Kansainväliset suhteet – keskeiset teemat, aikakaudet ja ilmiöt (bullet notes)

Kansainväliset suhteet: kilpailua eduista ja vaikutusvallasta

• Toimijat: kansallisvaltiot ja niiden ulkopolitiikan johtajat, kansainväliset järjestöt, ylikansalliset yritykset, henkilöt ja liitot. Kaikkien tavoitteet, päämäärät, menetelmät ja vaikka verrokit sopimuksineen muuttuvat nopeasti. Riippuvuuksia ja muuttuvia säännönmukaisuuksia korostuu: vanha kumppanuus voi muuttua vihollisuudeksi, ja päätökset tehdään usein pimennossa ja nopeasti, seurauksia ei aina nähdä etukäteen.
• Kysymyksiä, joita kansainvälisen politiikan tutkimuksessa pohditaan: kuka käyttää valtaa, kuka tekee päätöksiä maailmanpolitiikassa, ja millaista perustelua julkisesti ja salaisesti esitetään? Miten usein ylin valta perustuu harkintaan, ei moraaliin?
• Eri ideologioiden ja käytäntöjen vuorovaikutus: reaali- ja idealistisilla koulukunnilla sekä taloudellisilla ja uskonnollisilla motivaattoreilla on vaikutusta päätöksentekoon.
• Geopolitiikka: maantieteellinen asema sanelee mahdollisuuksia ja rajoitteita – esimerkiksi naapuruston suurvalta tai meri rajaa valintoja.
• Esimerkki ajankohtaista ja historiallisesta perspektiivistä: Paasikiven realismin ja itsenäisen Suomen turvallisuusnäkökulmat havainnollistavat valtioiden itsekkyyttä ja itsepuolustustarvetta.
• Sota kytkeytyy politiikkaan: sota on politiikan jatko toisin keinoin, mutta ei itsekseen tarkoitus – se on ihmisten välistä vuorovaikutusta ja valtarakenteiden ilmentymä.
• Sota ja propagandat: retoriikan ja tärkeiden symbolien avulla johtajat voivat muokata yleisön käsityksiä ja legitimoida omat tavoitteensa (esim. suurvaltajahtia ruokkiva puhetaito).
• Ensisijaisia käsitteitä: ext{Geopoliikka}, ext{ valta}, ext{ hegemonia}, ext{ suurvalta}, ext{ moninapainen maailma}, ext{ ylikansallinen yhteistyö}
• Historiallinen kuva: 1854 Krimin sota - pilapiirros Le Charivarin ottaessa kantaa venäläisiin; sota nähdään politiikan jatkona – kuvallinen ja yhteiskunnallinen konteksti.
• Keskeinen ajoitus ja perusmalli: sodat ovat osa politiikkaa, ne voivat sekä vahvistaa että purkaa järjestelmiä.

Sodan tutkimus ja kenraalimme Clausewitzin mittapuun aikakaudet

• Carl von Clausewitz (1800-luvun alku) – sodan opit: sodankäynti on diplomatian jatkoa; sodan miltä ja miten käytetään vaikuttaa politiikan tavoitteisiin.
• Clausewitzin valetason maksiimi: k:
  • ext{Sota} = ext{politiikan jatkamista toisin keinoin}
• Sota pohditaan historiallisesti: preussilaisen kenraalin näkemys ja sen soveltaminen upseerien koulutuksessa on luonteva osa kansainvälisten suhteiden kieliä ja käsitteitä.
• Geopolitiikka merkitsee – syy-seuraus – se, miten maantieteellinen asema, merenkäyttö ja naapurimaiden voimat muovaavat valtion valintoja.
• Paasikivi–Kekkonen ja realismin heijastukset: suurvaltojen turvallisuusnäkökulmien huomioiminen naapuruushistorian tasapainon säilyttämiseksi.

3 Euroopan suurvallat 1900-luvun alussa

• Wienin kongressi (1814–1815): tavoitteena estää Ranskan suurin voima – luodaan puskurivaltioita (esim. Belgia) ja vahvistetaan suurvaltojen välistä voimasuhdetasapainoa; liberalismin ja nationalismin sekä muiden aatteiden leviäminen pysäytettiin sekä sisäisesti että ulkoisesti. ext{1814–1815}
• 1900-luvun alku: poikkeuksellinen rauhanjakso saavutettiin ennen uusien aatteiden - nationalismin, liberalismin, sosialismin - kukoistusta; suurvallat kilpailevat keskenään.
• Liberalismi ja liberalistinen ideologia: yksilön taloudellinen ja poliittinen vapaus; kansainväliset suhteet ja kaupankäynnin rajoitteiden purku – mutta samaan aikaan nationalistinen liike muuttaa valtarakenteita.
• Sosialismi: työväenluokan aseman parantaminen ja solidaarisuus kansainvälisessä kontekstissa; ristiriita nationalismin kanssa.

3.1 Imperialismi ja uusien alueiden valloitus (1870–1914)

• Imperialismi: uudenlaisen maailmankuvan vaihe, jossa siirtomaat alistuvat emämaata palvelemaan taloudellisia, sotilaallisia ja poliittisia intressejä.
• Teollistuminen kiihdyttää kilpailua siirtomaista; Berliinin konferenssi (1884–1885) – Afrikan valloittamisen aloittaminen karttaa hallita rannikoita ja sisämaita, usein monokulttuurisen viljelyn ja väestön hallinnon kautta.
• Kolonialismin ja imperialismin aikana suurvallat kilpailevat siirtomaista sekä teknologian, vaurauden että geopoliittisen vaikutusvallan vuoksi: länsimaiden voimasuhteita tasataan eri puolilla maailmaa.
• Valkoisen miehen taakka, rasistiset ja kulttuuriset oikeutukset; Kiplingin runo; rotuoppi – imperialismia käytetään “sivistämisen” perusteena.
• Esimerkkejä ja vaikutuspisteitä: Kongon tapahtumat (Leopold II), Intian tilanne, Kiina ja Itä-Aasia; taloudelliset ja inhimilliset kärsimykset – monokulttuurinen viljely sekä työvoiman hyväksikäyttö.
• Taloudelliset syyt: raaka-aineet ja markkinat sekä kilpailu suurvaltojen kesken – sekä sotilaallinen ulottuvuus ja valtapolitikka.

3.2 Kilpailu romuttaa pitkään jatkuneen rauhan

• Nationalismin nousu ja uudet valtioiden muodostukset (esim. Italia, Saksa) muuttavat voimasuhteita; Versailles’n rauhansopimus symboloi uudenlaista rajoja ja johtajuutta.
• Kansallinen yhtenäisyyden rakentaminen – mutta samalla hajottava vaikutus: Itävalta-Unkari ja Venäjä – monet alueelliset nationalismin kipukat ja kapinat.
• Balkanin kriisit ja Venäjän rooli; Bosporinsalmen hallinta ja Itämeren sekä Pääkaupunkien valta-aseman merkitys.
• 1907 liittoutumiset: Entente Cordiale (Iso-Britannia ja Ranska), toisen liittokunnan muodostaminen (Saksa, Itävalta-Unkari ja Italia).
• Laivastokilpailu ja siirtomaa-asetelmat – 1900-luvun alku – johtavat jännitteisiin ja lopulta sodan kärjistymiseen.
• Kilpailu ja liittorakenne – suurvaltojen puolustusliitot – lisää militarisointia sekä konfliktiherkkyyksiä.

4 Ensimmäinen maailmansota (WWI)

• Sarajevon laukaukset (28.6.1914): Itävalta-Unkari kruununperillisen murha; taustalla nationalismi ja alueelliset jännitteet.
• Itävalta-Ulkaria vastakkainasettaneet liittoumat: Saksan tuki Itävalta-Unkarille, Venäjän tuki Serbialle, Ison-Britannian ja Ranskan enemmistö Ranskan puolella; sodan laajeneminen useisiin mantereihin.
• Sodan kulku: nopea suurhyökkäys länsipuolella, juoksuhaudat ja taistelu, kemialliset aseet, teknologian kehitys (tankit, ilmavoimat, saksalainen sukellusvene), sekä laivojen saarto.
• Yhdysvaltojen mukaan liittyminen: 6.4.1917 julistettu sota Saksaa vastaan; koe- ja tuotantokyky sekä massatalous käänsivät sodan voimasuhteet ympäri.
• Itärintama ja länsirintama: Venäjän sota johtaa sisäisiin ongelmiin ja Venäjän vallankumouksiin; Brest-Litovskin rauha (1918) – Itärintaman ratkaisu.
• Sodan lopputulos: Saksan antautuminen 11.11.1918; Versailles’n rauhansopimus ja muut voittajavaltiot – poliittiset ja taloudelliset seuraamukset; yli 15 miljoonaa kuollutta – sekä taloudelliset ja sosiaaliset mullistukset.
• Sodan seuraus: Kansainliitto (rakenne- ja rauhanlait; 1919–1946), mutta suurvaltojen erimielisyyksien ja poliittisen jännitteisyyden vuoksi järjestö epäonnistuu estämään uusia konflikteja.

4.2 Venäjän vallankumoukset ja sisällissota

• 1905: ensin erilaisia levottomuuksia ja duuman vaatimuksia; verisunti Pietarissa; hallento vastaa uudistuksiin.
• Helmikuu 1917: tsaari Nikolai II luopuu vallasta; väliaikainen hallitus; samaan aikaan työväen ja sotilaiden neuvostot vaikuttavat.
• Lokakuu 1917: bolševikit (Lenin) ottavat vallan; väkivaltainen vallankumous; Neuvostoliiton perusta ja puna-armeija organizeerataan.
• Brest-Litovsk (1918) rauha Saksan kanssa; Venäjän ja Itäisen konflikti – sisällissota; 1922 Neuvostoliitto muodostetaan; NEP-hallinnon ja myöheminkin talouspolitiikan vaiheet.
• Holodomor (1932–1933) – Ukrainan nälänhätä; verilöylyit ja hallinnon politiikat; ihmisyyden oikeudet ja totalitarismi teemana korostuvat.
• Trotskin ja Trotskin vastaisen puhdistuksia; Stalinisoituminen; viisivuotissuunnitelmat; kollektiivisesti viljely ja kollektivisointi; suuri puhdistus (1936–38).

4.3 Ensimmäisen maailmansodan seuraukset

• Sodan väistämätön lopputulos: suurvaltojen voimasuhteet muuttuvat; Uudet valtiot syntyvät; vanhat suurvallat menettävät asemansa; Yhdysvallat nousee maailmanjohtavaksi teollisuuden ja markkinoiden hallinnassa.
• Sodan lopun tapahtumat kuten Versailles’n sopimus ja sotakorvaukset; kansallinen vihan syntyminen Saksassa; 1920-luku – hyperinflaatio Saksassa ja taloudelliset kriisit.
• Kansainvälisen yhteisön haasteet: Kansainliiton synty ja sen epäonnistuminen – Yhdysvaltain eristäytyminen sekä saksalais- ja japanilaiskokemukset.

4.4 Kansainliitto, rauha ja uusi maailma

• Kansainliiton synty (1919) – rauhan turvaaminen, suurvaltojen ohjauksellinen asema. Neuvoston päätökset vaativat yksimielisyyttä, mikä hidasti toimintaa.
• Kansainliiton epäonnistumiset 1930-luvulla: Saksa, Italia, Japani ja muut suurvallat eroavat; suurimmat kriisit – Itä-Eurooppa ja komiteat – heikentävät järjestön legitimiteettiä.
• Yhdysvallat pysyy ulkopuolella; Wilsonin visio rauhasta epäonnistuu – järjestön uskottavuus heikkenee.

5 Demokratioista diktatuureja – uuden järjestyksen etsimistä

• Versailles’n rauhansopimuksen vaikutus: saksalaiset kokevat rauhan epäoikeudenmukaisena; taloudellisten kärsimysten ja sotavelkojen sekä valtioiden sisäisen epävarmuuden kasvu.
• 5.1 Hitlerin Saksa: Weimarin tasavallasta diktatuuriksi 1930-luvulla; hyperinflaatio (1923), talouskriisit, populistisen liikkeen nousu; NSDAP:n valta (1933) ja rotuopit; Anschluss, Münchenin sopimus; Reichin laittomuutta ja rotuhygieniaa edeltävä kehitys; Kristalliyö (1938).
• 5.2 Espanjan sisällissota (1936–1939): vasemmistolaiset vs. kansallismieliset; ulkomaalaiset prikat – Kansainväliset prikaatit; Francon voitto; sodan jälkeen Francon hallitus (1939–1975).
• Tämän ajan markkinointiorganisaatio: propagandalla ja massatapahtumilla vahvistetaan johtajien asema.

6 Toinen maailmansota

• Alkuvaiheet: Saksan salamasota Puolaan (1939); puolalaiset ja länsimaiden vastakkainasettelu; Itä-Euroopan ja Länsi-Euroopan rintamien laajeneminen.
• Barbarossa (1941): Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon; itä- ja länsirintamien sodankäynti; Einsatzgruppen – joukkomurhat.
• Kansainvälinen koalitio: Yhdysvallat liittyy sotaan 1941 (Pearl Harborin iskut); Stalingradin taistelu (1942–43); Italiankin liittoutuminen – Akseli Rooma-Berlin – liittoutuneiden eteneminen.
• Länsiliittoutuneiden maihinnousut ja Saksan loppu: Normandian maihinnousu (6.6.1944), Saksan lopullinen antautuminen (8.5.1945) Euroopassa; Tyynenmeren sodankäynti ja Japanin antautuminen (elokuu 1945).
• Holokausti ja ihmisyyden rikkomukset: keskitysleirit, massatuhoja; Babyn Jar, Treblinka, Auschwitz – miljoonien uhreja; siviilien kärsimyksiä korostetaan kansainvälisessä oikeudessa.
• Kansainvälisen oikeuden ja rikostuomioistuimen kehitys: Nürnberg 1945–46; oikeudenkäynnit sekä sotarikollisten rankaiseminen; ICC:n luominen 2002 varten.

6.4 Kansainväliset säännöt sodan käyminen – säännöt ja oikeudet

• Geneven ja Haagin sopimukset – siviilien ja sotavankien kohtelu sekä asema siviilien suojelussa; sotarikoksia vastaan perustetaan tuomioistuimia ja kansainvälisiä oikeusprosesseja.
• 1949 Geneven sopimukset ja niiden päivittäminen 1970-luvulla – siviiliväestön suojelu sekä sisäisten konfliktien sääntely.
• Biologisten ja kemiallisten aseiden kieltäminen – ottava lainsäädäntö sekä kansainväliset sopimukset.

7 Kylmä sota ja kaksinapainen maailma

• Sotien jälkeinen jako: Yhdysvallat vs. Neuvostoliitto; Trumanin oppi – tuki kaikille vapaille valtioille taistelussa kommunismia vastaan; Marshallin suunnitelma (1947) – Euroopan jälleenrakennus ja talouksien vakaus.
• Kominform ja rauhanneuvottelut – Neuvostoliitto asettaa sosialistisen blokin Itä-Eurooppaan; Kansainvälinen rauhanliike PR: WPC; Kominform – sosialististen puolueiden valta
• Kohtalokas Berliinin kriisit (1948–49; 1958–61) ja Berliinin muuri (1961–1989); NATO (1949) ja Varsovan liitto (1955).
• Kylmän sodan kriisit ja sijaissodat: Korean sota (1950–53), Kuuban ohjukset (1962), Vietnamin sota (1965–75) – sijaissodat ja valtion rajat.
• Kilpajuoksu avaruuteen ja ydinaseiden rajoitukset: IAEA (1957); SALT-sopimukset; ydinsulkusopimus (1968); Tähtien sota – Reaganin teknologia- ja puolustusohjelmat.

7.3 Neuvostoliitto romahtaa ja kylmä sota päättyy

• 1985–1991 Gorbatšovin uudistuspolitiikka: perestroika ja glasnost – käytännön politiikan muutos sekä talous- ja poliittiset uudistukset.
• Itä-Euroopan mullistukset: unkarilaiset ja muiden maiden siirtymät kohti demokratiaa; 1989 Berliinin muuri murtuu; 1990 Saksa yhdistyy; 1991 Neuvostoliitto romahtaa; IVY:n perustaminen.
• 1991 jälkiseuraukset: strateginen ja taloudellinen muutos maailmanpolitiikassa; Yhdysvallat maailman johtavana supervaltana; EU:n ja Naton roolin korostuminen.
• Diplomatiasta ja historiankirjoituksesta kehittyy uusi aikakausi – suurvaltojen kilpailutilanne muuttuu mutta jännitteet säilyvät eri muodoissa.

7.4 Rauhanprosessi: Euroopan yhteisön syntyminen

• Yhteistyön syveneminen ja taloudellinen integraatio – EEC, EHTY, Rooman sopimukset ja nykyinen Euroopan unionin kehitys.
• Yhteisen taloudellisen ja poliittisen liiton perustaminen: neljä vapautta (ihmiset, tavarat, palvelut, pääoma). EU:n rauhanpalkinto (2012) osoittaa rauhan ja demokratian edistämisen tunnustuksen.
• Turkki liittymä ja muut kysymykset – EU:n laajentumisen haasteet.

8 Dekolonisaatio kylmän sodan rinnalla

• Dekolonisaation tausta: Atlantin julistus ja Kansainvälinen oikeus – oikeus itsemääräämiseen; 1945–1960-lukujen itsenäistymisliikkeet Aasiassa ja Afrikassa.
• Bandungin konferenssi (1955) – kolonialismin vastainen liike; kolmas maailma – Itä- ja Länsimaiden ulkopuolella olevien maiden eturyhmä; kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön käynnistäminen.
• AKS: OAU/African Union – afrikkalaisen itsenäisyyden ja yhtenäisyyden edistäminen; useat maat itsenäistyivät rauhanomaisesti, toisia taisteltiin – Algeria (1954–62) – verisin esimerkki.
• Etelä-Afrikka ja Kongon kokemukset: apartheidin purkaminen, Mandela, totuus- ja sovittelukomission rooli; Kongon kriisit – Mobutu Sese Seko ja kleptokratia; YK:n roolien ja rauhanturvaamisen haasteet.
• Lähi-itä ja Kiina: Israelin ja Palestiinan kysymys; öljy – Lähialueen dekolonisaation ja itsenäistymisen konteksti.
• Kiina ja Kiinan tie taloudelliseksi suurvallaksi sekä rằngit – Mao’s, Deng’s uudistukset; 1989 Tiananmenin aukio – talouskasvun suuria riskejä.

9 Kansainväliset suhteet uudella vuosituhannella

• Uudet toimijat rinnalla tai ohi kansallisvaltiosta: 11. syvyyksien vuosikymmenen tapahtumat – WTC-iskut (2001), arabikevät (2010–11), USA:n rooli maailmanpoliisina – Afganistanin ja Irakin sodat; terrori-iskut (11.9.2001).
• Hybridivaikuttaminen, valeuutiset ja kyberuhat: Venäjä, Kiina, Pohjois- ja Kaakkois-Aasian toimijat; EU vs. Disinfo – esimerkiksi valeuutisten torjunta ja tiedustelutyöt.
• Kansallisvaltiot ja ei-kansalliset toimijat: sijaissodat ja konfliktien monimutkaiset muotoutumat (esim. Syyrian sisällissota); valtioiden rajat ja pakolaisuus.
• Kansainvälinen järjestelmä kehittyy yhä monimuotoisemmaksi: YK:n rooli sekä ihmisoikeudet maailmassa – HDI-indeksi, ihmisoikeussopimukset ja kansainväliset rikostuomioistuimet.
• Tulevaisuuden trendit: Kiina vs. USA vs. Venäjä – suurvaltapoliittiset jännitteet; ilmastonmuutos, pakolaisuus ja globaalit kriisit asettavat uudenlaisia haasteita ja yhteisiä ratkaisuja.

9.2 Ihmiskunta matkalla kohti parempaa tulevaisuutta?

• Tilastojen valossa maailman kehitys: köyhyys, puhdas vesi, koulutus, terveys ja elinajanodote ovat kasvaneet; HDI osoittaa kehityksen suuntaa; tyttöjen koulutus nähdään keskeisenä kehityksen moottorina.
• Haasteet: epätasa-arvoisuus sekä globaalit konfliktit; turvallisuus, pakolaisuus ja monikulttuurisuus – osoittelevat tarvetta laajemmalle, koulutetulle ja ihmisoikeusmyötäiselle maailmanjärjestykselle.
• Median ja tiedon rooli: media muokkaa käsityksiä ja luo narratiiveja; law- ja politiikassa tiedon oikeellisuus ja kriittinen ajattelu ovat välttämättömiä.
• YK:n ja kansainvälisen yhteisön rooliin liittyvät pohdinnat: kriisit ja konfliktit sekä ihmisoikeudet – mitä on tehtävissä tulevaisuudessa?

Olennainen numerointi (esimerkkejä LaTeX-käyttöä varten)

• Wienin kongressi: 1814-1815
• Imperialismi: 1870-1914
• Ensimmäinen maailmansotaa edeltävät vuodet: 1914-1918
• Versailles’n rauhansopimus: 1919
• WWII: 1939-1945
• Kylmä sota: 1947-1991
• Berliinin muuri: 1961-1989
• Euroopan unionin synty: 1957 (Rooman sopimus) ja myöhemmin kehittynyt muodollisesti EU; Nobelin rauhanpalkinto: 2012
• Saksan liittotasavalta ja DDR (1949): 1949
• Berliinin kriisit ja Itä- ja Länsi-Saksan rakennus: 1948-1949; 1961; 1989
• Vietnamia ja Afganistania koskevat vuodet: 1955-1975 (Vietnam) ja 1979-1989/1992 (Afganistan)
• Irak ja Afganistan – 2000-luvun kriisit: 2001-2021 (Afganistanin sota ja terrorismin vastainen toiminta)
• Ukrainan kriisi: Krimin liittäminen (vuonna 2014) ja sota alkaa (vuonna 2022)