Äidinkieli YO Käsitteet

aihe (kirjallisuusterminä): se, mistä teksti kertoo

aika (kirjallisuusterminä): Tapahtumien kesto tai tapahtuma-aika

allegoria: symboleihin perustuvaa vertauskuvallista kerrontaa, esim. kettu kuvaa oveluutta

allitteraatio: Sanan ensimmäisien äänteiden toisto

alluusio: Viittaus johonkin asiayhteyden ulkopuoliseen, tunnettuun asiaan. 

analogia: tavalle selittää asioiden yhdenmukaisuutta

argumentaatio: tavoitteellista, sosiaalista ja vastavuoroista toimintaa

argumentatiivinen teksti: sisältävät teesin (=pääväite), argumentaatiota (=perusteluja) ja retorisia keinoja.

argumentointi: Perustelu ja todiste 

argumentointitavat: keinoja, joilla pyritään saamaan lukija asian puolelle tai vastaan

Artikkeli: Teksti, joka käsittelee ajankohtaista tai kiinnostavaa aihetta journalistisessa julkaisussa.
Arvostelu: Teksti, jossa arvioidaan esimerkiksi kirjaa, elokuvaa tai esitystä.
Asennonvaihdos: Kirjallisuudessa hahmon fyysisen tai henkisen tilan muutos.
Assonanssi: Puoliriimi, jossa vokaalit toistuvat samankaltaisina.
Audiovisuaalinen teksti: Teksti, joka yhdistää ääntä ja kuvaa, kuten video.
Aukko: Kirjallisuuden kohta, jossa lukijan täytyy itse täydentää merkityksiä.
Avoin novelli: Novelli, joka ei tarjoa selkeitä vastauksia tai loppuratkaisua.
Deduktiivinen päättely: Yleisestä periaatteesta yksittäiseen johtaminen.
Denotaatio: Sanan kirjaimellinen merkitys ilman sivumerkityksiä.
Dialogi: Keskustelu kahden tai useamman henkilön välillä tekstissä.
Draama: Toimintaan perustuva kirjallisuuden laji, usein näytelmä.
Eheys: Tekstin johdonmukaisuus ja yhtenäisyys.
Ennakointi: Tekstissä vihjataan tuleviin tapahtumiin.
Epiteetti: Koristava lisämääre, kuten "urhea ritari."
Epäluotettava kertoja: Kertoja, jonka näkemykset eivät välttämättä vastaa todellisuutta.
Epäsuora lainaus: Tekstin sisältö kerrotaan omin sanoin.
Eufemismi: Kaunisteleva ilmaus, kuten "nukkua pois" kuolemisen sijasta.
Farssi: Liioiteltuun komiikkaan perustuva näytelmä tai tilanne.
Fokalisaatio: Kertojan näkökulman tai havaintojen välittyminen.
Genre: Tekstilaji, kuten romaani, runo tai uutinen.
Havainnollisuus: Tekstin kyky luoda selkeitä mielikuvia.
Henkilö: Kirjallisuudessa toimiva hahmo.
Henkilöhaastattelu: Haastattelu, joka keskittyy yksittäiseen henkilöön.
Huippukohta: Juonen jännitteisin tai ratkaisevin osa.
Hybriditeksti: Teksti, joka yhdistää eri tekstilajien piirteitä.
Häivytetty kertoja: Kertoja, joka ei korosta itseään tai näkökulmaansa.
Induktiivinen päättely: Yksittäisistä havainnoista yleiseen johtaminen.
Ingressi: Tiivistelmä tekstin alussa.
Intertekstuaalisuus: Tekstin viittaukset toisiin teksteihin.
Ironia: Epäsuoraa tai päinvastaista ilmaisua suhteessa todellisuuteen.
Johtolause: Puheenvuoron esittely, kuten "Hän sanoi."
Journalismi: Ajankohtaisten asioiden käsittely ja julkaisu tiedotusvälineissä.
Juoni: Tapahtumien kulku kirjallisuudessa.
Kaikkitietävä kertoja: Kertoja, joka tietää kaiken hahmoista ja tapahtumista.
Kainalojuttu: Lyhyt, pääjuttua täydentävä teksti.
Kansanrunous: Suullisesti välittynyt perinteinen runous.
Kausaaliset merkityssuhteet: Syy-seuraussuhteet tekstissä.
Kerronta: Tapa, jolla tarina kerrotaan.
Kertoja: Ääni, joka esittää tarinan.
Kielikuvat: Kuvalliset ilmaukset, kuten vertaukset ja metaforat.
Kirjakieli: Yleiskieli, jota käytetään virallisissa teksteissä.
Kirjallisuuden lajit: Eri tekstimuodot, kuten proosa, lyriikka ja draama.
Kolumni: Mielipideteksti, joka käsittelee ajankohtaista aihetta.
Komedia: Hauska ja viihdyttävä kirjallisuuden tai teatterin laji.
Kommentointi: Tekstin tai puheen arviointi tai täydentäminen.
Kommentti: Lyhyt mielipide tai huomio tekstistä.
Konnotaatio: Sanan sivumerkitykset ja mielleyhtymät.
Konteksti: Tekstin tai ilmaisun ympäristö ja tausta.
Kontrastiiviset merkityssuhteet: Vertailevat suhteet tekstissä.
Kytkökset: Tekstin yhteydet muihin asioihin tai ilmiöihin.
Lauserakenteet: Lauseiden rakenne ja järjestys.
Lausetyypit: Esim. väitelause, kysymyslause ja käskylause.
Leipäteksti: Varsinainen artikkelin tai tekstin sisältö.
Lyriikka: Runoutta, usein tunteellista ja tiivistä ilmaisua.
Lähdekritiikki: Lähteiden arviointi niiden luotettavuuden perusteella.
Mainonta: Tuotteen tai palvelun markkinointia.
Mainos: Teksti tai kuvallinen esitys, joka markkinoi jotakin.
Manipulointi: Mielipiteiden tai toiminnan ohjailu omaksi hyödyksi.
Mediakritiikki: Median sisältöjen ja vaikutusten arviointi.
Medialukutaito: Kyky tulkita ja arvioida mediatekstejä.
Mediateksti: Media-alan tuottama sisältö, kuten uutiset ja mainokset.
Metafiktiivinen kertoja: Kertoja, joka kommentoi tarinan fiktiivisyyttä.
Metafora: Kielikuva, jossa verrataan ilman "kuin"-sanaa.
Metonymia: Kielikuva, jossa osa edustaa kokonaisuutta tai päinvastoin.
Mielipide: Henkilökohtainen näkemys asiasta.
Miljöö: Tapahtumien aika ja paikka kirjallisuudessa.
Minäkertoja: Kertoja, joka kertoo tarinan omasta näkökulmastaan.
Mitallisuus: Runouden rytminen ja säkeisiin jakautuva rakenne.
Monitulkintaisuus: Teksti, joka voi merkitä eri asioita eri lukijoille.
Moniäänisyys: Eri näkökulmien esiintyminen tekstissä.
Motiivi: Toistuva elementti, joka tukee teeman rakentumista.
Mytologia: Kertomukset ja uskomukset, jotka selittävät maailmaa.
Myytti: Perinteinen kertomus, jolla on kulttuurinen merkitys.
Natiivimainonta: Mainonta, joka muistuttaa toimituksellista sisältöä.
Nosto: Tekstin keskeinen kohta erottuvassa muodossa.
Novelli: Lyhyt ja tiivis proosateksti, joka keskittyy yksittäiseen tapahtumaan.
Näkökulma: Tekstin tai kertojan tarkastelutapa.
Objektiivinen: Puolueeton ja tasapuolinen.
Ohjailu: Lukijan mielipiteisiin tai tulkintoihin vaikuttaminen.
Paatos: Tunnetta herättävä vaikuttamisen keino.
Pakin: Kevyt ja humoristinen mielipideteksti.
Parenteesi: Näytelmätekstissä oleva ohje hahmojen toiminnasta.
Parodia: Pilaversio tunnetusta tekstistä tai ilmiöstä.
Pastissi: Teksti, joka jäljittelee toisen tekstin tyyliä.
Personifikaatio: Elottoman ilmiön inhimillistäminen.
Puhekieli: Arkinen ja epämuodollinen kieli.
Proosa: Suorasanaista kirjallisuutta, kuten romaanit.
Propaganda: Tarkoituksellinen mielipidevaikuttaminen.
Pääkirjoitus: Lehden toimituksen virallinen kannanotto.
Referointi: Tekstin sisällön tiivistäminen omilla sanoilla.
Reportaasi: Laaja, taustoittava ja kertova uutisteksti.
Retoriset keinot: Kielen tehokeinot, kuten toisto ja kysymykset.
Rinnastus: Kahden asian esittäminen tasavertaisina.
Runon puhuja: Hahmo tai ääni, joka ilmaisee runon ajatuksia.
Rytmi: Tekstin tai runon äänteellinen tai rakenteellinen poljento.
Sanavalinnat: Tekstin ilmaisutyyliin vaikuttavat sanat.
Sarkasmi: Pureva ja usein piilovihainen iva.
Satiiri: Kritisoiva ja humoristinen esitys.
Sidosteisuus: Tekstin osien looginen yhteys.
Sitaatti: Suora lainaus toisesta tekstistä.
Subjektiivinen: Henkilökohtainen ja omiin tunteisiin perustuva.
Suostuttelu: Lukijan vakuuttaminen ja mielipiteisiin vaikuttaminen.
Symboli: Jokin, joka edustaa jotakin muuta, usein abstraktia.
Synestesia: Kielikuva, jossa yhdistetään eri aistien kokemuksia.
Säe: Runon yksi rivi.
Säkeistö: Runon riviryhmä, joka muodostaa kokonaisuuden.
Sävy: Tekstin tunne tai asenne.
Takauma: Kertomus menneistä tapahtumista nykyhetken rinnalla.
Teema: Tekstin keskeinen idea tai sanoma.
Teesi: Tekstin väite tai pääajatus.
Tekstilaji: Tekstin tyypilliset piirteet ja tarkoitus.
Tekstin ideologisuus: Tekstin sisältämä maailmankatsomus.
Tekstin tavoite: Mitä tekstillä halutaan saavuttaa.
Tekstityyppi: Tekstin rakenne ja käyttötapa, esim. kertova tai kuvaileva.
Tekstuaaliset keinot: Kielelliset ja rakenteelliset valinnat tekstissä.
Temporaaliset merkityssuhteet: Aikaan liittyvät suhteet tekstissä.
Toisto: Jonkin elementin useampi esiintyminen tekstissä.
Tragedia: Surullinen ja vakava draama.
Tyyli: Tekstin ilmaisutapa ja luonne.
Ulkopuolinen kertoja: Kertoja, joka ei osallistu tarinan tapahtumiin.
Uutinen: Ajankohtainen ja tiedottava teksti.
Uutiskynnys: Se, mikä tekee aiheesta uutisen.
Vastaanottaja: Tekstin kohderyhmä tai lukija.
Vastakkainasettelu: Kahden asian esittäminen ristiriitaisina.
Vastamainos: Mainoksen kriittinen tai parodinen versio.
Vastine: Teksti, joka vastaa toiseen julkaisuun.
Verkkoetiikka: Hyvän käytöksen noudattaminen verkossa.
Vertaus: Kielikuva, jossa käytetään "kuin"-sanaa.
Viittaussuhteet: Sanojen ja lauseiden yhteydet tekstissä.
Yleiskieli: Neutraali ja standardoitu kielimuoto.