KPL 7 Totalitarismin ja diktatuurin aika

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Euroopassa syntyi uusia demokratioita (monipuoluejärjestelmä, vapaiden vaalien järjestäminen, perusvapaudet turvattu).
Taloudelliset ongelmat ja 1930-luvun lama heikensivät demokratioiden toimintakykyä.
Työttömyys, köyhyys ja sosiaaliset ongelmat lisäsivät ääriliikkeiden (oikeisto & kommunistit) kannatusta.
Nationalistiset ja konservatiiviset ryhmät arvostivat armeijaa, menneisyyden nostalgiaa ja hierarkkista yhteiskuntaa.
Autoritaariset järjestelmät nousivat mm. Unkarissa, Puolassa, Japanissa; demokratioita säilyivät mm. Tšekkoslovakia ja Yhdysvallat.
Franklin D. Roosevelt: New Deal (USA) vähensi työttömyyttä, loivensi talouskriisiä ja rajoitti ääriliikkeiden nousua.

Autoritaarisessa valtiossa valta yhdelle johtajalle/pienelle ryhmälle, yksilönvapauksia rajoitetaan, opposition toiminta kielletty.
Totalitarismissa valtion kontrolli ulottuu koko yhteiskuntaan: ideologia alistaa kulttuurin, tieteen, taiteen ja yksityiselämän.
Propaganda, väkivalta, valvonta ja henkilökultti tukevat hallintoa.
Yksilöt sopeutuvat sorron pelossa; kritiikki urkinnan pelossa; sensuuri, kontrolli ja uhka jatkuvasti läsnä.

Vuonna 1922 Neuvostoliitto syntyi, bolševikit yksipuoluevaltion johtoon.
NEP-kausi (1921–1928): tilapäinen talouden vapauttaminen, ulkomaisen pääoman salliminen.
Stalinin valtaannousu (vuodesta 1928) hylkäsi NEP:n; kolhoosit ja pakkolunastukset, nälänhädät (erityisesti Ukraina).
Ensimmäinen viisivuotissuunnitelma teollisti maata; muodollinen edistys, käytännön pula ja tehottomuus jatkui.
Henkilökultti: Stalin palvottiin lähes uskonnollisesti; puhdistukset 1930-luvulla tappoivat tai vangitsivat miljoonia.
Valvonta poliisin ja järjestöjen avulla, musta pörssi ja perhehuumori keinoina järjestelmän kiertämiseen.
Gulag-järjestelmä: pakkotyöleirit ja kuolonuhrien suuri määrä.

Mussolini ja Kansallinen fasistipuolue nousivat 1920-luvulla; syinä taloudellinen tilanne, tyytymättömyys WWI rauhaan, kommunismin pelko.
Fasismi: nationalistinen, hierarkinen, väkivaltaa ihannoiva ideologia; demokratia nähtiin epäonnistuneena.
Fasistinen valtio 1926: diktatuuri, kaikki muut puolueet kiellettiin, ammattiliitot korvattiin korporaatioilla.
Propaganda, valtavat julkiset puheet, nuorisojärjestö Balilla kasvatuksessa ideologiaan.
Mussolini lupasi palauttaa Italian kunnian ja Rooman imperiumin.

Versaillesin rauha koettiin kansallisena häpeänä.
Natsipuolue (NSDAP): äärinationalismi, kommunismin vastaisuus, demokratian hylkääminen, hierarkia ja väkivalta.
Erottava piirre: rotuoppi ja juutalaisvainot.
Talouslaman ja poliittisen heikkouden myötä natsien kannatus kasvoi.
1933 Hitlerin nimitys valtakunnankansleriksi; valtalaki maaliskuussa 1933 antoi hallitukselle täydet lainsäädäntövaltuudet.
Führeriksi 1934: yhdisti presidentin ja kanslerintehtävät.
Propaganda, rotulait (Nürnberg), juutalaisten ja oppositioväen vaino.
Ulkopolitiikka: Versaillesin sopimuksen purku, Reininmaan miehitys, Itävallan liittäminen, yhteistyö Japanin ja Italian kanssa (Antikomintern-sopimus).

Lepyttelypolitiikka (appeasement): Iso-Britannia ja Ranska epäröivät puuttua Hitlerin toimiin.
Ranska jakautunut: osa pelkäsi sotaa, osa ihannoi äärioikeistoa.
Neuvostoliitto potentiaalinen liittolainen, mutta kommunismi ja Stalinin epäluotettavuus aiheuttivat epäilyä.
Japanin laajentuminen Aasiassa, Mantšurian miehitys 1931.
Italian hyökkäys Etiopiaan 1935; Kansainliitto ei kyennyt puuttumaan.