ÄI04
Kertomus = fiktiivinen tai tosi tapahtumasarja, jossa on juoni ja syy-seuraussuhteita (periaatteessa mikä tahansa tarina)
Myytti = kertomus jumalista, sankareista, maailman ja kulttuurien synnystä, hyvästä ja pahasta (yliluonnollinen, moraalit, vastaukset vaikeisiin kysymyksiin)
Legenda = kertomus pyhimyksistä ja heidän ihmeteoistaan (esim Robin Hood)
Myytin ja legendan ero = legenda keskittyy ihmetekoihin, myyteissä voi olla paljon muutakin
Arkkityyppi = Hahmotyypit, jotka toistuu usein ja edustaa jotain inhimillistä ominaisuutta (esim viisaus on kaikki mentorit, kuten dumbledore ja gandalf)
Sankari on arkkityyppi ja samassa hahmossa voi olla monen arkkityypin piirteitä
Proosa = kertovaa suorasanaista (ei säkeitä, runomittaa tai säännöllistä rytmiä) kirjallisuutta
Proosa on yksi kaunokirjallisuuden kolmesta päälajista (proosa, draama, lyriikka)
Tarina = tapahtumasarja, josta kerrotaan
kuuluu henkilöhahmot, tapahtumat ja maailma
alkaa ensimmäisestä tapahtumasta ja loppuu viimeiseen
Juoni = miten tapahtumat kerrotaan
Proosan kerronta = proosalle tyypillisiä tapoja kertoa tarinoita ja punoa juonta
millainen kertoja, millaista kieltä se käyttää, miten kerrotaan (kertova teksti, kuvaus, dialogi), mitä tapahtuu, kronologisesti vai ei, kerronnan tempo (nopeutuksia, hidastuksia tai toistoa)
kronologinen
takaumat
ennakointi (tapahtuman kertominen etukäteen)
perustempo = teoksessa vallitseva tapa kertoa tapahtumista ja kuvata niitä (dialogi nopeuttaa, kuvailu hidastaa)
toisto = tapahtuma kerrotaan useaan kertaan, yleensä koska tärkeä teemalle
nopeutus = ei niin tärkeä asia sivuutetaan tai kerrotaan nopeasti
hidastus = kuvaillaan jotain asiaa yksityiskohtaiseksi
aukko = jotain olennaista jätetään kertomatta ja lukijan pitää itse päätellä se
Kehyskertomus = kokoava kertomus, jonka sisällä on toisia kertomuksia, sitoo lyhyet kertomukst kokonaisuudeksi tuomalla eri kertojat yhteen tilanteeseen tai paikkaan
esim tarinan hahmot kertoo toisilleen tarinoita
Sisäkertomus = lyhyt kertomus, joka on upotettu varsinaisen kertomuksen sisään
tehtävä tärkeä teoksen teemojen tai rakenteen kannalta
Kertoja = ääni, joka kertoo tarinan (ei kirjailija)
kertojalla tärkeä rooli siinä, mitä lukija tietää teoksen maailmasta
kertojan tiedot voivat olla myös epäluotettavia
kertoja voi olla tarinan maailmassa sisällä tai ulkopuolinen
kertojia voi olla monia esim. eri luvuissa (näkökulmatekniikka)
kaikkitietävä kertoja = tietää kaiken tarinan tapahtumista ja hahmojen ajatukset yms
Fokalisaatio = kerronnan näkökulma, kenen näkökulmasta tapahtumat kerrotaan (fokalisoija minäkertoja esim. tai joku muu hahmo jos ulkopuolinen kertoja)
Kertojan luotettavuus
yleensä kertoja on luotettava jos ei ole mitään todisteita, että ei olisi
Kertojan epäluotettavuuteen voi esim vaikuttaa
tietämyksen rajoittuneisuus, esim. jos kertoja on lapsi tai jos kertojalla on muistisairaus
kertojan asianosaisuus (eli, että kertoja kertoo asioista omaksi edukseen tai valehtelee)
kertojalla on ongelmallinen arvomaailma ja moraalit
Hahmot
päähenkilö = kerronnan keskiössä, kertomus rakentuu ympärille
sivuhenkilö = keskeinen rooli tarinan kulun kannalta
kollektiivinen henkilöhahmo = hahmojoukko, joka osallistuu samaan tapahtumaan tai suorittaa yhteistä tehtävää, kukaan ei ole muita tärkeämpi
Miljöö = tapahtumapaikka ja -aika
miljöön kuvaus luo tunnelmaa ja hidastaa tempoa
konkreettinen miljöö = tapahtumapaikka
ajallinen miljöö = tapahtumaika
sosiaalinen miljöö = yhteiskunnan tilanne
sisäinen miljöö = millä tavalla hahmo kokee miljöön
Aihe = asia tai ilmiö, jota teos konkreettisesti käsittelee (esim sota tai rakkaus romanssissa)
Teema = perusajatus, jota teos käsittelee
teemaa voidaan tutkia tulkinnoilla
esim minkälaisia hahmojen väliset suhteet on? Miten hahmot muuttuvat ja kehittyvät? Onko motiiveja?
Lajeja
yleinen tietokirjallisuus = helposti ymmärrettävää, tavoitteena luotettavan tiedon esittäminen kiinnostavasti, kuka tahansa voi lukea
funktionaalinen tietokirjallisuus = rajatulle kohderyhmälle selkeää käyttötarkoitusta varten (esim matkaoppaat)
mielipidekirjallisuus = ottaa kantaa ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun
tutkimuskirjallisuus = teoreettisia tietokijroja, jotka pohjautuu tieteenalalla tehtyyn tutkimukseen, periaatteessa vaikeammin ymmärrettävää yleistä
kertomuksellisuus = tietokirjoihin tehdään kertomuksellisempiä, jotta olisi viihdyttävämpi (esim inhimillistetään eläin)
popularisointi = yleistajuistaminen eli helposti ymmärrettäväksi tekeminen
eli näytelmäkirjallisuus
alun perin näytelmiä, nykyään myös elokuvat ja sarjat
Draaman ja proosan ero
draamassa ei kertojaa
tarkoitettu esitettäväksi
Repliikit eli vuorosanat = joko dialogia tai monologia, eli mitä hahmot sanoo
käytetään hahmon ajatusten kertomiseen, koska niistä ei voi vain lukea, kuten kirjassa
repliikit paljastaa tietoa hahmon luonteesta, taustasta ja pyrkimyksistä
Parenteesit = näyttämöohjeet (parenthesis, koska suluissa yleensä)
ohjeistaa näyttelijöitä, kertoo mitä näyttämöllä kuuluu tapahtua ja mitä esim lavasteita lavalla on
näytökset = yleensä 1-5, pidempi ajanjakso
kohtaus = lyhyempi, näytös koostuu kohtauksista, kun kohtaus vaihtuu niin tapahtumapaikka ja -aika voi vaihtua (myös näytöksen vaihtuessa voi vaihtua)
perinteisessä teatterissa pitää siirtää lavasteita, jotta voi siirtää tavaroita, joten tehdään kohtausten välissä
Draamassa myös suurin osa proosan käsitteistä (esim päähenkilö, juoni yms)
komedia
alalajeja esim musta komedia, tilanteellinen komedia (sitcom), romanttinen komedia
tragedia
toinen perinteinen antiikin draaman päälaji
yleensä sankari hyvä ihminen, joka tekee virheen ja sen takia hänellä on epäoikeudenmukainen kohtalo
tarkoitus on saada katsoja tuntemaan surua ja tuskaa, jota seuraa vapauttava katharsis
yleensä hillitty ja vakava
ei ole aina selvää kumpi on, esim tragikomediassa kummankin päälajin piirteet sekoittuu
Nykyteatterissa on myös esim immersiivistä teatteria, jossa katsojat ei välttämättä esim istu vaan katsomossa
dramatisointi = draamatekstin muuttaminen esitykseksi
Elokuvien ja sarjojen ja teatterin ero on videokerronta
Audiovisuaaliset kertomukset koostuu otoksista, jotka yhdistetään toisiinsa leikkauksella
äänet ja äänitehosteet myös osa kerrontaa
Elokuvan genrejä sekoittaessa niistä tulee genrehybridejä
runoissa kielen musikaalisuus ja visuaalisuus (soinnillisuus, kuvallisuus, symboliikka) korostuvat
leikkii kielellä ja ei noudata sen sääntöjä
yleensä tiheitä (ei kauhean pitkiä vaan merkitys sanotaan mahdollisimman lyhyesti)
Runojen pääkäsitteitä
puhuja ja puhuteltava
runossa kuvaillaan usein puhujan tunteita ja ajatuksia
runo voi olla yksinpuhelua tai sillä voi olla puhuteltava
rooliruno = puhuja esittää runonsa jossain roolissa
puhetilanne = tilanne, jossa puhuja ilmaisee itseään (esim kenelle puhuu tai mikä puhujan tunnetila on)
asennonvaihto = puhetilanne, puhujan mielentila, suhtautumistapa tai ilmaisutapa muuttuu kesken runon
koostuu säkeistä ja säkeistöistä (paitsi proosaruno)
runomitta
runokuva tiivistää puhujan ajatuksen, kokemuksen tai tunnelman (esim. kielikuvat)
kielikuvien lisäksi konkreettisia käsitteitä (eli ei mitään salaista merkitystä)
vertaus = kaksi asiaa samaistetaan kuin sanalla
metafora = vertaus ilman kuin
kuvattava asia ja kuva ei välttämättä liity toisiinsa erityisesti (kuvattava asia on mikä ja kuva kuin mikä asia on)
symboli = vakiintunut merkitys (esim. kyyhkynen on rauha)
runoudessa symbolit voi kuitenkin olla myös ei-vakiintuneita (mutta silloin yleensä yhdellä kirjailijalla toistuva oma symbolimerkitys)
allegoria = vertauksellinen esitystapa tai kertomus
personifikaatio = ei-ihminen kuvataan ihmismäisenä
synestesia = eri aistien kokemuksia sekoitetaan toisiinsa
metonymi= varsinaisen asian korvaa sen osa tai siihen läheisesti liittyvä seikka
esim. “kruunun palveluksessa”
toimii vain läheisesti liittyvillä asioilla
loppusointu = riimi, sama äänne sanojen lopussa
puolisointu = melkein riimi, yleensä vaan vokaalit samat jos edes ne, esim koulua ja housuja
säkeenylitys = lause jatkuu seuraavaan säkeeseen eli seuraavalla riville
Runojen rytmejä 3 tyyppisiä:
mitallinen = runomitta (esim nelipolvinen trokee tai haiku) ja yleensä loppusointu
vapaamittainen = ei runomittaa, mutta on muita mitallisuuden piirteitä (esim loppusointuja)
vapaarytminen = ei runomittaa (eikä loppusointuja yms?), proosaruno
Kertomus = fiktiivinen tai tosi tapahtumasarja, jossa on juoni ja syy-seuraussuhteita (periaatteessa mikä tahansa tarina)
Myytti = kertomus jumalista, sankareista, maailman ja kulttuurien synnystä, hyvästä ja pahasta (yliluonnollinen, moraalit, vastaukset vaikeisiin kysymyksiin)
Legenda = kertomus pyhimyksistä ja heidän ihmeteoistaan (esim Robin Hood)
Myytin ja legendan ero = legenda keskittyy ihmetekoihin, myyteissä voi olla paljon muutakin
Arkkityyppi = Hahmotyypit, jotka toistuu usein ja edustaa jotain inhimillistä ominaisuutta (esim viisaus on kaikki mentorit, kuten dumbledore ja gandalf)
Sankari on arkkityyppi ja samassa hahmossa voi olla monen arkkityypin piirteitä
Proosa = kertovaa suorasanaista (ei säkeitä, runomittaa tai säännöllistä rytmiä) kirjallisuutta
Proosa on yksi kaunokirjallisuuden kolmesta päälajista (proosa, draama, lyriikka)
Tarina = tapahtumasarja, josta kerrotaan
kuuluu henkilöhahmot, tapahtumat ja maailma
alkaa ensimmäisestä tapahtumasta ja loppuu viimeiseen
Juoni = miten tapahtumat kerrotaan
Proosan kerronta = proosalle tyypillisiä tapoja kertoa tarinoita ja punoa juonta
millainen kertoja, millaista kieltä se käyttää, miten kerrotaan (kertova teksti, kuvaus, dialogi), mitä tapahtuu, kronologisesti vai ei, kerronnan tempo (nopeutuksia, hidastuksia tai toistoa)
kronologinen
takaumat
ennakointi (tapahtuman kertominen etukäteen)
perustempo = teoksessa vallitseva tapa kertoa tapahtumista ja kuvata niitä (dialogi nopeuttaa, kuvailu hidastaa)
toisto = tapahtuma kerrotaan useaan kertaan, yleensä koska tärkeä teemalle
nopeutus = ei niin tärkeä asia sivuutetaan tai kerrotaan nopeasti
hidastus = kuvaillaan jotain asiaa yksityiskohtaiseksi
aukko = jotain olennaista jätetään kertomatta ja lukijan pitää itse päätellä se
Kehyskertomus = kokoava kertomus, jonka sisällä on toisia kertomuksia, sitoo lyhyet kertomukst kokonaisuudeksi tuomalla eri kertojat yhteen tilanteeseen tai paikkaan
esim tarinan hahmot kertoo toisilleen tarinoita
Sisäkertomus = lyhyt kertomus, joka on upotettu varsinaisen kertomuksen sisään
tehtävä tärkeä teoksen teemojen tai rakenteen kannalta
Kertoja = ääni, joka kertoo tarinan (ei kirjailija)
kertojalla tärkeä rooli siinä, mitä lukija tietää teoksen maailmasta
kertojan tiedot voivat olla myös epäluotettavia
kertoja voi olla tarinan maailmassa sisällä tai ulkopuolinen
kertojia voi olla monia esim. eri luvuissa (näkökulmatekniikka)
kaikkitietävä kertoja = tietää kaiken tarinan tapahtumista ja hahmojen ajatukset yms
Fokalisaatio = kerronnan näkökulma, kenen näkökulmasta tapahtumat kerrotaan (fokalisoija minäkertoja esim. tai joku muu hahmo jos ulkopuolinen kertoja)
Kertojan luotettavuus
yleensä kertoja on luotettava jos ei ole mitään todisteita, että ei olisi
Kertojan epäluotettavuuteen voi esim vaikuttaa
tietämyksen rajoittuneisuus, esim. jos kertoja on lapsi tai jos kertojalla on muistisairaus
kertojan asianosaisuus (eli, että kertoja kertoo asioista omaksi edukseen tai valehtelee)
kertojalla on ongelmallinen arvomaailma ja moraalit
Hahmot
päähenkilö = kerronnan keskiössä, kertomus rakentuu ympärille
sivuhenkilö = keskeinen rooli tarinan kulun kannalta
kollektiivinen henkilöhahmo = hahmojoukko, joka osallistuu samaan tapahtumaan tai suorittaa yhteistä tehtävää, kukaan ei ole muita tärkeämpi
Miljöö = tapahtumapaikka ja -aika
miljöön kuvaus luo tunnelmaa ja hidastaa tempoa
konkreettinen miljöö = tapahtumapaikka
ajallinen miljöö = tapahtumaika
sosiaalinen miljöö = yhteiskunnan tilanne
sisäinen miljöö = millä tavalla hahmo kokee miljöön
Aihe = asia tai ilmiö, jota teos konkreettisesti käsittelee (esim sota tai rakkaus romanssissa)
Teema = perusajatus, jota teos käsittelee
teemaa voidaan tutkia tulkinnoilla
esim minkälaisia hahmojen väliset suhteet on? Miten hahmot muuttuvat ja kehittyvät? Onko motiiveja?
Lajeja
yleinen tietokirjallisuus = helposti ymmärrettävää, tavoitteena luotettavan tiedon esittäminen kiinnostavasti, kuka tahansa voi lukea
funktionaalinen tietokirjallisuus = rajatulle kohderyhmälle selkeää käyttötarkoitusta varten (esim matkaoppaat)
mielipidekirjallisuus = ottaa kantaa ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun
tutkimuskirjallisuus = teoreettisia tietokijroja, jotka pohjautuu tieteenalalla tehtyyn tutkimukseen, periaatteessa vaikeammin ymmärrettävää yleistä
kertomuksellisuus = tietokirjoihin tehdään kertomuksellisempiä, jotta olisi viihdyttävämpi (esim inhimillistetään eläin)
popularisointi = yleistajuistaminen eli helposti ymmärrettäväksi tekeminen
eli näytelmäkirjallisuus
alun perin näytelmiä, nykyään myös elokuvat ja sarjat
Draaman ja proosan ero
draamassa ei kertojaa
tarkoitettu esitettäväksi
Repliikit eli vuorosanat = joko dialogia tai monologia, eli mitä hahmot sanoo
käytetään hahmon ajatusten kertomiseen, koska niistä ei voi vain lukea, kuten kirjassa
repliikit paljastaa tietoa hahmon luonteesta, taustasta ja pyrkimyksistä
Parenteesit = näyttämöohjeet (parenthesis, koska suluissa yleensä)
ohjeistaa näyttelijöitä, kertoo mitä näyttämöllä kuuluu tapahtua ja mitä esim lavasteita lavalla on
näytökset = yleensä 1-5, pidempi ajanjakso
kohtaus = lyhyempi, näytös koostuu kohtauksista, kun kohtaus vaihtuu niin tapahtumapaikka ja -aika voi vaihtua (myös näytöksen vaihtuessa voi vaihtua)
perinteisessä teatterissa pitää siirtää lavasteita, jotta voi siirtää tavaroita, joten tehdään kohtausten välissä
Draamassa myös suurin osa proosan käsitteistä (esim päähenkilö, juoni yms)
komedia
alalajeja esim musta komedia, tilanteellinen komedia (sitcom), romanttinen komedia
tragedia
toinen perinteinen antiikin draaman päälaji
yleensä sankari hyvä ihminen, joka tekee virheen ja sen takia hänellä on epäoikeudenmukainen kohtalo
tarkoitus on saada katsoja tuntemaan surua ja tuskaa, jota seuraa vapauttava katharsis
yleensä hillitty ja vakava
ei ole aina selvää kumpi on, esim tragikomediassa kummankin päälajin piirteet sekoittuu
Nykyteatterissa on myös esim immersiivistä teatteria, jossa katsojat ei välttämättä esim istu vaan katsomossa
dramatisointi = draamatekstin muuttaminen esitykseksi
Elokuvien ja sarjojen ja teatterin ero on videokerronta
Audiovisuaaliset kertomukset koostuu otoksista, jotka yhdistetään toisiinsa leikkauksella
äänet ja äänitehosteet myös osa kerrontaa
Elokuvan genrejä sekoittaessa niistä tulee genrehybridejä
runoissa kielen musikaalisuus ja visuaalisuus (soinnillisuus, kuvallisuus, symboliikka) korostuvat
leikkii kielellä ja ei noudata sen sääntöjä
yleensä tiheitä (ei kauhean pitkiä vaan merkitys sanotaan mahdollisimman lyhyesti)
Runojen pääkäsitteitä
puhuja ja puhuteltava
runossa kuvaillaan usein puhujan tunteita ja ajatuksia
runo voi olla yksinpuhelua tai sillä voi olla puhuteltava
rooliruno = puhuja esittää runonsa jossain roolissa
puhetilanne = tilanne, jossa puhuja ilmaisee itseään (esim kenelle puhuu tai mikä puhujan tunnetila on)
asennonvaihto = puhetilanne, puhujan mielentila, suhtautumistapa tai ilmaisutapa muuttuu kesken runon
koostuu säkeistä ja säkeistöistä (paitsi proosaruno)
runomitta
runokuva tiivistää puhujan ajatuksen, kokemuksen tai tunnelman (esim. kielikuvat)
kielikuvien lisäksi konkreettisia käsitteitä (eli ei mitään salaista merkitystä)
vertaus = kaksi asiaa samaistetaan kuin sanalla
metafora = vertaus ilman kuin
kuvattava asia ja kuva ei välttämättä liity toisiinsa erityisesti (kuvattava asia on mikä ja kuva kuin mikä asia on)
symboli = vakiintunut merkitys (esim. kyyhkynen on rauha)
runoudessa symbolit voi kuitenkin olla myös ei-vakiintuneita (mutta silloin yleensä yhdellä kirjailijalla toistuva oma symbolimerkitys)
allegoria = vertauksellinen esitystapa tai kertomus
personifikaatio = ei-ihminen kuvataan ihmismäisenä
synestesia = eri aistien kokemuksia sekoitetaan toisiinsa
metonymi= varsinaisen asian korvaa sen osa tai siihen läheisesti liittyvä seikka
esim. “kruunun palveluksessa”
toimii vain läheisesti liittyvillä asioilla
loppusointu = riimi, sama äänne sanojen lopussa
puolisointu = melkein riimi, yleensä vaan vokaalit samat jos edes ne, esim koulua ja housuja
säkeenylitys = lause jatkuu seuraavaan säkeeseen eli seuraavalla riville
Runojen rytmejä 3 tyyppisiä:
mitallinen = runomitta (esim nelipolvinen trokee tai haiku) ja yleensä loppusointu
vapaamittainen = ei runomittaa, mutta on muita mitallisuuden piirteitä (esim loppusointuja)
vapaarytminen = ei runomittaa (eikä loppusointuja yms?), proosaruno