ET1 (LOPS21) käsitteet

maailmankuva: käsitys maailmasta; voi olla esimerkiksi tieteellinen tai uskonnollinen

maailmankatsomus: käsitys maailmasta, tiedosta ja oikeasta ja väärästä; maailmankuvan lisäksi myös normatiivinen (ohjeellinen) näkemys siitä, millainen maailman pitäisi olla.

elämänkatsomus: osa maailmankatsomusta; keskiössä on käsitys omasta elämästä ja sen merkityksestä

metafysiikka: todellisuuden perimmäisen olemuksen tutkimus

subjektiivinen: omakohtainen, henk. koht., oma näkökulma

sekulaari: maallinen, uskonnoton

etiikka: käsitys oikeasta ja väärästä sekä hyvästä ja pahasta

humanismi: ihmisen ja järjen arvoa korostava katsomus

katsomusaine: koulun oppiaine, jossa korostuu katsomuksellinen ajattelu, esim. luterilainen uskonto, islamin uskonto tai elämänkatsomustieto

elämänkatsomustieto: uskomusvapauden toteutumiseksi ei-uskonnollisille lapsille luotu kouluaine

filosofia: ajatteluperinne ja yliopistollinen oppiaine, jonka aiheena on mm. todellisuuden luonne, tieto, hyvä elämä ja yhteiskunta

sosiologia: yhteiskuntatiede, joka tutkii yhteiskuntaa, sen ilmiöitä sekä lainalaisuuksia ja yksilöiden käyttäytymistä yhteiskunnassa

minuus: kokemuksesi siitä, että olet minä ja erilainen muista ihmisistä

identiteetti: monta asiayhteydestä riippuvaa määritelmää, mutta esimerkiksi voi tarkoittaa henkilöllisyyttä.

moraalinen identiteetti/moraali-identiteetti: liittyy elämänkatsomukseen; vahva tietoisuus omista arvoista, johdonmukainen halu olla hyvä ihminen ja toimia omien arvojen mukaan. myös katumuksen ja syyllisyyden tunteminen, kun ollaan toimittu omien arvojen vastaisesti

katsomusidentiteetti: samaistuminen esimerkiksi ideologiaan tai uskontoon/uskonnottomuuteen liittyvään ryhmään

negatiivinen identiteetti: niiden asioiden, joita tietää ettei ainakaan ole avulla oman identiteetin rakentaminen

henkilökohtainen identiteetti: yksilöllinen ja melko pysyvä käsitys itsestä ja omista ominaisuuksista

sosiaalinen identiteetti: niiden kautta ihminen jakaa jonkun ryhmän jäsenuuden ja kokee sen itselleen tärkeäksi ja omaa minuuttaan koskevaksi

lainattu identiteetti: ei työstetty, vaan tilapäisesti omaksuttu, muiden toiveisiin tai odotuksiin perustuva käsitys itsestä

rooli: tilanteista riippuvia identiteettejä, joihin liittyy odotuksia tietynlaisesta käyttäytymisestä tai olemisen tavasta

minäihanne: se, millainen ihminen haluaisi olla

sisäryhmä: ryhmä, johon itse kuuluu, mutta tiedostaa ihmisten olevan erilaisia yksilöinä

ulkoryhmä: ryhmä johon itse ei kuulu ja joiden yksilöt yleistetään samanlaisiksi keskenään (stereotypioiden pohja)

intersektionaalisuus: sosiaalisten identiteettien ja roolien risteäminen (ymmärtäminen, että saman ryhmän jäsenet ovat erilaisia paitsi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa myös muiden omien ryhmiensä jäsenyyden vuoksi)

intersektionaalinen feminismi: ottaa huomioon myös sen, etteivät kaikki naiset ole keskenään samanarvoisia

identiteettipolitiikka: politiikan liittäminen ryhmäidentiteetteihin ja ryhmälojaalisuuteen

akrasia: omien arvojen ja tietojen vastaista toimintaa; heikkotahtoisuus

downshiftaus: elämän leppoistaminen, eli stressaavien asioiden vähentäminen

itseisarvo: välinearvon vastakohta asioita, joita arvostetaan niiden itsensä takia eikä vain välineenä jokin muun saavuttamiseksi

välinearvo: itseisarvon vastakohta: esimerkiksi rahan kaltaiset asiat, jotka auttavat saavuttamaan itselle oikeasti tärkeitä asioita, kuten esim. vapautta

moralisti/moralismi: ehdoton moraalinen halu olla oikeassa ja tarkkailla muita

determinismi: metafyysinen kanta, jonka mukaan kaikki tapahtuu välttämättä niin kuin tapahtuu

indeterminismi: metafyysinen kanta, jonka mukaan on syyn ja seurauksen lisäksi olemassa vapaata tahtoa, sattumia tai molempia - kaikki ei ole määrättyä, vaan maailma ja sen asiat voisivat tapahtua toisin

stereotypiauhka: ihminen pelkää omaan ryhmäänsä liittyvän stereotypian vahvistamista niin paljon, että hän epäonnistuu ja tulee toteuutaneeksi oman pelkonsa

serendipisyys: eli sattumaonnekkuus on käsitys, jolla kuvataan oivallusten ja löytöjen tekemiseen liittyvää onnekkuutta

kontrollintunne: usko siihen, että voi vaikuttaa elämään ja maailmaan

opittu avuttomuus: yksilön usko, ettei tämän omilla pyrkimyksillä ole vaikutusta mihinkään

paremmuuden illuusio: ajattelun vääristymä, jossa ihminen arvioi omat kykynsä paremmiksi kuin ne oikeasti ovat

pessimismi: taipumus ajatella kielteisesti, ennakoida epäonnistumista ja nähdä maailma ja ihmiset pohjimmiltaan kielteisessä valossa

realismi: elämänasenne, jossa pyritään kohtaamaan asiat sellaisina kuin ne ovat

optimismi: toiveikas elämänasenne

attribuutio: toiminnan selittämisen syyt (tapa selittää onnistumisia/epäonnistumisia)

attribuution peruserhe: taipumus yliarvoida sisäisten tekijöiden vaikutusta havaittuun käyttäytymiseen

itseohjautuvuusteoria: Ihmisen psykologiset perustarpeet ovat autonomia, kyvykkyys ja yhteenkuuluvuus.

Maslow'n tarvehierarkia: Ihmisen tarpeita ovat fysiologiset tarpeet ja niiden yläpuolella turvallisuuden, liittymisen, arvostuksen ja itsensä toteuttamisen tarpeet

perustarpeet: Tarpeet, jotka ovat ovat samat kaikille ihmisille.

yhteiskunnalliset tarpeet: Tarpeet, jotka riippuvat kulttuurista ja aikakaudesta.

äärimmäinen köyhyys: Tila, jossa ihmisen perustarpeet jäävät vakavasti tyydyttämättä.

kansainvälinen köyhyysraja: Tulotaso, jonka alapuolella ihminen elää äärimmäisessä köyhyydessä.

inhimillisen kehityksen indeksi: Mittaa bruttokansantuotteen lisäksi ihmisten odotettavissa olevaa elinaikaa ja koulutusta

toimintavalmius: Kyky tai mahdollisuus tehdä asioita tai olla jotain

toimintavalmiusteoria: Hyvinvoivalla ihmisellä on valmiudet ja mahdollisuudet edistää itse omaa hyvää elämäänsä.

sisäinen motivaatio: Yksilö kokee tekemisen itsessään palkitsevaksi

hedoninen juoksumatto: Psykologinen ilmiö, jossa onnellisuuden tasomme pysyy tasaisena, vaikka menisimme elämässä eteenpäin.

hedonismin paradoksi: Psykologinen ilmiö, jossa onnellisuus pakenee niitä, jotka tavoittelevat sitä itsekkäästi.

hedonismi: Pyrkimys nautintojen maksimoimiseen

egoismi: Itsekäs oman edun tavoittelu

elämän tikapuut: Onnellisuustutkimuksen menetelmä, jossa ihmisiä pyydetään arvioimaan, millä onnellisuuden askelmalla he seisovat.

eudaimonia: Antiikin kreikan sana onnellisuudelle, kukoistukselle, menestykselle, hyvinvoinnille yms.

Roy Baumeister(tämä ajattelija, kerro ajatus): Elämän merkityksellisyys perustuu tarkoitukseen, arvoon, pystyvyyteen ja omanarvontunteeseen.

Viktor Frankl(tämä ajattelija, kerro ajatus elämän merkityksellisyydestä): Ihminen pitää parantaa elämän merkityksettömyyden kokemuksesta.

Martin Heidegger(tämä ajattelija, kerro ajatus elämän merkityksellisyydestä): Tietoisuus kuolemasta liittyy olennaisesta ihmisenä olemiseen.

Aristoteles(tämä ajattelija, kerro ajatus elämän merkityksellisyydestä): Elämän tarkoitus liittyy ihmisen lajityypilliseen käyttäytymiseen.

Friedrich Nietzsche(tämä ajattelija, kerro ajatus elämän merkityksellisyydestä): Elämän tarkoitusta ei tule heijastaa tuonpuoleiseen elämään.

Frank Martela(tämä ajattelija, kerro ajatus elämän merkityksellisyydestä): Elämän merkitys on se, että tekee itselleen merkityksellisiä asioita siten, että tekee itsestään merkityksellisen toisille ihmisille.

Eksistentiaalinen ostoslista: Teoria tarpeista, jonka mukaan elämän merkityksellisyys perustuu tarkoitukseen, arvoon, pystyvyyteen ja omanarvontunteeseen

Logoterapia: Psykiatrinen suuntaus, jossa ihminen pyritään parantamaan elämän merkityksettömyyden kokemuksesta

reduktionismi: Monimutkaisen ilmiön selittäminen kapeasti vain yhdestä näkökulmasta, esimerkiksi psyykkisten ilmiöiden pelkistäminen aivoaktiivisuudeksi

rationaalisuus: järkevyys, kohtuullisuus

essentialismi eli olemusajattelu: Kaikilla olemassa olevilla olioilla on ikään kuin sisäänrakennettu olemus, joka määrittää millaisia ne pohjimmiltaan ovat ja mitkä oleellisesti erottaa ne muista olioista.

eksistentialismi: Ihminen on ennen kaikkea vapaa valitsemaan itsensä ja olemuksensa.

holismi: Ihminen on moninainen kokonaisuus, jossa yhdistyvät erilaiset ihmisyyden ulottuvuudet.

naturalismi: Ihminen on muovautuva kokonaisuus, jossa korostuu ympäristön ja geenien aikaansaama kehityskulku.

kulturalismi: Ihminen on dynaaminen kokonaisuus, joka syntyy vallitsevan aikakauden, tapojen, yhteisöllisyyden sekä historiallisen kehityksen kautta.

abrahamilainen uskonto: uskonto, jossa Abrahamia pidetään kanta-isänä, kristinusko, juutalaisuus ja islam

brahman: Hindulaisuudessa maailmansielu

atman: Hindulaisuudessa sielu

karma: Oppi, jonka mukaan hyvät teot palkitaan seuraavassa elämässä.

syklinen aikakäsitys: Ajatus, jonka mukaan aika ei etene lineaarisesti, vaan on jatkuvassa kiertoliikkeessä.

inklusiivisuus: Periaate, jossa jokaisella ihmisellä ja ihmisryhmällä on oikeus tulla kuulluksi yhteiskunnassa.

protagonisti: Tarinoiden sankari ja päähahmo, johon katsoja samastuu.

katharsis: Draamankaaren huippukohta, käänne, jonka jälkeen olo on huojentunut ja puhdistunut.

arkkityyppi: Tarinoiden vakiintunut henkilöhahmo, jolla on määritetty rooli tarinan kannalta.

Bechdelin testi: Testi, jolla pyritään kiinnittämään huomiota naishahmojen määrään ja laatuun elokuvissa ja sarjoissa.

ihmiskuva: Tieteenalojen käsitys siitä, mitä on olla ihminen ja miten ihmisyyttä voidaan tutkia.

reduktionistinen ihmiskuva: kaiken henkisyyden palauttaminen biologiaan ja fysiikkaan sekä kemiaan

kasvun viitekehys: Sen korostusta, että yrittäminen ja harjoittelu muokkaavat meitä enemmän kuin synnynnäiset kyvyt.

pasifismi: ehdoton rauhanaate

empatian kolme lajia: Eläytyminen, kognitiivinen empatia ja välittäminen

ihmiskäsitys: Erilaisten katsomusten näkemys siitä, millaisia ominaisuuksia ihmisellä on tai millainen kokonaisuus ihmisyys oikein on (eksistentialismi, essentialismi, naturalismi ja kulturalismi).

Sekulaari humanismi: Kanta, jonka mukaan ihmisarvo on tärkein eettinen arvo. Maailmaa ei selitetä uskonnollisesti.

agnostismi: yksi maailmankatsomuksellinen malli: agnostikko ei ota kantaa jumalien olemassaoloon, koska asiaa ei voi lopullisesti ratkaista. käytönnössä siis ateisti

ateismi: liittyy agnostismia selkeämmin uskonnollisen selittämisen tietoiseen kieltämiseen ja kritiikkiin. käytännössä katsomus, jonka mukaan mitään jumalia ei ole olemassa

uskonnottomuus: maailmankatsomus, joka ei perustu mihinkään uskontoon; ei sama asia, kuin ateismi. uskonnoton voi olla ateisti, mutta hän voi myös olla vain uskonnon suhteen välinpitämätön tai skeptikko

epikurolaisuus: maailmankatsomus, jonka mukaan hyvä elämä rakentuu pitkäkestoista mielihyvää tuottavista asioista, kuten syvällisistä keskusteluista ystävien kanssa

stoalaisuus: ohjaa ihmisiä tekemään parhaansa, mutta myös varautumaan pahimpaan. siihen kuuluu myös sen hyväksyminen, ettei elämää voi täydellisesti hallita

henkisyys: ei viittaa välttis uskontoon, vaan pikemminkin jotain yleisinhimillistä johonkin ihmistä suurempaan, jonka ei tarvitse olla uskonnollinen tai jumalalinen

hengellisyys: viittaa suomenkielessä kristilliseen spiritualiteettiin

antropomorfismi: eläimiin suhtautuminen niin, että niiden ajatellaan aistivan ja kokevan maailman täysin ihmisten kaltaisesti

moraalinen piiri: alue, johon ihminen soveltaa moraalista päättelyään ja toimintaansa

utilitarismi: teon seuraukset kaikille; tulisiko teko tehdä?

kategorinen imperatiivi: Toimi aina siten, että toimintasi voisi tulla yleiseksi tavaksi

tribalismi, heimoisuus: Ihmisten taipumus suosia omia ryhmiä ja muodostaa ulkoryhmiin vihamielisiä tai kilpailullisia suhteita