Innovaatiojohtamisen perusteet - Johdanto

1. Johdanto

1.1 Lähtökohtia

• Innovaatiotoiminnan ymmärtäminen on tärkeää työelämään siirtyville opiskelijoille.
• Kirjassa esitellään ja määritellään keskeiset peruskäsitteet.
• Kestävyys on innovaatiotoimintaa ohjaava arvo ja periaate.
• Teknologia- ja tuotekehitys voi vaikuttaa tekniseltä, mutta teknisvetoinen kehittäminen ei aina johda menestykseen.
• Yritykset tarvitsevat kokonaisvaltaista ymmärrystä innovaatiotoiminnasta, jossa otetaan huomioon:
  • Tekninen ongelmanratkaisu.
  • Asiakkaiden ja markkinoiden tarpeet ja valmiudet.
  • Yrityksen liiketoiminnalliset pyrkimykset.
  • Käytettävissä olevat voimavarat ja niiden rajoitteet.
  • Toiminnan ja tulosten sosiaalinen ja ekologinen kestävyys.
• Liiketoiminnan kehitykseen ja kasvuun osallistuvien ihmisten tulisi ymmärtää innovaatioita, kestävää innovaatiotoimintaa ja niiden johtamista.
• Kuva 1 esittää innovaatiotoiminnan lähtökohtia:
  • Markkinat, asiakkaiden ja markkinoiden tarpeet.
  • Teknologia, tekninen ongelmanratkaisu.
  • Liiketoiminta, taloudelliset reunaehdot ja tavoitteet ja organisaation voimavarat.
  • Toiminnan ja tulosten sosiaalinen ja ekologinen kestävyys.
  • Arvoa tuottava innovaatiotoiminta.
  • Innovaatiot: Uudet ratkaisut, jotka otetaan käyttöön (uudet tuotteet, palvelut, kokonaisratkaisut, ansaintamallit, markkinat, prosessit, toimitusketjut, työskentelytavat, kumppanuudet jne.).

1.2 Innovaatiotoiminta osana yritysten ydintoimintaa

• Teollisuustalouden perusteet sisältävät lähtökohtia yritysten tarjoomista, liiketoimintamalleista, asiakasarvosta, kysynnästä sekä innovatiivisuudesta ja -prosessista (Martinsuo et al., 2016).
• Kirja syventää näitä näkökulmia ja tarjoaa keinoja innovaatioiden luomiseen ja innovaatiotoiminnan hallintaan.
• Innovaatiotoimintaa leimaa pyrkimys kestävään liiketoimintaan ja innovaatioihin, jotka säästävät yhteiskunnan voimavaroja.
• Kirjan lähtökohta on innovaatioiden kestävä arvo eli optimaalinen hyötyjen ja uhrausten suhde yli innovaation elinkaaren.
• Hyötyjä ja uhrauksia tarkastellaan taloudelliselta ja sosiaaliselta näkökulmalta, huomioiden ihmisten ja yhteisön voimavarat.
• Kestävyyttä tarkastellaan ekologiselta ja sosiaaliselta näkökulmalta, huomioiden taloudelliset reunaehdot.
• Yritykset vaikuttavat tuotteiden, palvelujen ja järjestelmien kestävyyteen jo strategiassaan ja innovaatioiden varhaisissa vaiheissa.
• Useat yritykset suuntaavat strategiaansa kohti kestävää liiketoimintaa ja määrittelevät siihen liittyviä päämääriä ja kehitysohjelmia.
• Tuotekehityksessä materiaali- ja komponenttivalinnat sekä toimitusketjut ovat keskeisiä harkinnan aiheita.
• Vaihtoehtoina voi olla kalliita lähialueella tuotettuja komponentteja ja edullisia mutta kaukaa tuotuja komponentteja, joiden kuljetus aiheuttaa päästöjä.
• Suunnittelutyössä voidaan kehittää monimutkaisia ratkaisuja, joilla on lyhyt elinkaari ja joiden kierrättäminen on hankalaa.
• Kun innovaatiotoimintaa organisoidaan, on tärkeää löytää keinot käsitellä innovaation elinkaaren aikaisia kestävyyden näkökulmia.
• Ydintoiminta on välttämätöntä arvon tuottamisessa ja on organisoitu toteutettavaksi yrityksen osana.
• Yleensä ydintoiminta on laitteiden valmistusta, raaka-aineiden etsintää, jalostamista, kuluttajatuotteiden maahantuontia ja asiakaspalvelua.
• Liiketoiminta tarkoittaa yrityksen arvon tuottamiseen liittyvää tekemisten kokonaisuutta.
• Yksityisten yritysten liiketoiminta tavoittelee taloudellista hyötyä, kun taas julkisten organisaatioiden toiminta tavoittelee julkisen arvon toteutumista.
• Arvon tuottaminen on hahmotettava eri aikajänteillä, jotka kytkeytyvät toimialan rytmiin.
• Yritysten ydintoimintaan sisältyy tyypillisesti tuotanto tuotteiden ja palvelujen aikaansaamiseksi ja markkinoille toimittamiseksi.
• Markkinointi on tavanomaista yrityksen ydintoimintaa.
• Innovaatiotoiminta on yksi yrityksen ydinprosesseista ja -toiminnoista.
• Innovaatiotoiminnalla tavoitellaan yleensä uusia tapoja tuottaa arvoa keskipitkällä ja pitkällä aikajänteellä.
• Lyhyen aikajänteen pienparantelu voidaan nähdä osana innovaatiotoimintaa tai tuotantoa.
• Yrityksellä voi olla tuki- ja johtamistoimintoja ja -prosesseja.
• Nopealiikkeisessä toimintaympäristössä innovaatiotoiminnan merkitys on keskeinen.
• Innovaatiotoiminnan erikoisuus suhteessa muihin prosesseihin on sen tulevaisuusorientoituneisuus.
• Innovaatiotoiminnalla etsitään ratkaisuja tulevaisuuden tarpeisiin ja haasteisiin ja varaudutaan vaihtoehtoisiin tulevaisuusnäkymiin.
• Innovaatiotoimintaan tehdyt investoinnit saadaankin hyödyksi vasta ajallisella viiveellä.
• Innovaatiotoimintaan sisältyy merkittäviä epävarmuuksia, koska yritys ja sen toimintaympäristö muuttuvat ajan kuluessa.
• Epävarmuus tarkoittaa alhaista todennäköisyyttä joillekin tapahtumille tai vaikutuksille tai tiedon puutteellisuutta tulevaisuudesta tai työn kohteesta.
• Innovaatiotoiminnan eräs päätehtävä on epävarmuuden vähentäminen tietoa hankkimalla ja kehittämällä ja tuleviin tapahtumiin vaikuttamalla.
• Epävarmuutta voidaan käsitellä ympäristön ominaisuutena ja arvioinnin ilmiönä.
• Ympäristön epävarmuus liittyy ympäristön ennakoimattomuuteen ja tietoon tilanteesta.
• Arvioinnin epävarmuus liittyy arvioijaan, hänen tietotasoonsa ja asenteisiinsa.
• Arviot voivat olla optimistisia, pessimistisiä tai realistisia.
• On mahdollista, että uuden idean keksinyt ihminen käynnistää kokonaan uuden yrityksen perustamisen ideansa saamiseksi markkinoille.
• Yrittäjyys (eng. entrepreneurship), spin-off (uusi yritys olemassa olevan yrityksen sisältä) tai spin-out (idea myydään toiselle yritykselle).
• Innovaatiot ja yrittäjyys kytketään toisinaan toisiinsa ja niitä saatetaan opettaa toisiinsa limittyneinä.
• Kuitenkaan kaikki yrittäjyys ei rakennu innovaation varaan.
• Yrittäjyyteen ja uuden yrityksen perustamiseen on vakiintuneita käytäntöjä ja säädöksiä, joihin ei sisälly innovatiivisuutta.
• Yrittäjyyttä leimaa se, että toiminta kytkeytyy omistajan henkilökohtaisiin pyrkimyksiin.
• Kun yritystoiminta kasvaa ja laajenee, ei enää ole tarpeen puhua yrittäjyydestä vaan puhutaan yritystoiminnasta yleisemmin.
• Innovaatiotoiminnan pitäisi jatkua yritystoiminnan edistyessä, kasvaessa ja ikääntyessä.
• Kirjassa keskitytään yritysten innovaatiotoimintaan, jota tarkastellaan yksittäisen innovaation suunnalta ja osana yritysten liiketoiminnassa.
• Innovaatiotoimintaan osallistuu usein asiakkaita ja muita yrityksiä.
• Kuva 2 havainnollistaa kirjan kannalta keskeisiä tarkastelukulmia.
• Innovaatio (eng. innovation) on jokin uusi idea, keksintö tai kehittämisen tuotos (teknologia, tuote, palvelu, järjestelmä, prosessi tms.), joka on kaupallistettu ja otetaan käyttöön.
• Innovaatio nähdään kaupallistettuna, käyttöönotettuna lopputuloksena jostakin kehittämistyöstä.
• Innovaatioprosessi (eng. innovation process) tarkoittaa sellaisia arvoa tuottavia työvaiheita ja tehtäviä, joiden kautta idea kaupallistetaan ja muunnetaan käyttöönotettavaksi tuotokseksi.
• Innovaatioprosessi lähtee liikkeelle jostakin syötteestä (idea, ongelma, tarve), se kuluttaa ja tarvitsee erilaisia resursseja.
• Resurssit voivat olla inhimillisiä voimavaroja, materiaaleja, komponentteja, laitteita tai teknisiä työkaluja.
• Innovaatioprosessit on suurilla yrityksillä tavanomaisesti määritelty hyvin, kuvattu ja ohjeistettu.
• Innovaatiotoiminta (suoraa englanninkielistä termiä ei käytetä, voisi olla innovation operations) tarkoittaa yrityksen kaikkea innovaatioihin tähtääviä toimintoja ja prosesseja.
• Jokaisella yrityksellä on jonkinlaista innovaatiotoimintaa.
• Jotkin yritykset ovat määritelleet innovaatiotoimintaan erillisen toiminnon (eli funktion), kuten tuote- tai palvelukehitysyksikön.
• Innovaatiotoiminta on poikkifunktionaalista, ts. se vaatii yhteistyötä eri toimintojen kesken ja mahdollisesti myös ulkopuolisten kumppanien kanssa.
• Innovaatiojohtaminen tai innovaatioiden johtaminen (eng. innovation management) tarkoittaa yrityksen tapaa hallita innovaatiotoimintansa kokonaisuutta ja yksittäisten innovaatioiden tuottamista.
• Innovaatiojohtamiseen sisältyy innovaation edellyttämän työn ja sen tuotoksen hallinta sekä innovaation luomiseen ja toteuttamiseen tarvittavien henkilöstövoimavarojen johtaminen.
• Innovaatiojohtamista tehdään yrityksessä eri tasoilla: strategisesti, projekteissa ja operatiivisella tasolla.
• Menestyksekkäillä yrityksillä innovaatiotoiminta on strategista, riittävästi resursoitua ja johdettua.

1.4 Kestävyys innovaatiotoiminnan arvona ja ohjaavana periaatteena

• Innovaatiotoimintaa käsitellään asiakastarpeiden täyttämisen ja rahallisten tulojen (kaupallinen näkökulma) tai teknologian mahdollisuuksien ja epävarmuuden vähentämisen (tekninen näkökulma) kautta.
• Yrityksen innovaatiotoimintaa rajaavat käytettävissä olevat voimavarat (raha ja henkilöresurssit).
• Innovaatiot vaativat aikaa, rahaa ja voimavaroja, joten investoinnit ovat välttämättömiä tulevaisuuden menestykselle.
• Kaiken innovaatiotoiminnan pitäisi olla ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää.
• Innovaatioiden tulisi olla kestäviä ja käyttökelpoisia laajalla elinkaarella, ja niiden tulisi aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle ja ihmisille.
• Kestävyys voidaan nähdä rajoittavana tekijänä mutta myös upeana mahdollisuutena.
• Kestävyys on siis tärkeä arvo ja ohjaava periaate innovaatiotoiminnassa.
• Arvo (eng. value, worth) tarkoittaa innovaatiosta saatavien hyötyjen ja siihen käytettyjen investointien (uhrausten) suhdetta tai erotusta.
• Hyötyjä on tarkasteltava yrityksen, asiakkaiden ja muiden sidosryhmien kannalta.
• Uhraukset viittaavat rahallisiin investointeihin sekä resurssi- ja aikapanostuksiin.
• Arvoa voidaan tarkastella sekä innovaation toteuttavan yrityksen että asiakkaiden ja muiden sidosryhmien suunnalta ja eri ajanhetkillä.
• Innovaation arvoa koskien saatetaan projektin alkuvaiheissa määrittää tavoitteellinen takaisinmaksuaika ja seuranta-aika.
• Arvo käsitetään taloudellisena, sosiaalisena, ekologisena ja esteettisenä ilmiönä.
• Innovaatioiden arvon arviointi ja mittaaminen on keskittynyt taloudellisiin näkökohtiin, mutta yritykset harkitsevat myös ympäristöä ja sosiaalista ulottuvuutta koskevan arvon arviointia ja seuraamista.
• Arvoa voidaan tarkastella myös toimintaa ohjaavana periaatteena ja ihmisten uskomuksena siitä, mikä on hyvää ja oikein.
• Elinkaari (eng. lifecycle) tarkoittaa sitä tapahtumien muodostamaa jatkumoa, joka tarvitaan jonkin ratkaistavaksi ajatellun ongelman tunnistamisesta vaihtoehtojen tunnistamisen ja ratkaisun kehittelyn kautta innovaatiossa syntyneen ratkaisun (tuotteen/palvelun tms.) käyttöajan päättymiseen saakka.
• Elinkaaren lopussa kyseiset ratkaisut poistetaan markkinoilta eikä niitä ole enää ostettavissa.
• Innovaation elinkaari on eri kuin siinä tuotetun ratkaisun elinkaari.
• Kestävyys (eng. sustainability) tarkoittaa toiminnan tuotosten pitkäikäisyyttä sekä tuotosten ja toimintatapojen aiheuttamien haittojen/uhrausten vähäisyyttä.
• Tässä kirjassa rajaamme kestävyyden nimenomaan ympäristöön liittyväksi (eng. environmental sustainability), mutta ns. kolmen pilarin ajattelu tunnistaa erikseen sosiaalisen kestävyyden ja taloudellisen kestävyyden.
• Kestävä kehitys (eng. sustainable development) tarkoittaa tuotosten pitkäikäisyyteen tähtäävää ja sekä tuotosten että toimintatapojen haittoja minimoivaa kehittämisen tapaa.
• Kirjallisuudessa kestävyyteen usein sisällytetään sekä ekologinen ja taloudellinen että sosiaalinen kestävyyden näkökulma.
• Kestävyyttä on innovaatiotoiminnassa käsiteltävä vähintään kahdelta eri näkökulmalta.
• Arvona kestävyys usein viittaa siihen, että innovaation pitäisi toimia sille tarkoitetussa käytössä kestävällä tavalla.
• Itse innovaatioprosessin pitää olla kestävää, ympäristötietoista.
• Vastuullisuus (eng. responsibility) innovaatiotoiminnassa tarkoittaa asenteita ja ajattelutapoja, joilla organisaatio ja sen henkilökunta toimii pitkäjänteisesti, kokonaisvaltaisesti ja läpinäkyvästi (Aaltonen et al., 2004 mukaillen) ja huolehtii tietoisesti toimintansa vaikutuksista.
• Yrityksen sosiaalinen vastuu (eng. corporate social responsibility) tarkoittaa sitä, että yritys itse säätelee toimintaansa tuottaakseen omistajilleen, yhteiskunnalle ja sidosryhmilleen hyödyllistä arvoa samalla kun se minimoi mahdolliset haittavaikutukset.
• Vastuullisuutta käsitellään nimenomaan sosiaalisen vastuun kannalta (vastuullinen ihmisten kohtelu ja vaikuttaminen yhteiskunnassa).
• Suhteellisen viimeaikainen asia ilmaista vastuullisuuteen liittyviä pyrkimyksiä osana yritysten ulkoista viestintää ja strategioita.

1.5 Rajaukset ja rakenne

• Kirja keskittyy innovaatiojohtamiseen yleisesti, kuitenkin ymmärtäen, että eri toimialoilla, teknologioilla ja tuotetyypeillä ja on erityispiirteitä.
• Kirjan sisällöt kohdentuvat ensisijaisesti kaupallisiin ja teollisiin yrityksiin ja niiden tapaan luoda uusia tuotteita ja palveluja.
• Ilmiöt voivat soveltua myös julkisen sektorin ja taloudellista hyötyä tavoittelemattoman (non-profit) sektorin palvelukehitykseen.
• Luvussa 2 täydennetään innovaatiotoiminnan peruskäsitteistöä osana liiketoimintaa ja yritysten toimintaympäristöä.
• Luvut 3 ja 4 keskittyvät keskeisiin innovaation lähteisiin ja lähtökohtiin sekä yksittäisen innovaation tuottamisen vaatimaan prosessiin.
• Luvut 5 ja 6 tarkastelevat yritysten voimavaroja ja yhteistyösuhteita, joita ne tarvitsevat yleisemmin innovaatioiden tuottamisessa.
• Luku 7 syventyy innovaatiotoiminnassa tapahtuvaan arviointiin ja oppimiseen eri tasoilla.
• Päätelmissä nostetaan esille esimerkkejä syventävistä teemoista ja aihepiireistä, joita innovaatiotoiminnan ammattilaiset todennäköisesti kohtaavat työssään.
• Kirjassa esitellään paljon innovaatiotoiminnan peruskäsitteitä suomen- ja englanninkielisinä versioina.