuja säädösten tulkinnoista.

• Viiden virallisen toimielimen lisäksi unionissa on paljon muita toimielimiä, jotka hoitavat jotain tiettyä aihealuetta. Tällaisia ovat esimerkiksi Euroopan oikeusasiamies, Euroopan investointipankki ja Euroopan keskuspankki.

• EU:ta syytetään toisinaan demokratiavajeesta muun muassa siksi, että vain parlamentti on kansan valitsema. Toisaalta monien muidenkin toimielimien päättäjät on valittu toimeensa kansallisten vaalien seurauksena.

• Lobbaus on olennainen osa EU-tason vaikuttamista. Sitä säädellään esimerkiksi erillisellä avoimuusrekisterillä.

• Euroopan unioni on ylikansallinen lainsäätäjä, sillä jäsenmaiden on pakko noudattaa asetuksia ja direktiivejä. Asetus tulee sellaisenaan voimaan heti, direktiivin kansallisessa toteuttamisessa on enemmän liikkumavaraa ja siirtymäaika.

• Euroopan unionin neljä vapautta tarkoittaa sitä, että ihmiset, tavarat, palvelut ja pääoma saavat liikkua vapaasti.

• Sisämarkkinoiden toimivuus edellyttää, että kilpailun vapautta ja hyödykkeiden laatua valvotaan tarkasti.

• Unionin tärkein tulonlähde on jäsenmaksut. Rahaa menee eniten erilaisiin aluetukiin, joilla tasataan maiden ja alueiden kehitysedellytyksiä ja hyvinvointia.

• Kaikki jäsenvaltiot maksavat jäsenmaksuja ja saavat tulonsiirtoja. Näiden summien erotus kertoo, onko jäsenvaltio nettomaksaja vai nettosaaja.

• Euromailla on yhteinen valuutta ja rahapolitiikka. Euroopan keskuspankki (EKP) on euromaiden yhteinen keskuspankki.

• EU:n jäsenvaltioiden velka on kasvanut 2000-luvun kuluessa. Koronapandemian vuoksi komissio otti yhteistä velkaa. Osa unionin jäsenistä kannattaa taloudellisen yhteisvastuun lisäämistä, osa vastustaa sitä.

Jakso 6 tiivistelmä

• Turvallisuus on yksi ihmisten perustarpeista, ja siksi turvallisuuden takaaminen on valtion tärkeimpiä tehtäviä. Valtio luo turvallisuutta yhteiskuntaan esimerkiksi lainsäädännön, viranomaisten toiminnan ja kansainvälisen yhteistyön avulla.

• Valtiot varautuvat uhkiin nykyään niin sanotun laajan turvallisuuskäsitteen mukaan. Siinä valtion ja yhteiskunnan turvallisuusriskeiksi lasketaan sotilaallisen uhan lisäksi esimerkiksi taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä ja ympäristöön liittyviä uhkia.

• Viranomaiset varautuvat kriiseihin ja turvallisuusuhkiin ennakolta tekemällä suunnitelmia, harjoittelemalla ja hankkimalla esimerkiksi varmuusvarastoja.

• Kriisitilanteessa Suomessa voidaan ottaa käyttöön valmiuslaki ja sitä voimakkaampi puolustustilalaki. Ne antavat viranomaisille lisää valtuuksia, ja niiden perusteella voidaan heikentää ihmisten perusoikeuksia, mikäli tilanne sitä edellyttää.

• Suomen turvallisuuspolitiikan eli ulkopolitiikan ja maanpuolustuksen tavoitteena on itsenäisyyden ja yhteiskunnan demokraattisten perusarvojen säilyttäminen sekä kansalaisten turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen.

• Maanpuolustuksen tehtävänä on luoda riittävä pelote mahdolliselle hyökkääjälle.

• Suomen turvallisuuspolitiikan ensimmäisenä periaatteena on pitkään ollut pitää hyvät suhteet lähinaapureihin. Suhteet Venäjään ovat kuitenkin olleet lähes poikki siitä asti, kun se hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2022. Toinen periaate on sitoutua Euroopan unionin yhteiseen turvallisuuspolitiikkaan. Kolmas periaate on ollut sotilasliittojen ulkopuolella pysyttäytyminen, mutta Venäjän hyökkäyssodan vuoksi Suomi liittyi Natoon vuonna 2023.

• Suomen ulkopolitiikkaa johtaa presidentti yhdessä hallituksen kanssa. Suomen maanpuolustuksesta vastaa puolustusministeriö yhdessä puolustusvoimien kanssa. Eduskunta vahvistaa kansainväliset sopimukset.

• Euroopan unionilla on yhteinen ulkopolitiikka. Tämä tarkoittaa, että unioni ottaa järjestönä kantaa maailman ajankohtaisiin tapahtumiin ja pyrkii turvaamaan jäsenmaidensa etuja sekä rauhan Euroopassa.

• EU:n tärkein toimintatapa turvallisuuden lisäämiseksi on kriisinhallinta. EU pyrkii estämään kriisin syntymisen tai toimimaan heti kriisin alkuvaiheessa.

• Kriisin ennalta ehkäisemiseen ja sen jälkihoitoon käytetään siviilikriisinhallintaa ja sotilaallista kriisinhallintaa.

• EU:lla on pääasiassa hyvät suhteet naapurimaihin ja myös erilaisiin kansainvälisiin järjestöihin. Suurin osa unionin jäsenmaista kuuluu Natoon, mikä lisää yhteenkuuluvuutta.

• Venäjän aggressiivinen ulkopolitiikka on heikentänyt suhteita Euroopan unioniin. Räikeimmät esimerkit aggressiosta olivat Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan valtaaminen vuonna 2014 ja hyökkäys Ukrainaan 2022. Unioni on asettanut taloudellisia pakotteita Venäjälle, ja jäsenvaltiot ovat tukeneet Ukrainaa taloudellisesti ja sotilaallisesti.